Syntyneet huhtikuun vauvat ja synnytystarinat <3

mami-83 : Huh, miten rankalta sun synnytys kuulostaa! Ois kyllä ollut momimkim ,ielestä paikallaan, että sairaalan henkilökunnan puolesta oltaisiin tultu aktiivisesti tarjoamaan mahdollisuutta keskustella tapahtuneesta Jos vain saat irti itsestäsi, puhu nyt jollekin asiasta, vaikka sitten neuvolassa. Uskon kyllä, ettei ole kovin yleistä tuommoinen. Mutta mikä on tärkeintä on, että sulla on nyt upea, ihana poika ja oot selvinnyt ja toipunut hyvin! Ihanaa, onnea!
 
"Väiski" syntyi torstaina 25.4. Klo 7.51. Viikkoja tuolloin 41 plus 1. Hänen mitat 3920 g ja 50 cm ja pään ympärys 37 cm. Kaikki tapahtui vauhdikkaasti, 1. Supistus tuli 3.27 ja poika tuli jo ennen kahdeksaa. Tarkempaa tarinaa myöh. Nyt ollaan vielä sairaalassa opettelemassa syömään. Voimme hyvin.
 
Synnytyskertomus

Maanantaina 22.4. (rv 41+1) heräsin tavanomaiseen tapaani kuudelta, kävin liikkumassa ja puuhastelin jotain ajankulukseni päivän ajan, toivoen kovasti jotain merkkejä synnytyksestä. (Se on jo pikkaisen surkuhupaisaa, kun akka vahtaa intoa piukassa alushousujaan ja etsii merkkejä limasta tms.) Ja vihdoinkin, ensimmäistä kertaa elämässäni, n. klo 22 illalla alkoivat supistelut. Ne eivät alkuun olleet kipeita lainkaan, mutta pitivät herkkäunisen hereillä. Niitä tuli 6 -8 minuutin välein läpi yön ja tiistai-aamuun mennessä ne jo tiukkenivatkin, niin että otin särkylääkettä. Vielä ei kuitenkaan ollut kovia kipuja, mutta ajattelin toiveikkaana käydä synnärillä. Toivoin, että jos vaikka kovakouraisempi sisätutkimus starttaisi synnytyksen, kuten olen joskus kuullut voivan tapahtua. No ei, kohdunsuu oli vain raottunut, eikä mitään toivettakaan, että synnytys etenisi kovin sukkelaan. Kävin sitten vielä vyöhyketerapeutilla, lähinnä ajattelin, että nyt pitää saada pidettyä synnytys käynnistymässä, ettei vaan tyssää kokonaan. Sitä kummasti odottaa ja toivoo synnytyskipuja siinä vaiheessa, kun käynnistäminen häämöttää muutamien päivien päässä. Vyöhyketerapautti kommentoi huuliani ja hengitystäni, että veikkaa niiden perusteella synnytyksen alkavan toden teolla viimeistään vuorokauden sisällä. Kuulemma monilla naisilla huulet vähän turpoavat ja sinertävät ennen h-hetkeä.

Supistukset hidastuivat tiistaipäivän mittaan n. 4 - 5 supistukseen tunnissa, mutta niissä oli hetkittäin sen verran jyrkkyyttä, etten saanut nukuttua edellisen yön univelkoja pois. Pikkuhiljaa supistuksiin tuli sen verran häijyyttä, että nappasin särkylääkkeen ja otin käyttöön myös kauratyynyn. Supistukset alkoivat taas tihentyä, ja välillä ne pistivät jo tosiaan puuskuttamaan. Kuuden aikaan siirryin suihkuun puuskuttelemaan. Väsytti jo pirusti, olin ollut siinä vaiheessa 36 tuntia hereillä, ja supisteluja oli tuntunut maanantai-illasta saakka. Puoli yhdeksään mennessä supistuksia tuli jo 4 - 5 minuutin välein ja tein päätöksen lähteä sairaalaan, koska kivut olivat kuitenkin sitä luokkaa, etten olisi saanut hetkeäkään unta. En kuitenkaan jaksanut uskoa, että paikkani olisivat auenneet. Ajattelin lähinnä, että sairaalassa saisin mahdollisuuden kivunlievityksellä nukkua, että olisi voimia sitten, kun niitä todella tarvittaisiin.

Sairaalassa olin käyrillä ja supisteluja tuli neljän, viiden minuttin välein, mutta kohdunsuu oli vain sormelle auki. Sain jonkun miedon rauhoittavan ja kipulääkettä, että saisin unta, ja onnekseni sain ottaa miehenikin kainaloon kontrollihuoneen sänkyyn, kun sattui olemaan hiljainen ilta. Tässä vaiheessa lihakseni tärisivät jo väsymyksestä. Yritin siinä nukkua, mutta oikeastaan se oli lähinnä unisessa horkassa puuskuttamista. Jossain vaiheessa pyysin päästä suihkuun, että kivut lievittyisivät paremmin. Suihkussa kivut yltyivät niin, että puuskuttamiseni muuttui vaikerrukseksi. Kätilö puuttui peliin, että nyt pitää lähteä synnytyssaliin, tuo ei ole enää mitään perussupistelua. Mies kertoi myöhemmin, kuinka pahalta tuntui, kun mentiin synnytyssaliin päin ja matkalla pysähdyin nojaamaan seinään kaikki lihakset täristen ja pyysin, että "Auta mua, auta!". Siinä me hetki nojailtiin ja mies hieroi alaselkää. Tässä vaiheessa mulla ei ollut enää käsitystä siitä, mitä kello oli.

Synnytyssalissa oltiin auki 5cm, ja kätilö katteli vain hetken mun lihasten vapinaa ja sanoi, että nyt laitetaan sulle oikeesti kivunlievitystä. Ilokaasua kerkesin siinä muutaman imaisun ottaa, ja sitten laitettiin PCB-puudutus. Jossain vaiheessa laitettiin myös epiduraali, ja mä taisin nukahtaakin pieneksi hetkeksi. Kuitenkin ilmeisesti ne lääkitykset sai avautumisen tyssäämään, joten kätilö sitten tuikkasi mulle oksitosiinitipan ja sisätutkimusta tehdessään puhkas kalvot. Synnytyskertomusta luntatessa tuo tapahtui klo 03:26. Kalvojen puhkaisun jälkeen avautuminen sitten jatkui, mutta kivut pysyivät kohtuullisina lääkityksen ansiosta. Jossain vaiheessa siinä kipu yltyi ja sanoinkin, että nyt jotain on tapahtumassa. Kätilö kurkkas ja sano että: "No juu, ruvetaas ponnisteleen." Olin ihan että ihmeissäni, nytkö se sitten tapahtuu? Ponnistusvaihe oli avautumisvaiheen pitkään kärvistelyyn verrattuna suorastaan ihanaa. Sai itse olla aktiivisesti mukana ja tiesi, että lapsen tapaaminen oli ihan hetkien päässä. Oikeastaan ainoa kivuliaampi hetki oli se, kun ehdin jo aloittaa työnnön, kun kätilö sanoi :"Stop, nyt älä työnnä, pidättele, pidättele!" Tässä kohtaa sitten välilihakin ehti revetä. Sillä hetkellä se kaiveli pojan olkapäätä ulos. Yhdeksän minuutin ponnistusvaiheen jälkeen jalkovälistä luiskahti ulos maailman ihmeellisin pieni otus. Sen jälkeen olinkin ihan virkeä, lihakset eivät tärisseet enkä tuntenu mitään kipuja, ennenkuin myöhemmin synnyttäneiden osastolla totesin miehelle, ettei mun berberiosasto tainnu ihan ehjänä selvitä tästä projektista.

Nyt meillä on 5 päivää vanha ihana vauva kotona ja fiilis on täydellisen onnellinen.
 
Onnea kaikille pienokaisista ja kiitos tsempeistä. Täytyy varmaan neuvolassa tosiaan ottaa puheeksi tuo synnytys vielä itsellä :)
 
Apua, nyt on harvinaiset hetket käsillä. Katsotaan, ehtisinkö kirjoittamaan oman tarinani kun poika nukkuu harvinaisen pitkää (nyt tunnin) unta. On jäänyt hieman datailut vähemmälle kun oon ollut sohvan/sängyn vankina, kun ainoa imetysasento missä onnistuu edes jokin on kyljellä maaten. Ja jos poika siihen nukahtaa niin en voi ees pois nousta kun se herää heti. Äitin tissiposki :D

Mutta joo.

Lapsivesi meni siis 19.4. aamulla 6lta, tuolloin rv 38+5. Aamulla kahdeksalta soitin kättärille, kun tajusin että ei taida olla enää valkovuotopulpahteluista kyse. Sovittiin että tullaan illalla kuudelta näytille.
Päivän aikana supisteli välillä, mutta ei kivuliaasti. Miehen hain töistä, ja silloin vasta kerroin lapsivedenmenosta, koska en halunnut laittaa toista stressaamaan koko työpäivää.

Illalla sitten kävimme kättärillä, jossa he totesivat että on selkeästi lapsivesi mennyt. En muista, paljonko olin auki. Tultiin kotiin, saimme käskyn että aamulla kahdeksalta tullaan synnytyksen käynnistykseen.

Noin 23 maissa supistuksia tuli puolen tunnin välein, ja ne alkoivat olemaan kivuliaita. Mahassa ei tuntunut mitään, vain alaselässä ja aika pahasti. 20.4. klo 02 aloin heräämään supistuksiin vartin välein, eikä apuna ollut kuumavesipullo oikein enää auttanut. Mieskin heräsi joka kerta, sillä ynisin tuskissani.

klo 04 soitin Kättärille ja sanoin että noin 10-15 min välein tulee supistukset, ne ovat tosi pahoja eikä mikään kotikonsti enää auta. Olin ehkä hieman järjettömästi ajatellut, että kuumaan suihkuun en mene sillä olisin siellä kauan, ja se tarkottaisi kahta asiaa: kallis vesilasku, ja mun atooppisen ihon totaalikuivuminen ja kutina. :D No, kättäriltä tietenkin käskivät vain mennä suihkuun ja tulla sitten kun supistuksia tulee n 5 min välein (tai sitten silloin aamukasilta käynnistykseen). Jostain ihmeestä löysin voimaa, että sinnittelin vain, toki se noin tunnin suihkukin auttoi hieman mutta vain suihkussa ollessa ja loppuajasta ei oikein sekään toiminut.

Aamuseiskalta aloin herättelemään miestä (jonka olin käskenyt mennä nukkumaan vielä kun voi), että pian voitaisiin lähteä. Syötiin aamupalaa ja soitin taksin puoli kahdeksan maissa.

Taksikuski oli rauhallinen, kysyi että mitä kautta ajetaan ja juteltiin niitä näitä. Sitten kun mulla iski taas se supistus (onneks tuli vain yksi koko matkan aikana), niin kuski tais ruveta panikoimaan. 40 alueella ajettiin 60km/h ja 50 alueella 70km/h. Hän teki hieman laittomia ohituksia, ja mua melkein rupes naurattaan mutta en kehdannut sanoa että voi hyvä mies ei se lapsi nyt tähän synny. No, oltiinpa nopeasti paikalla - Itä-Helsingistä Kättärille 10 minuutissa! :D

Kättärillä mentiin siis ensin päivystysosastolle, jossa tekivät sisätutkimuksen - 3 cm auki, ja kun huomasivat kovat kipuni, niin totesivat että ei tässä käynnistyksiä tarvita, ja jättivät käyrämittailutkin sikseen ja mentiin sitten suoraan synnytysosastolle.

Vauvan sydänkäyriä ei saatu kunnolla kuuluviin vatsan päältä, eikä mun supistuksia tullu rekisteriin ollenkaan, joten vauvan päähän kiinnitettiin se anturi jotta sykkeet saatiin kuuluviin. Kipuihin sain parit Litalginit, ei kyllä tuntunut missään. Supistuksia ehkä 8-10 min välein. Itkin jo jokaisen supistuksen kohdalla, olin väsynyt, ja kipu oli vain ihan kamalaa vaikka se kipu olikin vain ja ainoastaan alaselässä. Osastolla oli myös vielä yömiehitys, ja 3 muuta synnytystä käynnissä, niin ei meitä ehditty koko aikaa auttaa. Multa kysyttiin asteikolla 1-10 kipua, sanoin että ehkä 8½ (koska en kehdannut sanoa kymppiä, mitä lie tyhmää ajattelua taas.. "kyl mä pärjään", jepjep).

Kätilö opasti mulle aiemmin jo ilokaasun käytön, sanoin että en halua sitä käyttää, en halua pahaa oloa. Kätilö kuitenkin melkein tyrkytti sitä mulle ja aattelin et no mä nyt kokeilen jotta pääsee siitäkin tyrkytyksestä eroon (kun en halunnut sanoa pahasti). En meinannut saada happea sen maskin kautta! Ihan kamalaa! Väkisin yritin vetää henkeen 3 kertaa, mutta ahdistuin vain enemmän kun en yksinkertaisesti saanut niin reilusti ilmaa kuin mitä ilman maskia. Eikä se 3 kertaa riittänyt mihinkään, joten ei tuntunut missään. Sain sanoa kätilöllekin, että kokeiltu on, vie se nyt pois.

Kivut oli kuitenkin niin kovat, että 9.24 mulle laitetiin tippa, aloitettiin antibiootit ja valmisteltiin mun selkä - mun toiveet epiduraalittomasta synnytyksestä karisi kyllä niiden kipujen kanssa niin helposti, että kyseisen puudutuksen pelko kuulosti ihan tyhmältä. Klo 10 tuli jumala, anestesialääkäri, joka laittoi ensin spinaaliin Sufentaa (vahvin ihmiselle annettava kipulääke, 500-1000x morfiinia vahvempi) ja jätettiin vielä katetri jotta myöhemmin voitaisiin lisätä epiduraali.

Sufenta oli kyllä jostain ihan taivaasta. Sen laitto toki sattui. Sitten tuli kylmyys. Sitten kutina. Sitten katosi kivut. En tuntenut enää mitään. Opiaatit myös nousivat päähän, aloin heittämään miehelle ihan vitsejä! Mutta jokaisella nousulla on myös laskunsa, ja 12:51 supistukset alkoivat taas tuntua, ei kovina mutta tuntuivat silti, ja lisäksi mieli teki ihan hirveästi suolaista. Pyysin jopa suolaa ja vettä mutta en saanut.. Oli myös kamala krapulaolo, päätä särki ja verenpaine oli noin 80/60. Mies vaihtoi kylmää käärettä pään päälle. Siinä mulle samalla sitten laitettiin epiduraali, joka poisti kivun tunteen mutta jätti supistuksiin paineen tunteen. Kohdunsuu oli yhä vain 3-4cm auki.

klo 13:03 mulle laitettiin oksitosiinitippa. Suppareita noin 5 min välein, tuntuivat paineen tunteena peräsuolessa/selässä, ja vauvan sydänkäyrillä näkyi kovina laskuina. Kätilöt kertoivat, että napanuora on selkeästi jonkin ympäri tai lapsi pitää siitä kädellä kiinni.

klo 14 oli vuoronvaihto, ja kun kätilö tuli katsomaan tilanteen, niin olikin pienoinen ylläri - olin yhtäkkiä 9cm auki! Olin myös aatellut että käytän Relaxbirth-synnytystukea, se oltiin saliin tuotukin, mutta en kyllä niin paljoa sitä pystynyt hyödyntämään kuin ajattelin :D Ensinnäkään, en ollut pystynyt edes liikkumaan kylkimakuulta, joten istualteen synnytyksen sai unohtaa samoin tein. Kätilö sanoikin, että ehdottaisi kyljellä synnytystä, voisin leppuuttaa jalkaa laitteessa aina välillä ja tilannetta katsoen se olisi kannaltani paras. Suostuin siihen ilomielin, kunhan ei tarvinnut selälle mennä.

Klo 14:50 alkoi ponnistusvaihe, olin jo muita hieman varoitellut että en oikein pysty enää pidättelemään. Välilihaa on näköjään jollain puudutettu, en itse kyllä moista edes muista. Ponnistaminen ei meinannut ensin onnistua, koska huusin samalla kipua (se paineentunne oli niin voimakas). Mun käskettiin olla hiljaa. :D Se kyllä helpottikin, sain kohdistettua ponnistukseen enemmän voimaa. Koko päivän kädessä ollut tippa, joka oli kättäni särkenyt, unohtui myös ja huomasin puristavani kättäni nyrkkiin vaikka aiemmin en saanut edes sormia liikutettua - nyt ei tuntunut kipua missään. Mies oli niin ihana, piti kädestä kiinni ja silitti päätä - liikutuin jo silloin siitä, miten ihanasti hän oli jo suoriutunut - pysynyt rauhallisena eikä kertaakaan kysynyt mitä pitäisi tehdä, vaan jotenkin vain osasi tehdä kaiken oikein.

Kun pää oli ulkona, huusi kaikki kolme (kätilö, avustava kätilö ja opiskelija) mulle että "Älä ponnista!!" - ihmettelin että mitä helvettiä, huusin sitten takas että NO MITÄ MÄ SIT TEEN. Käskivät hengittää läähättäen. Lapsella oli napanuora niin tiukasti kaulan ympärillä, että se jouduttiin heti katkaisemaan kun pää oli ulkona. Ei ollut mun kätilölle viime vuonnakaan sattunut samanlaista tapausta. Sen jälkeen kun piti loputkin vauvasta synnyttää, niin tunsin että nyt muuten repee virtsarakko. Ilmeisesti kuitenkin tuli vain nirhaumia, selvisin 4 tikillä ja väliliha pysyi vahingoittumattomana.

klo 15:10 - Vauvan parkaisu oli tosi vahva, ei ollut epäilystä että oliko elossa vai ei. "Onneksi olkoon, teillä on poika" sai mut pillittämään vuolaasti, sillä olinhan poikaa toivonutkin. Kun pojan siistimisen jälkeen sain hänet syliini, totesin miehelle että "se on ihan sun näköinen!" niinkuin olikin. Ihana pieni ruipelo :Heartred Pisteitä hän sain 8/10.

Istukka vedettiin ulos varttia myöhemmin.

Vaikka tälläkin tarinalla oli onnellinen loppu, niin kyllä silti synnytys jätti kamalat traumat. Kivut olivat niin kovat, ja jälkisupistuksistakin kärsin useamman päivän joka imetyksellä. Pari ekaa päivää en myös jaksanut nousta sängystä, vessakäynnilläkin hengästyin niin pahasti etten meinannut saada happea. Huimasi ja olo oli tosi heikko. Vaikkeivät tikit sattuneet yhtään, niin istuminen yleensäkin sattui, alapään ja ummetuksen vuoksi. Pitihän sen kipeän pukamankin tulla takaisin josta kärsin vieläkin. Ei ihan helpolla muuteta sitä fiilistä, että "eiköhän se yks lapsi riitä".
 
Huuhkajallakin ollut melkoista kärvistelyä tuo lapsen maailmaan saattaminen. Onneksi selvisit repeilemättä, eikä vauvakaan vahingoittunut kuristusuhkasta huolimatta.

Onnea Monski ja Nohna, taisitte olla uusimmat päivittäneet!

Nyt ootellaan vielä loppujakin vaaveleita saapuviksi. Että tervetuloa maailmaan pikkuiset huhti(/touko)kuun ihmeet! :Heartred
 
Onnea Monski ja Nohna tuoreista perheenlisäyksistänne :Heartred

Kyllä siellä ollu kova urakka Huuhkajalla ja HugeMamallakin! Onneksi toipuminen alkanut jo molemmilla hyvin ja ootte päässeet pikkusistanne nauttimaan :)
 
25.4./ Tupuna82/ poika/ rv 42+0/ 52 cm, 3846 g/ alatie/ 22h 20min
 
Paljon onnea kaikille!:Heartred


SYNTYNEET HUHTIKUISET! :Heartred


pvm /......nimim. /........sukupuoli/....rv/..............pituus /paino/............synnytystapa /kesto

26.3........Be..................poika............38+6..............50cm 3110g............... ..alatie..........9h
30.3........Aamu81.........poika............40+0..............49cm 3060g..................alatie..........15h 16min 31.3........Merihevonen..poika............39+4..............51cm 3525g..................alatie..........6h 31min
1.4..........Ikuisuus..........tyttö.............40+0..............51cm 3455g..................alatie..........14h
1.4..........Varpunen78...poika............39+6..............52cm 3825g..................alatie..........14h 50min
2.4..........Vitsukka830...poika............39+6........................3945g..................alatie..........2h 30min
5.4..........Epäsuora.......tyttö..............38+4...............50cm 2910g.................alatie...........7h 30min
6.4..........Suffeli80.........tyttö.............39+3...............47cm 3210g..................alatie..........13h
7.4..........Pittunen..........tyttö.............39+6...............49cm 3065g..................sektio.........15h 30min
7.4..........Mellu...............tyttö.............40+6...............49cm 3030g.................alatie...........2h 30min
9.4..........Piutsi..............tyttö.............38+4...............46,5cm3086g................alatie...........7h
9.4..........Eemi0806.......poika............41+1...............52cm 4580g.................alatie...........1h 45min
10.4........Loora84..........poika......... .38+5...............49,5cm3255g................alatie...........9h
10.4........Anna-Helena...tyttö.............41+0...............49cm 3060g.................alatie...........15h 58min
11.4........Mami1986...... tyttö............ 38+2...............49cm 3250g.................alatie............7h 31min
12.4........Nipsunapsu.....poika...........40+4...............51cm 3600g.................alatie............5h
14.4....... Lionmom2012.poika...........41+4...............50cm 3780g...,,,,,.........alatie............18h
15.4........Eima86............poika...........40+1...............52cm 4170g.................alatie............14h
15.4,,......Sitruuna86.......poika..........40+4................53cm 4036g............ ...alatie............3h 30min
17.4........Kypsä..............poika...........40+5................50cm 3595g................alatie........... 8t 14min
18.4........Piiskapepe......tyttö.............41+6...............51cm3750g..................alatie............12h30min
20.4........Huuhkaja........poika...........38+6................49cm 3105g.................alatie
21.4........Mmm...............tyttö.............40+1...............48cm 3590g.................alatie............15h
23.4........Bartender.......poika...........42+0................52cm 3700g.................alatie...........18h 39min
23.4........Mami-83.........poika...........40+2................53cm 3980g.................alatie............18t 25min
23.4........Leenu_85.......tyttö.............39+6................45cm 2640g................sektio............9h 55min
24.4........HugeMama.....poika...........41+3................52cm 3575g.................alatie...........12h 12min
24.4........P1up4u...........poika...........41+1................51cm 3950g.................alatie...........12h 10min
25.4........K_repolainen..tyttö.............41+5................51cm 3620g................alatie............11h 30min
25.4........Nohna.............poika...........41+1................50cm 3920g................alatie.............4h?
25.4........Tupuna82.......poika...........42+0................52cm 3846g................alatie............22h 20min
25.4........Galadriel.........tyttö.............41+3................49cm 3540g................sektio...........10h
26.4........Monski............tyttö.............------ ................48cm 2780g................alatie.............8h
28.4....... Siilineiti...........tyttö.............41+0................50cm 3300g................alatie..............4h10min


poikia 19
tyttöjä 15
 
Ihanaa, ONNEA uusillekin vauvautuneille!! :) huh, kun teillä joillakin on todella hurjia synnytyksiä ollut, itse taisin päästä aika helpolla.... En ala tästä puhelimesta kertomusta väsäämään, mut myöhemin sit koneelta.
Iloista, vauvan tuoksuista vappua kaikille!
 
Onnea taas kaikille uusille tulokkaille ja heidän vanhemmilleen!

Täytyy kyllä kiitellä kun niin moni on vauvan hoidon lomasta ehtinyt kirjotella mahtavia synnytyskertomuksia, niitä niin mielellään lukee tässä omaa vuoroaan odotellessa! :)
 
Näin se meni:

Lauantaina klo 14 aikaan tuli ensimmäinen tutun oloinen supistus. Eli kipeä, alavatsalla tuntuva jomotus. Aamulla olin aivan kypsä, itkukin pääsi ja siinä sitten keräilin itseeni taas päivään. Vanhemmat lapset olivat mummolassa hoidossa ja kävin pitkällä kävelyllä, jonka jälkeen tuo supistus sitten tulikin.

Koko iltapäivän ja illan tuli silloin tällöin kipeä supistus, en kellotellut, noteerasin vaan. Ei muita oireita. Lapset jäivät vielä sitten yöksi mummolaan (1 km päässä), käytiin vielä iltakahvilla. Koko päivänä ei oikein maistunut ruoka niinkuin normaalisti.

Mentiin sänkyynjo 20.30 ja kateltiin siinä Pakko tanssia. Sen aikana alkoi supistukset 10 min välein. Ja siitä ne sitten jatkuikin. Olivat tosi tujuja, mutta väli vain sen 10 min. Tiesin kuitenkin että nämä on nyt niitä, kolmas kerta niin helppo oli tunnistaa.. Mies oli aivan innoissaa, vihdoin! Itse lähinnä mietin, että pakkohan tämä on nyt sitten hoitaa pois. :)

Klo 23 käytiin kävelyllä, pakkailtiin kamat ja soitettiin Jyväskylään. Ajeltiin rauhassa ja autossa väli oli muutaman kerran alle 10 min, edelleen tujuja supistuksia. Sairaalassa mukava kätilö otti vastaan ja katseltiin tilanne, auki 1,5 cm ja kanava hävinnyt, niinkuin itse arvelinkin. Tuttua kaavaa noudatti edellisten synnytysten kanssa, alku hidasta odottelua siis.

Lepohuone ei ollut vapaana joten pääsimme saliin lepäilemään. Yö meni 10 min väleillä, kävin suihkussa mutta ei jaksanut kauaa siellä kerrallaan olla kun väli oli niin pitkä ja tuntui turhalta juoksuttaa vettä siinä välissä. Mies torkkui nojatuolissa, itse torkahdin kaksi kertaa 3.30-4 välillä kun yksi väli oli jopa 15 min. Toiset torkut 7 aikaan. 8 Aikaan menidät siirrettiin osastolle odottelemaan, 4 hlön huoneeseen, jesh. Kateellisena ja väsyneenä katselin kun toiset kärräilivät nyyttejään jo. :sad001 Kivut oli helppo sietää kun 10 min väli koko ajan. En ottanut mitään kipulääkkeitä, käveltiin, hengailtiin, torkuttiin ja heitettiin huonoa huumoria. Ihana mies. :Heartred Mies kävi välillä huilaamassa ja syömässä, otsekin pari kertaa torkahdin heräten aina supitukseen.

Klo n. 16-17 välillä olin käyrällä ja silloin alkoi supistukset voimistua, väli pysyi edelleen 8-10 minuutissa. Käyrällä ollessa tuli kaksi kovaa supistusta, vesi tuli silmiin ja mies yritti autata parhaansa mukaan. Kamalinta minulle on ollut maata paikallaan supistusten kanssa, jo tuo oli kyllä tosi inohttava hetki. Pääsin onneksi pois käyriltä ja mentiin tutkimaan tilanne. Itse olen sitä mieltä että nuo kaksi supistusta aloittivat kunnolla synnytyksen. Olin auki 3,5 cm ja kätilö ehdotti peräruisketta. En halunnut ottaa. Siirryttiin saliin jos vastassa oli ihanat kaksi kätilö, toinen sveitsiläinen harjoittelija joka puhui saksaa ja englantia. Kivut siedin edelleen hyvin, väli pysyi 10 minuutissa. Kätilä ehdotti spinaalia tai kohdunkaulanpuudutetta ja kerroin että jälkimmäisen otan, jos otan. Menin suihkuun ja olin siellä 45 min. Supistukset koko ajan yli 5 min väleillä, joten ne oli aika helppo sietää suihkussa. Pähkäilin pitkään että otanko puudutteen vai en, paikallaan makaaminen tuntui pelottavalta. Päätin kuitenkin ottaa ja laittaminen onnistui hyvin, väli oli edelleen melkein 10 min niin supistusta ei ehtinyt tulla sillä hetkellä. Vaikutus alkoi heti ja toimi aivan yhtä loistavasti kuin edellisessä synnytyksessä, voin suositella ihan kaikille kyllä. Kalvot puhkaistiin samalla.

Heitettiin huonoa huumoria, veresteltiin saksan taitoja ja meininki oli rauhallinen. Mies tsemppasi ponnistusta kohti, itse vähän meinasin panikoida ja jännittää. Seisoskelin jotta vauva laskeutuisi paremmin.

Ponnistus alkoi 20.30, hyvin rauhallisesti, sain koko ajan itse hallita tilannetta ja kätilöt puuttuivat mahdollisimmaan vähän. Vähän meinasi välillä usko loppua,mutta 20.40 syntyi ihana pieni tyttö. En saanut tikin tikkiä. Kaikki mahdolliset eritteet varmaan siinä samalla tulivat, mutta se tuntui vain luonnolliselta ja missään vaiheessa ei aiheuttanut mitään hämmennystä itselle. Aiemmin en ole pystynyt noita asioita edes havannoimaan itse tilanteessa.

Kaunis, rauhallinen, luonnollinen synnytys lukee synnytyskertomuksessa ja sitä se todella oli. :Heartred Minuun luotettiin ja minä pystyin luottamaan muihin. Kesto virallisesti 4 h 10 min.
 
Moip! Synnytystarinaa myöhemmin.. Meille syntyi:

23.4/ leenu_85/ tyttö/ 39+6/ 45cm/ 2640g/ kiireellinen sektio (perätila)/ 9h 55min
 
21.4/mmm/tyttö/40+1/48cm/3590g/alatie/15h

Synnytys meni istukan irtoamiseen asti varsin oppikirjamaisesti: Koko raskausajan ekat kipeät supistukset tulivat 21.4. seitsemältä aamulla, niitä kelloteltiin ysiin asti ja soitettiin sitten naikkarille. Limatulppaa alkoi myös tulla. Puoleen päivään asti sinnittelin kotona, vaikka Panadol, lämpötyyny ja suihku ei mikään tuntunut tuovan apua kipuihin. Yhdeltä oltiin käyrillä, puol kahden aikaan todettiin että kohdunsuu on edelleen samassa tilanteessa kuin jo viikkoa aiemmin: 2,5cm auki ja kaula kadonnut. Sovittiin kätilön kanssa, että lähdetään parin tunnin kävelylle lähimaastoon ja tullaan näyttämään uudestaan jos supistukset jatkuvat, sain myös jonkun vahvemman kipulääketabletin, eipä tuntunut vaikuttavan. Puoltoista tuntia käveltiin miehen kanssa naikkarin edessä, yhteensä ehkä päästiin sata metriä matkattua tahdin ollessa: 10 askelta, minuutti paikallaanoloa, puuskutusta ja nojailua tolppaan/aitaan/seinään, sitten taas 10 askelta, ja nojaamaan. Ohjeeksi saatiin syödä jotain, mutta oli niin oksetusolo, ettei toivoakaan syömisestä. Jääteepullollisen sain juuri ja juuri nautittua.

Neljältä takas käyrillä, ja oltiinkin 4 senttiä auki. Kätilö oli selkeästi yllättynyt, totesi että suurin osa samanlaisista tapauksista joudutaan lähettämään vielä kotiin mutta me päästiinkin siitä synnytyssaliin ja epiduraalijonoon. Kuudelta puhkaistiin kalvot, ja kahden epiduraalin jälkeen oltiin 10cm auki ilta ysiltä. Siitä odoteltiin vielä tunti epiduraalin häviämistä ja ponnistustarpeen ilmestymistä, ja kymmeneltä lähdettiin liikkeelle. Yhdeltätoista illalla tuli tyttö viimein ulos. Meinasi voimat loppua kun ei aamupalan jälkeen ollut mitään syönyt, mutta totesin itsekseni juuri ennen viimeisiä ponnistuksia, että vedän vielä viis kertaa ihan täysillä, laitan kaikki peliin, koska sitten saa levätä kun tyttö on ulkona.

Tyttö syntyi, mutta oli valitettavasti niellyt vihreää lapsivettä. Keuhkot olivat tosi rohisevat, ja ehkä minuutiksi sain hänet vatsalleni kunnes hänet vietiin tehohoitoon lastenklinikalle. Ekat päivät neiti sai hengitystukea, ruokittiin nenämahaletkun avulla ja lisäksi sai sokeritippaa, mutta jo neljäntenä päivänä saatiin hänet ihan normiosastolle vierihoitoon. Suonensisäisiä antibiootteja annettiin viikon verran, ja sitten saatiin tyttö kotiin. Nyt on ihan jo terveenä ja virkeänä, eli onneksi saatiin heti kunnon hoitoon niin keuhkot saatiin kuntoon.

Äiti jäi synnytyssaliin monitoroitavaksi. Kaikki näytti menevän hyvin, istukka tulee ulos kokonaisena. Kunnes sitten reilun tunnin päästä kätilöt kokeilivat kohtua ja onko jo supistunut. Eipä ollut, vaan haavasta oli vuotanut yli litra verta joka tulee painelemalla ulos. Lääkäri paikalle ja lisää painalluksia --> lisää verta. 1,4litraa tuli ennen istukan lähtöä, 2,1litraa istukan tulon jälkeen eli 3,5 litraa yhteensä, hemoglobiini kävi arvossa 59. Lääkäri koitti ultraamalla nähdä, mitä kohdussa tapahtuu, muttei saanut selvyyttä --> päätös viedä äiti leikkaussaliin kaavintaan. Illan kolmas epiduraali, ja papereiden mukaan morfiinia, jonka jälkeen kaavinnassa napattiin kohdusta istukan kalvojen paloja ulos. Lisäksi vielä laittoivat ballonkin kohdun sisään painamaan haavaa sisältä päin jotta tyrehtyisi, ja varsin monta pussia punasoluja ja muita verituotteita. Puoli kuudelta aamulla pääsin vihdoin heräämöön. Ilta kuuteen asti pitivät "pakkovuodelevossa", joten vasta ilta seitsemältä pääsin kunnolla katsomaan meidän prinsessaa, pyörätuolista käsin. Ja seuraavaan iltapäivään saakka meni, että sain häntä ekan kerran syliin.

Mutta tosiaan nyt ollaan molemmat terveitä, ja kymmenen päivän iässä taitaisi maitotuotantokin olla suurin piirtein oikeissa mittasuhteissa. Alussa kyllä meni hetki imetysongelmissa, kun tosiaan tyttö ei kunnolla rinnoille päässy ennenkuin 1,5 päivän iässä, ja sai teholla ekat päivät aikamoisia määriä pullomaitoa.
 
synnytyksestä myöhemmin lisää, mutta tässä tosiaan:
25.4 /.......Galadriel /......tyttö / 41+3 / 49cm / 3540g / kiireellinen sektio /n.10h
 
24.4....... P1UP4U...........poika.............41+1................51cm 3950g................alatie..............12h10min
 
Takaisin
Top