Luin eilen että vanhat terkat kertovat, että kun äiti ei enää ajattele raskautta vaan jatkuvasti vauvaa ja vauva-arkea, niin synnytys on lähellä
Ite en oo kohta pariin päivään ajatellut itseäni ollenkaan, syöminenkin meinaa olla vaikeaa muistaa!! Tuntuu että olen jo lievästi joissain hormoneissa, koska ajattelen vaan vauvantuoksua, miltä tuntuu pukea ekaa kertaa vauva, miten pääsen täysillä heittäytymään vauva-arkeen (keskiraskauden liikunta ajatuksetkin ovat väistyneet, en enää ajattele että vapaa-aika tottakai käytetään kuntoiluun pelkästään että fyysisesti ois tikissä, nyt ajattelen että haluan vaan nauttia kuten esikoisen aikana <3).
Synnytys ajatuksetkin väistyvät usein vaan vauva-arjen miettimiseen.
Ja tää on tapahtunut nopsaan, vielä viikko sitten mietin turvonnutta naamaani ja miltäköhän tulen näyttämään kun viikot etenee, miten pääsen liikkumaan, miten pärjätään täällä ja miten parisuhde..
Nyt vaikka toi mun jalka on tosi pahana ja olen ollut turhautunut viikon liikkumattomuuteen, niin iltaisin etenkin kun käyn sänkyyn niin odotus vaan kasvaa.
Nyt olen vaan heittäytynyt vikoille viikoille, se tuntuu hyvältä eikä stressaa kilot, ei naama!
Sanoin just tänään miehelle että mua ei yhtään kiinnosta miellyttää ketään, en hymyile jos ei hymyilytä, en puhu jos ei tee mieli..
Kohta on vauva sylissä <3
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app