Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
toi doula kyl kuulostaa tosi kivalta :) mä sillon ekan kohdalla mietin sitä ku ukko opiskeli kaukana ja oli arkipäivät pois.... mut täällä on niin vaikee vaan saada tollasia....
 
Joo pitäs varmaa itekki hankkii ettei tarvii murehtii täytyykö lähtee yksin synnyttää :grin Tosin voi olla jo vähän myöhästä harkita :p Siis ukko on just tänää isällään saunomassa ja mun vatsa on päättäny tyhjetä kokonaan tänää ja nyt mulla alko supistukset.... Mulla on just niin vahva tunne et pääsen sairaalaan tänä yönä :confused:
 
Mä en kyllä ymmärrä että miks ei sitä synnytystä voida käynnistää laskettuna aikana, vaan odotellaan aivan tajuttoman kauan vkolle 42 tms että syntyisi itestään, onko se sit niin kamalaa tai jotenkin vaarallista se käynnistys?
Aattelin ottaa asian puheeksi sitten kun mulla on synnytystapa-arvio, että olisko mahdollista, jos päädytään alatiesynnytykseen niin käynnistää jos menee yliaikaseksi.
En vaan millään pysty kuvittelemaan että näillä oloilla olisin(jaksaisin) vielä 42 vkolle raskaana jos niin huonosti kävis.
 
Mieki haluisin käynnistyksen viim. la:na jos sais päättää.. mut valtioha meiän kropist päättää nimenomaa raha, raha...:eek::confused:
 
Tuo nyt on ehkä typerintä, mitä voin kuvitella, et kaikkien synnytykset alettaisi käynnistää laskettuna aikana. Onko se sit niin kamalaa tosiaan oottaa kaksi viikkoa, että vauva itse olis valmis syntymään?!


Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että huomattavasti kivampi on synnyttää luonnollisesti käynnistyneesti kuin lääkkeillä käynnistetysti. Käynnistys lisää toimenpiteitä ja käynnistetty synnytys päätyy useammin sektioon kuin itsestään käynnistynyt. Käynnistys voi usein myös kestää useita päiviä, jolloin keinotekoiset supistukset kivuloittaa äitiä, muttei välttämättä tee mitään kohdunsuulla, KOSKA vauva ei ole valmis tulemaan, vaan häntä yritetään pakottaa pihalle.

Ja tottakai toimenpiteet maksaa ja se käynnistäminenkin. MUTTA isoin tekijä taitaa olla siinä, että turvallisempaa on antaa synnytyksen käynnistyä luonnollisesti, edellyttäen tietty, ettei vauvan tai äidin voinnissa ole mitään hankaluuksia (lue: oikeita ongelmia: hankala ja tukala olo ei ole sellainen).
 
Niin, ja musta on ihan paskaa, jos tääkin raskaus päätyy käynnistettyyn synnytykseen, joten anteeks, jos en todellakaan jaksa olla kauhean sympaattinen teidän oloihin perustuviin käynnistystoiveisiin.

Mullakin on kipeät lonkat ja selkä, nippanappa kävelemään pääsen, puhumattakaan että pystyisin omaa yksivuotiastani kunnolla hoitamaan, silti mieluummin kärsisin näiden kanssa, saadakseni normaalin synnytyksen. Mutta lääketieteellinen tilanteeni ei nyt näytä sellaiselta, vaan todennäkösesti _joudun_ käynnistykseen.
 
Kuulemma silloin kun mä olen syntynyt oli sellainen käytäntö että hyvinkin äkäseen käynnisteltiin jollei vauva laskettuna aikana osoittanu merkkejä että ois syntymässä.
Kyllä mäki oon aika pitkälti sillä kannalla et parempi antaa luonnollisesti käynnistyä, oon kuullu sellasestakin et käynnistettiin monta päivää ja lapsivesi saatiin lopulta sillai tulemaan mutta supistuksia ei joten ne piti kans aiheuttaa jollain lääkkeellä (?). Kuulemma todella kurja ja kivulias tapa. Tässä tosin ei ollu kyse yliaikasuudesta mutta käynnistyksestä kumminkin.
Se on mun mielestä ihan okei et neuvolassa saatetaan sanoa että niitä supistuksia voi koittaa hiukan provosoida. Siitä ei liene haittaa jos silleen neuvotaan.

Eilen doulan kanssa jutellessa tuli tää asia puheeksi ja hän jo varotteli että yliaikaseks menee ensisynnyttäjällä tosi usein, joten siihen mä oon jo henkisesti vähän varautunu. Hän myös sanoi että stressi eli adrenaliini viivästyttää sitä entisestään, mutta jos sen sijaan pystyy olemaan rennosti ja rauhassa, pääsee synnytys periaatteessa paremmin käynnistymään luonnollisesti. Siihen siis pyritään!
 
Niin, no ensikertalaisena en yhtään tiedä asiasta siksi sitä täällä ihmettelinkin, että miksi ei voida käynnistää ja onko siitä äidille/lapselle jotain haittaa.
Sen ymmärrän että varmasti yleensä on turvallisinta antaa synnytyksen käynnistyä omia aikojaan, mutta eihän se toteudu esim. pelkosektiossakaan ja mä en sitäkään mene tuomitsemaan, jokaisen oma asia jos siihen päätyy.

Voin hyvin ymmärtää jos jollain kovan stressin ja kipujen vuoksi yliajalle mennessä menisi elämä niin vaikeaksi (ei pystyisi vaikka nukkumaankaan enää ollenkaan=ei olisi voimia synnytyksen alkaessa jäljellä enään yhtään) että käynnistykseen olisi hyvät perusteet.

Mutta tosiaankaan, en aiheesta hirveesti tiedä eikä ole omakohtasta kokemusta niin nämä nyt on vaan omia pohdintoja aiheesta, ei kannata kenenkään pahottaa mieltä.
 
Niinpä, kivut ja pelot ja muut rajoitteet yms yms on NIIN subjektiivisia, ettei niihi toinen ihminen voi ottaa kantaa, et mikä on oikein ja mikä väärin.
 
No mulla oli tosi positiivinen käynnistys kokemus itellä enkä siksi oikein ymmärrä kun siitä puhutaan, että se on niin kamalaa. Ja siis käynnistys oli viikoil 38+5 vauvan pienikokoisuuden vuoksi. Tossa sairaalassa kun olin niin kätilöiltä kyselin tästä kaikkien kammoomasta lääkkeestä niin kätilökin sanoin et toisilla ne pienet muruset saa aikaan tosi kovia supistuksia ja toisille ei välttämättä tule yhtään. Toisilla synnytys hidastuu ja toisilla lähtee hurjaa vauhtia käyntiin. Me ihmiset edelleenkin ollaan erinlaisia ja meihin vaikuttaa eri aineet eri tavalla. Ja etukäteen ei voi tietää mitään valmiiksi. Ja nykyään suositaan enemmän sitä balonki menetelmää eikä lääkkeellistä käynnistystä. Tottakai olisi hyvä, että vauva saisi kasvaa niin pitkään kun on tarvis, mut varmaan tapaus kohtaisesti se käynnistyskin vois olla aiheellinen
 
Mulla on tänään taas sellanen päivä että tuntuu etten pysty synnyttämään :( Musta on tän raskauden jäljiltä jäljellä vaan kasa pelkoa ja ahdistusta eikä sellasesta saa voimaa synnytykseen. Mä en oikeesti pysty.
 
Ja mä alan kohta pomppimaan tasajalkaa ja kyykkää et tää vauva tulee nyt pois ! Siis nää supistus kivut on kamalia, mut siltikään ei vielä sairaalan. Siis alan olee niin loppu tähän leikkiin. Jos maanantaina sairaalas tähän ei tuu järkee niin en tiedä mitä mä teen. Joka yö saa kohta pelätä et synnytänkö vai enkö ! Ei ole kivaa enää tämä ! :sad001 Katon ku poika leikkii ja vollotan kun tiedän et kaikki tää on sen vaivan arvosta, mut silti ! Liika on liikaa ! :sad001
 
Laskettu aikahan on kuitenkin aika arpapelillä arvottu päivämäärä. Eihän sitä pysty millään arvioimaan koon perusteella rv 12 että minä päivänä se vauva on saanut alkunsa. Ja jokainen yksilö kehittyy omaan tahtiin ja on omaan tahtiin valmiina tulemaan ulos. Tuskin yksikään vauva jäisi mahaan vaikka niitä ei käynnistettäisikään... Kyllähän ne päivät lasketun ajan jälkeen tuntuu TODELLA pitkiltä mutta loppuen lopuksi kyse on kuitenkin vain max 2 viikosta mikä on pieni aika tässä 10 kuukaudessa... Koetetaan jaksaa, 2kk päästä meillä kaikilla on varmasti jo vauvat sylissä, eiks je?
 
Mää toivon vaa et tää lapsi syntys terveenä, luonnollisesti ilman käynnistyksiä ja alakautta ja sillon ku vauvalle sopii. Mää en yksinkertasesti jaksa enkä pysty stressaa siitä että meneekö tää päivän vai viikon yli vai tuleeko tää liian aikasin, tulisin muutes ihan hulluksi! Kipujen ja vaivojen kanssa pärjään vaikka niistä marisenkin, vauvan takia kestän mitä vaan ja vauva päättää millon on hyvä tulla, thats it! :)
 
Käynnistykseen pitää yleensä olla lääketieteellinen peruste. Eikä siitä tulis mitään, että synnyttämättömien osastolla maattaisi päivätolkulla käynnistyksessä, kun siellä riittää hoidettavia riskiraskauksiakin ihan ruuhkaksi asti. Miten siinä voitaisi taata, että kaikki saa laskettuna aikana käynnistyksen. Ei sellaiseen ole resursseja. Ja jos siinä ei olis riskejä, niin niitä lääketieteellisiä perusteita ei tarvittaisi, vaan jokainen voisi räätälöidä käynnistyksen haluamalleen päivälle.

Mikä tahansa pelko ja stressi voi hidastaa synnytyksen käynnistymistäkin niin paljon, että synnytys ei vaan ala ja joudutaan sit viikon käynnistelyn päätteeksi hätäsektioon, kun vauva ei kestäkään käynnistelyä ja jatkuvien tehottomien kipujen lääkitsemistä. Kuten lähisukulaiselle kävi.

Jokaisen kroppa reagoi tietysti omalla tavallaan. Käynnistely on tehonnut muhun hyvin, kun ovat nopeasti käynnistyneet, jopa niin hyvin, että kohtu lamasi toisen lapsen synnyttyä, kun oli liian rajusti käynnistetty ja ripeytetty synnytystä ja siitä tuli sit omia ongelmia. Supistukset oli vaikeita kestää ilman lääkitystä ja ihan toista luokkaa kivultaan kuin luomusti käynnistyneessä ja luomusti loppuun menneessä synnytyksessä.

En voi kellekään suositella käynnistystä, ellei oikeasti sille ole jotain syytä. Ei nää kivut tietenkään mitään kivoja ole, mut ei tätä raskautta määrättyä enempää kestä enää kellään meistä.
 
Liian tarkka seuranta, päivien laskeminen on kyllä varsin harhaanjohtavaa- itsellä kaikki raskaudet menneet 41-42 viikoille, se 40+0viikkoa ei ole millään lailla itsellä se päätepiste mielessä. jos asenoituu siihen että 42+0 asti mennään ennen käynnistystoimenpiteitä (siis norm raskaudessa), ei se loppuaika tunnu niin kaamean pitkältä!
Kaikki nisäkkäät kantaa kuitenkin jälkeläisiään yksilöllisen pitkään- päivät menee kuitenkin (jälkikäteen ainakin katsottuna) nopeaan, jokainen päivä antaa itselle enemmän aikaa vastaanottaa vauva- ja kuten sanottu, sellainen kohdunulkopuoleiseen elämään valmis vauva on helppo hoitaa. joillekin yksilöille ne pari "ylimääräistä viikkoa" vaan ovat tarpeen.
Ymmärrän toki että joillakin olo saattaa olla erittäin tukala viimeviikkoina, mutta sekin on luonnon suunnittelema systeemi- synnytyksestä tuleekin se helpotus, eikä kaamea peikko jolta se aikaisemmilla viikoilla vielä sattaa tuntua.
ajatuksen virtaa, ei saa ottaa herneksiä nenuun tästä-
 
Voimia kaikille näihin viimeisiin viikkoihin! Olo ja hermot alkaa olla kireenä! Suosittelen kaikille jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa kuin raskaus. Pidä breikki tästä foorumista jos tuntuu, että ajatukset pyörii ainoastaan raskaudessa.

Tuosta synnytyksestä sen verran... Sitä aina miettii miten sen itse kestää, mutta mua jotenkin pysäytti kun lääkäri sanoi synnytyksen olevan vauvalle todella raskas ja tressaava kokemus. Myös ensimmäiset ilman vetäisyt keuhkoihin ovat vauvalle raskasta, kun keuhkot alkavat ensimmäistä kertaa toimia "tässä maailmassa".

Pakkohan sitä kaikkien on syntyä keinolla jos toisella, mutta toi herätti ainakin minua tekemään kaikkeni, että tämä vauva saisi syntyä omassa tahdissaan ja silloin kun hänellä on siihen tarvittavat voimavarat.
Miettikää missä puristuksessa vauva on monta tuntia! Kun kerroin lääkärille pelkääväni synnytystä, hän sanoi, että synnytys on aina synnytys, sitä jännittää lääkäri, kätilö ja synnyttäjäkin. Kaikki toivovat parasta ja tekevät kaikkensa!

Käynnistyksistä oon kuullut monia kokemuksia. Kropat reagoi lääkkeisiin niin eritavoin...
Onhan tää ny inhottavaa kun joutuu jännittää, että millon synnytys alkaa ja kaikki on pelkkää arvailua. Me ollaan vaan nykysin totuttu, että kaikki on elämässä omassa hallinnassa ja sairaudetkin hoituu lääkkeillä. Antibioottia antibioottia, loppuu kolotukset parissa päivässä. Ainakin itse huomaan olevani kärsimätön!

Eka kertalaisille, positiivisia, luottavaisia fiiliksiä! Kaikki tunteet ja mietteet on sallittuja, ootte menossa ekaa kertaa kokemaan sellasta minkä koet vain sinä. Jokainen synnytys on yksilöllinen. Kyllä se pelottaa!
 
Mulla oli joku kestosuppari päällä suihkussa, ei loppunut millään.. 15 min ainakin oli maha kovana ja aina kun nousen niin alkaa harjoitussuppari..
Mutta, uskon että vasta sitten kun tulee kipeitä suppareita voi alkaa oikeasti miettimään laskentaa..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla ensimmäinen kerta menossa. Jotenkin tosi rauhallinen fiilis vielä. Oon sillä asenteella et tulee mitä tulee. Kipulääkityksetkin olojen mukaan. EI mulla mitään listaa oo lääkkeistä. Eikä myöskään haittaa kauhukertomukset enkä myöskään odota mitään helppoa synnytystä. Minkä mie voi sille mitä tulee, muuta ku pitää ittestä mahdollisimman hyvää huolta: levätä, liikkua ja syödä. Näillä mennään! Pelottelut ei onnistu
 
Takaisin
Top