Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Laskettu aika on 40+0 eli yleensä käynnistellään viimeistään 42+0 :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olin laskenu kalenteriin tuplasti 3.5.:n........................... :confused::confused::confused::confused: Tyhmä mie!
 
Mie olen nyt varmaan ihan seonnu, kun en enää nää omalla kohallani muuta vaihtoehtoa kun sektio :confused: Vielä sieltä pelkopolilta lähtiessä alatiesynnytys oli vaihtoehto, mut mitä nyt on tapahtunu...? Paniikki?
En enää osaa ollenkaan ajatella et synnyttäsin alakautta. Mut ehkä se mieli ehtii tässä vielä muuttua, moneen kertaankin....
 
Mie taas mietin tänää vakavissani, et ois iha kiva et tää ois viimeinen raskaus vaikka fyysisesti ollut helppo, mut henkisesti ollut niin stressaavaa puuhaa, että. Mut ois kiva toisaalta saada sisarus tälle pikkaselle.
 
alateitse oon ajatellu synnyttää pikkusen, ei hirveemmin pelota(?) tai sit en vaan älyä pelätä-mutta kaikkea kivunlievitystä sitten kiitos... mieshän tuo haaveilee toista pientä "heti perään" mut pienen todellisuus-juttutuokion jälkeen päätettiin että toinen/useempia lapsia sitten vähän myöhemmin
 
Miulla ja miehellä on onneks ny yhteinen mielipide, että tämä yksi saa riittää. Mut saa nähä tulevaisuudessa miten se sit. Ei mies oo kuitenkaa kieltänyt haluamasta lisää lapsia, mutta hänellekin ollut tämä odotus henkisesti raskasta, et halutaan kumpikin taukoa tästä. Silleen helpottavaa, ettei oo niinkun lyöty lukkoon mitään, et ei ollenkaa enää vaan ehkä, katsotaan tulevaisuudessa mitä se tuo tullessaan.
 
Mannaryyni, luulempa, että juuri syntynyt pieni nyytti voi saada ajattelemaan erilailla ja kaikki vaikea voikin tuntua voi sen arvoiselta. Ehkä aikakin kultaa muistot.
 
Lucy: Ei me kaduta tätä lasta ollenkaan! Eikä haluttais perua koko juttua ollenkaan! Herranjumala jos tulkitsee asian noin. Lapsi on toivottu. Mut ei haluta perään ainakaa heti toista.. pieni hengähdys tauko on kuitenki paikallasn. Todennäköisesti tulevaisuudessa toinen halutaan jos se meille suodaan. Mut tauko raskaana olemisesta on kuitenkin ekana suunnitelmissa.
 
Last edited by a moderator:
Mua vähän ahdistaa koko synnytys, kun mies on suunnitellu jotain hemmetin saunailtaa toukokuulle. Mä vaan toivon, että se itse tajuaa olla menemättä sinne.
Mulla on vahva epäilys, että tässäkin raskaudessa synnytys joudutaan käynnistämään. Toivon, että se käynnistettäis jo ennen laskettua aikaa. En nää millään jaksais olla raskaana yli 2 kuukautta.
 
Mä luulen ,että Lucy tarkoitti kommentillaan vaan sitä, että usein toista (kolmatta tms) lasta aletaankin toivomaan aiemmin kun luulikaan, että sitä vaan ei tavallaan enää "muista" kuinka raskas se odotusaika oli. Mun lähipiirissä on just niin käyny muutamillekin, ensin on vaikea raskaus jota ei millään jaksais ja sitten mä oonkin ollu jo äimän käkenä kun oon kuullu että suunnittelevat jo toista. Toivottavasti itelle ei käy nii :D
Tuskin tarkotti sitä että katuisitte koko vauvaa :)
 
Meidän pojilla on ikäeroa 1v5kk ja ovat nykyään maailman parhaat kaverukset. Olihan se vauva-aika rankkaa, kun oli kaksi vaippahousua, mutta nyt en vaihtaisi pois.
Tän uusimman tulokkaan kans tulee olemaan tiukempaa, koska hänellä ei ole samanikäistä kaveria kotona. Ellei nyt sit intouduta vanhoilla päivillä vielä neljättä tekemään :wink
 
Mannaryyni, taisit ymmärtää väärin. Tarkoitin juuri tuota mistä Mimii puhui.
 
No se vuos oltava vähintää taukoa väliä. No en oo paheksunu itsekää tätä aikaa, et ihan tää menee vaikka raskasta ollut kun pelän kokoaja et jos jotai sattuu. Ja välillä tuntunu liian raskaalta. Et en vaihtaisi tätä aikaa siltikää pois. Jännä kun on ollu alusta iha hirmu kova huoli pienestä. Mitenköhä huolissaan sitä jatkossa on. Kai tää on tätä äidin suojelrmisvaistoa.
 
Mulla on alkanu synnytyspelko lisääntyä taas viimepäivinä. Nyt se pelko on ihan erilaista kun aikasemmin. Nään vaan mielessäni välähdyksiä itestäni synnyttämässä ja aina menee kaikki pieleen :S Saa nähä kuinka paljon tää pelko tästä vielä kasvaa ja kuinka vähiin käy uni...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on raskausajat menny ihan hyvin, mutta en siltikään ole halunnu lapsia hirveen pienillä ikäeroilla. Ilmeisesti olen peruspessimisti, vaikka vauvoina ovat olleet helppoja niin olen oottanu sitä hirveetä uhmaikää, nyt ootellaan jo murrosikää... :eek:

Muutamia kavereita on joilla lapsilla tyyliin se 1-1½ vuotta ikäeroa ku on vauvan kanssa "tuudittauduttu" siihen, että täähän on tosi helppoa. Sit päivitellään, että on kyllä rankkaa ku pitää yrittää imettää ja vahtia sitä isompaa termiittiä. Välillä hymyilyttää ku melkein ois osannu tuon sanoa siinä vaiheessa ku kuulee heijän toista oottavan :) Mutta onhan se mukavaa ku on ne pienet ikäerot, mutta raskasta se varmasti on jo todellakintodellakin nostan hattua heille.
 
Mä en kyl nyt allekirjoita tuota Neljän suoran juttua.

Varmaan jollekin se voi olla odottamattoman raskasta, kun on lapsia pienillä ikäeroilla, mut mulle ei ainakaan tuo eka satsi tuottanut isompia vaikeuksia enkä kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi. Olihan siinä haasteensa, mut haasteensa on varmasti niillä isommilla ikäeroillakin tulleilla lapsilla. (Huonommin tuo meidän 3v3kk kuopuksena ollut suhtautui pikkuveljeen kuin isosiskonsa 1v5kk ikäisenä)

Uskoisin selviytyväni hyvin myös tulevasta ajasta ilman isompia ongelmia, vaikka nyt on vielä vähemmän ikäeroa kuin viimeksi.

Mua ei pelota yövalvomiset, tai jaksaminen niiden jälkeen, kun ei oo aiemminkaan ollut ongelmaa sen suhteen.

Lapset uhmaa niin monta kertaa kasvuvuosiensa varrella, et jos jää oottamaan sitä aikaa et uhma on ohi, niin saa oottaa lapsen yli kakskymppiseksi asti.

Lastenhoito ja jaksaminen niiden kanssa on ihan pala kakkua tähän raskaanaolemiseen verrattuna, mut pakkohan tää on ollut vaan sietää.

Mut jokainen on yksilö ja kokee asiat eri tavalla, lapset on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia jne jne. Voi olla et mä revin hiukset päästäni kun esikoinen on 18 ja kuopus 12 ja kaikki on teini-iässä parhaimmillaan. Mut oli ikäero mikä vaan, jos sen elämän tietäis kokonaisuudessaan etukäteen, mitä se lasten kans on, niin niitä ei ehkä uskaltaisi tehdä sitä ensimmäistäkään. Ei pidä liikaa tuijottaa niihin vaikeuksiin vaan siihen, mitä iloja ja onnen hetkiä kussakin tilanteessa on.
 
Juuri näin miten Röppö sanoi. Itse en olis varmaan kauheen hyvin jaksanut jos meillä olis tämän tirppanan ollessa 2vuotias ollut myös vauva. Toisaalta en tiedä miten hän olisi vauvaa suhtautunut. Ja tilanteisiin vaan sopeudutaan. Tämä ikäero 4v meillä tuntuu olevan toimiva. Ja lisää ei välttämättä tule :) Työkaverilla on 2 vuotias erittäin vilkas poika ja 1vuotias erittäin vilkas poika ja tämä kyseinen kollega käy töissä lepäämässä pari päivää viikossa. Silti hän jaksaa ja nauttii heidän kanssa olla ja tuudittautuu ajatukseen että päivä päivältä ne kasvaa ja kehittyy ja tulee "järkeä" päähän. Ihailtavaa! Kun kuuntelee niitä tempauksia niin olisin itse jo juossut betoniin o_O Vai olisinko? Kyllä sitä kummasti aina ottaa vastaan mitä elämä tarjoaa... Oli se sitten jotain hyvää tai pahaa! Ei auta muukaan. Eikä mun mielestä elämää voi liiaksi suunnitella. Esikoinenkin tehtiin vaikka vielä opiskelin (just ehdin valmistua mutta töitä ei ollut), silti kaikki meni tosi hyvin myös taloudellisesti ja sain vakituisen työn kun tyttö oli 1v10kk. Nyt on mulla vakkarityö alla ja mieskin saanut opiskeltua ja määräaikaisessa työssä. Ei paras mahdollinen tilanne nytkään mutta näillä mennään :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top