Mä en kyl nyt allekirjoita tuota Neljän suoran juttua.
Varmaan jollekin se voi olla odottamattoman raskasta, kun on lapsia pienillä ikäeroilla, mut mulle ei ainakaan tuo eka satsi tuottanut isompia vaikeuksia enkä kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi. Olihan siinä haasteensa, mut haasteensa on varmasti niillä isommilla ikäeroillakin tulleilla lapsilla. (Huonommin tuo meidän 3v3kk kuopuksena ollut suhtautui pikkuveljeen kuin isosiskonsa 1v5kk ikäisenä)
Uskoisin selviytyväni hyvin myös tulevasta ajasta ilman isompia ongelmia, vaikka nyt on vielä vähemmän ikäeroa kuin viimeksi.
Mua ei pelota yövalvomiset, tai jaksaminen niiden jälkeen, kun ei oo aiemminkaan ollut ongelmaa sen suhteen.
Lapset uhmaa niin monta kertaa kasvuvuosiensa varrella, et jos jää oottamaan sitä aikaa et uhma on ohi, niin saa oottaa lapsen yli kakskymppiseksi asti.
Lastenhoito ja jaksaminen niiden kanssa on ihan pala kakkua tähän raskaanaolemiseen verrattuna, mut pakkohan tää on ollut vaan sietää.
Mut jokainen on yksilö ja kokee asiat eri tavalla, lapset on erilaisia, elämäntilanteet on erilaisia jne jne. Voi olla et mä revin hiukset päästäni kun esikoinen on 18 ja kuopus 12 ja kaikki on teini-iässä parhaimmillaan. Mut oli ikäero mikä vaan, jos sen elämän tietäis kokonaisuudessaan etukäteen, mitä se lasten kans on, niin niitä ei ehkä uskaltaisi tehdä sitä ensimmäistäkään. Ei pidä liikaa tuijottaa niihin vaikeuksiin vaan siihen, mitä iloja ja onnen hetkiä kussakin tilanteessa on.