Mä ainakin kyllä "kehuskelen" mun 4 päivää (pe-ma) kestäneellä synnytyksellä muille! Lähinnä ehkä siks että "hei mäki selvisin siitä!!"... Ite olen erittäin ylpeä ko. koitoksesta, oon aina kuvitellu olevani "heikko" tai muuta sellasta, enkä ole liikuntaa harrastanu sen kummemmin... Perus lenkkeilyä ja sillon tällön jotain onnetonta jumppaa... Mut silti MÄ TEIN SEN!!!!! =D Ja mun puolesta jokainen saa rauhassa kehuskella synnytyksellään, tapahtuipa se miten tahansa. Tottahitos se on kehumisen aihe, ku saa ihanan pienen lapsen aikaiseks <3 Kesti se sitten 5min, 5h tai 5pvää...... Itellä aina jotenki läikähtää rinnassa ja vallan herkistyy, ku kuulee jonku synnytystarinan, ihan luonnollisen tai sektion... Ja mä itken jokakerta huutoitkua ku kattelen telkkarin synnytyssarjoja, olin sit raskaana tai en...
Mua ärsyttää (yleensä ne hieman jo vanhemmat naiset) ne ketkä tulee neuvomaan, että "minäpä pesin 10 mattoa edellisenä päivänä".. Ite ku olen jo 2kk ollu sairaslomalla selän takia, eikä tulis mieleenkään edes tässä vaiheessa enää mitää mattoja pesellä..... Mut jokainen meistähän on erilaisensa, sen ku muistais
Ite en koskaan osannu pelätä alatie synnytystä, toki jännitti jonku verran, mut en myöskään nyt sen kokeneena osaa sitä pelätä, vaikka melkein vois sanoa, että ei menny ihan oppikirjojen mukaan muutenkaan se homma... Silti mä en haluais missään nimessä sektioon... Tottakai, jos vauvan hengestä on kyse, sillon ei asiaa pohdita, mut kai mä oon niin vanhoollinen tai jotain, et synnytys on "synnytys" jos se tapahtuu luonnollisesti.... En tietenkään vähättele sektioita, syitä on monia miks näin tehdään ja hyvä niin! Se on pelastanu monen monta vauvaa ja äitiä, mut silti... Kannustan kyllä kaikkia "kokeilemaan" alakautta, jos vaan mahdollisuus on, vaikka enhän mä voi verrata, kun ei ole mitään mihin verrata, mut kuten sanoin, hei mäki selvisin siitä

Ja ehkä mun sektio kammo johtuu osittain siitä, että sen 4 päivän aikana mua monta kertaa "peloteltiin" asialla ja kun kerrottiin, että isi ei pääse sinne mukaan, tuumasin et "pitäkää tunkkinne!!!".... Olisin joutunu olemaan ihan yksin siel

Nyt sentään sai iskä olla mukana ponnistamassa, vaikkei se alkuun heti ehtinytkään mukaan, vain mies voi myöhästyä 4ssä päivässä

(loppujen lopuks avauduin 2sentistä 10neen alle tunnissa ja ponnistusvaihe kesti 18min).... Mut jos pelon takia harkitaan sektiota, niin ite ajattelisin, että kohdatkaa se pelko, niin ku monessa muussakin asiassa.. Ja keskustelkaa asiasta mahdollisimman paljon!!!!!!!! Mikä siinä pelottaa? Koska saattaahan se asia olla toisinkin päin... Tällaiselle "sektiopelkoiselle" saattaa tulla vastaan se sektio... Yhtälailla vaikka olis suunniteltu sektio, se pirpana päättääki tulla sieltä ennen aikojaan =) Nykyään on onneksi hirveesti kaikkee vertaistuki ryhmää yms. ja miettikää niitä hyviä ja huonoja puolia.... Joo onhan alatiesynnytyksessä riskinsä ja kipunsa, mutta niin myös sektiossa.... Mut jokainen joka tähän hommaan ryhty, varmasti tiesi et riskejä oli monenlaisia jo alusta asti... Ei pelkästään synnytyksessä, eikä ne siihen lopu.. Mut ite en revenny ku ihan vähän sisältä, 4 tikkiä riitti ja istuin samana iltana vauva sylissä sängyssä.. Mulla on ollu myös kohtutulehdus, jonka takia olin 3viikkoa sairaalassa (vuosia ennen raskautta siis) mut mä selvisin siitäki

Ja edelleen mä oon se sama heikko ja heiveröinen pieni tyttö, joka pelkää ja jännittää millon mitäki, mut elossa ollaan edelleen!!!!!! =D Repesit sitten alhaalta tai masusta tai olit repeemättä lainkaan, toipumiseen jokainen ottaa oman aikanasa ja tapansa... Joku saattaa jo muuten vaan tarvita päivien/viikkojen toipumisen, vaikka kaikki menis just niinku pitääkin.....
Mut muistakaa naiset, että meillä on luonnostaan paljon korkeampi kipukynnys kuin miehillä!!!!!
Hiton hyvä kannustuspuhe taas, sori ny vaan! Toivottavasti kukaan ei vedä purkillista herneitä nenäänsä, mutta tämä on minun kokemukseni

Tsemppiä silti kaikille synnyttäjille, tapahtuipa se sitten mitenkäpäiten, missäpäiten tai ihanmitentahansa!!!! <3