Pitääpäs itsekin raapustella vähän omaa tarinaa, kun vauva antaa äitillekin hetken omaa aikaa. Palaillaampas siis noin viikon takaisiin tapahtumiin.
Sunnuntaina (rv 40+0) olin ihan maassa. Kauan odotettu laskettu aika oli tullut, mutta ei mitään merkkejä synnytyksestä. Vatsa oli kyllä tuona päivänä todella pinkeä, tuntui kuin vauva olisi ottanut yhden yön aikana hirveän kasvupyrähdyksen. Päätin piristää itseäni menemällä elokuviin ja viemällä ajatukset pois odottamisesta. Illalla 11 aikaan olin sohvalla katsomassa telkkaria ja ihmettelin omituista makeaa hajua. Pian minun täytyi nopeasti nousta komentamaan meidän kissaa. Sillon tuli ensimmäinen hieman kipeä supistus, selvästi erilainen kun aikaisemmat harkkasupparit yhdistettynä menkkajomotukseen. Palasin vielä hetkeksi sohvalle miehen viereen ja kerroin asiasta. Oltiin hieman toiveikkaita, mutta ei silti osattu uskoa, miten nopeasti hommat lähtisivät käyntiin. Pian kuitenkin minulle tuli tunne, että kohta jotain lorahtaa alapäästä. Nousin ylös ja menin vessaan. Siellä sitten alkoi valua lapsivettä jalkoja pitkin. Mies tuli vessan ovelle katsomaan ja varmisteli, että onhan se nyt varmasti lapsivettä. Kävin pöntölle istumaan ja sitten sitä lorahtelikin ihan kunnolla pönttöön. Mies haki minulle puhelimen ja soitin sairaalaan. Koska minulla oli strepto positiivinen, niin kehotettiin lähteä rauhassa tulemaan sairaalaan.
Sairaalassa siteestä varmisettiin, että kyseessä oli lapsivesi. Sitten makoiltiin puolisen tuntia käyrillä. Supistukset tulivat melko säännöllisesti noin 10 miinutin välein, mutta eivät olleet vielä kovin kivuliaita. Minulta otettiin verikokeet ja mitattiin kuume sekä asennettiin kanyyli käteen strepton takia. Sen jälkeen mies lähti saattamaan minut osastolle ja jäin sinne yksin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Söin pientä yöpalaa ja panadolin, sain ensimmäisen satsin antibioottia suoneen ja kahden aikaan kävin nukkumaan. Pystyin nukkumaan ehkä tunnin supistuksiltani. Sen jälkeen supistukset alkoivat tehdä niin kipeää, että 10 minuutin välein heräsin voimituvaan supistukseen.
Vaille viisi hälytin paikalle kätilön, koska kivut rupesivat olemaan pahoja. Jouduin puristamaan sängyn reunasta niiden tullessa enkä pystynyt olemaan paikoillani. Makoilin siinä puolen tunnin ajan käyrillä, jolloin supistukset tulivat noin 7 minuutin välein. Tämän jälkeen sain toisen annoksen antibioottia suoneen. Puhelin kätilölle, että kivut rupeaa olemaan aika kovia. Kätilö tokaisi vaan, että tuskin nyt vielä on synnytys lähellä, ensi synnyttäjällä voi mennä aikaa. Kätilö oli jo poistumassa, kun sanoin, että supistusten aikana minua oksettaa myös aika paljon. Sen jälkeen hän päätti vasta tarkastaa tilanteen, koska pahoinvointi saattoi olla oire lähestyvästä synnytyksestä. Sisätutkimuksen jälkeen todettiin, että 4-5 cm ollaan auki. Kuuden aikaan sain ruveta hälyttämään miestäni paikalle. Sain geelipussin kivunlievitykseen, söin pientä välipalaa ja mieheni tuli paikalle. Seitsemän aikaan ilmoitin, etten jaksa enää olla ja lähdettiin synnytyssaliin.
Salissa sain heti ilokaasua. Se toimi kohdallani loistavasti. Pahin huippu meni supistuksilta ja rentoutti mukavasti. Tämän lisäksi mies painoi lämmintä geelityynyä selkää vasten ja hieroi selkää. Kaasulla pärjäiltiin puoleen päivään saakka, jonka jälkeen halusin kohdunkaulan puudutteen kuten olin suunnitellutkin. Kohdalleni sattui erinomainen lääkäri ja puudute vei nopeasti kivut pois. Koska puudute toimi niin hyvin, minulle pääätettiin laittaa oksitosiinitippa, koska en ollut edennyt hirveästi. Olin edelleen vain noin 5-6 cm auki. Pari tuntia kivut pysyivät hyvin poissa ja onnistuin torkkumaan samalla. Ruudulta katselin, kun supistukset tulivat todella voimakkaina.
Noin kahden aikaan alkoi tuntua painetta. Olin lähes kokonaan auki. Sain ruveta ”ähkimään” eli hieman ponnistella pahimpaan tarpeeseen. Minua kehotettiin käyttämään jumppapalloa, että paikat aukeaisivat nopeammin. Keikuin siinä pallon päällä vetäen ilokaasua ja ähkien. Ennen puolta pääsin ponnistamaan. Tuntui, ettei vauva tule ikinä ulos. Kätilöillä oli lähestymässä vuoronvaihto. Yritettiin saada vauvaa ulos ennen sitä, mutta ei onnistuttu. Viimeisenä asiana ensimmäinen kätilö puudutti välilihan, mutta ei ryhtynyt enää leikkaamaan, koska hänen olisi täytynyt ehtiä ommella haava. Sitten vuoro vaihtui ja väliliha leikattiin, mikä siinä vaiheessa tuntui suurelta helpotukselta, koska vauva syntyi heti tämän jälkeen kello 14.53. Istukka syntyi 7 minuuttia tämän jälkeen. Tikkien ompelu ei ollut kivaa, koska pistot tuntuivat useista puudutusyrityksistä huolimatta. Onneksi siinä sai kuitenkin samalla ihastella rinnalla pötköttävää ihanaa 9 pisteen poikaa :)
Yhteenvetona aika vesien menosta syntymään 15 h 53 min. Synnytyksen kesto 12 h 15 min, josta vaihe 1 kesti: 11 h 40 min ja vaihe 2: 28 min. Synnytys meni kivun lievitysten osalta suunnitelmien mukaan ja jälkeen päin olen tyytyväinen synnytyskokemukseeni. Kohdalleni sattui myös mukava kätilö, vielä kivempi harjoittelija ja osastoilla sain edelleen hyvää kohtelua. Ilmeisesti kohdalleni sattui hiljasempi päivä, koska sain osastolla maata lähes koko ajan yksin kahden hengen huoneessa. Hieman harmitti, kun strepton takia ei päästy potilashotelliin, mutta vauvan terveys oli tärkeintä. Synnytyssairaalana siis TAYS.
Esikoisen keisarinleikkauksessa mulla oli harjoittelija mukana.
Nyt salissa oli neljä henkilöä meidän lisäksi, olettaisin, että siinä oli opiskelijoitakin joukossa. Eikä siinä paljon ehditty kysellä, kuka saa olla mukana, mutta ei kyllä minua ole haitannut.
(tiedän, kaikki opiskelijat ei varmasti ole samanlaisia..)
