santtunen
Oman äänensä löytänyt
Lauantaina 20.7. illalla alkoi tulla hieman kipeämpiä supistuksia, hyvin hyvin epäsäännöllisesti enkä niitä sitten kellottanut ollenkaan, sunnuntai päivällä oli myös supistusten osalta hiljaisempaa, mutta niitä tuli sekä pientä rusehtavaa vuotoa. Illalla puoli kahdeksain aikaa aloin kellottamaan supistuksia niitä tuli 8-12 min väleillä kestoiltaa 30-50sek. Puoli 1 aikaa yöllä lopetin kellottamisen ja päätin koittaa saada hieman unen päästä kiinni enkä montaakaan tuntia kerennyt nukkumaan. Puoli kolmen aikoihin heräsin tuttuun tapaan yölliselle vessakäynnille ja yllätyksekseni limatulppa irtosi, kun vessapaperilla pyyhkäsin. Tämän jälkeen alkoi lapsivesien lorahtelu (en siis ollut tästä millään tapaa tietoinen ennen kuin olin lapseni synnyttänyt, että yö kolmesta asti olen tihkunut lapsivettä). Aina seisomaan noustessa pöksyihin lorahti isompi määrä nestettä, sellaista punertavan rusehtavan kirkasta, jännä selittää sitä. Päätin käydä miehen herättämässä, noh eihän tämä ensimmäisiin huutoihin herännyt, päätin pukea valmiiksi päälle ja kävin uudelleen tokaisemassa, että nyt kyllä tuntuu siltä, että tarvitsee sairaalaan lähteä.
03.00 soitin Hyvinkään synnärille ja ilmoitin, että tulppa on irronnut ja supistuksia tulee 3-5 min välein aikas voimakkaina, sieltä kysyivät pärjäänkö vielä kotona ja ilmoitin vielä ainakin hetken pärjääväni. Laittelin siinä rauhassa tavaroita kasaan, aina hetkeksi lamaantuen jatkuvasti voimistuvista supistuksista, söin siinä pienen yöpalan ja klo 04.05 ilmoitin, että nyt olen valmis, että pakko lähteä kotona ei enää pysty olemaan. Miestä pyysin ajamaan rauhallisesti ja kiertämään joka hemmetin töyssyn ja puolen tunnin ajomatka lyheni 20 min, kun mies hieman hurjastelin, mun samalla kellottaen supistuksia jotka tulivat koko aika pidempinä sekä voimakkaampina.
04.33 kirjauduimme sairaalaan sisään, suoraan käyrille ja siinä 20 min oltua tuotiin minulle sairaalavaatteet ja pääsimme suoraan synnytyssaliin. Olin tässä vaiheessa auki 2cm sekä kohdunkaulaa ei ollut enää jäljellä. Ensimmäiseksi kivunlievitykseksi koitettiin ammetta klo 5.25 se oli rentouttava ja hyvä aina supistusten välillä, mutta supistukset tekivät kyllä tuskaa, jonka jälkeen tuli aina järjettömän kuuma ja tuntui, että taju lähtisi. Klo 6.15 siirryttiin takaisin synnytyssaliin ja sain jyväsäkin alaselkään. Käyrille kiinnitettiin klo 7.00 jolloin laitettiin myös TENSsi selkään, ohjelma 10 voi sitä taivaallisuutta ja supistuksen aikana mies näpytteli sähköpulssit korkeammalle. Koko salissa olo aikana käytettiin myös ilokaasua. Alkuun 50/50 prosenttisella ja tiputettiin 70/30 prosenttiseen, kun aloin voimaan siitä pahoin. En tiedä auttoivatko TENS ja ilokaasu kipuihin, mutta ajatukset ainakin sai siirrettyä supistuksen ajaksi osittain muualle.
09.05 mulle annettiin oksitosiinia vauhdittamaan avautumista, joka oli edistynyt vain 3 cm, hoitaja ilmoitti tämän vaikutuksen alkavan vasta puolen tunnin kuluttua, mutta järkyttävän kipeät supistukset iskivät jo 10 min jälkeen, teki mieli itkeä, kivun kovuus oli ainakin 8 ellei jopa 9 luokkaa ja hammasta purren sen läpi mentiin. Noin puoli 11 pyysin epiduraalia ja hoitaja tilasi anestesialääkärin huoneeseemme ja mieheni pyysi hoitajaa tarkistamaan avautumisen tilanteen 10.25 olin avautunut 4 cm, ilmoitti hoitaja ettei tarvitse kun ensisynnyttäjillä avautuminen on aina hyvin hidasta. Hieman 11 jälkeen tuli anestesialääkäri harjoittelevan anestesialääkärin kanssa huoneeseen, kätilö putsasi selkäni ja harjoitteleva anestesialääkäri laittoi ensin pintapuudutteen ja sen jälkeen alkoi laittamaan epiduraalia, supistukset olivat jo niin kovaa luokkaa, että oli vaikea pysyä paikallaan ja kuulin hyvin kaukaisesti lääkäreiden puheet, mutta muistan sen kuinka vanhempi lääkäri neuvoi harjoittelevaa hitaasti työntämään neulaa että tuntee kyllä kun se menee oikeasta kohtaa sisään. Aloin tuntea jo pientä ponnistamisen tarvetta, mutta pidättelin ja 11.30 ilmoitin, että nyt ponnistuttaa tosi paljon ja supistusten aikana en pystynyt pitämään itseäni millään paikalla.
Kätilö tarkasti tilanteen ja ilmoitti, että hei täällähän ollaan täysin auki. Vanhempi anestesialääkäri totesi täten, että hyvä ettei epiduraalia keretty pistämään ja että he nyt sitten poistuvat. Kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja pistivät minulle pudendaali puudutus, jonka jälkeen sain luvan alkaa ponnistelemaan aina kun supistus tulee. 15 min jälkeen ilmoitin, etten jaksa ja voimat alkoivat olemaan todella todella vähissä ja jossain kohti kätilö ilmoitti puuduttavansa välilihan ja leikkaavansa sen, sillä pojan sykkeet alkoivat romahtelemaan. Komea poikamme syntyi 12.10, apgar 9/9 vaikka napanuora oli kaulan ympäri. Jälkeiset tuli 12.20. Synnytys meillä kesti 8h 10 min + jälkeiset 10 min, ponnistusvaihe 35 min.
03.00 soitin Hyvinkään synnärille ja ilmoitin, että tulppa on irronnut ja supistuksia tulee 3-5 min välein aikas voimakkaina, sieltä kysyivät pärjäänkö vielä kotona ja ilmoitin vielä ainakin hetken pärjääväni. Laittelin siinä rauhassa tavaroita kasaan, aina hetkeksi lamaantuen jatkuvasti voimistuvista supistuksista, söin siinä pienen yöpalan ja klo 04.05 ilmoitin, että nyt olen valmis, että pakko lähteä kotona ei enää pysty olemaan. Miestä pyysin ajamaan rauhallisesti ja kiertämään joka hemmetin töyssyn ja puolen tunnin ajomatka lyheni 20 min, kun mies hieman hurjastelin, mun samalla kellottaen supistuksia jotka tulivat koko aika pidempinä sekä voimakkaampina.
04.33 kirjauduimme sairaalaan sisään, suoraan käyrille ja siinä 20 min oltua tuotiin minulle sairaalavaatteet ja pääsimme suoraan synnytyssaliin. Olin tässä vaiheessa auki 2cm sekä kohdunkaulaa ei ollut enää jäljellä. Ensimmäiseksi kivunlievitykseksi koitettiin ammetta klo 5.25 se oli rentouttava ja hyvä aina supistusten välillä, mutta supistukset tekivät kyllä tuskaa, jonka jälkeen tuli aina järjettömän kuuma ja tuntui, että taju lähtisi. Klo 6.15 siirryttiin takaisin synnytyssaliin ja sain jyväsäkin alaselkään. Käyrille kiinnitettiin klo 7.00 jolloin laitettiin myös TENSsi selkään, ohjelma 10 voi sitä taivaallisuutta ja supistuksen aikana mies näpytteli sähköpulssit korkeammalle. Koko salissa olo aikana käytettiin myös ilokaasua. Alkuun 50/50 prosenttisella ja tiputettiin 70/30 prosenttiseen, kun aloin voimaan siitä pahoin. En tiedä auttoivatko TENS ja ilokaasu kipuihin, mutta ajatukset ainakin sai siirrettyä supistuksen ajaksi osittain muualle.
09.05 mulle annettiin oksitosiinia vauhdittamaan avautumista, joka oli edistynyt vain 3 cm, hoitaja ilmoitti tämän vaikutuksen alkavan vasta puolen tunnin kuluttua, mutta järkyttävän kipeät supistukset iskivät jo 10 min jälkeen, teki mieli itkeä, kivun kovuus oli ainakin 8 ellei jopa 9 luokkaa ja hammasta purren sen läpi mentiin. Noin puoli 11 pyysin epiduraalia ja hoitaja tilasi anestesialääkärin huoneeseemme ja mieheni pyysi hoitajaa tarkistamaan avautumisen tilanteen 10.25 olin avautunut 4 cm, ilmoitti hoitaja ettei tarvitse kun ensisynnyttäjillä avautuminen on aina hyvin hidasta. Hieman 11 jälkeen tuli anestesialääkäri harjoittelevan anestesialääkärin kanssa huoneeseen, kätilö putsasi selkäni ja harjoitteleva anestesialääkäri laittoi ensin pintapuudutteen ja sen jälkeen alkoi laittamaan epiduraalia, supistukset olivat jo niin kovaa luokkaa, että oli vaikea pysyä paikallaan ja kuulin hyvin kaukaisesti lääkäreiden puheet, mutta muistan sen kuinka vanhempi lääkäri neuvoi harjoittelevaa hitaasti työntämään neulaa että tuntee kyllä kun se menee oikeasta kohtaa sisään. Aloin tuntea jo pientä ponnistamisen tarvetta, mutta pidättelin ja 11.30 ilmoitin, että nyt ponnistuttaa tosi paljon ja supistusten aikana en pystynyt pitämään itseäni millään paikalla.
Kätilö tarkasti tilanteen ja ilmoitti, että hei täällähän ollaan täysin auki. Vanhempi anestesialääkäri totesi täten, että hyvä ettei epiduraalia keretty pistämään ja että he nyt sitten poistuvat. Kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja pistivät minulle pudendaali puudutus, jonka jälkeen sain luvan alkaa ponnistelemaan aina kun supistus tulee. 15 min jälkeen ilmoitin, etten jaksa ja voimat alkoivat olemaan todella todella vähissä ja jossain kohti kätilö ilmoitti puuduttavansa välilihan ja leikkaavansa sen, sillä pojan sykkeet alkoivat romahtelemaan. Komea poikamme syntyi 12.10, apgar 9/9 vaikka napanuora oli kaulan ympäri. Jälkeiset tuli 12.20. Synnytys meillä kesti 8h 10 min + jälkeiset 10 min, ponnistusvaihe 35 min.
. Itse en tiedä miltä tuntuisi jos olisin tuon kokenut.
Se oli ehkä pahin oma pelko synnytystilanteessa, mutta onneksi omalle kohdalle sattui mukava kätilö. Mulla oli lisäksi huonekavereina sairaalassa uudelleensynnyttäjiä, joten aika rennolla meiningillä mentiin ja aika rauhassa saatiin olla. Sitä mä ihmettelen, että esim. imetyksen kanssa saa aika vähän infoa / vinkkejä, jos ei itse osaa aktiivisesti pyytää.....
Mutta lopputuloksena ihana suloinen tytär, joka on kaiken tuskan arvoinen. 
Ei kyllä naurattanut silloin. Mutta oikeasti se loppuvaihe meni niin rytinällä, ja kun lähdon tekemisessäkin meni aikaa, niin jos aiemmin olisi halunnut sairaalaan, olisi pitänyt lähteä jo ennen, kuin tuntui, että on pakko lähteä. Esikoisestakin olin kotona vielä, kun supistusten väli oli tuota 2-3 min luokkaa, silloin eivät vaan ihan noin kipeää tehneet kuitenkaan. Tässä sen näkee, että vaikka olisi aiempi synnytyskokemus alla, niin ei sekään mitään takaa. :)