Synnytystarinat

Poika siis syntyi pe 26.7. alateitse, kuten oli suunniteltu. Synnytystähän jouduttiin lähtemään käynnistelemään, koska lapsivettä oli niin vähän. Menin sovitusti ke 24.päivä KYSiin osastolle ja minulle asennettiin ballonki, jolla synnytystä lähdettiin käynnistelemään. Käynnistely oli ns. varovaista perätilan vuoksi. Ballongilla saatiinkiin keskiviikko illalle mukavat supistukset, mutta nepäs kuihtui yötä vasten pois. Ajattelinkin jo, että näinkö tässä kävikin, että sektioon mennään. No ballonki molskahti torstaina aamupäivästä pois ja oli tehnytkin hieman tehtäviään, eli paikat oli hieman avautunut ja pehmentyneet. Siirrytiin lääkkeisiin, en nyt muista mitä sain, mutta sain sitä lääkettä suun kautta pikku annoksen. Se ei vielä sen kummemmin saanut supistuksia aikaan, mutta illasta sain sitten puoli seiska toisen annoksen. Kävelin sairaalan portaita päivän aikaan useamman kerran vähän käynnistelläkseen synnytystä. Iltapalan jälkeen siinä klo 20 jälkeen supistukset alko voimistua ja säännöllistyä. Klo 22 aikaan meni lapsivedet ja puolilta öin siirryttiinkin sitten saliin. Sain kivunlievytystä sitten salin puolella, ensiksi ilokaasua. Ilokaasu vei pahimman kärjen supistuksilta, mutta ei auttanut selkäkipuun joka minulla oli aivan kauhea. Tuntu, että se on tulessa ja samoin alavatsa tuntui "repiävän". Sainkin sitten epiduraalin joka auttoi äkkiä ja supistukset tulivat valtavana paineen tunteena. Tärisin tahattomasti välilällä, kun lihakset olivat ihan jännittyneet. Oli kuin olisin ollut jäässä. No ponnistus vaiheeseen päästiin siinä kahden jälkeen. Ponnistus jouduttiin aloittamaan hieman aikaisemmin, kun pikkuisen sykkeet nousivat. Ponnistus vaihe itsessään ei kestänyt kuin 11 minuuttia ja poika oli ulkona. Lääkärit kerkesivät jo kutsua lastenlääkärin paikalle, koska poika ei meinannut alkaa huutamaan, mutta lääkäri ei kerennyt kuin avata oven, kun kirkaisu kuului :) Tunne oli mahtava, kun tuo tumma hiuksinen pikkumies nostettiin rinnalle :Heartred Mies oli mahtavana tukena synnytyksessä :Heartred Väli lihaan jouduttiin tekemään pieni viilto, joten parilla tikillä selvittiin :) Näin ensisynnyttäjänä kokonaisuudessaan jäi hyvä tunne koko hommasta. Lääkärit ja kätilöt oli mahtavana tukena ja sain heiltä hyvää kannustusta koko puserruksen ajan. Synnytyssalista palasimme osastolle puoli viiden aikaan aamulla. Sunnuntaina kotiuduimme ja nyt opetellaan tätä perhe-elämää :Heartred:Heartred:Heartred
 
Kerrotaampas meidänkin tarinaa :) ennakoivia oireita oli ollu jo monen viikon ajan ja paikat pehmentyneet, auki reilulle kahdelle sormelle ja kaulaa jäljellä n. sentti jo pidemmän aikaa. Tiistai iltana mun äiti sano että synnytys on lähellä kun mulla oli kuulemma synnyttäjän huulet :) melko turvoksissa nuo oliki.

Keskiviikkona puol kuuden aikaan heräsin kipeään supistukseen ja sen jälkeen alkoi valua lapsivettä. Herätin miehen sillon ja sanoin että nyt joko pissaan housuun tai lapsivedet meni :D nousin ite vessaan ja vettä valui lisää. Vaihtelin vaatteet yms. ja soittelin synnärille että miten on pitääkö tilata ambulanssi. Ei onneksi tarvinnu niin rauhassa mies keitteli vielä kahvit. Kotona ollessa en ollu kauhean kipeä vielä. Noin puol seittemän aikaan oltiin synnärillä ja siellä ollessa aika nopsaa alko supistukset koveta ja tulivat niin kivuliaiksi että pyysin jotain kipuun. Noin puol yhdeksän aikaan sain kohdunkaulan puudutteen mikä oli siinä vaiheessa aivan mahtava :D vaikutus kesti tunnin ajan täydellisesti ja sitten alkoi taas pikku hiljaa supistukset tuntua.

Jonossa oli yksi sektio ennen meitä sille aamulle mutta päästiin heti kymmenen jälkeen leikkaussaliin. Siinä loput valmistelut, puudutukset yms. ja poitsu syntyi 10.32 :Heartred mies sanoi että ekasta viillosta meni noin 10min niin synnyttiin.

Salissa ihasteltiin pojan pitkää mustaa tukkaa ja pulleita poskia :) perätilassa oli istunu pitkän aikaa ja sen vuoksi jalat sojotti kohti taivasta ja ensikapalossakin oli jalat korvissa ja paketti pallon muotoinen. Sain onneksi hetken katella poitsua ennen ku lähtivät isän kanssa pesuille :Heartred syntyessään painoi 3710g eli ei ihan niin pikkumies ollutkaan ja alateitse ois pian tullu ongelmia.

Minä jäin vielä paikattavaksi mutta 11.05 olin jo heräämössä ja sieltä mut haettiin n.12.30. Kipeä olin pikku hiljaa ja pitkävaikutteista lääkettä +pari panadolia sain jo heräämössä. Osastolla sain kun pyysin sitten lisää päivällä lihakseen, mikä sai olon kyllä hurjaksi. Vielä illalla sain vahvempia lääkkeitä ja aamuyöllä vähän lisää. yllättävän kovasti jälkisupistukset sattui ja tietysti liikkuminen haavan kans. aamulla päätin kuitenki että saa riittää kevyemmät lääkkeet että pysyy pää selvänä :)

nyt on pärjätty ilman kovempia aineita ja kyllä tuo pikkunyytti on sen verran hyvää huumetta että se vie kivut pois :Heartred
 
Ihana sektiotarina Keni, hyvää rohkaisua muille sektiolaisille. Lisää tarinoia toivotaan - näitä on mukava lukea loppumetreillä!
 
Mulla jäikin sektiosta tosi positiivinen mieli :) salin henkilökunta oli ihanaa ja eikä yhtään ahdistanut! Lähinnä virnuilin huvittuneena kun kaikki mitä tehtiin tuntui niin hassulta :D olin varmaan ihan typerän näkönen kun virnuilin sillai :)

ja todella hyvin oon lähteny palautuun leikkauksesta, enään vain perus panadolia menee välillä. Viikko leikkauksesta käytiin eka kunnon vaunulenkki ja nyt pystyy jo lähes normaalisti toimimaan. Iltaa kohti saattaa masu olla vähä hellempi mutta siihen auttaa lepokin hyvin :) neuvolasta meinasikin että mun hyvä lihaskunto ja urheilu ennen raskautta tekee paljon vaikka puolesta välistä raskautta liikuntakiellossa olinkin. Ja nyt tuntuu että kaikki liikkuminen vie oloa paremmaksi kun paikat vetreytyy ja veri kiertää. Lähinnä täytyy itteä muistutella että oon toipilas vielä!
 
No niin tässä meidän tytön synnytystarina :)

Viime viikon to ja pe välisenä yönä mulla irtosi osa limatulpasta. Siitä alkoivat sellaiset supparit joita en enää pitänyt harjoitussupituksina. Eivät kuitenkaan sinä yönä tai seuraavana päivänä mitään älyttömän kipeitä olleet, ihan normaalin päivän touhuineen vietin. Viideltä lähdin tallille. Jotenkin oli sellainen olo että jotain voisi ruveta tapahtumaan ja sanoinkin miehelle että pitää puhelimen vierellä varmuuden vuoksi. Tallilla siivosin paikat ja vähän juoksuttelin hevosta. Kotiin palasin puoli ysin maissa ja siitä rupesivat supistuksetkin voimistumaan / napakoitumaan. Kympin maissa soitin synnärille kun supistuksia tuli jo parin kolmen minuutin välein, ne olivat kuitenkin vielä sen verran "kivuttomia" että ei tuntunut oikealta ajalta vielä lähteä. Tässä vaiheessa mies oli jo aivan hermorauniona :) Oli juuri lukenut ruotsalaismiehestä, joka oli ajanut kolarin samalla kun vaimo oli synnyttänyt takapenkillä! No eipä siinä kauan mennyt kun supparit muuttuivat tosi kivuliaiksi ja niitä tuli yhtenään...sitten jo melkein huusin kivusta ja kiireellä päästiin lähtöön. Matkata selvittiin ilman kolareita ja eikä tarvinnut autoonkaan synnyttää:)

Synnärillä oltiin n. 23.30 ja olin jo aika hysteerisessä tilassa kun supistukset olivat tosi kipeitä, enkä kerinnyt kun pari kertaa vetämään henkeä kun toinen jo alkoi. Pääsin saliin tarkistusten jälkeen, olin n.3 cm tässä vaiheessa auki. Ilokaasu auttoi paniikki-tilaan ja pystyin hengittämäänkin rauhassa. Myös kätilö tajusi tilanteen rajuuden ja rupesi heti soittelemaan epiduraalia. Lohdutteli vielä että kohta voin naureskella tälle tilanteelle...Mun huonoksi onneksi anesteesia-lääkäri oli juuri keisarinleikkauksessa, eikä päässyt heti paikalle. Jonkin ajan kuluttua kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen uusiksi ja olin auennut 7 senttiin. Siinä vaiheessa tiesin että mitään kivunlievitystä en kerkeäisi saamaan! Hetken päästä poksui kalvot ja sitten iski paniikki että mitä hemmettiä tämmöinen kamala paine on alakerrassa. Olin kokonaan auennut ja pääsin sitten ponnistamaan! Alussa joka supistuksella oksensin, se teki vähän haasteellista ilokaasun hengittämisestä :) Avautuminen kävi melko nopsaan ja lasta ponnistin maailmaan 45 min. En varmaan aluksi uskaltanut ponnistaa ihan täysillä, mutta sitten lopussa iski kiukku että nyt haluan vauvan ulos vaikka henki menisi!

Se tunne tuotti tulosta ja pikkainen kultamuru syntyi klo 1.45 :binkybaby Vauvalla oli ollut napanuora kahdesti kaulan ympärillä, mutta ei ilmeisesti kovin kireällä, koska sai heti 9 pistettä. Oli myös kakannut lapsiveteen.

Mulla tuli toisen asteen repeämä, mikä ilmeisesti on aika normaali repeämä. Se ommeltiin. Istukka jouduttiin painelemaan ulos ja myös kohtua paineltiin kun tarkistettiin että se oli lähtenyt supistumaan. Itse koin myös nämä aika kivuliaina toimenpiteinä kun ei ollut mitään puudutteita alla. Mutta kaikesta selvittiin ja kun hetken olin tokeentunut kaikesta, oli aika ruveta nauttimaan uudesta perheenjäsenestä!

Heti tuntui pikkuinen niin rakkaalta :love017 Sairaalassa vietimme 2 päivää ja nyt ollaan kotona nauttimassa vauvan tuoksuista ihanaa arkea. Neiti nukkuu päivät ja valvoo yöt, se vähän väsyttää. Oma toipuminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Tänään käytiin jo vähän ihmettelemässä suurta maailmaa ulkona!
 
Ihanaa, onnea vielä kerran orvokki! Oli niin hurja tarina, että kyynelehdin täällä vuolaasti, mutta onneksi kaikki meni upeasti!
 
Voi kiitos helli. Eipä mene enää kovin kauaa, että saat myös oman tarinasi täällä kertoa :) Mukavia viimeisiä htkiä masun kanssa!
 
Aloitetaanpa ennakoivista oireista. Ma-ti vatsa toimi lennokkaasti, huulet olivat kuivat ja turvonneet. Turvotusta oli muutenkin paljon, vauva liikkui vähemmän, mutta kairasi tehokkaasti tuonne alakertaan.

Lähdettiin ti iltapäivällä käymään kodin1:ssä kiertelemässä ja hakemassa.säilytyskoreja pyykkikaappiin. Maalasin myös vielä keittiön ruokapöydän aamulla :). Matkalla takaisin olo oli jotenkin erityisen tukala ja vauva painoi ikävästi alakertaan. Mies asenteli pyykkikorit, syötiin ruokaa joskus kahdeksan aikoihin. 21.30 huomasin supistusten muuttuneen säännöllisiksi 15-20 min välein. Minulla on aina ollut todella kivuliaat kuukautiset, joten olin vähän ihmeissäni. Supistukset eivät olleet lainkaan kipeitä, mutta niitä tuli säännöllisesti. Käytiin saunassa ja supistukset jatkuivat. Klo 22 alkoi tulla vaaleaanpunaista limaa ja lapsivettä alkoi myös tihkua. Tämä varmisti mielestäni sen, että synnytys oli käynnistynyt.

Soittelin SVO:lle . Sanoivat, että jos supistukset eivät vahvistu tai väli ihmeellisesti lyhene niin klo 9 aamulla oli viimeistään mentävä näytille. Klo 0.00 supistusten väli oli vielä epäsäännöllinen 10-15 min. En saanut jännitykseltä nukuttua vaikka supistukset eivät kipeitä olleetkaan, joten lähdin kävelemään pihakadulle. Noin klo 3.00 tuli kaksi kivuliasta supistusta peräkkäin ja sanoin miehelle, että nyt lähdetään näytille vaikka lähettäisivät takaisinkin.

Klo 04.00 saavuttiin TAYS:sin SVO:lle. Vastassa oleva kätilö oli aivan täysi kpää. Anteeksi kielenkäyttöni. Puhui miehelle kuin koiralle ja ei kyllä löytynyt lainkaan ymmärrystä jännittyneelle ensisynnyttäjälle. Olin siinä käyrillä n. 20 min, jonka jälkeen sisätutkimuksessa todettiin kohdunsuun olevan auki 3,5 cm. Lapsivedinäytettä ei otettu kätilö totesi siteestä, että sitä oli. Jäätiin sisälle ja pyysin pääsyä ammehuoneeseen, joka olikin vapaana.

Ensin oltiin synnytyssalissa käyrillä n. 30 näytillä, jonka aikana amme täytettiin. Kaikki näytti olevan kunnossa. Amme helpotti selkäjomotusta, joten supistukset tuntuivat ihan siedettäviltä. Väli oli edelleen n. 10 min ja supparit siedetttäviä. Kätilö ehdotti välillä nousua ammeesta ja kävelyä, jotta supistukset saataisiin vahvistumaan. Hengailua jatkui ainakin aamuun klo 8.20 tehtiin sisätutkimus. Kohdunkaula ei ollut auennut kuin 1 cm viidessä tunnissa. Olin siis auki 4,5 cm.

Vauvan sydänääniä ei saatu kunnolla kuuluviin mahan päältä, joten kätilö asensi pinnin. Samalla menivät loput lapsivedet. Tässä vaiheessa supistukset kävivät todella voimakkaaksi ja taisin huutaa aikalailla. Tässä vaiheessa en kyennyt enää kirjaamaan aikoja ylös. Pyysin lämpopakkauksen ja kätilö suositteli TENS- laitetta, koska supistukset tuntuivat lähinnä selässä. Se auttoi hetkellisesti, mutta sitten tuli se ponnistamisen tarve. Tuntui, että halkeisin kahtia. Siinä tuli taas huudettua, kunnes kätilö ja mies puoliväkisin sai suostuteltua minut kohdunkaulan ja pudendaalipuudutteeseen. Ponnistamisen tarve tuli tosiaan jo 6 cm kohdalla. Puudutteet vei kyllä supistukset, mutta ponnistustarve säilyi. Tuntui oikeasti siltä kun takapuoli repeäisi kahtia. Puudutteet eivät edistäneet kohdunsuuta mitenkään, mutta kätilö päätti kokeilla työntää kaulaa samalla kun käski minun hieman poinnistaa. Ai, että kun helpotti kun sai edes vähän ponnistaa. Kätilö sai ilmeisesti työnnettyä kohdunkaulan pois vauvan tieltä ja aukesinkin heti tappiin saakka. Vauva oli ilmeisesti laskenut jo niin alas, että blokkasi päällään kohdunkaulaa.


Päästiin siis ponnistusvaiheeseen ja paikalle tuli toinenkin kätilö. Väliliha puudutettiin varmuudenen vuoksi. Olin itse ajatellut, että en halua ponnistaa puolimakaavassa asennossa, mutta en saanut siinä vaiheessa enää mitään sanottua ja niillä mentiin. Vauvan pinni otti jostain häiriötä ja kätilöt uhkasivat leikata välilihan ellei vauva tulisi pian ulos. Sydänääniä kokeiltiin kuitenkin myös mahan päältä ja olivatkin oikein hyvät. Kokonaisponnistusaika oli 20 min ja välilihaa ei tarvinnut leikata :). Sieltä se tuli, meidän pieni prinsessa. Napanuora oli melko lyhyt, mutta sain tytön rinnalle 5 mi n sisään. Isä leikkasi napanuoran vaikka oli aikaisemmin sanonut, että ei halua sitä tehdä :p. Jälkeisiä jouduttiin painelemaan melkoisesti. Inhottavaa! Väliliha oli yhtä nirhaumaa lukuunottamatta täysin ehjä. Sain siihen jotain verenvuotoa tyrehdyttävää suihketta, eikä tikkejä tarvittu. Tyttö imi heti kunnon otteella 1 1/2 h jonka jälkeen päästiin pesulle.

Jouduttiin hetkeksi osastolle, koska synnytyssaleihin oli ruuhkaa ja nyt loikoillaan potilashotellissa. Tuntuu kuin olisi lomareissulla. Mahtavat huoneet, hyvä jääkaapin sisältö ja buffet on aivan loistava.Synnytyksessä meillä ehti olla kolme eri kätilöä, kaikki aivan mahtavia! Potilashotellin kätilöt ovat myös ihania :).

Pyydän etukäteen anteeksi kirjoitusvirheitä, koska kirjoitin tämn Windows puhhelimella, jolla on tapana arvailla ihan random sanoja.
 
Huoh, mistähän alottaisi ja mitenhän osaisi kirjoittaa sanoiksi se Suuri Päivä :Heartred
Ehkä aloitan ihan alusta.. :)

Keskiviikko 14.8 aamulla klo 5 nousin ylös sängystä, koska en ollut saanut nukuttua kuin pari tuntia. Ei vain uni tullut. Mies sattui viettämää vapaa päivää. klo 10.30 menin neuvolaan ja neuvolan täti sanoi, että näytän ihan siltä että voisin lähteä synnyttämään. Totesin vain, että ehei mua vaan väsyttää :) Kaikki oli kunnossa ja lähdin kotimatkalle. Matkalla pysähdyin hakemaan kaupasta kahvin kanssa pullaa, kun vanhempani olivat tulleet käväsemään kylässä. Siinä me istuttiin keittiön pöydän ääressä ja juteltiin neuvolakäynnistä ja siitä, että onko tulokas tyttö vai poika. Siirryttiin olkkariin ja istuin meidän nahkaiselle nojatuolille, kun tunsin että nyt lorahti housuun jotain. Ryntäsin vessaa ja tajusin, että nyt menee lapsivedet. Ja sitä tuli!
Soitin synnärille, että mitä tehdä kun ei muita "oireita" ollut. Sanoivat, että tuut ihan rauhassa ei mitää kiirettä käymää tääl ni katotaa tilanne. Mies alko jo hätäillä, että nyt lähdetään ja alko soittelee töihin ettei ole tulossa seuraavana päivänä yms.. Minä siinä pakkailin sairaalakassia ja esikoiselle kassia, kun päätettiin että mummu ja pappa ottaa esikoisen mukaansa kun ei tiedä kauan meillä menee tai mitä tapahtuu. Pakkasin varmuuden vuoksi yökyläkassin hälle mukaa. Sairaalassa oltii yhen aikaa ja laittoivat käyrille ja teki sisätutkimukset, olin auki tiukasti kahdella sormella ja kanavaa jäljellä noin sentti. Kotimatkalla oltiin kahen aikaa ohjeistuksena, että aamu kasilta takasin jos ei mitään tapahdu. Aloittavat silloin suonensisäiset antibiootit.

Palataan kotii, tilataa pitsaa ja mietitää että pitäiskö levätä jos täytyy yöllä lähteä. Esikoinen jäi mummulaa yöks, kun ei tiedetty mitä tapahtuu. Menin sitte sänkyy päikkäreille ja vähän ennen viittä tunsin, että pieniä supistuksia tulee 20min välein. Mutta ei niistä vielä sairaalaa voinu lähteä. Täälläkin taisin valitella selkäsärkyä. Päädyin 17.50 menemään suihkuu, jos se auttais. Otin kellon pesukoneen päälle, että pystyin kattoo aikaa. Laskin, että 18-18.15 välillä tuli 4 kipeää supistusta. Mutta vieläkin mietin, että nehän nauraa jos meen sairaalaa ja sanon että 4 kipeää tuli :D Seuraavan vartin aikana tuli taas 4 lisää. Suihkusta ei ollut apua ja herätin miehen päikkäreiltä, että mitä pitäis tehä. Nyt sattuu. Soitin sairaalaa ja sanoivat, että tuu tänne ni katotaa. Siitä sitte pikku hiljaa lähettii ja autossa alko supistukset olee yhtäkkiä tosi kipeitä ja väli 2-4minuuttia. Sairaalassa oltii puol kasi. Mentii valmisteluhuoneeseee, mutta koska supistuksia tuli koko ajan ja kivut sen mukasia, eikä saatu mitattua vauvan sykkeitä siirryttiin suoraa synnytyssalii. Ilokaasua naamaan ja kätilön rupes tarkistaa vauvan tilaa ja valmistella epiduraalia. Olin 3cm auki, mutta kivut suoraa helvetistä. Välissä ehdin minuutin hengittää. Epiduraalia ei laiteta jos en pysy paikallaa, joka oli aika vaikeaa niissä kivuissa. Käskin miehen pitää väkisin mut paikallaa. Kätilö istui jalkojeni päällä ja mies piti yläkroppaa paikallaa ja ite vedin ilokaasusta pään sekasin ja luojan kiitos saatii epiduraali laitettua. Puudutus kun vaikutti alko tuntua ponnistuksen tarvetta. Puol ysi kätilö toteaa, että oon 10cm auki (minä silmät suurina katon, että eihän se nyt vielä voi olla. enhän mä nyt vielä voi synnyttää). Mutta sain luvan hengittää rauhassa, koska vauva ei ollut vielä tarpeeks laskeutunut. Eikä kätilö ollut vielä valmis :D Siinä se ohjeisti miehen, että jos vauva syntyy katot tuosta ja tuosta syntymäajan että hänen on pakko mennä hakemaan tavaroita. Samalla sanoi, että minä voisin yrittää pitää jalkoja ristissä, että kohta vaihtuu vuoro ja sieltä olis tulossa opiskelija, jolle olisin mahtava ensimmäinen synnytyskokemus. Vuoro vaihtui ja uusi kätilö ja opiskelija saapui. Kätilö totesi, että noniin 10 minuuttia ja mukula on Tiutsi pihalla. Siinä sitten ponnistettiin aina kun supistus tuli, vauva jäi hieman jumiin ja toinen kätilö tuli avuksi. Painoi supistuksen ja ponnistukseni aikana mahasta ja niin vauva tuli ulos. Ja sitten tuli tieto, että meille syntyi poika :Heartred Synnytys katsottiin alkaneeksi kipeistä supistuksista eli klo 18 ja poika syntyi 21.32.
Onneksi en jäänyt kotii kattomaan supistuksia pidempää, ois pian poika syntyny eteisee tai oisin jääny ilman mitää kivunlievitystä ja olisin kuollut kyllä siihen paikkaa. Opiskelija oli tosi mukava ja hauska lisä, koska kätilö ohjeisti ja opasti opiskelijaa koko ajan. Siinä samalla kuuli asioita itsekin, istukkaakin tutkittiin ja opiskeltiin pitkää :D
Poika pääsi heti syliin ja itse selvisin parilla nirhaumalla ja pari ommelta laittoi, kuulemma enemmän kosmeettisista syistä :wink Oli aika luksusta, kun pystyi samantien istumaan. Esikoisesta istuminen teki pari viikkoa kipeää.
Synnytys oli nopea, mutta parempi niin. Eilen illalla päästiin kotiin pojan ollessa pikkasen vajaa 2vrk ikäinen :Heartred
 
Ei menny ku strömsöössä meillä synnytys.
Kaikki omat toiveet ja haaveet sain nakata synnytyksen edistyessä kankkulan kaivoon.

Käynnistys siis tehtiin ballongilla. Se aiheutti supistelua, jonka kesti ilman kipulääkitystä. Yöksi kivut jopa laimenivat pelkän kuumavesipullon ansiosta ja sain nukuttua pätkitttäin muutaman tunnin. Perjantaina supisteltiin sinne noin klo yhteen, jolloin ballonki oli tehnyt tehtävänsä siihen aikarajaansa mennessä, eli 24tuntia oli paikallaan. Tämän jälkeen puhkaistiin kalvot ja supistelut alkoivat uudestaan. Iltaan mennessä supisteli jo niin kovaa, että sain piikkiä persiiseen.. se ei kyllä auttanut yhtään mitään. Tässä vaiheessa naikkarin synnytyssalit olivat täyttyneet äärilleen ja minut siirrettiin ambulanssilla yöllä toiseen sairaalaan. Synnytyssalissa jatkettiin lauantaiaamua kohden ilokaasun avulla, mutta lopulta se ei enää riittänyt. Myöskään synnytys ei edistynyt, eli olin vain neljä senttiä auki.. saman verran kuin klinikalta lähtiessäni. Tässä vaiheessa epiduraali tuli puheeksi, että se voisi jopa olla avuksi koska saisi minut rentoutumaan ja synnytys v oisi edistyä. Eli ei muuta ku piikki selkään, vaikka en sitä alunperin halunnut. Mutta se oli järkevä ratkaisu. Sain nukuttua yöllä vajaa kaksi tuntia ja samaan aikaan avauduin 8 senttiin. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja minulla alkoi pikkuhiljaa tuntua painetta ja pientä ponnistamisen tarvetta. Jouduimme silti vielä odottamaan hyvän tovin, sillä en auennut, vaikka mitä tein. Sain kuitenkin luvan antaa hieman vauhtia supistusten aikana, eli hieman ponnistaa. Kymmenen aikaan aamusta piti alkaa ponnistamaan tosissaan. Tässä kohtaa ne vaikeudet alkoivat, sillä olin jo melkoisen väsynyt huonojen yöunien ja parin päivän supistelun takia. Kaikki asentoja kokeiltiin ja pahimmalta ja vaikeimmalta tuntui selällään ponnistaminen. Sivuttain ponnistaminen oli vähiten kivuliasta. Olin ponnistanut jo kolme tuntia, mutta lapsi ei vaan laskeutunut synnytyskanavaan ja aloin olla täysin poikki, puhki ja rättiväsynyt.. kohdunkaulaakin yrittivät puuduttaa, mutta en huomannut mitään eroa missään ja aloin jo pikkuhiljaa jopa panikoida, sillä tiesin tekeväni turhaa työtä.. lapsi ei vaan liikkunut alemmas ja synnytyslääkärikin huusi jo vähän turhan tiukasti mulle kokoajan.. noh.. mä kyl huusin itsekin jo aika kovaa ja ahdistuneena, koska homma ei edistynyt ja siihen se lekuri kovasti koitti puuttua, ettei siitä ole mitään hyötyä. Siinä sitten yritin parhaani, mutta olin jo aivan totaalisen loppu ja tuntuikin, etten enää kestä yhtään. Lääkärit sitten ehdottivat imukuppia. Eka imukuppi irtosi kolmannessa ponnistuksessa, jonka jälkeen heti ehdotettiin toista.. tässä vaiheessa mä olin jo ihan loppu ja pyysin, että mennään sektioon.. mulla ei enää riitä voimat. No kokeiltiin silti vielä toista imukuppia, joka irtosi samantien. Tästä sitten kiireellä leikkaussalia kohti, puudutukset ja vatsa auki. Leikkauksen aikana todettiin, että mulla oli kuin olikin liian ahdas lantio synnyttää alateitse ja lapsen pää oli jopa hieman jumissa luiden välissä. Että se siitä arviosta, että hyvin on tilaa...ja koko päivän yritin ponnistaa väkisin kauheissa kivuissa. Lapsi saatiin kuitenkin ulos ja hieno, 9 pisteen poika rääkäisi itsensä vanhempiensa sydämiin. Ja kovaa hän parkuikin. Raukka sai kovia ruhjeita epäonnistuneista imukupeista ja aristaa nyt päätään.. mutta onneksi saa kipulääkettä tasaisin väliajoin Itse toivun parhaillaan leikkauksesta ja mulla on liikkumiskielto huomiseen asti. Mutta muutoin olo on ihan hyvä.. ei menny ihan suunnitelmien mukaan siis.. kolme päivää synnytystä ja sitten siihen sektioon.. ihan just silleen, kun ei koskaan olisi halunnut. Vaan minkäs teet.

Nyt on kuitenkin hieno ja terve, pieni poika maailmassa. Pojalla kokoa on 53cm mittaa ja painoa 3900g. Ja pitkän ja kivuliaan synnytyksenkin unohtaa ajan kanssa... Lapsella on sokerit hyvässä kunnossa, samoin minulla.. joten se on nyt tältä erää ohi se rd.

Näihin tunnelmiin... vauvan ruokailu on tunnin päästä, joten jospa ottaisi nokoset ennen sitä. Omalle miehelle täysi kymppi tukihenkilön roolista. Miten hyvin hän osasikin aina helpottaa mun oloa ja pyyhkiä hikeä multa. Kertaakaan en huutanut hänelle, vaan pyrin siihen, että kiitän ja kehun häntä mahdollisimman paljon. Ei se ole isälle helppoa katsoa, kun äiti ähertää kolmatta päivää ja lopulta kiidätetään sektioon.

Paljon jäi sanomatta ja kirjottamatta.. on vähän pöhnäinen olo, mutta tuossapa noin suunnilleen... ettei tosiaan menny, kuten toivoin tää synnytys.


Hyvää yötä leidit.. lueskelen juttujanne paremmalla aikaa myöhemmin. :Heartred
 
Voi Sinbbu minkä kokemuksen sait! :pale
Onneksi lohtuna todellakin on se aika! Itselläkin muistot ovat "kullatut". Ihanaa, kun kaikesta tuli palkinnoksi terve ja hyvän kokoinen poika :love017
 
On sulla ollut rankka synnytyskokemus Sinbbu! Mutta jokainen synnytys on arvokas, eikä oikeanlaista synnytystä olekaan. Pääasia on, että olette molemmat kunnossa :)

Lääkäri kuulosti kyllä vähän asiattomalta, kun huusi sinulle :sad001 Toivottavasti aika parantaa haavat, eikä jää sinulle mitään traumoja. Oletko saanut jutella synnytyksen kulusta sairaalahenkilökunnan kanssa?
 
Voi Sinbbu, ompa sulla ollut tosi rankka kokemus! Paljon voimia ja paranemisia. Onneksi palkinto kaikesta kivusta on ihana :)
 
Voimia Sinbbu. Harmi miten kohdeltiin mikseivät heti tutkineet lantiota?Nehän ne lääkäreitä on.Toivottavasti pikkasen pää paranee nopsaan.Oneksi palkinto oli terve potra poika, se on kuitenkin maailman parhain lahja minkä koettelemuksesta saa.
Molemmille sylin täydeltä onnea ja paranemisia.
 
Sinbulle onnea ja voimia toipumiseen! Tuosta synnytyksen kulusta kannattaa kyllä ehdottomasti keskustella jälkikäteen ja toivottavasti tajuavat tarjota sitä mahdollisuutta sinulle ihan pyytämättä, koska varmasti oma olo helpottuu, kun saa keskustella. Muutenkin ollut rankka kokemus, saati sitten, että ne ammattilaiset, jotka ovat olleet auttamassa, eivät ole toimineet kyllä kuten kuuluu. Mutta onneksi poika voi muuten hyvin! :) Toivottavasti sinunkin toipuminen sujuu hyvin ja tosiaan, kuten Liinanna sanoi, niin jokainen synnytys on kuitenkin synnytys ja hieno ja arvokas kokemus sellaisenaan, että itseäsi sinun ei ainakaan tarvitse epäonnistuneeksi tms. tuntea.
 
Jos yrittäsin lyhyesti kertoa omaa kokemusta :)
eli silloin tiistaina 13.8 klo 17.30 alko lorahtelemaan limatulppaa ja sen mukana lapsivettä,joka oli hailakan punertavaa. sanoin miehelle että nyt taitaa tulla lähtö ja alettiin pikkuhiljaa pakkailemaan esikoiselle hoitokassia ja itelle pakkailin sairaalaan tarvittavat tavarat. soittelin synnärille klo 19 aikaa ja sieltä ohjeena sain, että saapua illan aikana tai viimeistään seuraavana aamuna 6 aikaan...
vietiin esikko hoitoon ja tultiin vielä käymään kotona ja katottiin 10-uutiset,jonka jälkeen lähdettiin ajamaan sairaalalle.
sairaalalla oltiin siinä hieman 23 jälkeen ja osastolle mentäessä kätilö oli vastassa ja otti tutkittavaksi ja varmisti vielä testillä, että kyseinen lorahteleva neste on lapsivettä.
puolen yön jälkeen pääsin osastolle ja passitin miehen takas kotia, koska kaulaa oli vielä ja sormelle auki. mies meni seuraavana päivänä vielä töihin ja sanoin,että menee nukkumaan vielä sitten kotiin ja tulee illemmalla sairaalalle.
Yöllä ite heräilin n.10min välein supistuksiin,ei koviin,mutta kuiteki että herätteli jatkuvasti.
Keskiviikko aamuna tilanne oli 3 sormelle auki ja kaulaa himpun verra vielä.
Mies saapui 16 jälkeen ja sitten siinä vaiheessa olin jo pyytänyt ilokaasua,kun supistukset alkoi olemaan suht napakoita. Kätilö kävi 17 aikaan tutkimassa ja arvioi n.4cm auki.ja epäili,että onko edes synnytys kunnolla käynnissä,siinä vaiheessa oli mennyt se 24h vesien menosta.
Sitten klo 18 tuli lääkäri,tutki ja totesi paikat 5cm auki ja että synnytys on käynnissä ja siirrytään synnytyssaliin, jossa laitetaan oksitosiini,että supistuksiin saataisiin räväkkyyttä.
ilokaasun voimin sitkuttelin klo 23 asti, jonka jälkeen aloin täristä aina supistuksen aikaan, kutsuin hoitajaa ja pyysin epiduraali-puudutuksen, anestesia tuli puolen yön jälkeen ja voi autuus sitä kipujen helpotusta. hetken nukuin siinä sitten, kun n. 02 alkoi tuntua ponnistuksen tarvetta,kutsuttiin kätilö paikalle,tutki ja totes paikat täysin auki.
alko valmistelee loppuja tarvikkeita ja sit harjoteltiin muutaman kerran ponnistusta ja tekniikkaa.
Klo 03 viimeinen harjoitus ja 5 yli aloitettiin oikeasti ponnistamaan. ponnistus kesti 10min.
Pieni nirhauma tuli, jota kuiteki piti kursia vähäse...
siinä sitä miehen kanssa sitten ihasteltiin poikaa ja saatiin onnittelukahvit saliin.
mies lähti 4 jälkeen kotiin ja myö poitsun kanssa siistiydyttiin ja siirryttiin osastolle nukkumaan.

kokonaisuudessaan pitkä ja uneton synnytys(melkein 34h), mutta oli sen arvosta :Heartred

tulikoha tästä sekava,no kertokaa jos jotai olennaista tietoa puuttuu :laughing002
 
Voi Sinbbu, olipa sulla kurja ja hurja kokemus, todella asiatonta että lääkärit tekivät virhearvion lantion koosta ja vielä huusivat sinulle. Onneksi nyt on nyytti sylissä, onnea roppakaupalla!

Onnea ^Hennah^ maratonin jälkeen! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top