Synnytystarinat

Keskustelun 'Laskettu aika heinäkuussa 2011' aloitti Saigon, 22 kesä 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Saigon Peruskäyttäjä

    Ajattelin, että voisi koota tänne ihan erikseen ketjun synnytystarinoista. :) Nyt kun ensimmäisiä on alkanut jo tupsahdella niin meitä vuoroaan odottavia (ja varmasti muitakin) ainakin kiinnostaa tietää KAIKKI tuosta mullistavasta tapahtumasta!
  2. Onnekas Aloittelija

    Heh, muistelen vieläkin hyvällä synnytyshetkeä, vaikka siitä onki jo kohta 9kk :)
    Meillä neiti tuli maailmaan nopeasti. Tyttö syntyi siis pe 24.9.10. Edeltävänä, Torstaina, päivänä alkoi menkkakivun tuntuista kipua selässä ja alavatsalla, siitä ajattelin että parin päivän päästä mennään synnyttämään. Menkkakipua oli koko päivän. Illalla menin sitte nukkumaan ja olin nukkunu parisen tuntia, ku mies tuli nukkumaan. Molemmat oltiin ehditty juuri uudestaan nukahtamaan ku huudahdan, tuli ensimmäinen kivulias supistus n.klo 01.30. Siinä aattelin ettei tässä mitään, mutta hetken päästä tuli uusi, mies soitti synnytysosastolle; "joo ei mitään hätää. Ota 1000g panadol ja lämmin suihku", työtä tehtiin käskettynä, mutta olo ei mitenkään radikaalisesti helpottunu. n.02:30 mieheni melkein kirjaimellisesti raahasi minut autoon, jotta lähetään sairaalaan tarkastamaan tilanne. Matkalla supistukset voimistui. Oltiin synnytysosastolla klo 3pintaan. Sama kätilö otti vastaan, jonka kanssa mieheni oli hetkeä aikasemmin siis puhunu. kyseinen kätilö oli sen oloinen, että 'mitä te täällä teette, ei teillä oo mitää kiirettä'. Siinä sitte maattiin supistuskäyriä tallentavissa "letkuissa". Kätilön tutkiessa lapsevedet meni 03:20, siinä kätilö sano "teitä ei nyt enää sitte lasketa kotiin", olimme mieheni kanssa helpottuneita ettei tullu turhaa reissua.
    joskus 03:45 otin kohdunsuun puudutuksen, silloin lähti kaikki supistuskivut; vaikkei mulla mielestäni loppupeleissä mitään pahoja kipuja ollu. Puudutus piti kivut poissa hieman reilu tunnin ja oli niin hyvä olo että :D No ku tää puudutuksen vaikutus loppu, sain ilokaasua. Silloin oli pakko pysyä selkä mun mieheen päin, koska kaikki jutut oli muka niin huvittavia :DD Okei, eli siis elettiin n. klo 05.30 kun kätilö lupas ponnistaa, se oli jo rankempaa; uusi tilanne ja paikka niin kyllähän kaikkia jännittää. Ja kipua itse pelkäs paljon. No mutta tyttö sitte synty 06:02.
    Kätilö ihmetteli että oli tosi nopea synnytys ensikertalaiseksi!! Synnytykseks laskettiin hieman reilu 4h.
    Mutta kaikki meni ja pääty onnellisesti. Tyttö on terve ja hyvin määrätietoinen ja aivan suloinen <3 Nytte sitte odotellaan toista lastamme, La 24.11. Jännityksellä odotan millanen on tuleva synnytys, meneekö vielä nopeammmin!! :)
  3. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    <3

    ihana lukea näitä; kiiitos !:)
  4. Esteri87 Aloittelija

    Heippa!
    Viime yönä syntyi isopoika 4760g..
    Mä en rupea tänne nyt synnytystarinaa rustaamaan koska voin vakuuttaa ettei kukaan halua sitä edes lukea, ainakaan ennen omaa synnytystään.. Sen verta hirveä kokemus oli.
    Tsemppiä kaikille odotukseen ja synnytykseen! <3
  5. Sartsi Naimisissa foorumin kanssa Kesäkuunmammat 2015

    VAU, no jo tuli "jytky"!! ;))

    Onnea ihan tosi tosi tosi tosi paljon pojasta!!! emoticon
  6. miiima Peruskäyttäjä

    Onnea paljon Esterille isosta pikkumiehestä ja paljon vointeja tuoreelle mammalle :) <3 Ja tottakai me halutaan lukee synnytystarinaa vaikka se oiskin ""kamala".. mutta oman vointisi ja tahtosi mukaan tottakai kirjottelet jos kirjottelet :)
  7. si87 Aloittelija

    Paljon onnea Esteri87! :)
    Iso poika tosiaan. Mikä on vointisi ja jäikö synnytyksestä yhtään traumoja?
    Mä en tiedä, haluaisinko lukea ennen omaa synnytystäni tarinaasi (ainakaan tosi yksityiskohtaista), mutta kirjoita vaan, jos monet pyytävät sitä sulta.. ;)
    Mulla on saattanut lorahtaa vähän lapsivettä keskipäivän aikaan, niin käyn sitä tsekkaamassa sairaalassa illalla. Jos todetaan vuoto lapsivedeksi, niin mut sitten kirjataan sairaalaan sisään.. Eli vähän jännitystä ilmassa, vaikka juhannusvauva olisi kyllä erittäin tervetullut. :)
  8. Esteri87 Aloittelija

    Voinhan mä kirjotella tänne synnytyksestä.. Kaikillahan se on tosiaan aivan erilainen, mulla nyt meni huonosti (vähän niinkun ounastelinkin), mutta ei se kaikilla mee, ja muistutan tosiaan että esikon käynnistys oli ihana. Tää nyt meni aivan metsään.

    Meille oli sovittu NKL:llä käynnistysaika 22pv. klo 8.30, peruivat ajan ja siirsivät meidät Jorviin. Mulle laitettiin klo13aikaan 22pv sytotecci joka teki tehtävänsä,aukoi paikkoja niin että pääsin samana yönä synnytys saliin ammeeseen jossa rentouduin tunnin verran.
    Sovittiin kuitenkin että kalvoja ei puhkaista vaikka paikat oli 2-3cm auki ja odoteltiin lääkäriä torstaihin 23pv. klo11 asti. Kalvojen puhkaisu oli kivuton, jäätiin odottelemaan supistuksia. Supistuksia ei tullut, joten aloitettiin parituntia myöhemmin oxitosiini tippaa hiljalleen annoksia lisäten. n. tunti sen jälkeen alkoivat säännölliset supistukset kevyesti.
    Joskus hmm.. en muista tarkalleen varmaan klo16aikaan alkoivat säännölliset supistukset rajuna, ilokaasulla pärjäsin klo18 asti, jolloin supistukset tulivat niin rajuna että menin "shockiin", rupesin hysterisoimaan, koska sattu niin perkeleesti, itkin ilokaasu maskiin ja luulin oikeasti kuolevani.. Kutsuttiin anestesia lääkäri, paikat olivat 6cm auki, kanavaa jonkin verran, vauva ei ollut laskeutunut läheskään riittävästi.. Supistukset tulivat niin rankkana että lääkäri ei saanut laitettua jotain puudutetta, en tiedä mitä (joku tupla katetri jtn), selkään tökittiin noin 18kertaa  (KYLLÄ!) siinä meni noin puoltoista tuntia. Ehkä vähän vähemmän. Päädyttiin spinaali puudutukseen, se helpotti n.1,5h :si. Sen jälkeen tilanne ei edennyt minnekkään...Tästä eteenpäin mulla ei ole tietoa kellonajoista..Spinaali puudutus oli oikeastaan aika kiva, hirvee kutina siitä tuli, mutta pystyin lepäämään edes hetken.. Jossain vaiheessa huomasin että supistelut alkoivat voimistua taas,  ja siirryin jumppapallon päälle että saatais vauva laskeutumaan kun edistystä ei muuten tapahtunut.. Jatkoin ilokaasulla kivun lievitystä, ei apua, taas hirveät kivut, rupesin oksentamaan, hysterisoimaan, itkemään ja kaikkea sitä sekaisin.. Tuli kaksi lääkäriä paikalle ja yksi kätilö lisää. (toinen lääkäreista taisi olla gynekologi) Tarkistettiin kohdun suun tilanne, ei edistystä.
    Sopivat KESKENÄÄN mun kivuista huolimatta, että yritetään laittaa epiduraali, yritin parhaani pysyä paikallani, niin että mieheni istui jalkojeni päälle (olin siis kylkiasennossa), ja muut tekivät mitä tekivät, ei tietoa, itkin huusin ja oksensin ja raivosin anestesia lääkärille..Anelin sektiota, ja olin oikeasti niin kipeä että mun mielestä se olisi pitänyt tehdä. Lopulta se epi onnistui, ja helpotti, laittoi epiduraalin vähän ylemmäksi kuin normaalisti, ja se onneksi toimi vähän.. Ei täysin mutta vähän. Jossain vaiheessa menin pissalle ja tuntui että kakattaisi. Kätilö tarkasti tilanteen, ja vauva oli laskeutunut. Laittoi mulle jonkun puudutuksen emättimen molemmille reunoille, ei kyllä tuntunut missään. Otettiin taas jotain näytetty vauvan päästä, happi näytteitä ilmeisesti, en osannut siinä tilanteessa sitä ihmetellä..Mies sanoi jälkeen päin että vauvan sydänäänet laski aina supistuksen tultaessa. Käskettiin alkamaan ponnistamaan. Huusin ja itkin ettei vauvan pää mahdu tulemaan, kätilöt (kaksi kpl) vaativat ponnistamaan, ponnistin ja ponnistin, lopulta pää tuli ulos, siinä kohtaa vauva jäi jumiin hartioista, käsketetiin ponnistamaan, ponnistin ja ponnistin.. Luulin että kuolen, vauva revittiin väkisin ulos, vauva ei hengittänyt, napanuora kaulan ympärillä, mies ja minä aivan shockissa. Kätilöt antoivat napanuoran olla kiinni vauvassa noin 15-30sekuntia, läpsivät vauvaa, ei hengitystä,pulssi tuntui, ja suoraan juosten lasten osastolle. Meidät miehen kanssa jätettiin aika pitkälti kahdestaan synnytys saliin, jossain vaiheessa tuli vieras kätilö synnytys saliin synnyttämään istukkaa (istukka painoi kilon), vuosin verta älyttömästi, se kuitenkin laantui. Kätilö osasi kertoa että vauva elää ja hengittää itse, odotettiin tuota tietoa noin tunnin. Mies pääsi katsomaan vauvaa hetkeksi, minua ei päästetty mukaan, en olisi edes kuntoni puolesta pystynyt. Itkin koko yön, sain kuvan vauvasta ja vaan katselin häntä, sain rauhottavia., nukuin muutaman tunnin ja pääsin tänä aamuna katsomaan vauvaa noin 6.30... Kuulemma vauvalla oli ollut jotain käsien tärinää etc. ja reagoinut hoitotoimenpiteisiin huonosti.. Sokerit olivat alhaalla, nousivat kuitenkin ja nyt illalla vauva voi paremmin jo.. Koskea häneen en ole saanut, enkä ottaa syliin, vauva on pahasti kipeä, joten häntä ei haluta tietenkään sillä tavalla satuttaa, vaan annetaan vain olla paikallaan... Inhottavaa olla ilman vauvaa osastolla kun kaikkialla näkyy vaan vauvoja, mutta kiitollinen olin että hän jäi eloon. Kiukkuinen olen siitä että minkätakia minua ei kuunneltu, olisin halunnut silloin 18aikaan sektion. Ja vauva olisi voinut varmasti paremmin jos se olisi tehty.. Nyt me vaan odotellaan, kohta menen taas katsomaan pientä. Oma vointini on ookoo, eikä oikeastaan minulla ole niin väliä, kaikki ajatukset pyörivät vauvan ympärillä.. Luottakaa hyvät naiset tuntemuksiinne, puhukaa ja vaatikaa.. !! Luomu synnytys tuskin menee tällä tavalla.. en usko. Viiminen kerta kun synnytän, sen verran pahalta tuntuu... Toivon tosiaan että saatte mukavemman synnytyksen <3 ja toivon että pääsen joskus yli tästä asiasta.. ja mies myös, miehelle kokemus oli myös hyvin rankka, mutta hänestä ole minulle iso tuki.
  9. Esteri87 Aloittelija

    Niin ja muita mittoja vauvasta en tiedä, pituutta ainakaan ei ole pystytty edes ottamaan juuri vauvan kivuliaisuuden takia.. Eikä sillä oikeastaan väliä olekkaan.
  10. Shakira Tuttu foorumilla

    Voi Esteri87, hurjan paljon onnea vauvasta! <3 Aikamoinen kokemus sulla ollu, toivottavasti pääset purkamaan sitä kätilön kanssa niin ei jää vaivaamaan asiat... Ja ihanaa, että ootte molemmat vauvan kanssa toipumaan päin. :)
  11. annel Peruskäyttäjä

    Kuullosti tosi hurjalta tuo sinun synnytys .
    Onneksi olkoon kuitenkin Isosta pojasta!
  12. hen Peruskäyttäjä

    20.6 kotona meni lapsivedet klo 10.30 - ambulanssin soitto lapsi kun oli perätilassa ja lääkäri oli näin ohjeistanut toimimaan - synnärille käytiin läpi tulotarkastus auki 4 cm- alkoi supistella
    n klo 13.00 siirryttiin saliin auki 6 cm - ajantaju hmm.. auki 7 cm ja tästä hetken päästä - auki kokonaan - säännölliset supistukset klo 14.20 tästä vauva maailmassa klo 16.19

    olihan kyllä mielenkiintoista työntää vauvaa ulos sieltä - "nyt sun on pakko ponnistaa kokoajan kun vauvan  pylly on jo osittain ulkona, emme voi auttaa ennenkuin on puoliksi tullut ulos"
    rissstus!! ei muutaku punnata vaa kovalla tarmolla ja sisulla :D

    välilihan leikkaus jouduttiin tekee (että haavoja parannelles- ei pysty istuu ku yhdellä kannikalla ja kävely on ankkamaista :D mutta kaikki paranee aikanaan)

    meinattiin antaa spinaali ku eteni niin nopeasti mutta tämä ei olisi kerinnyt vaikuttaa niin ei sitten annettu että luomu tuli (jos ei ilokaasua lasketa) sitä ei pystyny edes hengittelee ku sattu niin pirusti. ( tai no mikä on pirusti "ai vittu saatana mä en haluu tehdä tätä - onko pakko synnyttää" :D ) ihanaa asialle voi jo nauraa.

    vauva rinnalle vähäks aikaa <3 maailman ihanin tunne <3 
    pääsin salissa suihkuun - en oo ikinä ennen meinannu pyörtyy - kätilö vaan läpsi poskille
    "helena pidä silmat auki" aika huimaa oli - no siitä sitten virkoneena kaapua päälle ja synnytysosaltolle pyörätuolis vauva sylis <3

    mulle synnytys kokemus ei siis ollut trauma vaan pystyn menna synnyttää joskus ehket uudestaan - ei ikinä voi tietää
  13. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Esteri87 paljon onnea potrasta  rakkaudesta ! 
    Mulla tuli itku kun luin tarinasi. <3
    Voithan valittaa tuosta, että kun ei sua kuunneltu ja sektiota toteutettu...
    En tiedä auttaako se; tai  olisiko sektio ollut "vaarallinen" leikkaus on aina
    kuitenkin leikkaus... Kuitenkin hoitohenkilökunnan tulee tehdäö kaikki
    vauvan ja äidin parhaaaksi.
    Sun täytyy puhua sua hoitaneen kätilön kanssa kun tulee sun kanssa synntystä kertaamaan.
    Voimia sulle ! <3
    Tuliko sinulle repeämiä tms?

    si87 mikä sielä on tilanne nyt ?  Oliko lapsivettä?  :)

    hen; ihana tarina <3 :)
    Mulla meni esikoisen kohdalla epparin takia parisen viikkoa ennen kun istuin ilman tyynyä; mutta kuten sanoit; kaikki paranee aikanaaan. <3


  14. Esteri87 Aloittelija

    Onneksi olkoon  Hen! <3

    Jotenkin mulle jäi sellanen fiilis synnytyksestä ettei mun kipuihin uskottu, se oli jotain niin hirveätä etten oikeesti sitä pysty sanoilla kuvailemaan..Kätilö oli aika "pahoillaan" kun saatteli mut huoneeseen.. On muuten aika karsea tunne kun omasta lapsesta ei pahemmin tietoa, ja joutuu juuri synnyttäneenä, ilman rakasta huoneeseen jossa muut vastasyntyneet vauvat ovat. Eikä ole varmaan olemassa mitään hirveämpää tunnetta kun synnyttää vauvan, eikä vauva rupea itkemään..eikä vauva anna elonmerkkejä, makaa vaan.. Sen jälkeen on käyty aika paljon erilaisia tunteita läpi, eikä meidän perheessä tulla ikinä pitämään lapsia "itsestään selvyytenä", ja tuskin ainakaan ihan pikku itkuista tulee valitettua.. Kun ees sais ton pienen viereen itkemään, ihan kauhee ikävä mun vauvaa..Illalla kun kävin viemässä maitoa hänelle, niin itku kuului jo kauas, hän rauhoittui heti kun kuuli ääneni.. Haluisin vaan ottaa pojan syliin, sekin on vielä liikaa.. On tää elämä väärin, ei tätä tunnetta toivo kenellekkään, ei pahimmalle vihamiehelle, ei kelleen..
  15. hen Peruskäyttäjä

    Esteri87

    kiitos :) toivon todella että saat vauvan vierellesi <3 vauva on kuitenkin kunnossa, lukuun ottamatta kipuja? kirjoitit että vauva rauhoittui kun kuuli äänesi - hän kuitenkin tietää äidin olevan lähellä <3

    kiedo ympärillesi nämä halaukset ja ota vastaan niistä voimaa että jaksat odottaa että saat rakkaan rinnallesi <3
  16. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Esteri mulla niin paha mieli sun puolesta.
    Saat aivan täydet sympatiat täältä <3
    Toivotaan, että pian saat arteesi rinnallesi <3 <3 Koita jaksaa!<3
  17. Justiina Tuttu foorumilla Lokakuunmammat 2015 Toukomammat 2018

    Minä toivon kaikkea hyvää, tästä eteenpäin...soi tuolla taustalla kun Esteri87:n synnytystarinaa luen, pakostakin silmät kostuu. Kaikki sympatiat sinulle, kumpa edes pienen osan olostasi voisin ottaa <3 Onnea kuitenkin pojasta ja toivon että pääset pian hänen lähelle.

    Onnea hen tätäkin kautta pienestä prinsessasta!!
  18. annel Peruskäyttäjä

    Esteri87, mä luulen, että ainakin suurin piirtein tiedän miltä susta nyt tuntuu...kun tuntuu ettei otettu tosissaan ja se tunne synnytyksen aikana. Mulle jäi eka kerrasta saman tyylinen fiilis, toki synnytys ei mulla ollut noin raju. Kävin tosiaan pelkopolilla puhumassa tästä ekasta synnytyksestä ja aika jännä juttu, kätilö oli sama joka oli mukana siinä ekassa synnytyksessä. Sain myös epikriisin kotiin, ja siinä teksti oli juuri niin kuin koin synnytyksen...olisipa asia ymmärretty myös silloin. Nyt tuleva synnytys jännittää/hirvittää, mutta koetan uskoa vain, että tällä kertaa kaikki menee toisin.

    Varmaa olisi hyvä, että saisit puhua synnytyksen läpi vielä uudestaan vähän myöhemmin. Minunkin  kanssa puhuttiin kyllä, mutta vastaanotin ei ollut todellakaan oikealla kanavalla seuraavana päivänä.

    Toden totta, arvot menee uuteen järjestykseen kun tapahtuu sellaista jota ei koskaan uskoisi tapahtuvan MEILLE. Itse olen vakaasti sitä ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan, joten jokainen syntymä on pieni ihme. Voimia teille sinne.
  19. mira88 Peruskäyttäjä

    Esteri87 Voimia sinne ja kaikkea hyvää jatkoon. Pian sinä saat varmasti vauvasi syliin ja yhteinen elämänne pääsee kunnolla alkamaan <3

    Ja hen paljon onnea vielä tätäkin kautta ylisuloisesta prinsessasta <3
  20. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Yhdyn annel:n viimeisiin lauseisiin. . . 
    Ainahan hoitavan kätilön tai jos ei hän ole seuraavana päivänä vuorossa; niin jonku toisen kätilön tulisi käydä synnyttäjän kanssa synnytys uudelleen läpi; vaihe vaiheelta; mutta kun se tapahtuu juurikin vielä sairaalassa ollessa ja yleensä vielä het seuraavana päivänä; niiin eipä siitä muistiin jää juuri mitään; hormoonit !


    Mä kans kävin mun synnytyksen läpi 3kuukautta synnytyksen jälkeen puhelimessa. Pyysin neuvolasta, että josko kätilö voisi soittaa mulle tai voisin mennä sielä käymään koska halusin vielä käydä läpi synnytyksen. 

Jaa tämä sivu