Synnytyksen osalta olen päättänyt, että turha tehdä mitään suunnitelmaa, koska ikinä ei voi tietää mitä tuleman pitää. Ensimmäistä synnytystä en suunnitellut mitenkään, toista mietin etukäteen että samallai kuin eka jne... No ei ihan mennyt! Joten parempi kun ei turhaan suunnittele, koittaa vain luottaa hoito henkilökuntaan. Aiemmat synnytykset yli 10v sitten ollut kuitenkin suht helppoja, ei mitenkään pitkiä. Kammo jäänyt kun ekassa sain epiduraalin ja sen laitto oli synnytyksessä melkeinpä pahinta. Toisesta kuitenkin olisin halunnut myös epiduraalin mutta anestesia lääkäri ei ehtinyt antamaa. Laitettiin spinaali ja siitä tuli seuraavana päivänä jälkipäänsärky jonka johdosta laitettiin veripaikka. Se oli ikävä kokemus.
Tämä kolmas on meille iltatähti. Kauan odotettu. Nyt olen alkanut sitten pelkäämään synnytystä. Lähinnä kipua pelkään. Repeäminen tms pelottaa ja paljon. Ehkä sekin että tämän asian kulkuun en voi loppupeleissä itse vaikuttaa, kuten olen tottunut suunnittelemaan kaiken normaalisti valmiiksi jne. Liekö iästä johtuvaa kun enää ei ole niin nuori kuin aiempien kohdalla. Neuvolassa aion puhua pelostani.
Tämä kolmas on meille iltatähti. Kauan odotettu. Nyt olen alkanut sitten pelkäämään synnytystä. Lähinnä kipua pelkään. Repeäminen tms pelottaa ja paljon. Ehkä sekin että tämän asian kulkuun en voi loppupeleissä itse vaikuttaa, kuten olen tottunut suunnittelemaan kaiken normaalisti valmiiksi jne. Liekö iästä johtuvaa kun enää ei ole niin nuori kuin aiempien kohdalla. Neuvolassa aion puhua pelostani.
Että kaikki lääkitykset mitä tarjotaan otetaan innolla vastaan!
