Synnytystä odotellessa

talvivauva

Vauhtiin päässyt keskustelija
Itellä menny kaikki kolme (tahi neljä, jos kesken jäänytkin lasketaan) synnytystä hirmu hyvin. Yks toisensa jälkeen vauvat on ollu pienempiä ja synnytysaika lyhyempi. Silti jännittänyt on kerta kerralta enemmän ajatuksella: "Täytyyhän nyt jo käydä jotain.. eihän kaikki voi mennä hyvin." Nyt ei synnytys jännitä - ainakaan vielä. Odotan vaan hulluna, että pääsispä jo tuohon kohokohtaan!! Onneks tässä välissä on joulu niin odotus on hivenen mukavempaa :greet008
 
Mua mietityttää eniten mihin esikoisen laitan siksi aikaa. Haluaisin että mies on mukana laitoksella, mutta meillä tukiverkosto 350km päässä. Voi olla ettei saa mummoa just siihen hätään esikoista vahtimaan.

Toinen juttu, ei vielä suuresti vaivannut, mutta jossain vaiheessa varmaan alkaa pelottaa on vauvan koko. Ensimmäistäkin ähelsin pe-ti kun supisteli eikä mitään tapahtunut. Viimein kun ti neiti syntyi niin sekin oli hidasta ja vauva meinasi jäädä jumiin kun ei omat voimat enää riittäneet. Esikoinen syntyi pienikokoisena. Mitäs jos toka on isompi? Jumittaa entistä varmemmin?
 
Ei oo kuulemma koosta kiinni automaattisesti. Vauvan asennolla on hurja merkitys. Ja paikat todennäköisesti aukeaa helpommin kun on jo aiemmin synnyttänyt. Siis pienempi vauva huonommalla tarjonnalla voi jumittaa enemmän kuin isompi vauva hyvässä asennossa.

Mä odotan synnytystä innoissani koska edellinen meni loistavasti ja toiveeni mukaisesti ilman kunnon lääkkeitä. Toki kaikenlaista voi sattua mutta eipä se etukäteen murehtimalla helpotu.

Ekaa kertaa synnytykseen menijälle ja imettäjälle suosittelen lämpimästi Bebesinfo sivustoa! Mahtavia vinkkejä ja henkistä valmistautumista synnytykseen! Toimi!
 
Mä en vielä pahemmin oo synnytystä ajatellu. Th kysy keskiviikkona neuvolas, et mitä mä siitä oon mieltä..pelkäänkö, panikoinko? Synnytystä miettiessä päällimmäinen tunne on kyllä jännitys, mut ei viel ainakaa mitää pelkoo tai kauhuu. En osaa kuvitella mitä kaikkee siel tapahtuu tai edes voi tapahtua. Se menee miten menee ja seuraavaan sit ehkä viisaampana? Ei jaksa viel ressata, vietän ainaki joulun ensin ja alan sit valmistautuu henkisesti tulevaan! :grin
 
Tämä raskaus on kaikkineen ollut kovin erilainen.. ja nyt vielä vuotoakin! Olenkin naureskellut, että ollaan jo viikoilla että vauva tod.näk.selviäis vaikka tulis heti (koittanu keskenmenon jälkeistä olotilaa voidella). Mut ei sen ny vielä tarvi tulla!! Ei pitäis olla hätää, kun vauva liikkuu eikä oo kipuja, mut en olis turhaa lisäjännitystä tarvinnu.

Lisäys: Hokasinpa, että vuosi sitten samana viikonloppuna odottelin hurjin tunnelmin tyhjennystä. On(ko?) kirottu tämä viikonloppu!?
 
Muokattu viimeksi:
Mä en kanssa osaa synnytystä pelätä. Toki pientä jännitystä, lähinnä kun on niin uuden tilanteen edessä. Sektioon en haluaisi, vaikka sekin mahdollisuus on aina olemassa. Sektioissa oon kyllä ollut niin monessa mukana, että itse toimenpide ei jännitä.
Välistä mietityttää vähän vauvan koko ja oma kapea lantio. RU:n tehnyt kätilö oli tosin sitä mieltä että hyvin voisin nelikiloisen alateitse synnyttää.. ja siis vielähän ei ole mitään viitteitä että isoa vauvaa odottaisin, lähinnä vaan oma arvelu.
 
Ei oo kuulemma koosta kiinni automaattisesti. Vauvan asennolla on hurja merkitys. Ja paikat todennäköisesti aukeaa helpommin kun on jo aiemmin synnyttänyt. Siis pienempi vauva huonommalla tarjonnalla voi jumittaa enemmän kuin isompi vauva hyvässä asennossa.

Mä odotan synnytystä innoissani koska edellinen meni loistavasti ja toiveeni mukaisesti ilman kunnon lääkkeitä. Toki kaikenlaista voi sattua mutta eipä se etukäteen murehtimalla helpotu.

Ekaa kertaa synnytykseen menijälle ja imettäjälle suosittelen lämpimästi Bebesinfo sivustoa! Mahtavia vinkkejä ja henkistä valmistautumista synnytykseen! Toimi!
Mut jos lantio on todettu ahtaaksi ja aukeeko ne paikat helpommin jos edellinen synnytys on pysähtynyt 5-6 cm? Oonko mä sillon ensi vai uudelleensynnyttäjän asemassa? Ainakin jos synnytys on ollu sektio niin et ei ole normisynnytys ehtiny alkaakaan on ensisynnyttäjän asemassa.
 
Ja mua hirvittää se et synnytys on taas pitkä, on ruuhkaa ja paras kivunlievitys on öö keinutuoli katetrointikin autto vähän kun epiduraali ei auta vaikka lisätään varmaan 10 kertaa. Joitain pistettäviäkin lääkkeitä oli ja lämpötyynyä mut ne autto niin vähän ja paikallisesti.

Ja sekin hirvittää et jos on pyhinä synnyttämässä taikka vaikka ihan vaan viikonloppuna niin jos ei oo henkilökuntaa kun minimi.

Ps kyllä mä senkin ymmärrän ja tiedän et ihmiset on kautta aikojen synnyttäny ilman lääkkeitä ja sairaalaa ja vielä jossakin päin maailmaa nykysinkin.
 
Muokattu viimeksi:
Mira83: Saa se silti hirvittää vaikka muualla maailmassa nykyäänkin synnytettäis ilman sairaaloita ja kivunlievityksiä :)

Mulla ei oikeen oo mitään odotuksia, pelkoja tms. ainakaan vielä, koko synnytys vaan ajatuksena on jotenki ällö... Mut oon miettiny ainaki vielä tässä vaiheessa että se menee niinku menee ja että turha sitä on liikaa suunnitelmia tehdä kun ei sitä kuitenkaan voi suunnitella. Itsellä siis ensimmäinen raskaus ja 27. viikko alkamassa huomenna.
 
Mut jos lantio on todettu ahtaaksi ja aukeeko ne paikat helpommin jos edellinen synnytys on pysähtynyt 5-6 cm? Oonko mä sillon ensi vai uudelleensynnyttäjän asemassa? Ainakin jos synnytys on ollu sektio niin et ei ole normisynnytys ehtiny alkaakaan on ensisynnyttäjän asemassa.


En mä tiedä, mut mä uskoisin että olet sektion jälkeen kuin ensisynnyttäjä jos toisen synnytät alateitse. En tiennyt että eka päätyi sektioon.
 
Mira83: Saa se silti hirvittää vaikka muualla maailmassa nykyäänkin synnytettäis ilman sairaaloita ja kivunlievityksiä :)

Mulla ei oikeen oo mitään odotuksia, pelkoja tms. ainakaan vielä, koko synnytys vaan ajatuksena on jotenki ällö... Mut oon miettiny ainaki vielä tässä vaiheessa että se menee niinku menee ja että turha sitä on liikaa suunnitelmia tehdä kun ei sitä kuitenkaan voi suunnitella. Itsellä siis ensimmäinen raskaus ja 27. viikko alkamassa huomenna.


Sama fiilis ja ajatukset ku sulla.

En oo koskaan pystyny enkä vieläkään pysty kattoon synnytyksiä telkkarista. Toisenlaiset äidit tulee katsottua siihen saakka kun synnytys alkaa, sit vaihtuu kanava.
 
Mä taas rakastan synnytysohjelmia! :joyful:Niissä on tunnelmaa. Ehkä synnytyksen viehätys on siinä, et tämmönen ajatuksilla ylibuukattukin pystyy keskittymään kerrankin vain yhteen asiaan kerrallaan :wink
 
Mä taas rakastan synnytysohjelmia! :-D Niissä on tunnelmaa. Ehkä viehätys on siinä, et tämmönen ajatuksilla ylibuukattukin pystyy keskittymään kerrankin vain yhteen asiaan kerrallaan ;-)

Mäkin tykkään - musta on lohdullista huomata kuinka erilaisia synnytykset keskenään ovat, vähenee oma "suorituspaine" ja jännitys. Mä kun jotenkin jännitän vieläkin sitä, että miten onnistun. Viimeksi koin vähän epäonnistuneeni, siksi yritän kasvattaa omaa ymmärrystäni siitä, että kaikki synnytykset on yksilöllisiä.
 
Mäkin tykkään - musta on lohdullista huomata kuinka erilaisia synnytykset keskenään ovat, vähenee oma "suorituspaine" ja jännitys. Mä kun jotenkin jännitän vieläkin sitä, että miten onnistun. Viimeksi koin vähän epäonnistuneeni, siksi yritän kasvattaa omaa ymmärrystäni siitä, että kaikki synnytykset on yksilöllisiä.

Tsempit sulle!
Mä uskon, että mitä rennommin hommaan heittäytyy niin sen paremmin menee. Johan se on yks yhteen, että jos kovasti jännittää ni ei voi lihaksetkaan rentoutua tekemään tehtäväänsä. Mä oon niin luottavainen hoitohenkilökunnan suhteen, että uskallan heittäytyä "heidän käsiin". Voin vain kuvitella kuinka pelottavaa voisi olla, jos se luottamus olisi saanut kolahduksen..
 
Tsempit sulle!
Mä uskon, että mitä rennommin hommaan heittäytyy niin sen paremmin menee. Johan se on yks yhteen, että jos kovasti jännittää ni ei voi lihaksetkaan rentoutua tekemään tehtäväänsä. Mä oon niin luottavainen hoitohenkilökunnan suhteen, että uskallan heittäytyä "heidän käsiin". Voin vain kuvitella kuinka pelottavaa voisi olla, jos se luottamus olisi saanut kolahduksen..

Mä sain jotenkin itselleni mielenrauhan synnytykseen, kunnes selvisi että vauvoja onkin kaksi. Nyt onkin sitten käyty ihan uusia mietteitä. Mutta nyt on entisestään noussut se luottamus hoitohenkilökuntaan - tämä on erikoistilanne ja he tuntee nämä parhaiten :) Mutta silti jännittää! Toivon, että saan pitää vauvat vielä kymmenen viikkoa massussa, niin ehdin prosessoida tätä(kin).
 
Koitan miettiä kuinka osaisi olla entistäkin rennompi synnytyksessä. Mulla selvästi kipu jännittää kroppaa niin paljon, että hidastaa avautumista. Sitten, kun on laitettu epiduraali niin hups vaan niin onkin ollut aika ponnistaa. Ja se on ollu yks hetki ja heilaus, ku pikkanen on ollu sylissä. Vaikka jo eka oli rapiat 4kg. Eikä mun lantio oo todella leveimmästä päästä.. vaikka nyt tuntuu levinneen :-)
 
Kertokaas et miltä teistä ne supistukset tuntuu. Missä kipu on minne säteilee jne. Ite pelkään etten tunnista niitä..
 
Kertokaas et miltä teistä ne supistukset tuntuu. Missä kipu on minne säteilee jne. Ite pelkään etten tunnista niitä..

Synnytyssupistuksetko? Ei niitä voi olla tunnistamatta :D mulla ne tuntui alavatsassa ja alaselässä.
 
Taitaa olla hyvin harvinaista, että ihan huomaamatta paikat aukee. Ehkä siinä tapauksessa, jos kovin pitkään kipuilee hiljakseen. Mut kipuiluhan on syy käydä tarkistuksessa, eikö? Useimmiten varmasti se viimehetken (viimeisten päivien) supistelu tuntuu niin voimakkaana, ettei voi olla tunnistamatta. Mahassa, selässä. Sen verran huomattavana, että tuntuu taju sumenevan siinä hetkessä :dead: Harjoitussupistelu ei tee kipeää. Vaikka maha on silloin pinkeä ja olo hankala. Eikä ne enteile/edistä synnytystä - korjatkaa joku, jos kirjoittelen omiani :p
Mulla jäi eka synnytyksessä kyljestä yksi hermo puutumatta. Sekin piti tietoisena missä mennään!
 
Takaisin
Top