Synnytystä odotellessa

Synnytyksen osalta olen päättänyt, että turha tehdä mitään suunnitelmaa, koska ikinä ei voi tietää mitä tuleman pitää. Ensimmäistä synnytystä en suunnitellut mitenkään, toista mietin etukäteen että samallai kuin eka jne... No ei ihan mennyt! Joten parempi kun ei turhaan suunnittele, koittaa vain luottaa hoito henkilökuntaan. Aiemmat synnytykset yli 10v sitten ollut kuitenkin suht helppoja, ei mitenkään pitkiä. Kammo jäänyt kun ekassa sain epiduraalin ja sen laitto oli synnytyksessä melkeinpä pahinta. Toisesta kuitenkin olisin halunnut myös epiduraalin mutta anestesia lääkäri ei ehtinyt antamaa. Laitettiin spinaali ja siitä tuli seuraavana päivänä jälkipäänsärky jonka johdosta laitettiin veripaikka. Se oli ikävä kokemus.

Tämä kolmas on meille iltatähti. Kauan odotettu. Nyt olen alkanut sitten pelkäämään synnytystä. Lähinnä kipua pelkään. Repeäminen tms pelottaa ja paljon. Ehkä sekin että tämän asian kulkuun en voi loppupeleissä itse vaikuttaa, kuten olen tottunut suunnittelemaan kaiken normaalisti valmiiksi jne. Liekö iästä johtuvaa kun enää ei ole niin nuori kuin aiempien kohdalla. Neuvolassa aion puhua pelostani.
 
Päivä päivältä ahdistaa koko synnytys enemmän :sad001 Eilen kattelin toisenlaisia äitejä, ja kun tajusin, että päksissähän ne, niin alkoi sydän hakkaamaan ja henkeä ahdistamaan. Tuli viime raskauden ja synnytyksen pelot ja ajatukset niin vahvasti mieleen :oops: Täytyy ensi viikolla neuvolassa jutella näistä.
 
tirpana90 sanoi:
Kertokaas et miltä teistä ne supistukset tuntuu. Missä kipu on minne säteilee jne. Ite pelkään etten tunnista niitä..
Click to expand...

Mulla tuntui ihan samalta kuin menkkakrampit. Alkuun lievempiä kun menkoissa ja loppua kohti tietty kovempia. Mutta siis melkein yks yhteen se tunne. Mulla ei tuntunut koko synnytyksen aikana supistukset muualla kuin alavatsassa. Mutta monilla säteilee menkatkin kuulemma selän puolelle, eli varmasti tosi yksilöllistä missä kaikkialla tuntuu.

Mulla oli synnytyksessä vuokralla TENS-laite ja taas oon varannut sen. Oli mulle ihan loistava. Siinä on siis sellaiset lätkät, jotka liimataan selkään ja niistä tulee heikkoja sähköimpulsseja. Samanlaisia kuin vaikka huippu-urheilijat käyttää lihasten palautumisen edistämiseen. Idea on, että aina supistuksen aikana annetaan niitä impulsseja selkään (tuntuu sellaiselta surinalta/tärinältä/nipistelyltä selässä). Sitä surinan voimakkuuttaa kasvatetaan pikkuhiljaa sitä mukaan kun supistukset voimistuu. Se auttaa kroppaa tuottamaan omia endorfiinejä ja jeesaa kipujen kanssa.

Mulla käynnistyi synnytys viimeksi vesien menolla. Siinä samalla alkoi hyvin hentoiset, mutta säännölliset supistukset, jotka siis vaan kohdunkaulaa lyhensi. Laitoin TENS:n heti silloin selkään ja otin pois vasta, kun olin 5-6 senttiä auki ja laitettiin epiduraali (kävin kerran välissä suihkussa, eli sen 10 min ne oli välissä irti). En tarvinnut mitään muuta kivunlievitystä ennen epiä, kun toi toimi niin hyvin. Ainakin mulle siis ihan ehdoton nyt toisellakin kertaa :)

http://www.vauvantai.info/tens-laite/
 
Mullakin alkoi synnytys vesien menolla. Siitä alkoi ensin hiljaiset aaltojen lailla voimistuvat ja heikkenevät polttelut, joita tuli säännöllisesti jonkun 5 minuutin välein. Siitä ne sit lähti voimistumaan, mut vasta muutaman tunnin päästä ne alkoi tehdä kipeää, niin että en saanut enää nukuttua. Ja minulla myös kipu sai koko kropan jäykistymään. Ei ensin, mut sit kun en saanut millään edes nukuttua enää.
 
Mullakin synnytys käynnistyi vesien menolla ja supistukset olivat poltteluita ja voimistuivat. Luonnollisten kanssa pärjäsin paremmin. Käynnistyksen jälkeen (synnytys siis keskeytyi välilä) supistukset olivat tosi intensiivisiä.

Pahmillaan kipu tuntui poltteluna edessä ja kramppimaisena kipuna pakarassa.
 
Mulla kesti vesien menosta noin 12 tuntia niitä hentoja supistuksia, joita siis ei papereissakaan laskettu vielä synnytykseksi vaan ilmeisesti kohdunkaula pikkuhiljaa tuona aikana hävisi. Säännöllisiä ne olivat koko ajan. Vähän sain torkuttua välillä tuona aikana. Ja syötyä sain hyvinkin. Sitten supistukset alkoivat voimistua ja tihentyä. Kätilö merkkasin synnytyksen alkaneen virallisesti siitä. Voimistumisesta kului sitten noin 8 tuntia, kun lapsi oli maailmassa. Aika nopeasti ensi synnyttäjälle siis tuo "varsinainen synnytys" kuitenkin. Sairaalassa ehdittiin olla 3,5 tuntia ennen syntymäaikaa.

Jälkeisvaihe mulla olikin sitten pidempi, kun istukka ei irronnut ilman leikkaussalia kaikista ylimääräisistä lääkkeistä ja yrityksistä huolimatta. Lapsi syntyi 1.30, mua lähdettiin viemään leikkuriin noin 2.30 ja osastolle pääsin takaisin noin 5 aamulla. Itse sain synnytyssalissa kuitenkin tuon 1 tunnin imettää ja halailla. Sitten mies sai pari tuntia laatuaikaa ekojen pesujen, pukemisten yms. merkeissä, kun odottelivat mua :)
 
Mun mieheltä ei oltu ees kysytty et haluuko kylvettä, laittaa vaippaa, pukee. No opetettiin ne sille myöhemmin. Syliin ne oli käärön sille sentää antanu..
 
tirpana90 sanoi:
Kertokaas et miltä teistä ne supistukset tuntuu. Missä kipu on minne säteilee jne. Ite pelkään etten tunnista niitä..
Click to expand...

Mä en osaa kuvailla kun kalvojen puhkaisun jälkeset kivut kun sitä ennen ei ollu selviä kipuja vaan sellasta ikävää oloa.. ne tuntu jossain koko kropassa niin et halus karata omasta vartalostaan ja mul ainaki tuli fiilis et haluun kiivetä siitä kivusta ulos. :D mut nää oletetut avautumis supparit(eli sellanen ikävä vähänku porautuva tunne) tuntu tossa vatsan sivuilla (noin kiinnikkeiden kohalla) ei muualla :D
 
En tiedä vaikuttiko oikeasti mihinkään, mutta itse koin hyödylliseksi synnytykseen valmistautumiseksi lantionpohjatreenin ja rentoutusharjoitusten lisäksi välilihan venytykset. Ainakin itse selvisin hyvin pienin repeämin (vain pari pientä 1. asteen repeämää). Tietty olisi voinut mennä ihan samalla tavalla ilman venyttelyäkin, mutta ei tuosta nyt ainakaan haittaa varmasti ollut. Ohjeet: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=28
 
Mulla supistukset tuntui ensin menkkakivuilta, ja synnytyksen edetessä paheni. En oikein osaa kuvailla, miltä ne loppuvaiheessa tuntui - järjettömän kipeiltä kuitenkin, ei enää mitenkään kuukautiskipuihin verrattavalta.

Väliliha mulla säilyi täysin ehjänä synnytyksessä, vaikken ollut sitä etukäteen venytellyt tai mitään. Emättimeen tuli neljä tikkiä, nekin vähät kai lähinnä siksi kun koko vauva syntyi kerralla. Ei siis niin, että olisi ollut joku tauko siinä vaiheessa kun pää oli ulkona, vaan koko tyttö tuli samalla ponnistuksella niin ettei kätilö meinannut saada edes kiinni. :D
 
Tänään just ilmoittauduin synnytysvalmennukseen :eek:
Toisaalta tuntuu kauhean kaukaiselle vielä se tapahtuma, ja toisaalta tajuaa että päivä päivältä se vaan lähenee.

Nyt kun kaikkia kauhutarinoita kuunnellut perätiloista ja imukupeista, on myös sektion vaihtoehto alkanut hiipiä mieleen...
Tuntuu että jos vauva on edes jotenkin hassussa tarjonnassa, haluan mieluummin sektion kun lähden edes yrittämään normaalia kautta. Jos se taas on siellä ihan oppikirjaesimerkkitarjonnassa, haluan yrittää ihan normaalia kautta.

Kipukynnyshän mulla on alhainen kun mikä! :wideyed: Että kaikki lääkitykset mitä tarjotaan otetaan innolla vastaan!
 
Suosittelen tens laitetta myös. Ei se edessä tuntuviin poltteluihin auttanu mutta selässä tuntuviin supistuksiin auttoi tai siis piti kaikki selässä tuntuvat kivut pois. Suihkusta tultaessa tens oli Poissa ja silloin myös todella kovat kivut alaselässä, tens laitteen kun sai takaisin hävisi selän puolen kivut. Multa puhtaisiin kalvot ku vedet ei menneet ja kätilö sanoi että kalvot tuskin olis puhjennu itsestään, ei saanu sitä heti ees puhkeamaan. Taisin olla auki jo 6cm. Mulla oli kivunlievityksenä myös epiduraali puudutus joka supistuskivut vei pois mutta ei ponnistuskipuja jotka mulla oli paljon kovemmat ku supistukset. 11 h kesti synnytys josta ponnistusvaihe 1h
 
Ensimmäisessä synnytyksessä mulla oli äiti mukanana ja oltiin sovittu etukäteen selänhieronnasta ym, mutta kun poltot alkoivat niin en halunnutkaan että muhun koskettaisiin ollenkaan, poika oli yli nelikiloinen ja rankka ponnistusvaihe kesti 35min, vauvelilla oli mustelmia ja solisluu murtunut ja mulla alapää tikkejä täynnä ja silmistä verisuonia katkeillut.

Toisen kohdalla olin miettinyt etukäteen jakkarasynnytystä ja opiskellut kaikenmaailman luonnollista kivunlievitystä ja itsepsyykkaamista, olin siis päättänyt olla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä mutta toisin kävi, avautumisvaihe oli niin kivulias että veti mut alkuun lattialle kontilleen ja sen jälkeen kun hädintuskin pystyin lattialta liikkumaan makasin sängyllä vaikeroiden ja lantiota pyöritellen, kärvistelin silti pitkään ilman kivunlievitystä, mutta koska synnytys alkoi venymään eikä paikat meinannu lähteä avautumaan ja mieskin jo pyysi että ottaisin epiduraalin niin siihen sitten suostuin ja hyvä niin, sillä vasta kun kroppa pääsi rentoutumaan alkoi paikatkin avautumaan. Jakkarasynnytyksenkin sai unohtaa ja lopulta syntyi tyttö maailmaan alle 2min ponnistamisella.

Molemmat mun synnytyksistä on olleet erilaiset eikä kummassakaan ole asiat menny suunnitelmien mukaan, joten nyt mä oon päättäny etten tee mitään suunnitelmia vaan annan asioiden mennä omalla painollaan ja jos kovin kivuliaaksi tilanne menee niin otan kyllä suosiolla sen epiduraalin. Kyllä se lapsi sieltä maailmaan saadaan jokatapauksessa ja jos tulee mutkia matkaan niin sitten vaikka leikkauksella, vaikka pikaisemman toipumisen kannalta olis parempi ettei siihen päädytä.

Toisaalta nykyäiti saa olla kiitollinen siitä että erilaisia vaihtoehtoja kivunlievitykseen on tarjolla, turvallisia sekä tutkittuja ne kaikki taitavat olla, ei kai niitä muuten olisi maailmanlaajuisesti ihan yleisessä käytössä.
 
....niin ja voisin tuohon vielä lisätä ettei mitään ikäviä fiiliksiä/synnytyspettymyksiä mulle ole noista jäänyt vaikkei asiat mennytkään suunnitelmien mukaan, onhan molemmista lopputuloksena saanut oman pikkukäärön terveenä syliin:Heartpink:Heartblue
 
Mäkin esikoista odottaessa päätin, että synnytän jakkaralla. Kokeilin ja poika ois tullut siinä niin vauhdilla, että pelästyin ja kiipesin sängylle kylkiasentoon :D
 
Mä en ollu esikoisen synnytykseen suunnitellu mitään enkä ees antanu ajatusta koko synnytykselle kun olikin jo synnytya täydessä vauhdissa.. mä olin niin sekasin sillo kaikesta tapahtumasta et sanoin että anna vaan jotain millä kivun saa pois enkä vielkää oikee tiiä mitä sain paitsi epiduraalin.. mut synnytyksen jälkeen mun naama ja kaula oli ihan täys katkelleita verisuonia.. säikähdin oikee ku katoin peiliin ja oli pakko kysyy hoitajalta et eihä mul mikää verisuoni räjähdä pääst ja kuole siihe.. ei kukaa tollasest ollu maininnu mitää
 
Mami' sanoi:
Mä en ollu esikoisen synnytykseen suunnitellu mitään enkä ees antanu ajatusta koko synnytykselle kun olikin jo synnytya täydessä vauhdissa.. mä olin niin sekasin sillo kaikesta tapahtumasta et sanoin että anna vaan jotain millä kivun saa pois enkä vielkää oikee tiiä mitä sain paitsi epiduraalin.. mut synnytyksen jälkeen mun naama ja kaula oli ihan täys katkelleita verisuonia.. säikähdin oikee ku katoin peiliin ja oli pakko kysyy hoitajalta et eihä mul mikää verisuoni räjähdä pääst ja kuole siihe.. ei kukaa tollasest ollu maininnu mitää
Click to expand...
Saitko synnytyksen kulusta kaavakkeen? Mä sain kakskinpaperia. Eikö sitä käyny kätilö sun kanssa läpi? Siis synnytystä jälkikäteen?
 
Mitä mieltä ootte omien lasten mukaan ottamisesta synnytykseen? Mulla tulee kaksi vanhinta tytärtä,pyysin ja haluavat innolla. Ajattelen että se lähentää ja on kuitenkin niin uniikki tapahtuma.
 
Mä en ainakaan saanu yhtään paperin paperia synnytyksen jälkeen :o

Mulla eka synnytys meni suurinpirtein näin:
41+3 yliaikaiskontrolli, seuraavana yönä alko sitten säännölliset supistukset klo 1. Päivällä soittelin muutamaan kertaan sairaalaan kun supistusten väli oli 5-7min sanoivat että ei vielä kannata tulla. Lähdettiin sitten miehen kanssa vielä kävelylle ja alkoi supistuksia olla 4 min välein kokoajan jolloin lähdettiin. Sairaalalla oltiin joskus neljän aikaan iltapäivällä. Käyrille ja supistukset 3min välein. Jossain vaiheessa menin ammeeseen ja sitten sen jälkeen synnytyssaliin. Tyttö syntyi 0.43 yöllä. Epiduraalin sain ja ilokaasua. Otin mä litalginiaki jossain vaiheessa.

Jos sitä ei noin pitkää tarttes tällä kertaa kestää!
 
Mira83 sanoi:
Saitko synnytyksen kulusta kaavakkeen? Mä sain kakskinpaperia. Eikö sitä käyny kätilö sun kanssa läpi? Siis synnytystä jälkikäteen?
Click to expand...

Pyysin eriksee ni sain sellasen oudon tulosteen mikä on aika sekava.. kyseltii mut et mitwn se must meni mut 2pv keskosen synnytyksen jälkee sanoin vaa juujuu ku halusin mahollisimman pian pois ja kattoo sitä vauvaa sinne vvo:lle.. mut ei se siis sillee käyny läpi sitä synnytyst mun kaa
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top