Onpa kiva, että tämmönenkin on tänne perustettu. Mä koitan ottaa vaan todella rennosti enkä stressaa siitä et koska vauva syntyy. Odotetaan toki innoissamme että pieni saapuu elämään tuolta kohdun sisältä, mutta mutta... Noh, onhan tää odottelu tuskallista enemmän ja vähemmän, mut se kuuluu tähän hommaan :D
Esikoisesta mulla ei ollu sillon uudenvuoden aattona mitään fiiliksiä, että lähtis tulemaan, mut niin vaan meni illalla lapsivedet (ihan ku elokuvissa :D ) ja siitä sit oliki nopsaan pieni nyytti maailmassa.
Mua mietityttää ehkä eniten toi matka. Meiltä kun ajaa tyksiin sen tunnin verran suunnilleen, et kuin sitä ihminen osaa lähteä ajoissa sairaalaan ilman et ne käännyttää takasin. On vaikeaa.
Mä oon nähnyt nyt viikon ajan kaikenmaailman synnytysunia ja kaikki ne on ihan häiriintyneitä :D Ja yöllä kun herää vessaan niin sängystä nouseminen aiheuttaa hirveen harkkasupparin ja maha on ku rummunkalvo kun on niin pinkee :D Muutama selkää jomottelevakin suppari on tullut tolleen iltaisin, mut ne on menneet aika nopsaan ohi.