Synnytyspelko

Meki miehen kans molemmat oltu yli 4kg, esikoinen oli jonku verran päälle 3,5kg. Ja tulokkaasta nlatäti täti sano siroksi ru mukaa..
Meilläkään vauvalle oo ku muutama vaate, ei nyt sinänsä kauheasti tarvi hankkia. Tuplat, yläkertaan hoitopöytä, tuttipulloa.. Vaatetta tehä. En etes oikee nyt hoksaa mitä pitäs hankkia oikeesti. :D
 
Jotenkin tän toisen kanssa ottaa paljon rennommin!! :grin
 
Älä Agnes liikaa sitä makkaria murehdi, kyllä te sen ehditte valmiiksi saada. Ja jos jokin on vähän kesken, ei se vauveli ole moksiskaan :)

Meillä ei ole vielä ees kotia mihin vauvan toisi. Tai noh, siellähän se on mutta vasta syyskuussa päästään sisään, kun edellinen asukas häipyy. Toivottavasti muksu ei tuu ihan hirveästi etuajassa, koska kaikki hänen tavarat ovat appiukon luona, miehen veljen entisessä huoneessa hirveässä kasassa :grin

Tuo isokokoisuus jännittää täälkin, vaikka tähän asti on ollut varsin keskimittanen. Itse olen syntynyt jumbona (ja pari vk myöhässä) joten pelottaa että tää on äitin tyttö tuossa suhteessa :rolleyes:
 
Voisko pitää paikkansa, että nuo entisaikojen mörssärit on diagnosoimattomien radi-äitien lapsia? Näitä viiden kilon superjättejä on omassa lähipiirissäkin jonkin verran.
Omat lapset ollu 3.6 kg, 4.2 kg ja 3.3 kg. Kaiken kokoisia siis.

Mä pelkään ite eniten perätilaa, älkääkä kysykö miksi tai mistä olen kauhun asiaa kohtaan saanut. Mä edellisen raskauden loppumetreillä luin jotain 60-luvun synnytysopasta ja sieltä ihan hysteerisenä vinkkejä perätilan välttämiseen. Nyt oikein naurattaa, mutta taidan kaivaa kirjan taas esille kun äitiysloma koittaa.
Varsinaista synnytspelkoa mulla ei ole, mutta mielelläni jättäisin kokemuksen välistä jos se vain olis mahdollista.
 
HoosiAnna sanoi:
Voisko pitää paikkansa, että nuo entisaikojen mörssärit on diagnosoimattomien radi-äitien lapsia?
Click to expand...
Tätä epäilen itsekin. Oma äitini on mua odottaessaan ollut selvästi ylipainoinen ja kuulemma syönyt aivan miten sattuu niihin aikoihin... Tuolloin ei kuitenkaan ole (ainakaan oletuksena) ilmeisesti asiaa testattu, mutts hyvinkin voi olla, että sieltä olis radi napsahtanut.
 
Muistelen äitin sanoneen että sillon kun minä olen syntynyt -85 niin testasivat jo radia mut oli vissiin tosi tiukat ne rajat että ketä testattiin. Että
Piti olla ihan tosissaan painolastia siihen liittyen
 
HoosiAnna, Se 60-luvun synnytysopas ei ehkä oo ihan paras asiasta lukemiseen, ehkä jätät suosiolla väliin. :D
 
Tiedättekö mulle kävi niin ettei kukaan tehnyt lähetettä sinne pelkopolille.. Mutta pääsen sairaalaan juttelemaan kätilön kanssa synnytyksestä ens kuussa. Mulla on myös tullut sellainen olo, että ehkä en sitä pelkopolille ees tarvitse, ja että kyllä tästä taidetaankin selvitä.. :stinkyfeet:

Mua kans hirvittää se vauvan koko, ja ois kyllä kiva että se ois pieni..
 
HoosiAnna, Aina paranee! :wink

Siiru, Siis miten niin ei tehnyt? No mutta hyvä jos koet että pelko on ehkä jollainlailla selätettävissä tai pärjäät sen kanssa. Ja kuitenkin pääset asiasta keskustelemaan. :)

Itsellänikin oli synnytyspelkoa esikoisesta ja mietin sitä pelkopoliakin mutta pääsin jotenkin sinuiksi asioiden kanssa ja käsiteltyä ne asiat jotka synnytyksessä pelotti.
No sitten tuli tieto perätilasta ja se sekoitti taas pakkaa kun edes mainittiin sektiosta.
Se pelko on ja pysyy tässä toisessakin odotuksessa ja sen haluaisi ehkä itsekin käsitellä tässä.. Toistaiseksi ei kuitenkaan oo pelko nostanut päätänsä niin kovin, että yöunet veisi tai muuten elämänlaatuun vaikuttaisi.
 
No ekana se neuvolan täti ei halunnut sitä tehdä, sano vaan että katsotaan myöhemmin.. Ja sitten mulla oli lääkäri ja sille ehdotin. Sitä pelkopolille niin se vaan kiertää sen jotenki ihmeellisesti ja sano että voin mennä kätilön kanssa juttelemaan.. Että sellaista.. Aika ihmeellistä touhua täällä päin, mutta eipä se nyt tällä hetkellä haittaa.. Oon vaan ehkä alkanu ennemmin uskoa niiden juttuja että ei tässä mitään pelkopolia tarvita....
 
Mun mielestä jokaisen kuuluisi sinne päästä, jos kokee tarvetta sinne päästä keskustelemaan ja purkamaan ajatuksia. Jotkut ihmiset eivät ehkä osaa neuvolan tädille näyttää sitä pelkoaan niin että se neuvolatätikin sen ymmärtäisi vaikka sisimmässä pelkää paljon :sad001 Ei ole kiva joutua yksin olemaan pelkojen kanssa. Mutta hyvä, että pääset edes jonnekkin vaikka ei se silti sama asia ole.
 
Kyllä munkin mielestä kuuluisi päästä keskustelemaan! Mutta kumma juttu että sitä täytyy oikein vaatia.. Vaikka olet esittänyt asian niin että sitä tarvitsisit.
Meillä taas tuntuu että tosi helpolla pääsisi.
 
On kyllä kummallista, että ei kirjoiteta lähetettä. Sehän on sitten pelkopolin homma arvioida, miten "vakavaa" se pelko on ja määritellä, mitä apua siihen tarvitaan. Ajattelisi, että ammattilaisena terkkarikin ymmärtää, että ihmiset ilmaisevat itseään hyvin eri tavoilla, eikä kaikki näytä hysteerisen pelokkailta, mutta silti voisivat hyötyä pelkopolin ajasta.

Kannattaa varmaan kuitenkin pitää tuo pelkoasia esillä neuvolassa, ja etenkin jos yhtään alkaa tuntua siltä, niin sitten vaan uudestaan vaatia sitä lähetettä.
 
Siiru sanoi:
No ekana se neuvolan täti ei halunnut sitä tehdä, sano vaan että katsotaan myöhemmin.. Ja sitten mulla oli lääkäri ja sille ehdotin. Sitä pelkopolille niin se vaan kiertää sen jotenki ihmeellisesti ja sano että voin mennä kätilön kanssa juttelemaan.. Että sellaista.. Aika ihmeellistä touhua täällä päin, mutta eipä se nyt tällä hetkellä haittaa.. Oon vaan ehkä alkanu ennemmin uskoa niiden juttuja että ei tässä mitään pelkopolia tarvita....
Click to expand...


Mä luulen että toi "kätilön kanssa juttelemaan" tarkoittaa nimenomaan sitä "pelkopolia" että sinne sä nyt oot kuitenkin menossa. Ei mun tietääkseni sairaalassa oo mitään muuta tapaa edeltävästi jutella kätilön kanssa kuin se pelkopoliksi tituleerattu käynti mikä siis tarkoittaa että sulle tulee aika sairaalaan puhumaan asioista sellasen kätilön kanssa jolla on perehtyneisyyttä erilaisiin synnytyksee liittyviin tilanteisiin ja huoliin/pelkoihin ja hän sit käy sun kanssa huolellisesti läpi sun huolenaiheita ja toiveita ja jos tarve vaatii niin varaa sit ajan vielä lääkärille. Jos vaikka huolena ois "mahtuuko syntymään" ja lääkäri mittais tai jos haluaisit tarkemmin keskustella sektiosta tms. Jostain syystä se neuvolan lääkäri käytti hassua kiertoilmausta, mut vaikea kuvitella mitä muutakaan tuo olis tarkoittanut kuin että se tekee sen pelkopolilähetteen.
 
No ne nimenomaan sano että ensi kätilön kanssa juttelemaan että ei tehdä vielä lähetettä pelkopolille.. Ni jotenki käsittäisin että se ei nyt kuitenkaan oo se pelkopoli?
Mutta oli miten oli, niin olo on kuitenkin hieman enemmän luottavainen ja se lienee pääasia..
 
Oho, onpas hassua! Mikähän toi kätilön kanssa juttelu muualla sairaalassa ku "pelkopolilla" ees on... No mut hyvä kun pääset johonkin, eiköhän sairaalassa mee niin et kun alkuun pääsee niin jos tarvii, ne laittaa sit sieltäki niitä muita aikoja! Ja kiva jos olo on kuitenkin parempi :)
 
En oo kyllä minäkään kuullut että mentäis muutoin juttelemaan kätilön kanssa kuin pelkopolille? Erikoiselta kuulostaa.
Mutta pääasia että kuitenkin pääset keskustelemaan! :)
 
Tänään iski synnytyspelko. Kivasti olin valmennuksen jälkeen saanut tsempattua itseni sellaseen urheilumeininkiin et mennään haastetta päin. Tänään sit muistin vanhan pelkoni paikkojen ratkeamisesta, välilihan repeämisestä ja siitä kamalasta kivusta jotka niistä syntyy ja nyt en pysty ku kauhulla ja itkunsekaisin tuntein miettimään synnytystä. Katsottiin kuvia vastasyntyneistä ja ainoa tunne mulla oli epätoivo - ettei me koskaan päästä sinne asti kun pitää synnyttää ensin...

Ensimmäinen synnytys tulossa, eikä mihin verrata. Hyvässä ja pahassa. Mitenköhän tätä ponnistusvaiheen pelkoa sais lievitettyä? Kellään mitään positiivisia kokemuksia siitä vaiheesta nyt jakaa mulle? Tuliko pahoja repeymiä ja huomasiko niitä ponnistaessa??
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top