Synnytyspelko

[Miitu]

Kannattaa nuo kaikki ajatuksesi mainita rehellisesti siellä pelkopolilla ja ne voidaan kirjata ylös jotta kätilö osaa ottaa myös huomioon. :)

Mua on nyt alkanut jännittämään!!
Jotenkin mitä lähemmäs h-hetkeä päästään.. En oo oikeastaan hirveämmin itse synnytystä pohtinut tässä aiemmin. Kunnes väläyteltiin taas tuosta perätilasta. Ja nyt on uusi sairaalakin missä synnytän, niin sekin vähän jänskättää.

Olisi kiva kokea että synnytys käynnistyisi itsekseen, kun on kokemusta vain käynnistetystä.

 

[Siiru]

Mua ei siellä neuvolassa otettu kovin vakavasti kun puhuin siitä synnytyspelosta.. Sano vaan ettei ala vielä tekemään lähetettä sinne, kun jos se vaikka menisi ohi siitä puhumalla.. Mutta mutta.. Mulla on onneksi ylimääräinen lääkäri käynti ja ultra tulossa, ja pitänee ottaa asia siellä puheeksi jos vaikka lääkäri tekis sen lähetteen.. Outoa miten toi lähetteiden saanti voi vaihdella eri paikkakuntien kesken niin paljon..

 

[Nuppu_1]

On se nyt kumma että pihtaavat sinne pelkopolille pääsyä jos ihminen itse kokee että pelottaa ja ahdistaa niin pitäisihän sinne päästä. Kaikkee näköjään pitää osata vaatia ja rankuttaa että mitään saa.

 

[Miitu]

Minustakin kovin kummallista että sinne pääsyä tosiaan tuolla tavalla pihdataan.
Oiskohan nyt vaan terkasta kiinni.. Toivotaan että lääkäri sen lähetteen sinne tekisi. Kovasti vain vaadit jos muu ei auta! Kerrot että vaikuttaa ihan joka päiväiseen elämään ja yöunetkin menee. Kummallista että nykyään saa tapella ja vakuutella saadakseen hoitoa.. Onko sitten niin huonot resurssit joka paikassa.

 

[Aaria]

Luulen Siiru että terkka pihtaa omiaan, ei tuommoista käytäntöä pitäisi olla! Ota rohkeesti uudestaan asia esiin ja sano että toivot pääseväsi.

 

[Niiinu]

No eiköhän ne pelkopoli käynnit ole nimenomaan siitä pelosta puhumista varten. Siellä on kätilö kuuntelemassa ja juttelemassa eikä naapurin Pirkko jolta saa kuulla kaikkia kauhutarinoita tai vastaavasti vähättelyä pelkoa kohtaan, koska "kaikki menee hyvin kuitenkin".

Sain itse juuri postitse ajan ensimmäiselle käynnille. Mukana tuli saatekirje, jossa nimenomaan painotetaan kuinka tärkeää on ajoissa puuttua synnytyspelkoon ja uskaltaa hakea apua ja päästä "hoitoon". Viimeisenä lauseena papereissa onkin hyvin sanottu, että synnytyspelkopoli käyntien tarkoituksena ei ole pelon poistaminen vaan sen hyväksyminen ja sen kanssa eläminen, siten ettei pelko haittaa arkea tai normaalia elämää tai jätä traumoja.

 

[Kaarin]

Ihmettelen kyllä tuota samaa, miksi pitää niin usein vaatimalla vaatia, ja moneen kertaan, että pääsee johonkin itselleen tarpeelliseen tutkimukseen tai hoitoon. Senhän pitäisi olla täysin itsestään selvää, että jos kokee tarvitsevansa vaikka juuri apua synnytyspelkoon, se pitäisi myöntää, eikä ruveta pihtaamaan.

Hyvä esimerkki tästä nyt oli taas miehen jatkotutkimusvaade, eivät lotkauta tk-lääkärit korvaansakaan, mutta yksityiseltä sai lähetteen ENMG-tutkimukseen. Tietää itse, että jokin on vialla ja pahasti, mutta kun mistään muualta ei saa apua kuin yksityiseltä, eikä siellä ole varaa kovin usein käydä

 

[Tiiiu]

Musta pahin oli perhetuttu joka ravas tk:ssa ja aina vaan määrättiin antibiootteja eikä suostuttu antamaan lähetettä sairaalaan. Lopulta sai sen kinuttua ja todettiin niin pitkälle edennyt keuhkosyöpä, ettei mitään ollut tehtävissä. Ja kyseessä kuitenkin entinen rintasyöpäpotilas, eli tieto uusimismahdollisuudesta olisi pitänyt olla.

 

[Aaria]

 

[Miitu]

Minulla myös tälläinen läheinen joka ravasi tk ja kunnon tutkimuksiin ei päässyt sitten millään.
Kun vihdoin meni yksityiselle, sai tiedon syövästä joka oli ehtinyt levitä luihin asti. Hän taisteli sinnillä 8 vuotta, mutta kuoli.

Itse pidän siis möykkää ja meteliä ja kyllä vaatimalla vaadin tutkimuksia/hoitoa!

 

[Kaarin]

Ihan kamalia tapauksia nämä, missä sitten on taustalla vakavia sairauksia, joita vois vielä hoitaa ja ehkä parantaakin, jos ne löydettäisiin ajoissa Eräällä tuttavalla jatkuvat pahat päänsäryt laitettiin pitkään migreenin piikkiin, vaikka hän kyllä kokemuksesta tiesi, ettei kyse ollut migreenistä, josta hänellä oli vuosien kokemus. Oli vaan sanottu, että sekin voi muuttua. Löytyi sitten kuitenkin aivokasvain, joka onneksi pystyttiin leikkaamaan ja hän toipui. Ei vaan ollut enää aikaa liiemmälti ollut siihen, että olisi ollut jo myöhäistä!

Totta kai lääkäritkin on säästöpaineiden ja kiireen alla, mutta kyllä potilasta pitää oikeasti kuunnella, jos oirekirjo muuttuukin yhtäkkiä erilaiseksi, tai entisten lisäksi tulee uusia oireita.

 

[Miitu]

Totta kai lääkäritkin on säästöpaineiden ja kiireen alla, mutta kyllä potilasta pitää oikeasti kuunnella, jos oirekirjo muuttuukin yhtäkkiä erilaiseksi, tai entisten lisäksi tulee uusia oireita.

Tämä nimenomaan. Yleensä potilaalla itselläänkin on olemassa se intuitio ettei kaikki nyt oo ihan niin kuin pitää, mutta sitten kaikki eivät osaa sitä hoitoa vaatia ja lääkärit eivät tarjoa.

 

[Maryshka]

Mä oon ekan synnytyksen jälkeen alkanut pelkäämään synnytystä. Pääasiassa pitkän ja kivuliaan synnytyksen vuoksi, jossa supparit oli tosi kipeitä jo vuorokautta ennen tositoimiin ryhtymistä, mutta silti ne oli tehottomia ja jouduttiin käynnisteleen. Kivunlievityskin kun epäonnistui (epiduraali puudutti vain jalat ja jouduin makaamaan torsona kyljelläni), niin aika ikävät muistot jäi synnytyksestä.

Pelkoa lisää paljon viime loppuraskaudesta pahentuneet ulkoiset pukamat, jotka vaivaavat edelleen päivittäin (en voi käyttää edes vessapaperia). Ne räjähtävät luultavasti synnytyksessä käsiin ja joudutaan operoimaan mahd. pian synnytyksen jälkeen.

Kaiken kruunaa tietysti synnytyksestä tulleet laskeumat (peräsuolen) ja pissan pidätysvaivat. Laskeumakin täytyy leikata kun synnytys on ohi ja osaan vain kuvitella missä kuosissa lantionpohja on, kun nytkin olen toista vuotta kuntouttanut ensin erkaumaa ja sitten lantionpohjaa ja siltikin vielä lirahtelee. Epparin leikkaus luultavasti teki viimeisen silauksen tuolla alapäässä.

Että siinä noita omaan terveyteen liittyviä pelon ja ahdistuksen aiheita riittämiin. Lisäksi tietty huolettaa myös vauvan tila, kun kerta jonkinasteinen munuaisvika todettiin. Onneksi pääsen sentään pelkopolille jutteleen näistä monista pelon aiheista...

 

[Niiinu]

Maryshka kyllä sinun omaa jaksamista koetellaan vaivojen kanssa! Kaikki myötätunnot sinulle ja tsempit, että synnytyksen jälkeen saataisin mahdollisimman paljon korjattua kirurgisesti, että ei tarvitsisi elämän pyöriä npiden vaivojen ympärillä! Onneksi on tosiaan pelkopoli keksitty, missä on ammattilainen kuuntelemassa huolenaiheita. Toivon myös, että vauvasi munuaisongelma on helposti hoidettavissa

 

[Kaarin]

Tsemppiä Maryshka, toivottavasti asiat kääntyy kuitenkin parhain päin, ja toivottavasti saa avun hoitotoimenpiteistä.

Kyllähän tässä on itsekin ruvennut miettimään kaikenlaisia vaivoja, joita synnytys voi tuoda tullessaan, mutta olen kuitenkin yrittänyt ajatella positiivisesti, että kyllä tämä vanha ja huonokuntoinen kroppani jaksaa tämän rutistuksen.

 

[Miitu]

Oon itse pyrkinyt olemaan turhia murehtimatta etukäteen. Esikoisen synnytyksessä ei tiennyt mitä odottaa. Olin varmaan onnekas kun muistoksi jäi vain eppariarpi joka vaivasi n puoli vuotta. (Ja nyt ilmoitellut itsestään)
Nyt olisi kyllä aihetta kauhistella kun tietää mitä kaikkea oikeasti VOI käydä. Mutta ei kai noita kannata turhaan etukäteen murehtia. Niillä mennään mitä sitten tulee..

 

[Niiinu]

Tottakai, niillä mennään mitä tulee jos on tullakseen, mutta on se omasta mielestä niin väärin, että varsinkin joissain tapauksissa hinta siitä lapsen saamisesta on niin kova. Ensin pinnalliset jutut, raskausarvet ja ihon löystyminen, roikkuvat tissit sekä mahd.sektioarvet ja intiimialueen, välilihan arvet. Toiseksi vatsalihasten erkauma ja siitä aiheutuvat vaivat, laskeumat ja niiden tuomat ongelmat, peräpukamat jotka saattavat vuosiakin vaivata, arpikudos tikkauksista intiimialueella, joka kiristää ja sattuu lopun elämää ja estää esim seksistä nauttimisen, virtsanpidätysongelmat yms yms ja lista jatkuu.
Toki, monille raskautuminen on vaikeaa ja nämä mahdolliset kylkiäiset tuntuvat pieniltä, mutta ne, joille nämä omalle kohdalle sattuu, on kyllä oma juttunsa hyväksyä se hinta mitä lapsen saaminen on naiselta vaatinut, osa vaivoista kun on loppuelämän riesoja. Mies kun vain kerran harrasti seksiä, ei varmaan pahemmin sattunut tai jäänyt jälkiä.... :D

 

[Agnés]

Mua on alkanut pelottamaan ennenaikainen synnytys ja se etten ehdi saamaan makkaria valmiiks, kun mieskin on niin saamarin rento ja verkkainen eikä saa noita rojuja vietyä kellariin jotta sitä makkaria voisi laittaa. Meiän pojasta voi tulla aika iso, kun tosiaan isi on ollut 4,6 kg ja 54,5 cm. Mulla taas oli syntyessä hervottoman kokoinen pää. Viikot vierii niin tajutonta vauhtia. Huhhuh. Jotenkin sitä tosiaan toivois että tietäis, et se vauva syntyis 40+0 tai ainakin ees melkein.

 

[Niiinu]

Mua on alkanut pelottamaan ennenaikainen synnytys ja se etten ehdi saamaan makkaria valmiiks, kun mieskin on niin saamarin rento ja verkkainen eikä saa noita rojuja vietyä kellariin jotta sitä makkaria voisi laittaa. Meiän pojasta voi tulla aika iso, kun tosiaan isi on ollut 4,6 kg ja 54,5 cm. Mulla taas oli syntyessä hervottoman kokoinen pää. Viikot vierii niin tajutonta vauhtia. Huhhuh. Jotenkin sitä tosiaan toivois että tietäis, et se vauva syntyis 40+0 tai ainakin ees melkein.

Meillä ei ainakaan esikoinen mitenkään vastannut meidän vanhempien syntymämittoja. Isä on ollut pienen pieni kilon painoinen keskonen ja minä 50cm ja n.3kg, kun esikoinen oli 49cm ja 3965g joten sen suhteen ei varmaan kannata stressata. Ihan omaa vauhtia kasvaa siellä :)

 

[Miitu]

Agnes, Minäkin sanoisin että älä turhaan murehdi, meidän isimies oli syntyessään miltei 5kg ja meidän esikoinen painoi vain 2720g. :)

Meilläkään ei kaikki todellakaan oo vielä valmiina vauvaa varten. Puuttuu sitteri, tuplarattaat, vaatteet ei oo löytänyt hyllypaikkaa, tutit ja tuttipullot.. Nyt kun aloin oikein pohtia eihän meillä olla valmiita lainkaan! Ja vaikka vähän ennenaikaisuuden mahdollisuuttakin vilauteltu. Ei siitä kannata ottaa stressiä! :)

Muistan kun esikoisesta kotiuduttiin ja mies kävi yhdellä kauppareissulla ostamassa mm hoitopöydälle alustan ja rintapumpun ja näin. Sellaista mikä oli jäänyt syystä tai toisesta.
Kyllä ne siis ehtivät tlukankin paikan tullen.