Synnytysoireita

Esikoisen syntymä ei antanut mitään ennakkovaroitusta ennen kuin limatulppa irtosi. Siitä alkoi kolmen vuorokauden supistelu, joka sitten lopulta kulminoitui synnytykseen.

Silläpä nyt ihmettelinkin miksi ihmeessä etsin ja kaipaan jotain merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Tuskin niitä tälläkään kertaa sen kummemmin tulee.

Ihmisluonto osaa vaan olla niin kärsimätön!
 
Täällä ei myöskään esikoinen varoitellut, ennen vesienmenoa. Tällä kertaa on jo useamman viikon ns oireilua ollut ja jännitys aina herää josko pian jotain tapahtuis. Olisin paljon kärsivällisempi ilman näitä oireiluita...
 
Niin totta! Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena ja kaikki mahdolliset muutokset olotilassa on merkki alkamisesta.. Hieman huono olo? Synnytys alkaa! Oikeesti mulla on vaan nälkä.. :D :D

Ja samalla tietää että ei oikeesti voi olla kun max 1,5 viikkoa (terkka varaa käynnistykselle ajan 23.10) mut silti on niiiiiiiiin malttamaton.
 
Mä kyllä luulen, että tokassa raskaudessa ennakkomerkkejä tulee helpommin..ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon tää tuntuma kylläkään. Mutta oma kokemus oli, että ekassa ei mitään ja tokassa hyvinkin ajoissa kivuliaampia supistuksia. Ja eikös tällä selittyis se, että uudelleen synnyttäjillä ne paikatkin on usein enemmän auki jo viikkoja ennen synnytystä. No, yksilöllistähän tää on aina, mutta voisko joku trendi olla tässä kuitenkin.
 
Voi olla niin M&S. Mulla kyllä samat merkinnät kohdunsuun tilanteesta vimpalta lääkärinkäynniltä kuin esikoisestakin. Eli mulla ei siihen mennessä ennakkotuntemukset tai niiden puute käytännössä merkannu mitään.
 
Mulla puolestaan mikään neljästä synnytyksestäni ei ole ennakoinut, vaan jos on vedet menneet tai supistukset alkaneet niin 12 tunnin sisään on vauva ollut maailmassa.

Nytkin elän kuin viimeistä päivää ja puuhailen aivan järjettömän paljon asioita. En edes kehtaa kertoa mitä kaikkea teen ja kuinka fyysisiä mun päivät on, siis en täällä forumissa enkä neuvolassa. Energiaa on aivan järjettömästi ja vauhti perinteisesti kiihtyy loppua kohden. Mä taidan tälläkin kertaa lähteä suorin jaloin laitokselle... Mut oon huomannu myös pitkän matkan urheilukisoissa sellaisen, että jos oon ottanu liian rennosti ennen kisoja, niin mun suoritus on surkeampi kuin jos on valmiiksi vauhti päällä. (Ja joo, osaan myös levätä ja rentoutua ja nukuin viime yönäkin 9 tuntia putkeen..)
 
Mäkin eilen mietin et hetkinen, selkää jomottaa et jokohan sitä pääsis lähtee sairaalaa kohti. Mut sit totesin et tais olla tavallista lihassärkyä ku nukuin tyytyväisenä seiskaan asti ilman yhtään vessakäyntiä!
Mä oon kans viimepäivinä puuhaillu kaikenlaista esim rakentanut lehdille uuden kompostikehikon, hakannut kirveellä tervaksia, leikelly ja sitonu vadelmapuskat kuntoon, haravoinu, käyny (vieläkin) mettäs koirien kanssa ymsyms...tiedä sit onko noi niin rankkoja juttuja ettei sais tehdä mut ku ei vaan osaa vieläkään vaan istua ja ihmetellä ja kauppoihin mua ei saa kuluttamaan aikaa kun en oo materialisti!!:rolleyes:
 
Mä touhuan kans jatkuvasti jotakin kun odottelen että joskovaikkatulisilähtö.. Enkä mäkään ole kehdannu terkkarille kertoa mitä kaikkea oon hommaillu ettei se alkaisi saarnata. Polkupyörä multa on otettu pois, eli kun takarengas alkoi repsottaa niin kaikki on kieltäytyny korjaamasta. Itte ei pysty kun kumartelu ja kyykistely on melkein mahdotonta. Olisin vieny liikkeeseen mutta lähin on niin kaukana etten sitte vihlonnan takia ole niin pitkälle voinu kävellä. Kuoroharjoituksiin saan sentään kyydin vaikka ukko onkin sitä mieltä että mun pitäis jäädä sieltäkin äitiyslomalle ja istua turvallisesti kotona. Oliskin siistii jos vedet menis kesken äänenavauksen :)
 
Voi luoja mä olen kateellinen teille! Itse kivuiltani en pääse juuri edes liikkumaan. On nää raskaudet kyllä erilaisia. Nauttikaahan naiset, jotka pääsette vielä liikkumaan. :)
 
Mä oon ollut viikonloppuna vähän miehen apuna töissä,eilen kasvimaalla ja tuntuu että nukkumaan ei tarvii enää mennä ollenkaan. Ihme energia piikki...paitsi että sitten kun olen kotona niin ihan perinteisesti toiminnan ohjaus on ihan perseestä ja teen kaikkea turhaa enkä sitä mitä pitäs. Plääh
 
Toista päivää vatsa aivan sekaisin ja pierettää myös koko ajan. Kovasti toivon tämän enteilevän lähestyvää synnytystä. Masentava ajatus että olisin vielä neljä viikkoa raskaana :sad001 mä oon niiiiin kypsä!
Supistuksia tulee kyllä päivittäin muttei edelleenkään sellaisia että synnytystä enteilisi. Oikea lonkka kipeytyy kävellessä ja samaan lonkkaan typy myös monottaa kovaa.
 
Mullakin heitti pakin ihan yhtäkkiä sekaisin vaikken oo mitään erikoista syönyt. Lisäksi pierettää ja on etova olo :wtf: olikohan saunominen liikaa kaiken "aherruksen" päälle?? Plus maha on muuttunu tän päibän aikana "kestokovaks"..Aaaapuva jos se eilinen selkäjomo olikin vasta alkua... :wideyed: kiva nyt olla yksin kotona kun tarvis noi koiratkin ruokkii ja ulkoiluttaa kun ei edes sohvalta haluis kammeta itseensä ylös..
 
Täällä tulee kans menkkakipumaisia tuntemuksia, kai ne on suppareita, ja sukkapuikon pistoja ja semmosia kouristuksia välillä. Maha on kireä kova pallo oikeastaan koko ajan. Limatulppa mielestäni lähti eilen. Kohdunsuu ei ole kuitenkaan kuin ihan vähän sormelle auki, oli pakko eilen käydä tarkistuttamassa kun mies oli tänään työmatkalla. Onneksi vain yhden päivän ja nyt hän on kotona jo.

Muakin kadehduttaa energisyys! Itellä liikkumiskyky vain vähenee koko ajan, mahaa kiristää niin että hyvä kun henki kulkee. Ei tarvi kumarrella eikä kyykkiä eikä oikeastaan juuri sohvalta enää nousta. Vielä muutama päivä sitten saattoi pyöräillä, nyt ei enää. Kävellä voi vähän mutta se on tuskallisen hidasta. Toisaalta ehkä hyvä että sitä rauhoittuu olemaan ja keräilee voimia, eihän tätä nyt enää kauan kestä. LA mulla siis 23.10. ja toivon tosiaan että äitini ja sisarusteni tavoin synnytän vähän ennen laskettua aikaa...
 
Täällä kans kivuttomia säännöllisiä supistuksia viime ma-ti yönä, koko tiistain supisteli ja swn jälkeen herkästi. Limatulppakin irtosi to-pe. Nyt tilanne niin rauhallinen että liekö syntyä ollenkaan.
 
Täällä kivuttomia suppareita tullut kävellessä ja lenkillä, eilen huitaistiin miehen kanssa vielä 5km kun välillä pysähtyy puhaltelemaan :D Tänään taas ei puhettakaan lenkeistä tai juuri mistään muustakaan. Päivät aaltoilee. Tykyttänyt kyllä kaikenlaisia kipuja ja kramppeja sun muuta, mutta kun nämä alkoi ekan kerran rv 36 niin ei sitä enää jaksa aatella edes minkään tarkoittavan mitään. Että lähtö tulee sitten kun tulee ja keskiviikkona ollaan varmaan taas neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Käynnistämällä sitten viimeistään jos ei muuten, mutta kovasti toki toivoisi että lähtisi nyt itsestään käyntiin!!! :wacky:
 
Selkään sattuu ja massuun sattuu, kylkiä kolottaa ja jokapuolta jomottaa...

HIIALAHIIALAHEEI...

Jos sitä tänään pitäis oikein lepopäivän kun eilinen tais mennä vähän riehumiseksi taas.
 
Koko illan kivutonta toistuvaa supistelua levossakin. Koko ajan toivoin niiden kipeytyvän yön mittaan mutta ei... :/
Typy myös monotti ihan urakalla koko illan ja yön.
 
Täälläkin taas jo neljäs ilta kuulosteltu supistuksia, jotka kyllä ilta illan jälkeen kivuliaampina tuntuu. Mutta nukkumaan käydessä ne häviää. Miksi? Kyllä mä illat jo muutenkin pötkötän, ettei ole siitä kyse, että lepo veis ne. Mutta parempi toisaalta, että jos ei ole vielä kantoaikani täynnä, että saan sentään valmisteluilta nukuttua. :)
 
Mullakin näitä vääriä hälytyksiä jatkuvan supistelun vuoksi aika usein. Stressaavaa. Eilen tuli uutena pari oiretta joista ilahduin: Kova paineentunne lantioon ja peräsuoleen, kuin olis jättikakka tulossa. Potkut myös tuntuvat huomattavasti alempana ja koko maha laskeutunut. Ja tissit alkoi vuotamaan kunnon kihelmöinnin kanssa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top