Minun synnytyskertomukseni: Tyttäreni päätti tulla maailmaan 20.9 rv 37+3. Lauantaina ja sunnuntain vastaisena yönä heräsin 24:00 aikaan menkkamaiseen kipuun ja menin vessaan. Suoli rupes tyhjenemään ihan urakalla. Mietin et mitähän tääkin on. Olin aina luullu että supistukset tulee koko mahan alueelle, mutta nämä kivut olivat vain alavatsalla. Menin viel takas nukumaan mutta kohta tulikin uudelleen sama kipu ja piti taas mennä vessaan. Sen jälkeen vähän mietin että taidan hetken seurailla näitä kipuja. Kipuasteikolla 3. 15 min kuluttu tuli taas kipu ja päätin että rupeen kellottamaan kipuja. Niitä rupes tulemaan 8-15 min välein. 01:30 jälkeen herätin miehen ja sanoin että on kipuja, että menen suihkuun. Miehen käskin viel nukkua, että herätän jos kipuja jatkuu. Mies ei saanut unta enää. 02:30 kivut alkoi pahentua olivat asteikolla 6. Aloin etsiä tietoa netistä että pitikö soittaa ensin synnärille ennen kuin sinne menee. Missään ei lukenut että pitäis soittaa, joten sanoin miehelle että lähetään käymään siellä että kivut on aika pahat.
Synnärille saavuimme 03:15. Kätilö otti meidät heti seuranta huoneeseen ja teki tutkimukset, jossa totesi että on auki jo 3 cm ja lapsevedet on ns. menny. TÄH.. missä välissä ne on kerinnyt mennä. Ei autossa yms tuntenut että housut kastuis. Joten siirryimme suorilta sitten synnytyssaliin. Mies oli siinä luulossa edelleen että vielä tästä kotia lähdetään. Kummallakin oli epätodellinen olo että nytkö se syntyy. Toisteltiin toisillemme että nyt on oikeasti tosi kyseessä.
Sain lämpöpussin alaselälle ja sovimme että aloitetaan kivun lievitys sille. 04:00 aloitin ilokaasun ja heti rupes naurattaa. Ilokaasu auttoi keskittymään muuhun kuin kipuun. Mutta en kokenut supistuskipua mahdottomaksi. Päässä pyöri, mutta nopeastimyös palauduin maanpinnalle. 05:00 laitettiin epiduraali joka vei kivut supistuksilta pois ja paineen tunnu säilyi. Monitoristo pystyi seuraamaan supistuksia. Tämän jälkeen lepäsimme ja mies jopa nukahti hetkeksi. Aika kului tosi nopeasti.
07:30 tarkistuksen jälkeen 9 cm auki, joten odoteltiin vielä hetki. 08:30 10 cm auki ja alkoi tulla ponnistuksen tunne, joten aloimme harjoitella ponnistamista kyljellään, jonka jälkeen käännyin sellälleen ja alettiin sitten kunnolla ponnistamaan supistuksen tuntua. Epiduraali vei kivun pois ja koko ajan oli tietynlainen paineen tunne, joten ei tarkkaan oikein tienny milloin supistus alkaa. Epiduraalia ei enää tässä vaiheessa lisätty.q Olis ollu hyvä kun kipua olis vähän tullu supistuksen aikaan. Ponnistus vaihe kesti 50 min. Ponnistusvaihe oli aika kivuton siihen saakka kunne noin puolet päästä oli syntynyt, jolloin tuli valtava kipu, joten ei saa pois muutakuin ponnistamalla niin että pää syntyy kokonaan. Siinä vaiheessa meinas usko loppua, että ei se sieltä tule ja voimia ei enää ole. Mutta jostain, ehkä kivusta ja tsempistä sitä vain jostain kaivoi voimia vielä viimeisiin ponnistuksiin. Kun pääs oli syntynyt kipu helpottui ja enää vain muutama ponnistus niin lapsi syntyi kokonaan kello 9:35. Kätilö näytti lasta takaapäin ja kysyi että kumpikos sieltä nyt tuli. Itse en oikein tajunnut siinä vaiheessa mitään, joten ajattelin vain että sano nyt että onhan se tyttö.
Sain vauvan heti rinnalleni. Istukka syntyi n. 10 min päästä muutamalla ponnistuksella, jonka jälkeen pienet repeämät tikattiin, joka ei tuntunut. Sain tämän jälkeen vauvan rinnalle ensi syötölle. Tämä jälkeen vauvasta otettiin mitat yms ja mies pääsi pesemään hänet. Minä puolestani pääsin suihkuun. En olis uskonut että niin nopeasti synnytyksen jälkeen pystyy seisomaan. Sen jälkeen synttäri kahvit, jonka jälkeen lähdimme osastolle.
Fiilikset oli että siinäkö se synnytys nyt oli ja ihmettelimme toisiamme pitkään.