Synnytyskertomukset

Kiitos sympatiasta! Tänään pojulla huomattiin vapinaa, joka oli seurausta romahtaneista sokereista. Myös keltaisuutta on jonkinverran. Hän viettää nyt pari päivää teho-osastolla tipassa ja minä makaan omine kipuineni synnytysvuodeosastolla... :'( aikamoista tunnemyllerrystä olleet viimeiset kolme päivää... Ja jatkuvaa huolta pojan voinnista... Huoh..
 
Muokattu viimeksi:
Itsekin tunsin kovaa huolta pojustani sairaalassa. Otin kaiken vastaan joka purkautui yhtenä päivänä kauheana itkumaratonina kun keltaisuus arvot alkoivat laskea. Kauheaa stressiä saa itselleen tuommoisesta asiasta. Koita sinä jaksaa Megara!
 
Voi Megara, älyttömästi positiivista energiaa sinne! Hurja tarina. Toivottavasti pienokaisesi on ihan kohta vierelläsi taas.
 
Tsemppiä! Keltaisuus ainakin on tosi tavallista ja valohoito auttaa siihen kyllä. Yritä saada levättyä vaan. :Heartred
 
Tsemppiä megara! Varmasti raskainta juuri tuo erossa oleminen. Onneksi niin verensokeriasiat kuin keltaisuuskin hoidossa korjaantuvia. Toivottavasti pääse vauva pian samalla osastolle. Ja minäkin suosittelen, että kannattaa kysyä synnytyksen jälkipuintia, että saat käsiteltyä mahdollisia jääneitä pelkoja.
 
Eikä tässä vielä kaikki: tänään tarjolla laskevat trombosyyttiarvot. Verikokeita otettu niin isästä, äidistä kuin lapsestakin.

Mitähän seuraavaksi.
 
Minun synnytyskertomukseni: Tyttäreni päätti tulla maailmaan 20.9 rv 37+3. Lauantaina ja sunnuntain vastaisena yönä heräsin 24:00 aikaan menkkamaiseen kipuun ja menin vessaan. Suoli rupes tyhjenemään ihan urakalla. Mietin et mitähän tääkin on. Olin aina luullu että supistukset tulee koko mahan alueelle, mutta nämä kivut olivat vain alavatsalla. Menin viel takas nukumaan mutta kohta tulikin uudelleen sama kipu ja piti taas mennä vessaan. Sen jälkeen vähän mietin että taidan hetken seurailla näitä kipuja. Kipuasteikolla 3. 15 min kuluttu tuli taas kipu ja päätin että rupeen kellottamaan kipuja. Niitä rupes tulemaan 8-15 min välein. 01:30 jälkeen herätin miehen ja sanoin että on kipuja, että menen suihkuun. Miehen käskin viel nukkua, että herätän jos kipuja jatkuu. Mies ei saanut unta enää. 02:30 kivut alkoi pahentua olivat asteikolla 6. Aloin etsiä tietoa netistä että pitikö soittaa ensin synnärille ennen kuin sinne menee. Missään ei lukenut että pitäis soittaa, joten sanoin miehelle että lähetään käymään siellä että kivut on aika pahat.

Synnärille saavuimme 03:15. Kätilö otti meidät heti seuranta huoneeseen ja teki tutkimukset, jossa totesi että on auki jo 3 cm ja lapsevedet on ns. menny. TÄH.. missä välissä ne on kerinnyt mennä. Ei autossa yms tuntenut että housut kastuis. Joten siirryimme suorilta sitten synnytyssaliin. Mies oli siinä luulossa edelleen että vielä tästä kotia lähdetään. Kummallakin oli epätodellinen olo että nytkö se syntyy. Toisteltiin toisillemme että nyt on oikeasti tosi kyseessä.

Sain lämpöpussin alaselälle ja sovimme että aloitetaan kivun lievitys sille. 04:00 aloitin ilokaasun ja heti rupes naurattaa. Ilokaasu auttoi keskittymään muuhun kuin kipuun. Mutta en kokenut supistuskipua mahdottomaksi. Päässä pyöri, mutta nopeastimyös palauduin maanpinnalle. 05:00 laitettiin epiduraali joka vei kivut supistuksilta pois ja paineen tunnu säilyi. Monitoristo pystyi seuraamaan supistuksia. Tämän jälkeen lepäsimme ja mies jopa nukahti hetkeksi. Aika kului tosi nopeasti.

07:30 tarkistuksen jälkeen 9 cm auki, joten odoteltiin vielä hetki. 08:30 10 cm auki ja alkoi tulla ponnistuksen tunne, joten aloimme harjoitella ponnistamista kyljellään, jonka jälkeen käännyin sellälleen ja alettiin sitten kunnolla ponnistamaan supistuksen tuntua. Epiduraali vei kivun pois ja koko ajan oli tietynlainen paineen tunne, joten ei tarkkaan oikein tienny milloin supistus alkaa. Epiduraalia ei enää tässä vaiheessa lisätty.q Olis ollu hyvä kun kipua olis vähän tullu supistuksen aikaan. Ponnistus vaihe kesti 50 min. Ponnistusvaihe oli aika kivuton siihen saakka kunne noin puolet päästä oli syntynyt, jolloin tuli valtava kipu, joten ei saa pois muutakuin ponnistamalla niin että pää syntyy kokonaan. Siinä vaiheessa meinas usko loppua, että ei se sieltä tule ja voimia ei enää ole. Mutta jostain, ehkä kivusta ja tsempistä sitä vain jostain kaivoi voimia vielä viimeisiin ponnistuksiin. Kun pääs oli syntynyt kipu helpottui ja enää vain muutama ponnistus niin lapsi syntyi kokonaan kello 9:35. Kätilö näytti lasta takaapäin ja kysyi että kumpikos sieltä nyt tuli. Itse en oikein tajunnut siinä vaiheessa mitään, joten ajattelin vain että sano nyt että onhan se tyttö.

Sain vauvan heti rinnalleni. Istukka syntyi n. 10 min päästä muutamalla ponnistuksella, jonka jälkeen pienet repeämät tikattiin, joka ei tuntunut. Sain tämän jälkeen vauvan rinnalle ensi syötölle. Tämä jälkeen vauvasta otettiin mitat yms ja mies pääsi pesemään hänet. Minä puolestani pääsin suihkuun. En olis uskonut että niin nopeasti synnytyksen jälkeen pystyy seisomaan. Sen jälkeen synttäri kahvit, jonka jälkeen lähdimme osastolle.

Fiilikset oli että siinäkö se synnytys nyt oli ja ihmettelimme toisiamme pitkään.
 
Se oli kyl ihan parasta kun ilokaasu nauratti aluksi. Mies piti mua ihan pölhönä. Huomaan kun luen muiden kertomuksia että oon itse unohtanut vaikka ja mitä ko itselle kävi sinä päivänä ja todellakaan kaikki ei lue tuossa mun kertomuksessa.
 
Helkku, mulla oli ponnistusvaihe ihan samanlainen kuin kerroit. Just sillon, kun vasta puolet päästä oli ulkona, meinas usko loppua ja oli tunne, ettei vaan pysty! Mutta jostain sitä voimaa sit vaan kaivoi... :)
 
Tässäpä jonkunnäkönen synnytys kertomus meijän pikkukakkosesta.
Ekat supistukset tuli tosiaan To-pe välisenä yönä välillä säännöllisesti ja välillä vain 1xh. La n.klo 14 alko supistella taas säännöllisesti 10min välein ja illalla rupes tuntuu et vois lähtee jo synnärille. Siellä oltiin n. 22.30 ja sinne mentäessä olin 4cm. Auki. Kätilön mielestä synnytys ei ollu vielä aktiivisesti käynnissä, ni oltais päästy lähtee vielä takasin kotiin, mutta halusin jäädä jo osastolle.
päästiin tarkkailu huoneeseen ja isäntä koisas siellä mun luvalla, mitä mun ähinältä sai.
Edelliseltä kerralta muistin jumppapallon ja lämpöpussin autuuden, sain ne molemmat taas. Lämpöpussi ei kipuihin auttanut, kätilö ehotti TENS laitetta ja kokeilin sitten sitä. Ihan niinkuin ilokaasunkin käytössä kun sen muistaa laittaa boostille? Ajoissa niin siitä saa parhaan hyödyn. Suosittelen!

Ainiin! Mulla otettiin kaikki käyrät jumppapallolla ja tens laite päällä, ni ei tarvinnu supistuksia ottaa pitkällään kärvistellen vastaan.

Kivut koventu ja pyysin ammeeseen pääsyä. sitä ennen piti tehä sisätutkimus ja puol 4 olinkin sitten jo 7cm auki! Sanoin kätilölle että haluan puudutuksen heti! tiesin jo ed. Kerrasta että aukenen täst eteenpäin nopeasti. Kätilö sanoi että Epi ei ehdi mulla välttis alottaa vaikutusta, vaan otetaan nopeempi vaikutteinen Spinaali.

Ammeeseen pääsin odottelemaan anestesia lääkärin tuloa, ja mikä autuus se paikka olikaan! Ihana. Kätilö vielä ehdotti että jos haluan, ni tuossa on ilokaasua. Minä sitten nohevana tyttönä sanoin, että en minä sitä taida ihan vielä tarvita. Kätilö ei sit laittanu sitä isku valmiuteen.. sit tapahtu se perinteinen: kätilö läks pois huoneesta ja mulle tuli aivan jäätävä supistus! Minä komensin isäntää että nyt kutut sen kätilön heti tänne paikalle! mä haluun jotain helpotusta! Tää lapsi syntyy tänne ammeeseen!
Kätilö tuli ja komensi mut pois ammeesta, kun mua ponnistutti. Siirryttiin pöydälle oottaa sitä puudutetta ja sisätutkimus osoitti että lapsivedet oli hulahtanu ammeeseen ja olin täysin auki! 7->10 cm yhdellä kunnon supistuksella käytännössä.

Anestesia lääkäriä odotettiin käytännössä n. Tunti ja puolet siitä ajasta olin pöydällä ponnistus valmiudessa. Ilokaasu oli aivan mahtava apuri! Toimi tälläkertaa. Viimetipassa sain Spinaalin joka vei supistuskivut mennessään, mutta jätti ponnistamis tunteen tallelle, avitti paljon. Jalat meni hyytelöks, mutta siitä viis, kun ei kipuja tullu eikä jääny olotila ku puolikuntoisena maratonin juosseena niinku ed. Kerran epistä jäi.

Puudutteen saaminen jäi niin viime tippaan, että ilmeisesti osaltaan vaikutti siihen ettei tyttö heti jaksanut imeä rinnalta.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus!
 
Saako omppu tiedustella, että miksi puudutetta odotettiin tunti, jos oli ponnistamisen tarve ja täysin auki? Eikö olis ollu helpompaa ponnistaa vauva ulos? Mulla kakkonen aukes kans kolmesta supistuksesta 6cm->10cm. Sit vaan ponnistettiin 12min luomuna.
 
Niin.
Jouduin odottamaan jonnekkiin muualle varattua anestesia lääkäriä. Ponnistaa olisin saanut, jos olisin uskaltanut.
Eli oma uskallus luomu synnytykseen ei riittänyt. :sorry:
 
Mihinkäs vaiheessen se kohdunkaulan puudute on tarkoitettu? Avautumiseen vaan?
 
La-su välisenä yönä alkoi yhdeltä yöllä supistella. Kellotin ja tulivat n. 10 min. välein ja tuntuivat ihan synnytyskivuilta. Sunnuntaiaamuna käyrille, 2cm auki ja suuri pettymys itselle. Takaisin kotiin kärvistelemään supistusten kanssa. Sain vähän nukuttua ja supistukset säännöllistyivät jälleen kahdelta, 5-10 min. välein. Olivat sen verran kivuliaita etten jaksanut olla kotona. Jälleen käyrille seitsemältä illalla ja 4cm auki kätilön avustuksella. Siirryin synnytyssaliin yksin, koska mies vahti esikoista. Istuin pallon päällä suihkussa ehkä tunnin verran ja 6cm auki. Puhkaistiin kalvot ja kivut vaan kasvoivat, otin ilokaasua. Siitä tuli vähän huono olo, 8cm auki. Takaisin suihkuun puoleksi tunniksi, tuli ponnistamisen tarve. Vähän ilokaasua ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Elämäni pisimmät kymmenen minuuttia oli ponnistaa luomuna! Tyttö syntyi, sai pisteitä 9/10 ja alkoi imemään rintaa. Kätilö kehui virkeydestä. Sain yhden tikin ja annoin synnytykselle arvosanaksi 9.
 
Ok, omppu, mikäs siinä. Itellä ei olis puolestaan ollut kanttia vetää tuntia niillä loppukivuilla..enemmän ne supistukset sattui kuin ponnistaminen. :)
 
Mihinkäs vaiheessen se kohdunkaulan puudute on tarkoitettu? Avautumiseen vaan?


Mä ymmärsin viimeksi, että se kohdunkaulan puudute olisi ihan loppua varten. Multa mun mielestä kysyttiin ennen ponnistamista, olisinko halunnut sen.
 
Tuota mietinkin.... Ja eikös niin, että kätilö saa sen antaa? Hyvä tietää vaihtoehdot.
 
Kätilö sen olis varmaan siinä nopeesti antanut. Mä en sillon uskaltanut ottaa kun jännäsin, että osaanko ponnistaa. Ja olin ehtinyt jo jonkun aikaa nauttia epiduraalista, ni en ollu kovin kärsivä just sillon.
 
Kohdunkaulapuudutteen voi laittaa niin kauan kun kaulaa on jäljellä? Ja mulla sen on aina laittanut lääkäri (eikä koskaan oo vaikuttanut kun pari supistusta).
 
Takaisin
Top