Tässä tulee mun tarinaa.... sori, tosi pitkä, mut mulla vaan on niin paljon ajatuksia koko hommasta..
Lauantai iltana puhuin äityliinin kanssa puhelimessa vielä klo 22 jälkeen, "onko mitään tuntemuksia?" "no ei kyl oo.... ootan viel juhannuksenaki...."
klo 23 jälkeen mentiin nukkumaan, eikä missään tuntunu mitään.... täyttelin sängyssä ristikkolehtee, kun 23.30 aikoihin rupes supisteleen sillai melko kipeesti.. enpä niitä nyt niin ruvennu siinä hehkuttamaan, mutta toki varuiks kellotin ja ekasta alkaen supistukset tuli melko säännöllisesti 10-12min välein.... ei kauaa menny ku kivut koveni ja oli pakko nousta pois sängystä... iski aivan järkyttävä kakkahätä, mut en pystyny pytyllä istumaan ku supisteli niin kipeesti..... jotku tortut sain sillai puoliseisoma-asennossa väännettyä, mut tunsin, et vatsa ei tyhjentyny kunnolla... haahuilin ja maleksin pitkin poikin hetken aikaa, ku oli pakko mennä ukko herättää.... pyysin sitä nousemaan hetkeks, ties vaikka joutuis lähtee, mut se oli niin unenpöppörössä, et vääntäyty vaan poikittain sänkyyn ja jatko kuorsaamista... aattelin viel et no nukkukoon, kohta nää loppuu kumminki, mut varmaan samalla hetkellä supistukset rupes tihenee ja kovenee... klo oli jotain 00.40 tietämillä.... avasin jo koneen ja aattelin tänne päivittää tilannetietoja, mut sit en pystyny enää istumaan vaan konttasin lattialla ja mölisin.... koira rupes ryömii siinä mun perässä ja ulisi ja siihen se ukko sit lopulta heräs... se vähän säikähti sitä näkyä
koska sit rupes tapahtumaan..... mies soitti naapuriin, pakkas pojan kassin, kaappas pojan sängystä peittoineen päivineen ja vei naapuriin hoitoon (MEIDÄN NAAPURI ON KORVAAMATON!
)
ukko ku tuli takas, otettiin kassit ja lähdettiin sairaalaan. puoli-istuvassa asennossa pysty jollain tapaa olemaan, mut kylläpä tuntu matka pitkältä... normaalisti sen ajaa n. 40-45 min, nyt ukko oli päässy puolessa tunnissa.... mies kellotti supistuksia koko matkan ja mä kiroilin ku syntinen.... jokaisella v-sanalla tunsin ku ukko paino kovempaa kaasua... supistukset tuli koko matkan 3-4min välein ja kesti 1-2minuuttia... sairaalan käytävällä katoin kelloa 01:49 ku yritin lyllertää kohti synnäriä...
synnärillä tuli vastaan aivan mielettömän ihana kätilö!!! otti heti huoneeseen ja tutki, 3cm auki, mutta supistukset niin kivuliaat ja säännölliset, että vei suoraan sieltä saliin ja sain ilokaasua.. oksetti ja pyörrytti ja kiroilin vaan kahta kauheemmin sinne maskiin.. en tiedä kauanko kesti, ehkä reilu tunti, niin kätilö tutki uudelleen, 4cm auki ja tilasi mulle epiduraalin... se lääkäri oli joku ihan ihme hiippari (nainen)... ukko selitti, että se oli ku varjo ku se hiipi sinne huoneeseen... mä olin ihan töttöröö, mut muistan kysyneeni, että "tuleeko se lääkäri kohta" niin tää hissukka kuiskas mun selän takaa "täällä minä olen"..... se oli aika spuugia...... jotain meni siin puudutteen laitossa pieleen... se lääkäri ei millään meinannu saada laitettua sitä, laittaminen sattu ja oikeessa jalassa tuntu sellanen "sätkätys".... loppujen lopuks mulla puutu vaan oikee puoli ja kaikki supistukset tuntu edelleen vasemmalla puolella polvessa asti.... ilokaasua oli pakko käyttää kaverina, mut kyl se onneks jonku verran kipuja helpotti kumminki.... klo oli n. 03.15 ku puudute laitettiin ja noin 03.45 kätilö tutki uudelleen.. meinas että kohta pitää ruveta kalvoja puhkomaan, mut samalla ku työnsi sormet sisään lorahti vedet ja olin 7-8cm auki.. vähän oli vihreetä ja kätilö sillon jo neuvo, että joutuu hetken pidättelee kun pää syntyy, että imevät vedet pois vauvasta... ja sitten tuumas vaan että täs ei varmaan enää kauaa mene. vähän neljän jälkeen rupes supistukset tuntumaan taas ihan huolella eikä ne loppunu.. se oli sellasta järkyttävää yhtäjaksoista koko ajan... roikuin toisella kädellä tippatelineessä ja huusin ilokaasumaskiin, mut ukko ja kätilö jatko rauhassa juttelua... tätä kesti reilu 5minuuttia, kunnes huusin ukolle, "nyt saatana se turpa kiinni ja tule auttamaan"... kätilökin vissiin säikähti ja sano että katotaan sinne alakertaan....
no sieltähän oli jo pää tulossa.. sit tuliki jo kiire, ku ei ollu mitään oikein saanu laitettua valmiiks... kätilö pyysi hetken odottelemaan vielä ja mä jatkoin vaan killumista siinä tippatelineessä... ukko vihelsi vieressä jotain Hevisaurus-biisiä ja mä taisin sillon lyödä sitä... (saatana ku ei koskaan osaa olla hiljaa
) kätilö kun pääsi paikalla, multa tuli aivan järkyttävän iso kakka ja voi helvetti sitä hajua!!! sillon hävetti ihan oikeesti
onneks se kätilö oli niin asiallinen että siivos vaan sotkut ja jatko hommiaan.... sano että sit saa ponnistaa ku tuntuu siltä, mut kaikki ponnistamisen tarve hävis ku tuhka tuuleen... hetken hengittelin ja hain sitä tunnetta.... kokeilin ihan ihan varovasti ponnistaa ja "BLUMPS" sieltä tuliki jo pää.... taas tuli kiire...... äkkiä kavereita paikalle ja piti pidätellä että saavat ne vedet pois.... voi jestas että tuntu häijyltä!!! kolme kätilöä oli yhteensä.. imut ja sit sai taas ponnistaa... kerran rykäsin kunnolla ja vauva tuli heittämällä ulos... siinä se kätilö nauroikin, että just ja just ehti ottaa kopin.....
täts it..... sellanen oli vähä fiiliskin.... siinäkö se muka oli?!?!?!!!! niin jumalattoman kipeetä teki alkuun, mutta..... kätilö meinas, että niin nopee oli tahti avautumisessa ja muussa, että ehkä siks se sattuki niin pajon... yhtään en revenny, eikä siis yhtäkään tikkiä tullu... kerrankin voin olla tyytyväinen leveästä hanurista
virallinen synnytyskesto 3h27min, ponnistus 3min, jälkeiset 7min (istukan paino 800g ja napanuoran pituus 95cm)... ja siis niin uskomatonta kuinka erilainen tää synnytys oli ekaan verrattuna, jolloin siis kaikki meni niin pieleen ku vaan olla ja voi.... eka kesti 4päivää, toinen 4h, mitköhän kolmas olis ?!
ainoo mikä jäi vähän harmittaa oli se epiduraali.... otinko sen liian hepposasti? olisinko kumminki pärjänny ilman? mut tietty sillä hetkellä ku melkein oksentaa kivun takia ja pelkää kuolemaa ja pää on ihan sekasin, on valmis ottaa mitä vaan.... ehkä se ei ollu turha... eihän kukaan tienny, et se synnytys eteni noin nopeesti... pisteitä annoin synnytykselle kuitenkin 9.
mä oon niin fiiliksissä, ettei mitään rajaa!! leijuin pilvissä koko sairaalassa olo ajan, että koti-ikäväkin iski vasta vikana iltana... tosin eihän me oltu yhteensä ku 2ja½ päivää laitoksella.. ja ihana oli nähdä, miten erilainen henkilökunta oli viime kertaan verrattuna... nyt hoitajat oli tosi mukavia ja ystävällisiä ja lämpimiä.... mut tosi paljon oli henkilökunta vaihtunu, ehkä siinä oli syy..... mä varmaan hymyilin koko ajan itekseni...
mut niin voittaja fiilis oli koko ajan ja on edelleen, etten voi olla hehkuttamatta!!!!!!!!
JEEJEEJEEE!
ai niin... ja siis vauva on ihana!!
mua niin naurattaa ja kaikkee koko toi synnytyskokemus ja varsinki se kakan haju... ja eilen meinas tulla pissat housuun kun avasin koneen... sillon yöllä ku oon yrittäny tänne kirjautua, oon saanu muistilapulle tohon naytönsäästäjälle aikaseks tällasen tekstin:
" kkkkkktstttskkkkkkkkkkklxY66tSma555555ap009w000kjsnnmmnm "
Mitäköhän mä oon yrittäny koodaa teille?!
päässä pyörii ja ajatuksia lentää sinne tänne.... mut olisin valmis synnyttää ihan millon vaan uudelleen, vaikka heti!! mut raskaus-aika on se mikä mietityttää, että uskaltaakohan enää..... mut josko sekin kauhu unohtuis jossain vaiheessa......
kiva jos jaksoitte lukee
mut jos ette niin nou hätä, mä kiteytän: JEEJEEEJEEEEE!!!! WOUWOUWOU!!!!
P.S. ja siis laitokselle jäi ihan peräti 4kg
vissiin dietin paikka
P.P.S suosittelen siis sitä Lyytin ehdottamaa ruohonleikkuuta...!