Sainpas tämänkin kirjoitettua. Eihän siihen mennytkään kun melkein kaksi kuukautta [:D]
1.7 Iltapalan ja pesujen jälkeen noin klo 24 menin sänkyyn. Säännöllisiä kivuttomia supistuksia tuli, mutta ajattelin että tää on taas tätä samaa. Ei me minnekkään lähdettäis.
2.7 Herään 3.30 aikaan kipeään supistukseen. Nousen ylös ja alan kellottaa supituksia. Aika tasan 2 min välein supistaa. Supistukset vaan voimistuu ja voimistuu ja kohta en enää pysty olemaan paikallaan supistuksen tullessa. Supistukset vetää mahan ihan sekaisin ja vessassa sai istua useampaan otteeseen. Noin 7 aikaan aamulla Jarkko soittaa omille vanhemmilleen ja mun äidille. Tässä vaiheessa olen jo aika varma että nyt se lähtö koittaa ja pakkailen viimeisiä tavaroita sairaalalaukkuun.
7.30 alkaa kivut olla sitä luokkaa et haluaisin lähteä sairaalaan, mut sinnittelen vielä. Ravaan ympyrää keittiö, eteinen, olkkari, keittiö, eteinen, olkkari.. Lyön vielä varpaani lipaston kulmaan ja sattuu niin perkeleesti. Tulee supistus ja kipu varpaassa ei tunnukkaan enää miltään!
8 aikaan päätän, että nyt lähdetään päksiin. Jarkko on viimein tajunnu et lähtö tulee ja sillä menee maha sekaisin! Jarkkoa odotellessa laitan viestiä omalle isälleni ja tuleville kummitädeille.
8.30 ollaan sairaalalla. Kätilö ottaa meidät vastaan. Edelleen yhä voimistuvia supistuksia 2 min välein. Jarkko jää odottamaan aulaan kun kätilö vie minut tutkimushuoneeseen. Vaihdan sairaalavaatteet päälle ja istahdan tutkimuspöydän reunalle. Vastaan kätilön kysymyksiin ja toiveena esitän perhesynnytystä, ammetta ja episiotomian välttämistä. Kätilö tekee sisätutkimuksen. 2 sormelle auki! Voi luoja! Kohdunkaulaa ei onneks enää jäljellä. Kätilö sanoo että hyvin on päästy alkuun, mutta pitkä matka vielä edessä. Kätilö laittaa käyrille ja kutsuu Jarkon mun seuraksi.
9 aikaan kätilö siirtää meidät tarkkailuhuoneeseen kun kaikki kammarit on täynnä. Kätilö opettaa Jarkolle jyväpussin käytön ja sanoo että voidaan käydä kävelemässä sairaalan käytävillä jos se tuntuu hyvältä. Lähden Jarkon mukaan kun tää lähtee käymään tupakalla ulkona ja kahviossa ostamassa aamupalaa. Ihmiset tuijottaa kun supistuksen tullessa menen ihan kippuraan ja ajattelen että haluan pois täältä ihmisten seasta. Haluan synnyttää rauhassa :D Palataan takaisin tarkkailuhuoneeseen ja Jarkko käy lämmittämässä mulle jyväpussin. Se rentouttaa ihan mukavasti supistusten välillä. Kätilö tuo lounasta, josta närpin vähän ja annan Jarkon syödä loput. Taas käyrille. Vauvalla kaikki hyvin! :)
N. klo 12 kätilö tekee sisätutkimuksen. Edelleen vaan 2cm auki! Alkaa turhauttaa. Kätilö tulee kertomaan, että ammehuone on vapaa ja voin siirtyä sinne, jos haluan. Ja mehän siirrymme. Amme tuntuu ihan hyvältä ja keinuttelen itseäni puolelta toiselle. Liike saa vähän ajatuksia pois kivusta. Jarkko vuoroin tarjoaa mehua ja vuoroin pyyhkii otsalta hikipisaroita.
N. 13.30 Amme ei enää riitä kivunlievitykseksi ja nousen pois. Menemme takaisin tarkkailuhuoneeseen ja kätilö tekee sisätutkimuksen. 4 cm auki. Jee edistystä!
N. klo 14 kutsun kätilön paikalle ja sanon etten enää pärjää. Kätilö ohjaa meidät synnytyssaliin ja opettaa minulle ilokaasun käytön ja Jarkolle kuinka annosta suurennetaan.
14.30 Jarkko suurentaa ilokaasun määrää, mutta en koe siitä olevan mitään hyötyä. Pää menee sekaisin, kivut pysyy ennallaan. Jarkkokin kokeilee ilokaasua ja sanoo haluavansa samaa kotiin :D Hetken päästä kätilö ehdottaa epiduraalipuudutusta ja
15.20 anestesialääkäri tulee sen laittamaan. Supistusten vuoksi on vaikeaa maata paikallaan kippurassa, mutta saan kärvisteltyä sen aikaa kunnes puudute on laitettu. 10 minuutin päästä se alkaa vaikuttaa ja
15.40 kätilö tekee taas sisätutkimuksen. Auki 6 cm. Supistukset tuntuu pienenä painon tunteena, kivusta ei tietoakaan.Klo 16 jälkeen edelleen 6 cm auki ja kätilö puhkaisee kalvot ja tunnen kuinka lämmin lapsivesi holahtaa ulos. Jutellaan tulevan isän kanssa niitä näitä ja vitsaillaan että tässä sitä vaan synnytetään eikä tunnu missään.
17.30 jälkeen pyydän kätilön paikalle ja pyydän uutta annosta puudutetta koska edellinen on alkanut loppumaan ja supistuskivut on palanneet. Kätilö tekee sisätutkimuksen ja kertoo ettei voi antaa enää uutta annosta. Olin 9cm auki. Kohta päästään ponnistamaan.17.50 kutsun kätilön paikalle. Kivut on kovat ja tunnen ponnistamisen tarvetta. Kätilö tekee nopean sisätutkimuksen. 9-10cm auki. Hän kertoo että vauvan on käännyttävä ennen kuin voi alkaa ponnistaa. Saan luvan antaa tunteelle periksi ja hiljaa työnnellä vauvaa alaspäin. Ponnistaa ei saa. Ihmettelen että mitähän sekin tarkoittaa. Jarkko istuu vieressä ja supistuksen tullessa pitää jalastani kiinni kun käännyn kylkiasentoon. Vaikerran ja heilun kuin mikäkin heinämies. Kivut on ihan hirvittäviä. Pahinta on yrittää olla ponnistamatta.
18.20 käsken Jarkon painaa hälytysnappia. Nyt en enää voi olla ponnistamatta. Kätilö tulee paikalle ja kertoo minun olevan täysin auki. Aktiivinen ponnistusvaihe alkaa. Tunnen helpotusta kun saan ponnistaa. Olen puoli-istuvassa asennossa ja Jarkko pitää toisa kättä niskani takana että saan painettua leuan rintaan kiinni. Minä pidän toisesta jalasta kiinni ja Jarkko toisesta. Kätilö kannustaa ponnistamaan lujempaa. Ehdin juuri aina laksea jalat alas kun tulee uusi supistus ja täytyy alkaa taas ponnistaa. Yksi supistus, kolme ponnistusta. Kätilö käskee panostamaan ensimmäiseen ponnistukseen supituksen tullessa. teen työtä käskettyä. Alkaa tuntua "ettei tästä tule lasta eikä paskaa" ja kätilö käskee minua koskemaan vauvan päätä. Tunnen sen pienen pään olevan aivan hollilla ja saan lisävoimaa ponnistaa. Kätilö yrittää käsin auttaa vauvan päätä syntymään. Tulee ihmeen pitkä tauko ponnistamisen ja seuraavan supistuksen välissä ja ehdin vähän hengähtää. Myöhemmin tajusin, että se oli hengähdystauko ennen viimeistä ponnistusta. Sillä ponnistuksella syntyi maailmaan pieni rakas tyttömme. Tuntui ihmeellinen muljahdus kun kätilö veti vauvan ulos.
Klo 18.33. Siinä se oli. Kätilö onnitteli meitä tyttövauvasta. Yritin kurkistella, josko näkisin vauvan. Olin ihan varma että itkisin, mutta olin vain hämilläni ja helpottunut kaiken olevan nyt takana. Kätilöö kysyy haluaako tuore isä katkaista napanuoran ja tuore isähän haluaa. Kätilö nostaa vauvan rinnalleni paidan sisään. Silittelen pienen tyttäreni päätä ja värisevin äänin yritän jutella sille. Tervetuloa maailmaan pikkuinen. Äidin ikioma kullannuppu. Jälkeiset syntyvät ja kätilö kertoo minun saaneen kaksi 1. asteen repeämää, joihin hetken kuluttua saan yhteensä viisi tikkiä. Tikkien ompelu ei tunnu hyvältä ja kätilö kehottaa minua yrittämään keskittya vastasyntyneeseen tyttäreeni sillä välin. Kätilö ottaa vauvan paitani alta ja vie sen punnittavaksi ja mitattavaksi. 3540g ja 54 cm täyttä kultaa. Nousen istumaan sängyn reunalle ja hoiperran katsomaan kun kätilö pesee ja pukee vauvan. Melkein samantien meidät viedään osastolle sillä synnytysosasto on aivan täynnä eikä tilaa ole, jos tulee uusia synnyttäjiä. Sanoin sen olevan ihan ok. Myöhemmin sain kuulla että saman illan aikana tunnin sisällä meidän tyttömme syntymästä syntyi vielä yhteensä neljä vauvaa. Yksi äiti oli kuulemma joutunut synnyttämään kammarissa.
Osastolle päästyämme sain iltapalaa ja annoin Jarkolle luvan lähteä. Soitin äidilleni ja lähetin viestin tytön syntymästä osalle tutuista ja kavereista. Sairaalassa oltiin yhteensä 4 päivää, perjantaista maanantaihin, ihmettelemässä ja opettelemassa uutta elämää.
