katusutariina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kirjotan tätä nyt just kotiin tulleena, likka jalan päällä rötköttämässä.. vatsavaivoja [8|]
Tyttö Koo laitto mulle sairaalaan viestiä, just omaa sektiotaan edeltävänä päivänä ja pyys jotain rohkaisua. Ensin nauroin hervottomasti, mutta vastasin jotain perus juttua (toki kaikki sujuu hyvin jne jne jne). No Tyttö Koo tulee huomenna tai varmaankin viimestään lauantaina itse omasta kokemuksestaan, joka kuulemma sujui hyvin.
No kerronpa sitten omani, joka oli siis suunniteltu sektio.
Kaikki sujui ihan normaalisti leikkauspöydälle asti. Mulla oli takana jo siis kaksi sektiota, joten tutulla kaavalla mentiin. Onneks mainitsin edellisestä sektiosta anestesialääkärille, että edellisen puudutuksen aikaan verenpaineet laski, ja taju meinas mennä. Onneks mainitsin. Anestesialääkäri tuikkas spinaalipuudutuksen ja samantien huomasin jotain outoa. Normaalisti pitäisi tuntua lämpöä (niinkuin mohomaha tunsi), mulla tuntu että kylmyys vaan levis pitkin koko kroppaa. Sitten alko tuntua, että happi ei kulje. Anestesialääkäri soitti virkaveljensä apuun ja saliin tuli kaikille jumalaton kiire. Isä oli tässä vaiheessa odottamassa vielä käytävässä ja joku kävi kuulemma sinne jo sanomassa, että voi olla että mut joudutaan nukuttamaan, jolloin tonne saliin ei isällä ole mitään asiaa. Mulle iskettiin toinen kanyylikäteen ja molemmista käsistä tungettiin tavaraa, joka onneks auttoi, ja mun olo alkoi olemaan parempi, vaikkakin edelleen tuntui, että happi ei ihan normaalisti kulje.
Siinä vaiheessa joku mainitsi odottavasta isästä, joka haettiin paikalle. Siinäkin mentiin kyllä "vähän" metsään. Isä tuotiin saliin ensinnäkin mun jalkopään kautta, jolloin hän tietty näki leikkauvalmistelut ja kaiken huipuksi laitettiin sellaiseen paikkaan istumaan, mistä oli suora näköyhteys leikkausalueelle. Tuo sitten tietty mielenkiinnolla katto, kun meikä avattiin. Lapsen sukupuolen kertoi sitten ensimmäiseksi mulle mieheni, eikä tuo hoitohenkilökunta. [:D]
Tyttö autettiin ulos vatsasta ja isän kanssa lähtivät tekemään mittauksia. Kun isä poistui salista, kysyin että poistuihin isä jo, johon vastattiin sillälailla hoitsumaisesti että kyllä, menivät mittaamaan vauvaa, ei kannata mun siitä turhaan huolehtia. Mä siihen että ei tässä muuten mitään, mutta mulla alkaa puudutus häipymään varpaista, että missä vaiheessa kohdun tyhjentäminen on. En halunnut siis huolestuttaa miestäni. Ja TAAS tuli kaikille jumalaton kiire. Lääkäri soitti toisen apuun kursimaan mua kokoon ja kanyyliin iskettiin särkylääkettä vähän väliä lisää ja lisää. Kyseltiin että kestänkö-kestänkö-kestänkö, johon mä että kestän kun pistätte perkele siihen touhuun vauhtia. Kun mut lopulta saatiin kasaan, tunto oli palautunut jo polvien yläpuolella ja meikä oli ihan pöllyssä niiden kipulääkkeiden takia.
Loppuvaiheessa selvis myös syy mun vaikeaan hengittämiseen. Puudutus oli yltänyt lähes kaulan kohdalle, joka vaikutti hengitystä, ja sieltä se ei kyllä poistunut ennen kuin vasta heräämössä.
Uskomaton kokemus, mutta tulipa tuokin koettua. Kotiin tultiin sairaalasta kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen ja vointi verrattain ok. Mutta edelleenkin kyllä naurattaa se Tyttö Koon viesti.. hyvinhän se, miks ei menis [:D][:D][:D][:D]
Tyttö Koo laitto mulle sairaalaan viestiä, just omaa sektiotaan edeltävänä päivänä ja pyys jotain rohkaisua. Ensin nauroin hervottomasti, mutta vastasin jotain perus juttua (toki kaikki sujuu hyvin jne jne jne). No Tyttö Koo tulee huomenna tai varmaankin viimestään lauantaina itse omasta kokemuksestaan, joka kuulemma sujui hyvin.
No kerronpa sitten omani, joka oli siis suunniteltu sektio.
Kaikki sujui ihan normaalisti leikkauspöydälle asti. Mulla oli takana jo siis kaksi sektiota, joten tutulla kaavalla mentiin. Onneks mainitsin edellisestä sektiosta anestesialääkärille, että edellisen puudutuksen aikaan verenpaineet laski, ja taju meinas mennä. Onneks mainitsin. Anestesialääkäri tuikkas spinaalipuudutuksen ja samantien huomasin jotain outoa. Normaalisti pitäisi tuntua lämpöä (niinkuin mohomaha tunsi), mulla tuntu että kylmyys vaan levis pitkin koko kroppaa. Sitten alko tuntua, että happi ei kulje. Anestesialääkäri soitti virkaveljensä apuun ja saliin tuli kaikille jumalaton kiire. Isä oli tässä vaiheessa odottamassa vielä käytävässä ja joku kävi kuulemma sinne jo sanomassa, että voi olla että mut joudutaan nukuttamaan, jolloin tonne saliin ei isällä ole mitään asiaa. Mulle iskettiin toinen kanyylikäteen ja molemmista käsistä tungettiin tavaraa, joka onneks auttoi, ja mun olo alkoi olemaan parempi, vaikkakin edelleen tuntui, että happi ei ihan normaalisti kulje.
Siinä vaiheessa joku mainitsi odottavasta isästä, joka haettiin paikalle. Siinäkin mentiin kyllä "vähän" metsään. Isä tuotiin saliin ensinnäkin mun jalkopään kautta, jolloin hän tietty näki leikkauvalmistelut ja kaiken huipuksi laitettiin sellaiseen paikkaan istumaan, mistä oli suora näköyhteys leikkausalueelle. Tuo sitten tietty mielenkiinnolla katto, kun meikä avattiin. Lapsen sukupuolen kertoi sitten ensimmäiseksi mulle mieheni, eikä tuo hoitohenkilökunta. [:D]
Tyttö autettiin ulos vatsasta ja isän kanssa lähtivät tekemään mittauksia. Kun isä poistui salista, kysyin että poistuihin isä jo, johon vastattiin sillälailla hoitsumaisesti että kyllä, menivät mittaamaan vauvaa, ei kannata mun siitä turhaan huolehtia. Mä siihen että ei tässä muuten mitään, mutta mulla alkaa puudutus häipymään varpaista, että missä vaiheessa kohdun tyhjentäminen on. En halunnut siis huolestuttaa miestäni. Ja TAAS tuli kaikille jumalaton kiire. Lääkäri soitti toisen apuun kursimaan mua kokoon ja kanyyliin iskettiin särkylääkettä vähän väliä lisää ja lisää. Kyseltiin että kestänkö-kestänkö-kestänkö, johon mä että kestän kun pistätte perkele siihen touhuun vauhtia. Kun mut lopulta saatiin kasaan, tunto oli palautunut jo polvien yläpuolella ja meikä oli ihan pöllyssä niiden kipulääkkeiden takia.
Loppuvaiheessa selvis myös syy mun vaikeaan hengittämiseen. Puudutus oli yltänyt lähes kaulan kohdalle, joka vaikutti hengitystä, ja sieltä se ei kyllä poistunut ennen kuin vasta heräämössä.
Uskomaton kokemus, mutta tulipa tuokin koettua. Kotiin tultiin sairaalasta kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen ja vointi verrattain ok. Mutta edelleenkin kyllä naurattaa se Tyttö Koon viesti.. hyvinhän se, miks ei menis [:D][:D][:D][:D]
