-Synnytyshöpinöitä-

Vesisynnytys voisi kyllä olla miellyttävä kokemus mutta harmi vain meidän synnytyssairaalassamme siihen ei ainakaan ole mahdollisuutta. Allas on kyllä yhdessä saleista mutta siinä ei saa synnyttää vaan ainoastaan oleilla avautumisvaiheessa.. Näin olen ainakin kuullut.
 
Joo, totta on se, ettei toisten kokemuksilla pitäisi ratsastaa, eikä puhua asioista, joita ei tiedä. Hyvä, että asioita itse kokeneet oikaisevat luuloja. Kaikissa synnytystavoissa on varmasti puolensa, niin hyvät kuin huonot. Eikä mikään oo täysin ennustettavissa. Tarkotan, että alatiesynnytys VOI olla älyttömän hyvä kokemus ja suunniteltu sektio VOI varmaan olla myös huono kokemus... Mut se siitä spekuloinnista. Ihan oikeasta kokemuksesta on tässä asiassa varmaan enemmän apua.

Mut onko täällä aiemmin synnyttäneillä kokemusta perätilasynnytyksestä? Siis suunnitellusta sellaisesta. En halua nyt itse asiaa vielä liikaa ajatella, mut kun nyt kerran vauva on niinpäin kääntynyt tässä vaiheessa, niin onhan se riski olemassa, ettei se enää tahdokaan kääntyä raivotarjontaan, kun huomaa, että istuallaan on kivampi olla ja pujottaa pyllynsä oikein tuonne matalalle... Ja väistämätön tosiasiahan on, että nämä asiat joutuu miettimään faktojen kanssa uudestaan vähän tuonnempana, niinkun mullakin nyt se suhtautuminen sektioon voi kummasti muuttua, jos alkaa kovin faktat sitä puoltamaan... siis ahdas lantio ja iso vauva ja perätila, niin eipä siinä varmaan enää sitten alatiesynnytystä haikailla... Mut mikäänhän ei vielä oo vahvistettua ja varmaa, sehän tässä kontrollifriikkiä alkaakin hirvittää...
 
Syyskuuhun jo kirjottelinkin, mutta tässä nyt vielä infoa
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00879
eli älä vielä huolehdi - vaikka ymmärrän että vaikeaa se varmasti on olla asiaa miettimättä. Tai ehkä sä eniten autat itseäs, jos henkisesti valmistaudut siihen, että vauva voidaan joutua auttamaan maailmaan sektiolla, niin silloin ei tule mitään järkytyksenä... Mä jotenkin esikoisen kanssa alusta asti vaan mietin, että sektioonkin voidaan joutua enkä liiemmin suunnitellut synnytystä (tai tietenkin mietin kivunlievitysvaihtoehtoja ym.) ja sit kun synnärillä lääkäri tulikin ja ilmoitti että leikkaussaliin on mentävä, oli jotenki ihan rento olo eikä se päätös sit tullu niin shokkina ja asia oli helpompi hyväksyä, vaikka tietenkin olin toivonut saavani alateitse synnyttää.
 
Heips!

Täällä sama tilanne kuin etulilla eli perätilassa ollaan vielä, ja vaikka mahdollisuus kääntymiseen on vielä olemassa, niin kyllä sitä asiaa joutuu jo ajattelemaan. Mielelläni kans kuulisin kokemuksia perätilasynnytyksistä. Itse suhtaudun asiaan tällä hetkellä (vielä) rennosti, ja jos lantio näyttäisi siltä, että vauva mahtuisi tulemaan tässäkin asennossa, niin alateitse haluaisin synnyttää.

Mansikkainen
 
Niin, olen minäkin ajatellut kokoajan, että synnytyksessä tapahtuu sitten asiat niinkuin tapahtuu, enkä mie pysty välttämättä kaikkeen vaikuttamaan. Kuitenkin nyt sitten tosipaikan ollessa "edessä" tilanne on erilainen (eihän tässä vieläkään missään tosipaikassa olla, mut kuitenkin). Tai siis, että kyllä se mietityttää, vaikka kuinka ois jotenkin ajatellu, että kaikki ei tule menemään suunnitellusti. Silti tottakai toivois, että kaikki menis parhaalla mahdollisella tavalla. Toki onneks tässä on vielä aikaa tapahtua paljon ja rauhottaa tietysti sekin, että jos siihen perätarjontasynnytykseen mennään, niin sekin on sitten suunniteltua, samoin kuin sektio sitten siinä tilanteessa. Ainahan se on parempi tilanne, kuin hätäsektio aivan yllättäen. Oon itekin kyllä sillä kannalla nyt, että jos vauva ei käänny, niin alateitse haluan silti synnyttää, jos on edellytykset siihen kunnossa ja lääkärit sitä suosittaa. Mut ei se sektiokaan mikään mörkö ole, tottakai siten sitten, jos se on paras vaihtoehto meille.
 
No Etuli se nyt on pääasia, että oot tosiaan siihen valmistautunu ja siitä tietoinen, että kaikki ei aina mee niinku ite haluis :) On varmasti paljon niitä odottajia, jotka suunnittelee koko synnytyksen alusta loppuun ni voipi olla aika järkytys sit kun synnärille lähtö tulee ja kaikki meneeki mahdollisesti just niinku ei ns. pitäny mennä.. Ainahan sitä on ne omat toiveet, mut pääasia että on ajatellu kaikkia vaihtoehtoja päässään ja luottaa henkilökuntaan :)

Mullakin on paljon juttuja päässä mitä ite mietin, että mikä voi mennä pieleen tai niinku ei ite haluais. Esim. ihan se, että entä jos en ehdi saada epiduraalia..! :D Tai kun viimeks oli niiiiin helpottavaa olla avautumisvaiheessa suihkussa+ammeessa, et entä jos synnärillä onki ruuhkaa ja mulle ei riitä suihkua, et en tiiä miten sit niitä kipuja kestän :D Ja alatiesynnytys jännittää aika lailla, kun esikoisen kanssa se jäi kuitenkin kokematta. Koska sektio meni mun kohdalla niin hyvin, niin mietityttää jos alatiesynnytys onkin sitten ihan kamala kokemus ja tulee vaikea-asteisia repeämiä jne.. :/ Mutta luottavaisin mielin kuitenkin synnytystä odotan :) Ja jos taas tulee eteen kiireellinen sektio, niin ainakin tällä kertaa vaaditaan että mies saa tulla leikkaussaliin mukaan. Nimittäin viimeksi sanottiin, ettei mies saa tulla ja neuvolan th:kin sitä jälkikäteen vähän ihmetteli, koska kyseessä ei kuitenkaan ollut hätäsektio ja leikkaussaliin menemisessä ei ollut (käsittääkseni) mikään hengenhätä. Olisi kuitenkin ollut miehestä melkoinen turva ja apu siinä kaiken hässäkän keskellä ja kaikenlisäksi mieheltä jäi vauvan maailmaantulo näkemättä :(
 
Eilisessä äitiysjoogassa käytiin läpi sellainen rentoutuskasetti, jossa käytiin synnytys läpi vaihe vaiheelta ja hengiteltiin kunkin vaiheen mukaan. Aluksi tuntui ihan tyhmältä, mutta sitten tulikin jotenkin levollinen olo sen suhteen, että on edes kerran miettinyt synnytyksen läpi ja koettanut löytää sitä hengitysrytmiä, mistä ehkä voisi olla apua. Keskiviikkona meillä on edessä perhevalmennus, jonka aiheena on synnytys. Saa nähdä tuleeko siellä uusia kysymyksiä ja mietteitä, toistaikseksi oon ainakin aika hyvällä mielellä tulevan suhteen. Neuvolassakin käytiin kätilön kanssa vähän läpi synnytystä ja sanoi, että kuulostaa siltä, että oot ainakin tässä vaiheessa sinut asian kanssa.
 
H-hetki lähenee hiljalleen ja synnytys alkaa tietty mietityttämään. Siitä tuli mieleeni, että oletteko te aiemmin synnyttäneet saaneet/halunneet peräruiskeen synnyttämään mennessä? Eräs ystäväni suositteli tätä, mutta sanoi että sairaalassa ei sitä usein tarjota vaan pitää osata pyytää. Olen kyllä kuullut että helpottaisi oloa ja ei tarttisi sitten ponnistaessa miettiä että mitä sieltä tulee...Ja mukavampaa kun ei tarvitse synnytyksen jälkeen heti käydä vessassa äheltämässä.

 
Monillahan (mutta ei tietenkään kaikilla) tulee synnytyksen alettua "täystyhjennys" itsestään. Tai toisilla kai tulee jo vähän aiemminkin jopa; jostain lukenu, että toiset on siitä tienny lähdön kohta tulevan kun on vatsa menny sekasin :) Mulla ainakin on niin herkkä maha, että aina menkkojenkin aikaan vatsa on vähän sekaisin ja esikoinen kun lähti syntymään, piti synnärillä mennä vessaan pahimpien supistusten alettua, kun vatsa meni ihan "kuralle" :) Paitsi se jännitys, mutta myös se kohdun supistelu varmaan sai aikaan sen - ainaki mulla..
Mutta ajattelin niin, että jos nyt ei jostain syystä käviskään samalla tavalla, ni ehkä pyydän sit sen ruiskeen (tai voihan olla ettei ehdi käyttää jos syntyy pikavauhtia..), koska kyllä se sit oloa helpottaa ja ei tosiaan kiva ajatus että synnyttäessä sitten tulisi ylimäärästä tavaraa - olkoon kuinka normaalia&luonnollista tahansa. Ja jonkin verran mulla on tullu myös pelkoa repeämistä, ni jotenki sit helpottas kyllä kovasti että ois suolen saanu tyhjenemään, ni ei ainakaan ihan heti tarviis kakkos-hädälle mennä synnytyksen jälkeen ja tuskailla sit niiden tikkien kanssa.. :)
 
Heh, mullakin saattais olla sit "luonnollinen tyhjennys", kun helposti menee vatsa sekasin jännitysestä jne. Mut mä ajattelin sairaalaan mennessä ilmottaa, et haluan tyhjennyksen. Yks tuttu oli kuulema melkeen ovelta jo huutanu haluavansa sen ja käski ite pyytämään sitä, niin on mukavempi olla. Mulla on kanssa vähän pelkoa noista repeämistä, et mitäs sitten jos/kun tulee. Kai se on turha miettiä etukäteen.

Me käytiin alkuviikosta tutustumassa synnärille. Tuli vähän sellanen olo, et ai pitääks tää synnyttääkki, en mä haluu... Mut ihan rauhallisin mielin mä sieltä pois lähdin, ei iskeny (vielä) mitään paniikkia vaikka alko jännittämään nyt eri tavalla, kun on enää muutama viikko jäljellä ja sairaalaan tutustuttu. Molemmat kätilöt, jotka meille asioita selitti, tuntui tosi mukavilta ja sai ainaki mut vakuuttuneeks, että hyvissä käsissä mä siellä oon ja vauva kanssa. Mies oli lähtiessä sitä mieltä, et hyvä kun tuli käytyä tuolla. Vähän se aiemmin nihkeili, et pitääks molempien mennä sinne. No joo ehkä ihan vaan senki takia, et tietää minne pitää sit h-hetkellä ensinnäki mennä.. Vähän urpo joskus toi mun mies ja varmana moni muu kanssa :)

Ootteko tehneet mitään toivelistoja synnytykseen? Mä oon pari asiaa laittanu paperille, mut enpä mitään ihmeellistä. Pari juttua ei varmaan kuulu ihan siihen hetkeen kun saavutaan sairaalaan, mut ne on nyt samassa listassa, niin on mustaa valkosella ja joku muistaa ne sitten. Laitoin esim. senki paperille, et muistetaan kieltää henkilökuntaa kertomasta meiän huonetta jos joku kysyy, koska me päätettiin ettei sairaalaan haluta yhtäkään vierasta. Tän tietää melkein kaikki kaveritkin, mut isovanhemmat ei vielä :D Mun äiti ei tosin miehensä kans olis sairaalaan tulossakaan, kun asuu kauempana. He tulee sit joku vkl käymään, niin ehtii olla enemmän kun tunnin vauvan kanssa.
 
Tyhjentämisen voi hoitaa itsekin kotona microlax putkiloilla, kun sairaalassa on sitten kaikkea muuta jännää eikä tarvi miettiä näitä vessa-hommia enää :)
 
Olin kans alkuviikolla tutustumiskäynnillä kättärillä. Noista repeämis"mahdollisuuksista" tuli mieleen, että kätilö sanoi, että kannattaa suunnileen rv 36 alkaa öljyämään aina iltaisin välilihan aluetta. Se voi vähän auttaa siihen, ettei repeämiä kenties tulisi, kun iho on kosteampi. Kuiva tottakai repeää helpommin. Mun mielestä toi oli hyvä vinkki enkä olisi itse tullut ajatelleeksi :) 
 
Juu tosiaan, viime raskaudessa aloin 30-jotain viikolta lähtien joka ilta öljyämään Ceridalilla välilihaa ja käyhän se sit samalla masunkin öljyämiseen :) Ja jos nyt vähän seksiasiaa sanon, niin tuosta Ceridalilla öljyämisestä tuli ihan kiva osa meidän seksielämää ja esileikkiä loppuajaksi... emoticon Mieskin ihan tykkäsi siitä touhusta ;) Siitä kans esikoista odottaessa luin, että samalla kun öljyää niin voi varovasti sormin "venytellä" emättimen suuta. En sit tiiä onko noi kaikki ihan humpuukia, mut toisaalta eipä noista toimista mitään haittaakaan ole :) Vähän niinkuin mahan rasvaus raskausarpien estossa: Kyllä mä rasvaan säännöllisesti koska haluan uskoa että siitä ainakin jotain apua on :) Ja esikoisen aikaan ei kyllä raskausarpia tullu eikä nytkään oo vielä mitään näkyvissä. Rinnoissa kyllä on murrosiän jäljiltä arpia eli kai mulla kuitenkin on semmonen iho/kroppa että arpia vois tullakin...
 
Mä aion pyytää peräruiskeen, vaikka se vauhdittaakin synnytystä ja tekee vähän kipeää, mutta siitä tulee todella hyvä olo, ja mulla ei ainakaan ollut esikoisen kanssa mitään vessaongelmia synnytyksen jälkeen, vaan pystyin heti käymään normaalisti. Aion muutenkin synnytyksen aikana juoda mahdollisimman paljon ja käydä vessassa. Suosittelen muuten synnytyksen jälkeen käyttämään alasuihkua vessakäyntien yhteydessä, auttaa kipuihin ja vauhdittaa toimituksia. Sain tämän vinkin kaveriltani ennen esikoisen synnyttämistä, ja se toimi ainakin kohdallani.

Repeämiä mulle ei tullut ollenkaan ekassa synnytyksessä, vaikka en ollut rasvaillut itseäni. Uskon, että tässä vaikuttaa paljon myös se, miten yhteistyö kätilön kanssa toimii. Itse sain todella hyvät ohjeet ponnistukseen ja kätilöi neuvoi aina, mihin suuntaan piti ponnistaa ja kuinka pitkään. Toki tähän asiaan vaikuttavat myös perinnölliset tekijät.

Itseäni vähän jo jännittää synnytys. Sitä miettii, että voiko kaikki mennä toisen kerran yhtä hyvin kuin ekassa synnytyksessä, ja voinko saada toisen terveen lapsen. Mutta muuten rauhallisin mielin tulevaan suhtaudun.

Mansikkainen
 
Mulla on aika synnytyspelko-keskusteluun tulossa, sitä varten pitäisi alkaa kirjaamaan ylös kaikkia asioita, jotka mietityttää synnytyksen suhteen. Viime yönä valvoskellessani totesin, vähän omaksi ihmetykseksenikin, että eihän mua varsinaisesti synnyttäminen pelota. Olen koko ajan asennoitunut mahdollisimman luonnonmukaiseen alatiesynnytykseen. Sen sijaan hirvittää ajatella esim. kipua, omaa jaksamista ja erityisesti sitä, miten mua kuullaan synnyttäjänä.

Synnäri-tutustumiskierroksella kätilö kyllä kovasti vakuutteli, että äitiä kuullaan, ja apua/lääkitystä/tms. saa kun sanoo. Esikoisen kanssa hommat ei vaan mennyt todellakaan toivomallani tavalla, siitä kaikesta sitten jäi noita kauhuajatuksia.

Olen myöskin kirjoitellut isompia ja pienempiäkin toiveita (mitä haluan ja mitä EN halua) ylös, ja aion ottaa tuon sepustuksen mukaan sairaalaan mennessä kätilölle annettavaksi. Vaikkei toiveitten mukaan pystykään aina menemään, kun tilanne sen sanelee mitä tapahtuu, koen saavani tavallaan turvaa noista ajatuksista ja niiden avaamisesta etukäteen. Siten toiveeni on myös miehelläni tiedossa, ja helpompi muistaa tilanteen päällä ollessa, kun voi tarkistaa, mitä onkaan ollut puhetta. Jos vaikka jostain syystä en esim. itse saakaan sanottua, mitä toivoisin.
 
Mä oon ajatellut kyllä ruveta kohta rasvailemaan tuota välilihaa oli siitä sitten hyötyä tai ei. Kun ei siitä kerran haittakaan ole. Sama mahan rasvauksen kanssa. Ei ainakaan vielä ole tullut arpia ja mullakin on reisissä haaleita arpia jostain teini-iältä, että voisi kai tullakin.

Tuo tyhjennys ennen toimitusta kuulostais kyllä mustakin hyvältä, kun on kyllä ajatus ällöttänyt olkoonkin luonnollista ja tavallista. Eipä tarvitsisi sitten ponnistaessa miettiä. Voi olla kyllä, että mullakin toimisi tyhjäys luonnostaan, kun vetää jännissä tilanteissa usein vatsa vikkelälle.
 
Taitaa alkaa jo vähän kaikkia marraskuisia jännittämään tuleva.. Kuten myös itseäni..emoticon

Tämä olis kolmas synnytys, enkä lainkaan tiedä pahentaako vai parantaako se tilannetta, tieto lisää tuskaa, mut toisaalta on hyvä kun tietää edes vähän mitä tuleman pitää, vaikka eihän sitä oikeasti voi koskaan tietää mitä se tuo tullessaan.

Eka synnytys kesti 11 tuntia, 15 min ponnistusvaihe.. Supistukset ilmeisesti oli kovia koska epiduraalinkin otin, mutta noista supistusajoista ei jäänyt oikeen mieleeni mitään. Mutta ponnistusvaiheen muistan liiankin hyvin..

Toinen synnytys kesti 5 tuntia, ponnistus 5 minuuttia. Mutta tässä synnytyksessä kaikki oli toisin päin. Supistukset oli jotain järkyttävää ja pelkäsin koko ajan sitä ponnistusvaihetta. Ja kun se tuli eteen enkä tilanteesta pois päässyt olin täynnä raivoa ja kiukkua ja päätin, että tätä en kauaa tee. Joten poika oli ulkona 5 minuutissa, vaikka päättikin tulla ulos takaraivo edellä. Jopa kätilö ihmetteli, miten sain vauvan niin epäedullisesta asennosta niin nopeasti ulos..
Mutta se ponnistusvaihe ei ollutkaan niin kamalaa..

Toiveena olisi että tässä kolmannessa synnytyksessä, voisin liikkua supistusten aikana, josko se auttaisi kipuihin. Toisessa kun jouduin makaamaan koko ajan vuoteessa, kun oli piuhoja pilvin pimein joka puolella..
Olisi hienoa, jos siitä jäisi kauniit ja hyvät muistot, ja olisi tunne, että hallitsee tilanteen tai itsensä, ja löytää voimavarat ymmärtämällä mitä tapahtuu..

Huolenaiheena on tietysti myös synnytyksen nopeus. Kun toinen kesti vain 5 tuntia, sitä alkaa miettimään, ehtiikö laitokselle hyvissä ajoin, kun matkaakin on 50 km laitokselle. Voihan olla että synnytys kestää hyvinkin pitkään, mutta murehtii sitä kaikenlaista typerää ja vähemmän typerää =/
Neuvolassa sitä synnytyksen nopeutta pohdin, ja neuvolatädin neuvo oli, että "Sinuna en jäis kotiin ihmettelemään, kun synnytys alkaa. Ei kannata kovin tiheitä supistuksia jäädä odottelemaan" Eli voi olla että tarvitaan joko miehen raskas kaasujalka, tai hyvät kätilötaidot.. Mutta ei näistä voi koskaan tietää..

Tuosta tyhjennyksestä mulla ei lainkaan kokemusta, mutta olen kyllä kieltämättä sitä miettinyt.. Kummassakaan synnytyksessä, ei tietääkseni ole suoli tyhjentynyt.. Mutta ei se kovin kivalta ajatukselta tunnu, että näin kävisi.. Vaikkakin siinä tilanteessa, ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ulos tulee ja miltä näyttää..

Onko muilla kokemusta aikaisin kypsyneistä paikoista?? Esikoinen syntyi 40+5, toinen 41+5. Nyt on ollut paikat pehmenneet ja sormelle auki jo toista kuukautta, ja raskaan tekemisen kielto. Keskiviikkona on lääkäriaika, ja toivon että saan liikkumisluvan. Viikkoja tuolloin on 35+4. Onko synnytys lähtenyt lähiaikoina käyntiin, kun saa alkaa elämään normaalisti, vai mennyt ihan laskettuun aikaan asti?? Tietysti yksilöllistä, mutta olis kiva kuulla kokemuksia.. =)


 
Pötkylä mä muistan ekasta raskaudesta kun rv 35 lääkäri äitipolilla tutki paikat, ja sanoi että nyt on paikat jo siinä kunnossa että ei varmasti päästä laskettuun aikaan asti. No tyttö syntyi tasan rv 41. Ja ihan normaalisti liikuin jne. Ja mulla myös sama juttu, että toi synnytyksen kesto pelottaa. Esikoinen tuli maailmaan alle kolmessa tunnissa ekasta supistuksesta. Meillä keskustellaan sen takia käynnistyksestä, lääkäri ja terkkari on sitä mieltä että oli ihan liian nopea ensisynnytys, ja tän lapsen kohdalla ois erityisen tärkeetä keretä sairaalaan vauvan vajaatoimintaisen munuaisen takia. Joten saas nähdä koska synnytetään ja missä.
 
Joo kyllähän se vähän alkaa jännittämään, kun ekaa kertaa menossa synnyttämään eikä tiedä siitä käytännössä mitään. Paljon oon lukenu ja jotain kuullu, mut ei onneks kukaan kaveri oo yksityiskohtiin menny, kun en niitä halua kuulla. Oon sitäkin miettiny, et jännittääköhän tokan (jos toinen ikinä tulee) synnytys ihan hulluna, kun sit on sen kerran kokenu ja tietää miltä se voi tuntua ja mitä tapahtua. Se olis tasan 5viikkoa laskettuun aikaan, mut en kyllä myönnä viel jännittäväni mitenkään erityisen paljon. Aika rauhallinen olo edelleen. En kyllä edes ajattele koko synnytystä ellei joku siitä kysy tai täällä mainitse tms.

Sairaalakassista tais tässä ketjussa olla puhetta jo kauan sitten? No laitan tänne silti. Meinasin vkl pakata kassin, mut enhän mä ehtiny. Tällä viikolla aion sen tehdä ja eilen raapustin vihkoon uutta listaa siitä mitä tarvitaan. Toivottavasti lähtötohinassa sit muistan missä neuvolakortti on, kun se kulkee mukana ja käsilaukut vaihtuu lennosta ja niitä saattaa välillä lojua useampi jossain kasassa. Kiva siitä sit alkaa kaivelemaan varsinki miehen jos mä en pysty :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top