-Synnytyshöpinöitä-

No vihdoin sain soitettua Jorviin ja tervetulleeksi toivotti se ihana hoitsu joka puhelimeen vastas :) Ja miehen kanssa puhuttiin, että kyllä me se perhehuone otetaan jos vaan saadaan. Meni miehellekin jakeluun, et parempi se on meille, kun ei kummallakaan ole kokemusta vauvojen hoitamisesta. Saadaan rauhassa apujoukkojen kanssa opetella yhdessä.

Muuten ei kyllä vielä oikein ole toi synnytys ajatuksen tasolla niin ajankohtainen. Kaikki tarjottavat lääkitykset ja neuvot kyllä edelleen otan vastaan avoimin mielin eikä mitään synnytyspelkoakaan oo tässä ehtiny kehittymään. Toivottavasti mies ei mene ja kehitä mitään paniikkia siitä itselleen :D
 
Meille tulossa nyt esikoinen, eli entuudestaan ei ole synntyskokemuksia. Mutta mä olen ollut aina siitä asti kun olen ymmärtänyt mikä synnytys on, halunnut normaalin, luonnollisen synnytyksen. Eli alatiesynnytys ilman kivunlievitystä. Voi kuitenkin olla että joudun turvautumaan epiduraaliin tai spinaaliin, mutta jos vaan pystyn niin ihan luomuna mennään. :) Ainoa huomenaihe mulla on se, että joudun sektioon ja sitä en kyllä haluais missään nimessä.. :/ Mulla kun on jo entuudestaan vino lantio ja sitten vielä pari vuotta sitten menin tippumaan hevosen selästä suoraan toiselle lonkalle maahan niin siitä sitten lantio löystyi eikä raskaus edesauta sitä lantion pysymistä paikallaan. Voi olla sitten mahdollista että lantio on loppuviimitteeks niin vino että tukkii synnytyskäytävät... Mutta toki turha siitä on vielä mitään ressata, mennään sen mukaan mikä "Martalle" on parhain vaihtoehto tulla maailmaan. :)
 
Kaittoiko kukaan tuota synnytysvideota joka oli etusivul?.. Mä mietin aluks et uskallanko mut sitten katoin. Aluks olin kauhuissani mutta siinä vaiheessa kun lapsi syntyi pillahin itkuun, enkä kauhusta/surusta vaan hymyilin ja itkin. En osaa kuvailla mutta näytti olevan sen arvoista tuo touhu ja tuli rauhallisempi olo kun mietin tulevaa omaa synnytystä. Videon äiti vaan näytti niin onnelliselta kun sai vauvan syliin. Ei helvetti nyt ei lopu tää pillitys :D Ehkä pyykinpesu rauhottaa mut
 
Mä katoin sen ja mietin kans että pitäiskö kumminkaan... Mut ei se pahalta näyttänyt :) Mua vaan ärsyttää noissa jenkkien jutuissa aina toi ihme höpötys ja hössötys. "Great job!" "wonderful!" jne huudetaan koko ajan ja luodaan vaan lisää stressiä! (ainakin mulle). Ite toivoisin rauhallista kätilöä joka paremminkin rentouttaa oloa kuin pälättää kuin pikkulapselle... Ja ne sukulaiset siellä ottamassa valokuvia! Voi ällö. Mä en ainakaan halua sinne synnytykseen yhtään ketään muuta kuin miehen sen sairaalan porukan lisäksi. Kiva juttu kun joku isomummu siinä sit törkkii videokameraa haaraväliin vauvan syntyessä... Ketä sukulainen tai ystävä edes haluaa nähdä semmoisia valokuvia??? Ehkä itekin mieluummin muistaa synnytyksestä sen tunteen ja sitten vauvan sylissä kuin sen verisen pään siellä alapäässä.
 
Joo mä otinki heti alusta ääniä pois ja katoin vaan. Ne kameran räpsähdykset kyl häiritsi ja en kans ite haluu ketää sinne kuvaamaan mun synnytystä. Voi ottaa just before and after kuvat ( lähtösairaalaan ja sitten vauva sylissä). Miehellenikin sanoin etten kyl haluis et se menis sinne tuijottaa ku entä jos se tyylii ahdistuu näkemästää ja pahimmillaa pyörtyy tai jotain.. Siinä sit olis hauska  koittaa ponnistaa ku mies kuukahtaa lattialle, et ennemmi alusta asti pysyy siel mun vieressä.
 
En oo tota synnytysvideota kattonu. Melkein katoin sen, mut päätin jättää väliin. Ehkä joku päivä vielä uskallan.. vähän luulen, et mun tapauksessa liika tieto lisää tuskaa :D Vähän alkanu nyt jännittämään synnytys.
 
Minua ei vielä jännitä synnytys, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. Katoin tuon videon ja oon jo aiemminkin sanonu miehelle, että ei todellakaan mitään kuvia tulla ottamaan sillon kun minä ponnistan. Saa mies keskittyä ihan vaan minun tukemiseen ja kamerahommat jätetään sitten myöhempään.
 
Missäs tuo video siis on? Voisko joku linkata, tai antaa tarkemmat speksit.
 
Kävin vähän kaivelemassa ja tuolta ylhäältä synnytys ja synnyttämässä, siellä melkeen alimpana on se video. Se oli jsosain vaiheessa etusivulla.
 
Täytyisi käydä täyttämässä netissä se synnärinlomake: ) Huh ei haluais ees miettiä koko asiaa, mutta eiköhän siitä selvitä.
Jotain juttuja on tullu mietittyä etukäteen . Ei suolihuuhtelua ilman kivunlievitystä - vasta salissa tai ei sitten ollenkaan - mulla räjäyttää synnytyksen käyntiin... ei kiva.
Epiduraalin sijasta spinaali - vaikuttaa nopeempaa, ettei käy kun viimeksi, että hidasti vaan ponnistusta - ekaa pönnäsin kaksi tuntia toisen vajaan tunnin... tai no onneksi oli ees se epiduraali päällä.
mutta eiköhän se kaikki mee omaan tahtiin. ainoa mikä pelottaa jos synnäri on täys ja saa odottaa esim. anestesialääkäriä.
Osastolta toivoisin pääseväni äkkiä kotiin, koska nukkua olen osannut vasta kotona, vaikka vauva ois ollu vauvalassa ja ovat antaneet nukahtamislääkettä.
 
Heips!
Mulla on laskettu aika 18.11.2012. Toista lasta odotan. Ensimmäinen synnytys meni paremmin ku hyvin. Kuten sanoin kamuille "vähän kävin pyörähtää sairaalassa ja sieltä se poika tulla tupsahti" :D Mulla meni kaikki kivunlievitykset nappiin eli sain siis epirudaalin. kestoa tuolla oli 4h. Ilokaasusta en kokenut hyötyä. Supistukset voimistui pikkuhiljaa alkaen aamusta ja sitten illalla meninkin jo käymään sairaalassa, ajatuksella etten viel sinne jäis mut kehottivat jäämään. Mulla oli jännä kun alko kovat supistukset niin en pystynyt puhumaan. Hiljaa inisin vaan. Ei siin vaihees kyl mtn neulakammoja aatellut tosin mulla sitä ei olekkaan. Poika kun tuli kysyin "joko saa mennä vessaan". Sen verran pitivät viel kuitenkin mua levossa et saivat ommeltua ja hyvä niin :D 
Nyt kun toinen synnytys lähenee aattelenkin et varmaan nyt saan sit kärsiä. Katoin ton synnytysvideon  mut ei kyl tehnyt pahaa. Kaikki ne on kuitenkin selvinneet ammattitaitoisten ihmisten hoivissa. Jännää kyllä odottaa et mitenkä se synnytys tällä kertaa menee...
Mikä ihmeen synnärin lomake??
 
Täällä kaikista suurin toive synnytystä koskien on perhehuone. Meillä ei ole autoa ja synnytyssairaalaan on kotoa matkaa n. 34 km.. Mies kuitenkin haluaisi olla läsnä kaikki hetket sairaalassa eikä normaalihuoneessa tule onnistumaan kun välimatka on niin pitkä :( Toivon todella että huone saataisiin.

Mitä itse synnytykseen tulee niin minulla ei ole minkäänlaisia pelkoja eikä odotuksia sitä kohtaan. Alusta saakka olen ollut asenteella: kaikki menee niinkuin menee enkä itse voi siihen suuremmin vaikuttaa. Luotan kätilöiden ammattitaitoon ja toivon että saan jonkun yhteistyökykyisen henkilön avuksemme, itse tulen toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa joten minun puoleltani ei ainakaan tule ongelmia ja siksi olenkin melko luottavaisin mielin odotellut tulevaa.

Sektioon joutuminen on ainoa asia mikä minua pelottaa. Siihen en haluaisi vaan haluaisin synnyttää luonnollisesti ja mahdollisimman luomuna niinkuin äitini ja isoäitinikin :) Toki olen valmis ottamaan myös kemiallista kivunlievitystä jos synnytyksestä ei muuten tule mitään. Lähden kuitenkin tilanteeseen positiivisin mielin ja sillä asenteella että sillä kivulla on jokin päämäärä joten se on helpompi kestää. Äitini ainoa neuvo minulle oli sama minkä hän oli saanut omalta äidiltään "kun sattuu niin kovasti että tuntuu että kuolet niin toivo että sattuisipa vain vieläkin enemmän, sillä mitä enemmän sattuu, sitä nopeammin lapsi on sylissä".

Meillä mies on se joka pelkää synnytystä. On sanonut jo monet kerrat että "minähän tungen vaikka väkisin suhun sitä epiduraalia ja kaikkea mitä vain irtoaa heti jos alkaa näyttää siltä ettet kestä". "Et sää siitä mitään mitalia saa että synnytät luomuna!". Hän ei jostain syystä ymmärrä että en minä siitä mitään mitalia odotakaan vaan että se vain tuntuisi MINUSTA paremmalta vaihtoehdolta ja itse haluaisin mieluummin synnyttää ilman kemikaaleja. Yrittihän tuo suostutella minua sektioonkin kun ei haluaisi katsoa kun "kärsin".. Voi raukkaparkaa mikä sillä vielä on edessä..
 
Mäkin olen jotenkin muuttunut koko ajan vaan luottavaisemmaksi tuon synnytyksen suhteen, ennen kyl jotenkin pelkäsin koko juttua. Saas nähdä miten meillä mies mahtaa pärjätäs synnytyksessä, on tainnut nyt vaan torjua koko ajatusta mielestään :P Mutta ens maanantaina on eka perhevalmennus niin siellä varmasti käydään synnytystäkin läpi, luulen että miehelle parasta on tuo kylmä fakta asioista joiden pohjalta voi sitten käsitellä koko asiaa. Mutta oon yrittänyt sanoa että sen pitäis kans olla hiukan selvillä asioista kun mä en ehkä siellä laitoksella supistusten välissä sitten rupea selittämään että mitä ehkä seuraavaks tapahtuu jne... ja oon kieltänyt jo kaikki hullut vitsailut jne mitä sieltä suusta varmasti kuitenkin haluais päästellä kun meikä siinä pyörii kipujen kanssa. Miehen tehtävänä on olla tukena ja tehä kuten vaimo sanoo :D
 
Minuu kans ehkä eniten nyt ennakkoon jännittää, miten mies selviytyy :D Tiiän, että lopulta ihan hyvin, mut sillä on paljon matalampi kipukynnys, kuin mulla ja pelkää myös pistämistä, toisin kuin mie. Tiiän, että hänestä tuntuu varmasti myös miun kipu pahalta, mut mieluiten silti synnyttäisin, niinkuin luonto on tarkottanu. Ihan senkin takia, jos ne kivuslievitykset sitten hidastaa tai pysäyttää synnytyksen ja tulee sitten muita ongelmia. Uskon kuitenkin, että mieskin selviytyy lopulta ihan hyvin, paljon on katottu yhessä Sydänääniä-sarjaa ja neuvolasta alkuraskaudesta saatu filmikin katottiin yhessä ja eikä hän silleen haluu puuttuu miun toiveisiin synnytyksestä. Ja on semmonen rauhallinen ja kuuntelevainen, mut ei kyllä hirveen omatoiminen, että  meidän pitää varmaan sopia jotkut merkit, että millon kaipaan silitystä ja millon hierontaa ja millon pitää vaan pidellä kädestä ja olla hiljaa, jos mie en pystykään sit puhumaan tai muodostamaan lauseita siinä tilanteessa... :D

Sania, voit sanoo siitä sektiosta miehelles, että se toipuminen on kyllä sitten paljon tuskasempaa, ainakin kuulemani mukaan. Että helpommalla toipumisella tod.näk. selviytyis, jos sais ihan lunnollisesti synnyttää. Eikä ne kai sitä sektiota ihan halujen perusteella tee, eiköhän siihen useimmiten oo joku ihan kunnon syy... Eli, jos mies ei halua hoitaa vauvaa ensimmäisiä viikkoja yksin, kun äiti makaa tuskissaan ja lepäilee leikkauksen jäljiltä niin miehenkin kannattaa toivoa sitä luonnollista synnytystä... :D No ehkä vähän kärjistin, eikä oo omakohtaista kokemusta, mut juttuja oon kuullu... :D
 
Sektiosta voi parantua jopa nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, että jos ei tiedä asioista niin ei kannata ainakaan lietsoa mitään, että sektio on kauhea asia jne... hätäsektio on tosin erilainen kuin suunniteltu. Siinä jo vaaransa, mutta siitäkin toipuu varmasti yllättävänkin hyvin.
Itselleni tehtii esikon aikaan suunniteltu sektio. Katos kun kaikkea ei voi itse päättää niin parempi oli mennä turvallisesti. 
Mä tunnen suunniteltujen-, hätäsektioiden ja alatiesynnytyksen läpikäyneitä ihmisiä.
Itsellä kokemus vain suunnitellusta sektiosta. Paranin siitä jopa paremmin kuin pari muuta alatiesynnytyksestä. Mä jo täyttä päätä hoidin vauvaa, lenkkeilin kun ne tuskissa kotona paransivat haavojaan, jotka oli alatiesynnyttänyt. Tunnen myös ihmisen joka ei voinut tehdä suunnitellun sektion jälkeen puoleen vuoteen mitään. Hätäsektiosta ystäväni parani parissa kuukaudessa.
Mä itse lähdin viikko synnytyksestä ekan kerran ulos ja siitä se paraneminen lähti. Haava ei parin viikon pästä ollut enää kipeä ja vauvaa pystyin hoitamaan samalla lailla kuin muutkin.
Olihan siinä se, mitä kaikki hohhoilee; ekaan vuorokauteen ei voinut sängystä nousta. Minusta se oli pieni asia siinä kun sai vauvaa pitää vieressä ja hoitaa samalla lailla. Ainut, ettei sitä vaipan vaihtoa, mutta muuten ihan samalla lailla.
Jokaisella omakohtainen kokemuksensa. Mutta en laita pahakseni, jos mnulle tarjotaan leikkausta nyt tämän tulevankin kohdalla. Haluan mahdollisimman nopeasti kuntoon ja sitä rataa :D Toisekseen esim jälkivuoto on todella minimaalista, ei yhtään ja paikat pysyy kondiksessa :)
 
Mäkin toivoisin synnyttäväni mahdollisimman pitkälle ilman kemikaaleja, mutta tilanteen mukaan mennään. En halua enkä aio suunnitella sen tarkemmin. Ainakaan vielä en jännitä tai pelkää. Saa nähdä, miten käy, kun h-hetki lähenee. Pahin mahdollinen tilanne mun mielestä olisi se, että joutuisi hätäsektioon tai ylipäänsä, ettei henkilökunnalla olisi aika selittää, mitä tapahtuu ja itse joutuisimme paniikkiin.
 
Tosiaan sanotaan, että alatiesynnytyksestä paranisi nopeammin kuin sektiosta, mutta eihän se aina niin mene. Silloin varmasti joo, jos ei mitään repeämiä tule, mutta jos alapäätä pitää tikkailla paljon, niin varmasti on vähintäänkin ihan yhtä hankalaa paraneminen kuin sektiohaavankin kanssa - ellei jopa pahempaa kun haava kuitenkin on tuolla alapäässä.. emoticon Meidän esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja eka vuorokausi tosiaan oli yhtä helvettiä kipujen takia ja yöhoitajalta jouduin rukoilemaan lisää troppia kun vatsaan sattui enkä voinut nukkua :( Mutta sen vuorokauden jälkeen kyllä helpotti vaikka liikkuminen olikin hieman hankalaa jonkin aikaa. Nyt jälkikäteen olen ihan tyytyväinen, että sain lapsen sektiolla, koska paraneminen oli ainakin omalla kohdallani nopeaa :) Haavastakin tuli tosi siisti ja pieni, haalentunutkin on jo melkein näkymättömäksi (sektiosta nyt reilu vuosi) ja se tehtiin niin alas ettei esim. bikinien kanssa edes näy. Vaikka ei mua kyllä haittais vaikka se näkyiskin, sehän on vaan mun oma "tatuointi" siitä, että oon saanu ihanan pienen palleron omakseni
 emoticon
 
Minä odottelen tulevaa synnytystä aika levollisin mielin. Tämä on minun kolmas lapsi ja molemmat edelliset ovat syntyneet alakautta. Edellisestä synnytyksestä on kyllä jo 8 vuotta aikaa. Eka synnytys venähti pitkäksi (17 h) lapsen pään ollessa vähän vinossa synnytyskanavassa. Imukupilla piti auttaa loppujen lopuksi, kun ei ollut enää voimia ponnistaa (ponnistusvaihe kun keski 2 tuntia).

Toisen synnytyksen kohdalla menimme sairaalaan asenteella: ei tämä synny kovin nopeasti kuitenkaan. No, kohdunsuu oli auki jo 9 cm ja kätilö kyseli, eikö ole yhtään ponnistushaluja. Ensimmäinen synnytyskokemus mielessä vaadin heti epiduraalia, jota ei suostuttu antamaan enää tässä vaiheessa avautumista. Ystävän suosituksesta keksin kysyä, pääsisinkö vesialtaaseen synnyttämään. Kätilö ohjasi minut saman tien altaaseen ja sinne toinen lapsi syntyi ilman mitään kivunlievitystä. Ja nopeasti se tapahtuikin, sairaalaan menon jälkeen lapsi oli jo sylissäni reilun tunnin päästä.

Nyt toivon tämän kolmannen kohdalla, että kaikki menisi hyvin ja että sairaalan vesiallas olisi vapaana kun menen synnyttämään. Oman kokemuksen perusteella suosittelen kokeilemaan vesisynnytystä. Minulle se ainakin sopi todella hyvin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top