-Synnytyshöpinöitä-

O

OnnenTyttö

Jostain jotain jo tietävä
Ajattelin, kun pötkylä tuolla 'heinäkuun höpinöissä' jo pohdiskeli synnytystä, että voisipa avata oman aiheensa tällekin.
emoticon
Eli tänne mietteitä, ajatuksia, pelkoja, toiveita sun muita, koskien synnytystä :) Ja uudelleen synnyttäjät voi jaella myös hyviä neuvoja ;) Ja synnytyksen jälkeen voidaan jutustella miten synnytyksen sujuivat, ellei sitten avata ihan omaa aihetta sille jutustelulle :)
 
tähän mennessä ollu vaan toiveena että sais synnyttää luonnollisesti kun esikoosen aikaan synnytin oksitosiinin voimalla...
 
Mulla ei oikeastaan ole erityisiä toiveita synnytyksen suhteen. Terkkari kysyi perjantaina neuvolassa ja sanoi ettei kannatakaan suunnitella sen kummemmin, kun ei sitä voi tietää miten käy sitten kun on tilanne päällä. Sen tiedän, että mieluiten normaali alatiesynnytys ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset otan vastaan mitä vaan tarjotaan. Kavereiden synnytyskokemuksista en ole halunnut kuulla enkä aiokaan kysyä. Enkä aio myöskään netistä lueskella muiden kirjoittamia kokemuksia ja sillä lietsoa omaa pelkoa.

Vähän jännittää ja pelottaa, kun ei tiedä mitä odottaa, mut luotan kyllä sairaalan henkilökuntaan että osaavat asiansa tilanteessa kuin tilanteessa ja osaavat mua tsempata ja psyykata jos meinaa omat voimat loppua.
 
Jokainen synnytyshän on kuitenkin erilainen niin koskaan ei voi tietää miten omalla kohdalla käy, joten toisaaltahan muiden synnytystarinat onkin vähän "turhia" :) Kyllähän tietoa voi hakea itse (..tunnustan, minä tutkin esikoista odottaessani miljoonia synnytysaiheisia sivuja..emoticon ), mutta kriittinen pitää olla tarinoita lukiessa/kuunnellessa, eikä kannata antaa juttujen säikäyttää. Mullakin oli Marzipaani myös iso luottamus henkilökuntaa kohtaan ja siihen, että he osaa sanoa mitä mun milloinkin pitää tehdä ja miten :) Ja kyllä minusta hyvin huolehdittiinkin :)

Ehkä ainoana vinkkinä, kannustan kaikkia ensisynnyttäjiä kokeilemaan kaikkia mahdollisia apukeinoja avautumisvaiheen kipuihin, koska ei kyllä etukäteen voi tietää mikä toimii ja mikä ei. Esimerkkinä: Mä luulin kuuluvani niihin ihmisiin, jotka oksentaa ilokaasusta (koska voin niin helposti pahoin autossa, huvipuiston laitteissa jne) ja olin valmiiks päättäny etten sitä ainakaan käytä. Noh, siinä kipuja itkiessäni kätilö sai mut kuitenki suostuteltua kokeilemaan ja eihän mulle mitään pahaa oloa siitä edes tullu, kipu vaan lievittyi..! ;) Ja toinen oli ne ihme aqua-rakkulat vai mitä ne nyt on.. Niistä taas ajattelin, että siinäpä vasta mulle hyvä apu, ni voi vielä mitä! Niistä tuli supistuksia kovempi polte ja kivun hellittyä oli pakko itkun keskeltä alkaa kätilölle nauramaan, ettei tainnu olla ihan paras ratkaisu mun kipuihin :D

Mutta tosiaan tämä tuleva synnytys sen verran jänskättää, että kun esikoinen syntyi sektiolla, niin syntyykö tämäkin vai sitten alakautta. Jos mennään ihan "perinteisellä tyylillä" niin sitten olen minäkin vähän niinkuin ensisynnyttäjä, koska ei mulla ole ponnistusvaiheesta minkäänlaista kokemusta emoticon
 
Eniten tässä jänskättää se, että miten kestän ne kivut ja meneehän kaikki hyvin. Mut nää on asioita mitä ei voi ennakoida, eli parempi yrittää olla miettimättä :) niin ja mua jännittää myös miten mies kestää sen! Osaako olla turvana ja pysyä rauhallisena siinä kun on synnytys käynnissä vai meneekö lukkoon vai mitä. Onhan se miehellekin ensimmäinen kerta siinä tilanteessa ja varmaan aivan pihalla vielä siitä mitä tuleman pitää. Täytyy ehkä vähän jutella asiasta jossain vaiheessa... Perhevalmennuksessa tietty saa mies kanssa lisää infoa ja viimeistään silloin sitten käydään läpi yhdessä kanssa synnytysaihetta.

Mä oon aika avoimin mielin kyllä ottamassa vastaan kivunlievityksiä tosiaan :D kaikkea voidaan kokeilla.
 
Esikoisesta olin varma etten synnytyksessä epiduraalia ota, neulakammoinen kun olen ;) mutta niinhän siinä kävi että epiduraalin voimalla synnytettiin ja onneksi niin. Nyt nauroinkin miehelle että aion jo ovelta tällä kertaa huutaa epiduraalia että sen varmasti saan :D Kotona yritän olla mahdollisimman pitkään ennen sairaalaan lähtöä, ettei tarvisi siellä kovin pitkään märehtiä ennen synnytystä, ja haaveena olla se 3pv rauhassa sairaalassa synnytyksen jälkeen lepäämässä :) Täällä ei muita suunnitelmia ainakaan vielä :)
 
Mie oon kans vielä aika ulapalla noista synnytysasioista. Ja tuntuu, että siitäkin synnytyksestä on yhtä paljon mielipiteitä, kuin on synnyttäjiä. Kuitenkin luottavaisin mielin siinä mielessä, että aika monet miljoonat ja miljardit naiset on ennen minua synnyttäneet ja siitä selvinneet...

Kuitenkin, kun nyt oon vähän lueskellu ja kuulostellu, niin semmonen luonnollinen synnytys tuntuis itestä kivoimmalta. Koskaanhan ei voi sit lopulta tietää, että miten käy, mut noin niinkuin lähtökohtaisesti. Mulla on korkea kipukynnys (tai ainakin kuvittelen niin) ja siksi toivoisin voivani synnyttää ilman noita kemiallisia kivunlievityksiä... Ne kun sitten taas muuten hidastaa synnytystä ja sitten pitää antaa sitä oksitosiinia, mikä voimistaa kipuja ja sitten kivunlievitystä ja jotenkin on tullu semmonen kuva, että siihen noidankehään en haluais, ellei oo pakko.

Aion syksyllä tutustua täällä meilläpäin toimivaan Liekku-nimiseen yhdistykseen, joka tukee sellaisia lapsentahtisia ja luonnollisia kasvatus ym. menetelmiä ja oon jo heidän keskustelupalstoilleen ja siis tähän yhdistykseen liittynyt ja sieltäkin tietoa keräillyt... On joo vähän ekohippeilyä, mut varmaan asiaakin. Sieltä ainakin saa tukea ja neuvoja tuohon luonnolliseen kivunlievitykseen, ja miusta neuvola jaa sairaalakin täällä ilmeisesti jonkun verran siihen tukee. Siis jos synnyttäjä itse haluaa. Mut siis loppujen lopuksi saa nähä  miten käy. Todennäköistähän on, että ainakaan niin ei käy, kuin on suunnitellut, mut... Sittenpähän sen näkee. Ja tosiaan toivon ammattitaitoista ja ymmärtäväistä kätilöä! Kivaa ois, jos henkilökuntaa kuitenkin ois asioista paremmin perillä kuin minä...
 
Mulla on ton epiduraalin kanssa ristiriitaiset fiilikset. Mulla on ihan älytön neula/piikkikammo ja hemoglobiininki ottaminen on kamalaa. Kuun lopussa joudun sokerirasituksen takia moneen verikokeeseen ja se jo ahdistaa. Niin mites sitten kun tungetaan isoa neulaa selkään! Eli siis mä haluaisin epiduraalin, mut se neula... Sitä mä en halua :D en tiedä pelkäänkö enemmän sitä neulaa vai sitten sitä kuinka hellänä paikat on synnytyksen jälkeen ja millaista jälkeä siitä tulee :D
 
Minä taijan olla aika jalat maassa kulkeva ihminen, ku en oo tälle ajatteluasteelle vielä ees kerinny :D Mutta joo, kaikki maholliset kivunlievitykset kyl otan ja mieluiten tietty luonnollinen synnytys.. Pelkoja ei jostai syystä ole, varmaan ku en ees tiedä mitä on edessä :) Mies aiko muka kuvata synnytyksen, mikä on kyllä aika järkyttävää!! :D Kysyin et sitä toosaako meinaat kuvat ja sitä teurastamon verimäärää :D ni totes vaan et sieltähä se vauva tulee et eikai hän seiniäkään kuvaa :D hullu mies... sitä videoo ei kyl muille tulla näyttämään :D
 
Hmmm, mitäköhän tänne uskaltaa kirjoittaa, kun ei ole tarkoitus mitään pelkoa kellekään lietsoa saati mitään liioiteltuja kauhutarinoita kirjoittaa.... :) Eli lopettakaa vaikka lukeminen tähän, jos ette halua kuulla ikävää tosiasiaa siitä, että ei se synnytys kaikilla vaan ole helppo ja nopea... :/

Mulla jotenkin hämärty se synnytys-ajattelu viimeisillä viikoilla. Koko raskauden silloin esikoista venaillessa mietin, että ei se synnytys voi käydä mistään sunnuntaikävelystä, vaan on se aika brutaalia ja kauheaa touhua. En varsinaisesti pelännyt, mutta jännitin kyllä omaa jaksamista ja kivunsietokykyä. No, sitten kaveri meni synnyttämään noin kk ennen minua ja sen jälkeen oli ihan että hän olisi valmis menemään taas, että ei se ollut yhtäääään niin paha kuin mitä sanotaan. Jotenkin sitten aloin ajatella, että no, ei se varmaan olekaan sitten niin kamalaa, että kyllä mäkin siitä sitten selviän ihan piis of keik. Sitten kun se synnytys käynnisty, niin voin kertoa, että mä olin ihan järkyttynyt, että onko tää näin helvetin kauheeta ja että pahenee vaan.

Olen itsekin todella neulakammoinen, mutta niissä synnytyskivuissa sitä neulaa ei edes mieti. Olisin ollut valmis ottamaan vaikka 200 neulaa ja pistosta, kunhan se kipu vain menee pois! :DD Lisäksi mäkin olen kuvitellut, että mulla on todella korkea kivunsietokyky. Onhan noita tatskojakin ja vaikka missä, ja sekään kipu ei ole ollut "niin paha" kuin mitä muut kauhistelevat. Mutta on se synnytyskipu vaan jotain ihan erilaista...

Tällä kertaa aion vaatia jälleen kerran epiduraalit ja kaikki muut mahdolliset kivunlievitteet. Ponnistamiseen aion myös vaatia jotain kivunlievitystä, sillä itsellä se vaihe oli myös yksi kauheimmista, vaikka moni on sanonut, että se on ollut koko synnytyksen kivuttomin ja helpoin vaihe. Että kuulemma supistuksien ja ponnistuksien välissä on pystynyt rennosti juttelemaan miehelle tai kätilölle. Olin kyllä, että WTF, mulla tuntui etteivät ne supistukset lopu juuri ollenkaan ja ne pienet välit supistuksien väleissä kiemurtelin tuskissani, kun se kipu ja paine siellä alakerrassa olivat jotain aivan sietämätöntä... :( Toiveena olisi, että vaikkapa epiduraali vaikuttaisi vielä ponnistusvaiheessakin, mutta en tiedä miten tämä käytäntö oikein menee, kun toisissa sairaaloissa ei epiduraalia enää anneta lopussa ja toisissa on kuulemma annettu... Hmm? 

Kotona aion muuten minäkin olla mahdollisimman pitkään, kyllä se koti nimittäin ne sairaalaolot voittaa ihan kaksi-nolla. :) Etenkin kun esikoisen synnytys kesti 19,5 h, niin en usko, että tämäkään on parissa tunnissa ohi. Ikävä kyllä! Pelkopolikäynti tosiaan kutsuu. Toivottavasti siitä olisi jotain apua, eikä se pelko tästä pahenisi. :(
 
Ei tää sun tarina ainakaan mun pelkoa/fiiliksiä pahentanu. Mulla ainakin on tiedossa, että ei se kivutonta ja nopeaa ole kaikilla todellakaan. Yks kaveri kyllä synnytti molemmat lapsensa vauhdikkaasti, mut ei sitä voi tietää miten omalla kohdalla käy. Pelkopolille mulla ei oo asiaa, ainakaan vielä. Jos tän ekan synnytys on jotain ihan kamalaa, niin voi olla ettei toista tule tai jos tulee, niin sitten ehkä pelkopoli kutsuu muakin. Alhainen kipukynnys on mulla, et kyllä mä varmana kiroan itteni alimpaan helvettiin moneen kertaan, että pitikö tieten tahtoen hankkiutua tähän tilanteeseen.
 
XoXo, ei sun tarina ollut mitenkään kovin paha, joten ei huolta että ainakaan mun yöunet olisi mennyt sen takia :) Olen kuullut omalta isosiskoltani paljon kauheamman tarinan sen ensimmäisen lapsen synnytyksestä eikä mulla siltikään ole vielä minkäänlaisia pelkoja tuon synnytyksen suhteen :) Se on kuitenkin niin omakohtainen kokemus niin ei sitä varmaankaan voi verrata muiden tarinoihin.

Jotenkin mä aattelen ton synnytyksen niin että kyllä siitä muutkin on pärjänny niin kyllä mäkin sen hoidan. En kyllä vapaaehtoisesti lähde edes yrittämään synnytystä ilman epiduraalia jos sen vain voi antaa. Mun isosiskolla kävi ton epiduraalin kanssa niin, että se ei ollu tarpeeksi auki että sen ois voinu antaa jonka takia se joutu kokemaan aika tuskaisen ensisynnytyksen kun niiden vauva ei vaan suostunu tulemaan ulos joten se joutu sitten loppujen lopuksi keisarinleikkaukseen 20 tunnin ponnistusurakan jälkeen.

Mä koen että mulla on suht normaali kipukynnys, en itke pienimmistä kolhuista ja naarmuista ja tatska on tullut otettua alaselkään ja voi pojat että se kirpas mukavasti, luulen että synnytyskipuja ei  voi oikein verrata mihinkään muuhun kipuun, se on kuitenkin varmaan niiiiin erilaista kipua kuin mitä on tähän asti missään kokenut että onhan se kokemus sekin sitten. Mutta reippain mielin vaan eteenpäin :)
 
Mä en osaa ainakaan vielä jännittää tai pelätä synnytystä. Haluaisin mahdollisimman pitkälle mennä ilman kemikaaleja, mutta otan kyllä vastaan, jos/kun tuntuu, että ilman en selviä. Mulla on aika kova luotto siihen, että ammattilaiset tietää, mikä missäkin vaiheessa on parhaaksi. Kälyltä sain sen neuvon, että yrittää vaan rentoutua, kun heillä pitkittyi, kun alkoi jännittämään ja kroppa pistää sitten vastaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvä yrittää pitää mielessä. Ja yrittää syödä ja levätä loppuajasta, jos käy niin, että penska haluaa hitaalla tahdilla maailmaan.
 
Täällä toiveena on, että raskaus kestäisi loppuun asti eikä vauva syntyisi ennenaikaisena, ja että saisin synnyttää alateitse. Luotan siihen, että saan taas ympärilleni osaavan tiimin, ihan niin kuin esikoisenkin kohdalla Jorvissa. Minulle ei jäänyt mitään kauhukokemuksia synnytyksestä, toki kipu oli eläimellistä, mutta helpotti heti, kun sai epiduraalin. Sain sitä yhteensä kolme kertaa. Aqua-rakkulat, suihku tms. ei auttanut minua, mutta pystyasento oli parempi kuin makuullaan olo, ja settä mies hieroi selkää supistusten aikana, oli ihan ykkösjuttu. Aion tässäkin synnytyksessä pyytää epiduraalin heti, kun kipu alkaa olemaan sietämätöntä.

Itse aion pyytää suolihuuhtelun, kun pääsen sairaalaan, sillä sitä ei täällä automaattisesti saa. Onphan sitten taas puhtaampi olo synnyttää. Aion myös juoda ja käydä vessassa koko toimituksen ajan normaalisti, jotta synnytyksenkin jälkeen kaikki toimisi taas helposti. Nämä siis toiveita, koskaanhan ei voi tietää, miten käy, sillä sitähän on synnytyksessä täysin luonnon armoilla.

Minulla oli esikoisen kohdalla ihan huippukätilö, joka aina kertoi mihin suuntaan ja kuinka pitkään piti ponnistaa ja auttoi kaikessa mahdollisessa. Ponnistusvaihe jäi lyhyeksi (19min.) enkä saanut mitään repeämiä tms. Uskon, että kätilöllä on tässäkin suuri vaikutus.

Toiveena olisi myös saada taas perhehuone.
Mansikkainen
 
Miten te jo lapsia saaneet olette muuten kokeneet perhehuoneen? Voiko sellaista saada jos mies ei ole sairaalassa myös yötä (tai päivisin jos poikkeaa kumminkin töissä)? Meillä mies on hiukan sitä mieltä että nukkuis kyllä paremmin omassa sängyssä, mistä mä kyllä vähän loukkaannuin (eli olis mieluummin yksin kotona kuin mun ja vauvan kanssa...?)
 
Vilukissa, etkös sinäkin ole menossa Jorviin synnyttämään? Meille sanottiin siellä tutustumiskierroksella (jossa oltiin ennen esikoista 2011), että perhehuoneesta ei sitten poistuta varpajaisiin tai töihin eli se on sitä varten, että siellä yhdessä harjoitellaan vauvanhoitoa eli jos miehesi ei pysty olemaan koko aikaa paikalla, niin en usko, että saatte perhehuonetta. Valitettavasti näin.

Marraskuuhan on muuten vuoden hiljaisin kuukausi synnyttää eli toivottavasti jokainen pääsisi siihen synnytyssairaalaan, johon haluaisi. Pääkaupunkiseudulla on näin kesällä todella paljon sulkuja ja ihmisiä ohjataan kauemmaksi synnyttämään. Myös itselläni oli se tilanne viime vuonna, että edellisenä iltana Jorvissa oli ollut sulku päällä, mikä olisi tarkoittanut, että meidät olisi ohjattu Lohjalle/Hyvinkäälle, mutta onneksi aamulla sulku oli purkautunut ja pääsimme klo 6 kirjautumaan toivomaamme synnytyssairaalaan.

Mansikkainen
 
Juu Jorviin me ollaan menossa. Kyselin eilen mieheltä taas tuosta perhehuoneesta, että mitä mieltä on niin mies totesi että ei hän tiedä miten näissä tilanteissa pitää toimia. Niin että öö, enhän mäkään tiedä... :D Ja en mä pysty kertomaan pitääkö hänen olla töissä silloin, saako heti vapaata kun vauva syntyy jne... Muutenkin taitaa tuo mies herätä vähän myöhässä: oon jo monta kertaa muistuttanut että hänen pitää sitten ilmoittaa pomolle että aikoo pitää isyyslomaa ja kuinka kauan. Ja mies on muuten vakuuttunut siitä että ensi syksynä aloittaa taas kaukalopallopelit ja -treenit (jotka on siis alkaen klo 22 ympäri pääkaupunkiseutua), sekä ehtii vielä jokaiseen Jokeri-matsiinkin (kausikortit ostettu)... Saattaa nuo realiteetit kyllä astua esiin sitten marraskuussa! :D
 
Mun poikaystävä meinas kanssa käydä töissä päivisin sitten kun ollaann sairaalassa ja se meinas pitää sitten isyyslomaa vasta sitten kun ollaan päästy kotiin. Toki olisi kiva että poikaystävä olisi myös sairaalassa koko ajan mutta kun noita isyysvapaapäiviä ei kuitenkaan hirveästi ole niin mulle käy kyllä se, että poikaystävä menee töihin ja tulee sitten iltapäivästä aina sairaalaan kattomaan meitä ja kotona voidaan sitten kunnolla keskittyä vauvan hoidon opetteluun yhdessä. Sairaalassa kuitenkin on hoitajia ja mahdollisesti myös muita äitejä joilta ehkä saa seuraa, niin en näe ongelmana sitä että olen päivät vauvan kanssa 'yksin'. Ja luulen että se aika sairaalassa menee muutenkin nopeasti kun saa vihdoin sen vauvan syliin ja alkaa kaikenlainen opettelu ja ihmettely.
 
Mä haluaisin kanssa perhehuoneen, mut mies oli ainakin vielä keväällä sitä vastaan. En tiedä heittikö leikillään vai mitä, mut pitäis kysyä uudestaan mielipidettä. Jos ei perhehuonetta oteta tai saada jos halutaan, niin saa sitten ukko mennä töihin päiväks jos huvittaa tai sitten aloittaa isyysvapaansa heti.

Jorvista kun oli puhetta, niin löytyykö jollain teistä Jorvin äitipolin numeroa? Netistä en äsken löytänyt. Pitäis soitella papereiden siirrosta sinne.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top