Mä en todellakaan ole päästämässä miestä yöksi kotiin vaan olen marssimassa potilashotelliin - oon ihan pulassa jos vointi ei sitä mahdollistakaan. Tuntuisi hassulta olla ilman miestä, onhan se senkin vauva, ja esikoinen on isovanhempien kanssa. Hotellissa on myös omat kamat käytössä, siksi ne pakkaan. Ja me saatiin jättää laukku synnärin lokeroon josta mies sitten haki sen. Kaukalo oli jo autossa valmiina. Periaatteessa siinä menisi se 5min kun laukun pakkaa mutta kun ei koskaan tiedä kuinka kiire tulee. Tossa tuo laukku on puolivalmiina, en ajatellu viimeistellä kuin vasta rv 39 (eli vajaan parin viikon päästä!!!)
Tässä tulikin puheeksi yksi asia, joka on vaivannut mua jo jonkin aikaa. Siis kun mun mies on varmasti todella osallistuva ja huolehtiva isä, uskon, ja ihan tasavertaisina vanhempina ajateltiin tätä lasta kasvattaa. Mutta hän on pitänyt jo kaikki kesälomansa (koska haluttiin kuitenkin yhteistä lomaa ennen vauvan syntymää, eikä miehen työpaikalla pomon mukaan ole ollut tapana pitää lomia kahdessa erässä, ilmeisesti koska vaikeuttaisi muiden lomia), ja vauvan syntymän jälkeen hän aikoo pitää isyyslomaa kaksi viikkoa ja säästää yhden viikon pidettäväksi esim. joulun aikaan.
Mies on koko ajan ajatellut niin, että aloittaa isyyslomansa siinä vaiheessa, kun me päästään vauvan kanssa kotiin. Siis jotta saisi olla kotona meidän kanssa mahdollisimman monta päivää. Ja nyt mua vaivaa tää asia todella paljon ja jotenkin tasa-arvonäkökulmasta häiritsee, että mun mies aikoo vaan jatkaa elämäänsä ja käydä normaalisti töissä pari päivää, vaikka saa ensimmäisen lapsensa
![Frown :sad001 :sad001]()
Saako kukaan tästä harmituksesta kiinni? Me on toki puhuttu tästä ja oon kertonut harmitukseni, mutta mies vain harmitteli, että minkäs teet kun Suomessa isyysloma nyt vain on niin surkean lyhyt.
Mies on siis tavallaan ajatellut asiat tosi loogisesti ja järkevästi (onhan sekin kiva, että joulun aikaan on vähän pidempi yhteinen loma), mutta mua surettaa, että mun pitää pärjätä yksin vauvan kanssa jo sairaalassa ja sitten kotona heti kahden viikon jälkeen... Ja miten heikko suhde isälle ja vauvalle sitten tulee. Kuten Tips sanoi, onhan se senkin vauva! Ärsyttäiskö tää ketään muuta vai vippaako mulla vain hormonit pahasti? :D