Synnytys

MarinaMelina

Sanavalmis juttuseppä
Tämä puheenaihe alkaa meilläkin olla ajankohtainen :) minua itseäni lähinnä, nyt ainakin, mietityttää miten tällä kertaa synnytys käynnistyy ja mikä kivunlievitys keino olisi toisella kertaa paras jos lääkkeettömillä ei selviä. Toinen kerta kun saattaa edetä huomattavasti nopeammin. Onko muilla kokemusta spinaali vs. epiduraali? Puutuuko spinaalissa automaattisesti aina jalatkin? Mites kohdunkaulapuudute vs. häpyhermopuudute? Itsellä tosiaan kokemusta vain epistä, joka oli ihan hyvä mulle vaikkei kauhean tehokkaasti toiminutkaan. Olen ymmärtänyt että usein suosittelevat spinaalia uudelleen synnyttäjälle jos homma etenee suht reippaasti..mutta itse kammoan sitä että jalatkin puutuisivat! Jos vain mahdollista ajallisesti niin oon epin kannalla edelleen, mutta haluaisin ehdottomasti tuntea ponnistusvaiheessa ponnistamisen tarpeen niinkun esikoltakin... epäilen että se jelppas suunnattomasti sitä touhua. Monet kanssa synnyttäjät jotka ei tuntenut mitään repesivät tai ponnistusvaihe pitkitty..tiedä sitten kuinka iso yhteys näillä on mutta itsestä tuntui kuitenkin ns. helpolta ponnistaa kun tunsi mitä teki.
 
Esikoisen synnytys kesti kaaaaauuuuuan :D vedet meni kotona aamulla 37+4 ja illalla mentiin 6h säännöllisten supistusten jälkeen tarkastettavaks kun vedetkin oli menny. Sormelle auki ... tsiisus. Oli ollu päivästä asti alle 5min supistukset. Siitä menikin sitten se koko yö 1-3cm ja seuraava aamupäivä kun vielä kun olin aina vain 4cm auki..epiä sain muutamia annoksia, auttoi jonkun verran, muttei vienyt kipua kunnolla pois...mies laski supistuksia mulle varmaan kymmeniä tunteja ja minä pidin miehen kädestä kiinni ja tein kädellä ympyräliikettä kun en muuten voinut liikkua. Sitten 37+5 iltapäivällä aukesin viimeset 6cm puolen tunnin sisään ilman kipulääkettä, sitä ei keritty antamaan kun tytöltä otettiin happiarvoja verinäytteellä moneen kertaan onnistumatta...auts, oli kipeä paikka. Tyttö syntyi siitä vajaan tunnin kuluttua, ponnistusvaiheeseen sain 1/4 liuoksen epin kipulääkettä..tunsin kyllä kaiken, ne nirhaumatkin mitkä tuli. Revennyt en yhtään, tai ainakaan tikeille asti. Kätilöt ohjeistivat ihanasti ja auttoivat hiljalleen pään ulos..(oli kyllä pirun vaikeaa olla ponnistamatta) tätä toivon nytkin tulevilta kätilöiltä. Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis jäi kuitenkin, pitkä taival jolla kuitenkin onnistunut loppu :wink

Seuraavaan synnytykseen päällimmäisenä toiveina:

-Mahdollisuus liikkua mahdollisimman kauan, ei pitkiä aikoja käyrillä. Maatessa kipu paljon pahempi.

- suikuun haluaisin.

- haluan tuntea ponnistamisen tarpeen, minua pitää ja saa ohjeistaa tälläkin kertaa jotta repeämisiltä vältyttäisiin.
 
Muokattu viimeksi:
Niin itsellä takana kolme synnytystä. Ensimmäinen epiduraali ja ponnistus vaihe 15min, toinen spinaali ja ponnistusvaihe pikkuisen vajaa kaks tuntia!, kolmas epiduraali ja ponnistusvaihe 6min. Tämä kertonee hyvin paljon minkä puudutteen pyydän tällä kertaa jos kerkiän. Synnytysten kestot on olleet 5, 3 ja 7 tuntia. Viimeiseltä pisin mutta mukavin. Sanovat että uudelleen synnyttäjä tietää miten ponnistaa ja siksi spinaali.. Minä sanon että miksi ponnistaa jos ei siihen tunne tarvetta. Keskimmäisen synnytys oli ihan kauhea!
 
Jasmin_e just tota mä pelkään! :sad001 siksi spinaali on mulle "vähän" epämiellyttävä ajatus. Nyt ainakin oon miettinyt että otan epin jos saan, tai sitten kohdunkaula puudutteen mutten spinaalia. Saa nähdä nyt sitten miten käytäntö menee. Tuntus todella vaikealta ponnistaa jos ei tuntis mitä ponnistaa..joten toivottavasti hommat menis niin että kerkeisin saada epin ajoissa ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaihe vaikka sit luomuna tai tolla laimeella liuoksella.
 
Mä en ainakaan ottaisi spinaalia, jos sen saa antaa vain kerran ja synnytys pitkittyykin! No, itsellä joka tapauksessa epi kun olen ensisynnyttäjä.
Olis eri asia, jos laitettais leikkausta varten. Siinä harvemmin menee hirveän kauan, sen puoli tuntia yleensä.
 
Noiden puudutusten osalta koitan pärjätä ilman jos vain mahdollista. Minun selkään ei ainakaan tökitä mitään. :grinIlokaasua olisi kiva ihan mielenkiinnosta kokeilla, kun ekassa en kerennyt sitäkään saamaan ja toisessa sitä ei tarjottu ja en tajunnut pyytää. Tosin en sitten sitä varmaan oikeasti tarvinnutkaan. Minun synnytykset ovat olleet niin nopeita, että avautumisvaiheen kipuun en ole kaivannut mitään lievitystä. Toisessa synnytyksessä ponnistusvaihe alkoi hiukan yllättäen ja kestikin sitten aika pitkään (ehkä huono ponnistusasento). Tähän vaiheeseen voisin jotakin harkita, tosin ehkä se tällä kertaa menee nopeammin.

Oletteko jo ehtineet miettiä ponnistusasentoa? Missä asennossa aiemmin synnyttäneet olette ponnistaneet? Esikoinen syntyi sängyssä puoli-istuvassa asennossa jalat telineissä poikkipöydälle, ei ollut muita vaihtoehtoja kun jalkaterät edellä perätilassa oli tulossa. Toisen ponnistin myös sängyssä puoli-istuvassa asennossa ja se ei varmaan ollut hyvä asento. Tällä kertaa haluaisin kokeilla jotakin pystympää asentoa, ehkä jakkaraa tai sitten polviseisontaa yms. Onko kellään näistä kokemusta?
 
Ite haluaisin (ja kirjasinkin sen siihen toivelappuun) kokeilla tota polvillaan olemista.
 
Mua taas hirvittää ajatus pystyssä tai polvillaan olemisesta, koska itselläni on tunne, että silloin lantionpohjan lihakset olis ihan eri tavalla jännittyneinä kuin makuulla. Mutta yksilöllistähän se on, että mikä asento lopulta sopii. Joku synnytysjakkara kuulostaa keskiaikaiselta kidutusvälineeltä (samoin jalkatuet), mutta toki painovoima tekisi osansa työstä.
 
Mulla on vähän ristiriitaset tunteet synnytystä kohtaan.. esikoista synnytin 2pvä ja ponnistusvaihe 2h mut laskettu aktiiviseks 57min.. epiduraali laitettiin mut oli menny spinaalitilaan jonka takia kesti spinaalipäänsärkyä vielä viikko kaks synnytyksestä.. Neiti on tällä kertaa viihtyny perätilassa ja ei merkkiäkään kääntymisestä.. tosin viikot nyt 33+3.. ultrassa vaan paino arvio oli niinkin muhkea että vastas viime pe jo viikoi 35+6 joten en oikein tiiä mitä pitäs miettiä.. koska sektiota en haluis ja esikon synnytys oli pitkä ja tuskallinen, varsinkin ponnistusvaihe.. ja esikko oli pieni kumminki syntyessään..
Synnytys suunnitelma ollaan synnäril tehty varalta jos neiti on oikeessa asennossa ja nomikokonen..
Eli
- ei puudutteita ellei pakko.
-ponnistuspuudutus ja kohdunkaulanpuudutus KYLLÄ.
-Amme jos vapaana ja jos ei niin suihkuun jumppapallon kanssa.
-kalvot puhkastaan jos näyttää siltä et synnytys stoppaa.
-TENS-laite
-käyrät mitataan piuhattomasti jotta vapaa liikkuminen.
-EI episiotomiaa ellei pakko.
-Ponnistusvaihe Jakkaralla tai jollain muulla mutta EI puoli-istuvassa.
-ohjataan paljon.
-pimeä huone ja musiikkia
-lasta ja äitiä ei saa erottaa mut jos joudutaan erottamaan isä seuraa vauvaa kuin hai laivaa :wink

Tossa oli nyt muutama :D kuullostipa vaativalta :D
 
Jojoballa hyvä suunnitelma jo.

Mä en ollu ajatellu koko synnytystä, mut eilen neuvolassa otettiin puheeks, et kohta varmaan pitäis alkaa miettimään sitäkin. Käytiin vähän synnytysasentoja läpi ja niistä saa toivottavasti tänään lisää infoa, kun on tutustuminen synnärillä.
Se jakkara kuitenkin kuulostaa aika hyvältä. Polvilllaan olosta tulee mieleen, et jalat vetää vaan kramppiin ja alkaa tutiseen, ku ei tässä mikään urheilija ole. Mut täytyy perehtyä tarkemmin.

Lievitystä varmaan otan, jos en ilman kestä.
Musiikkia haluaisin myös... Mietinkin, et pitäiskö kasata joku soittolista valmiiks. Mut haluaako sitä rauhallista vai vähän menevämpää musiikkia... Muse vois olla aika jees...
 
Jklssä tota ilokaasua ei ole ollenkaan tarjolla. En tosin sitä tahtoisikaan, mun tulee niin helposti huono olo ja oksennan. Vihaan sellasta sekavaa pöhnä oloa.

Ponnistin esikon ihan perus puoli - istuvassa asennossa, aluksi sukista kiinni pitäen ja lopuksi sit jalat kätilöiden lantiolla. Musta asento oli mulle sopiva. Vauvaa sai tietenkin työstää ulos kauemmin kun ehkä jos vetovoima ois ollu apuna mutta epäilen että osaksi myös siksi säästyttiin repeämiltä ettei ponnistusvaihe ollut liian pikainen vaan pää teki tuloaan hiljalleen ja kätilöt rauhassa auttoi likan ulos. Tällä kertaa toiveena myös siis samainen asento!

Jojoba..hyvä kun sanoit tosta piuhattomasta käyrillä olosta! Mä en millään haluis käyrille kun sillon tulee niin sietämätön olo, täytyy kysäistä onko ksks mahdollista tuo käyrien otto liikkeessä.

Meillä kans toiveena rauhaa kun vauva on syntynyt, ensi-imetys salissa rauhassa kolmisteen..isi ei poistu vauvan luota jos minä joudun kursittavaksi tmv. Näitä kyllä kunnioitettiin hyvin viimeks. Yllättyneitä vaan olivat kun tulivat tunnin jälkeen takas saliin ja luulivat opastavansa imetyksen niin sanoin että likka imenyt jo sen tunnin :D
 
Tuossa puoli-istuvassa asennossa olisin kaivannut juurikin niitä kätilön lanteita tueksi, mutta kätilöitä oli vain yksi lähes kokoajan, jolloin tuki vain toisella puolella teki asennosta jotenkin tosi vinon ja toispuoleisen.

Kätilöopistolla sai liikkua käyrienoton ajan, muistaakseni kone ei ollut langaton mutta piuha oli niin pitkä, että hyvin pystyi olemaan liikkeessä.
 
Toivottavasti myös jklssä toi liikkuminen käyrillä on mahdollista. Viimeksi en kyllä edes tajunnut kysyä mutta luulisi että olisivat ehdottaneet kun vikisin siinä kipuani paikallaan olon takia. Sitten myöhemmin en voinut enää liikkua kun likan syke niiasi aina kun nousin pystu asentoon. Siihen ei sitten muuta selitystä keksitty kun että napanuora oli jotenkin niin että jäi aina sillon puristuksiin. Ja menihän mulla niitä kaiken maailman piuhoja kun oli ab-tippa, oksitosiini-tippa ja epi kanyyli sekä alapäässä ktg-piuha ja supistusanturi. Huh, oon ollu yhtä reveliä koko nainen :D
 
Aattelin isukille puhua että saapi mennä alapäähän kätilön kans jalkatueksi jos ei oo toista tukijaa..jos ponnistaminen kestää niin kauan et tuki on tarpeen. Eihän sitä tartte sinne toljottaa jos alkaa heikottaa :) toivottavasti olisi nytkin mahdollista saada se opiskelija siihen avuksi niinkun viimeksi.
 
Mä en tiedä, haluanko edes ammetta. Tai niin, Tyksissä on yksi huone jossa on amme, mutta ammeeseen pääsee vain jos kalvot on ehjät. Oliko se niin, että suihkuun pääsee, kunnes epiduraali on laitettu? Tosin sittenhän epiduraalin pitäis hoitaa kipua riittävän tehokkaasti, joten ei ehkä tarvikaan suihkua enää siinä vaiheessa. Toivon.

Jumppapallon saa kuulemma itse hakea varastosta, samoin säkkituolin. Näen vaan sieluni silmin, miten lojun äksänä säkkituolissa pääsemättä itse ylös, miten mies yrittää retuuttaa meikäläistä käsistä pystyyn ja joku synnytyslääkäri saapuu juuri silloin katsomaan miten meillä menee ja joutuu hälyttämään apuvoimia, että rouva synnyttäjä saadaan takaisin vuoteeseen.

TNS-laitetta ajattelin myös pyytää, jos supistukset tuntuvat voimakkaina selässä, en ehkä muuten. Ja episiotomiaa en halua, ellei ole pakko.. Jos vauvaa pitää elvyttää, saavat lääkärit mennä keskenään, miehestä olisi siinä kohtaa ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä, muuten haluan mahdollisimman nopeasti iholle joko itselleni tai isälle. Ja toivon, ettei istukkaa tarvitse edes yrittää käsin irrottaa, vaan odotettaisiin sen syntymistä rauhassa. Mieluummin kaavintaan nukutuksessa, jos ei irtoa.
 
Mulla esikolta jälkeiset meinas vähän kestää. Puoltuntia niitä ooteltiin kunnes mä sanoin opiskelijalle että runnot nyt siihen malliin sitä mahaa että mähän en oo lähössä mihinkään vauvan luota! No se sitten teki työtä käskettyä ja lopulta istukka onneksi syntyi ehjänä. Toivottavasti nyt olisi helpompi sen suhteen, painelu nimittäin sattu pirusti ja lisäks sain vielä oksitosiinia lisää :/

Miten muuten teillä joilla kakkonen on jo maailmassa, miten ootte uudelleen synnyttäjinä pärjänneet jälkisupistusten kanssa? Mulla ne oli aivan kamalia jo esikoltakin, kierin vaan vauvan kanssa sängyssä kivusta ja vedin särkylääkettä..oon kuullut että ne on toisella kierroksella taas asteen pahempia kun ekalta..ei kamala mitä sieltä sit on tulossa :sad001
 
Mä ajattelin yrittää kestää tän synnytyksen ilman epiduraalia. Mulla se toimi liiankin loistavasti, vei kivut täysin mutta supparit stoppas samalla kokonaan! Synnytys veny seuraavaan päivään ja taas supparit stoppas kun halusin epin. Muutaman h odottelun jälkeen kalvot puhkaistiin koska olin jo niin paljon auki. Siitähän ne kivut räjähti ja lisää epiduraalia. Noh, ponnistus suppareita en tuntenu mut seurasin käyrää ja ponnistin aina kun näin et käyrä nousee!

Nyt ajattelin et jos vaan pystyn olemaan niissä kivuissa niin en ota epiä että sais synnytyksen nopeemmin hoidettua. Ilokaasu myös toimi mulla ja sitä hengittelin ahkeraan ja hengitän kyllä nyttenkin!! Ei menny pää sekaisin, mutta autto kipuihin. Niin ja kohdunkaulanpuudutuksen haluan! Spinaalista en tiedä...

Varmaan samassa puoli istumassa asennossa yritän tämänkin vauvan puskea maailmaan. Se tuntu jotenkin luonnolliselta. Mies autto ja oli jalkatukena kätilön kanssa jossain vaiheessa, kunnes toinenkin kätilö tuli paikalle ihan lopussa! Ja kyllähän se tapahtumia seuras lähietäisyydeltä senkin jälkeen loppuun saakka, hullu mies :grin

Eniten mua pelottaa peräpukamat! Ekassa synnytyksessä ponnistusta kipeempää teki peräsuolen venyminen ja se jätti jälkeensä "ihanat" pukamat! Huusin oikeesti jossain vaiheessa etten pysty ponnistamaan, koska peräsuoli repeää! :confused: Ja se teki oikeesti TODELLA kipeää! Muutoin edellistä synnytyksestä on hyvä maku,mutta just tuo peräsuoli/pukamat jätti sen pienen pelon!
 
Minullakaan istukka ei tullu itsestään ulos. Lääkäri sitä yritti vähän painaa,mutta huusin jo kivusta, ennenkuin hän ehti kättä mahalle kunnolla laittaa :grin Mut vietiin sit hysteerisenä leikkaussaliin (pikkasen hormoonit heitteli ja olin aivan paniikissa et kuinka se sattuu..) ja siellä mua hoidettiin "haastavana potilaana" :rolleyes: sain niiiiin paljon lääkkeitä etten tuntenu mitään päästä alaspäin ja painamalla se sieltä pois luiskahti! Heräämössä pari tuntia selvittelin päätä sit vaavin ja isin luo! Toivottavasti nyt istukka tulis ulos ihan "normaalisti". En tiiä johtuuko tuosta toimenpiteestä, mutta mulla ei ollu yhtään jälkipolttoja!
 
Koitan tänä aamuna kirjoittaa hiukan selkeämmin, ettei tule lisää huonoa kieltä -merkintöjä ja että teksti olisi ymmärrettävää.:oops:

En muista, että jälkisupistukset olisivat olleet mitenkään pahoja. Jonkin verran niitä alkuun oli, mutta ei ne kovin pahoja olleet. Tai sitten olen saanut suljettua ne mielestä kokonaan.
 
Yritän itsekki selvitä ilman lääkkeitä, mutta jos homma pitkittyy niin kai se on epi otettava. Pelkään vain että synnytys pysähtyy jos epi laitetaan.

Asentoakin olen yrittänyt miettiä ja jotenkin kaikissa pysty asennoissa kuvittelisin jalkojen puutuvan jossain vaiheessa ja ylimääräistä energiaa kuluisi kropan pystyssä pitämiseen. Ensisynnyttäjä kun olen niin puoli-istuva kuulostaisi hyvältä, kun siinä voi ottaa tukea jalkatuista tai kätilöistä. No, nähtäväksi jää mitenkä päin sitä oikeasti sitten on.:grin
 
Takaisin
Top