Mä menin ekaan synnytykseen ihan avoimin mielin enkä juuri miettinyt asiaa etukäteen. Ajattelin ja edelleen ajattelen, että naiset on aina synnyttäneet ja nykyäänkin kai suurin osa maailman naisista synnyttää ilman näitä apuja, joita esim. Suomen kaltaisessa maassa on tarjolla. Toisaalta kaikkea voi tapahtua, eikä niitä juttuja useinkaan voi mitenkään ennakoida, joten turhaa liikaa stressata etukäteen. Mut olis outoa jos yhtään synnytys ei jännittäisi! Onneksi kuitenkin apua on lähellä saatavissa, jos siellä sairaalassa on.
Itselleni jäi synnytyksestä hyvä fiilis ja koko se homma, synnytys ja se oman lapsen saaminen on ihan huippujuttuja elämässä. Supistuskivut oli kovat, mutta ei ne kauan kestäneet ja lisäksi se hämmästytti, että tosiaan supistusten välillä ei tuntunut miltään ja sai jotenkin hengähdettyä ennen kuin seuraava iski päälle. Epiduraali auttoi tosi hyvin, vei jossain vaiheessa kivut kokonaan pois. Ilokaasusta en taas saanut mitään apua. Ja alatiesynnytyksestä toipuminen oli kans mukavan nopeaa. Jo muutaman päivän päästä oli ihan normaali olo. No, jokainen synnytys on erilainen, täytyy toivoa että tää toinenkin menisi hyvin.
nennaemilia, joskus sype-keskusteluja seuranneena ja käyneenä muistan vaan, kun kätilöt sanoi, et kivuttomaksi tuskin saa kenenkään synnytystä, mutta sitä kipua saa nykyään hyvin hoidettua eikä kenenkään ole tarkoitus kärsiä ylimäärin. Ja se on uskomatonta, mitä voimaa itsestä voi synnytyksessä löytyä...