Synnytys
- Ketjun aloittaja Michelle
- Aloituspäivämäärä
I-P
Puuhakas puhuja
Mekin olaan nyt kotiuduttu ja nyt ehdin synnytystä muistelemaan. Kaikki synnytys -ja kipupelkoiset, tämä synnytystarina kannattaa lukea! :)
Viikkoja oli 40+5 kun puoliltaöin sohvalla telkkaria katsoessa tunsin että jotain hulahti housuun. Sanoin miehelle että saattoi olla lapsivettä ja jäin kuulostelemaan josko sitä tulisi lisää. Lisää nestettä tuli sen verran, että laitoin varmuudeksi siteen. Puolen tunnin kuluttua tästä soitin synnytyssairaalaan ja sain varmistuksen että lapsivettähän se. Supistuksia en ollut koko raskauden aikana tuntenut ainuttakaan, eikä niitä edelleenkään tuntunut. Sairaalalta kehoittivat mennä nukkumaan ja ottamaan panadolin jos alkaa supistamaan. Pyysivät että tulen aamulla sairaalalle antamaan streptonäytteen. Menin nukkumaan ja samantien kun kävin vaakatasoon aloin tuntemaan menkkajomotusta alavatsalla. En saanut unta, koska rupesi jännittämään että käynnistyiskö synnytys vai ei. Pikkuhiljaa yön aikana menkkajomotus muuttui aaltoilevaksi ja totesin että nyt taitaa supistaa. Otin Panadolin. Kivut voimistuivat kokoajan ja kuuden maissa aamulla herätin miehen että nyt sattuu jo aika paljon, vois alkaa valmistautumaan että lähetään synnyttämään. Supparit alkoivat olemaan sen verran kovia että otin toisen panadolin ja menin lämpimään suihkuun. Tässä vaiheessa suppareita tuli n. 7min välein. Suihkussa sain helpotusta suppareihin suihkuttelemalla kuumalla vedellä alavatsaa aina supparin aikana. Olin suihkussa suunnilleen tunnin kun totesin että vois syödä aamupalan ja lähteä kohti sairaalaa. Kun lopetin suihkun supparit voimistuivat radikaalisti. Ehdin kaataa aamiaismurot lautaselle kun totesin että en pysty syömään ja kellotin supparit tulevan 4min välein. Tässä vaiheessa tuli kiire. Sanoin miehelle että nyt sattuu ja lähdetään HETI. Automatka oli ehkä tuskallisin vaihe koko synnytyksessä. Supparit voimistuivat edelleen ja kärvistelin etupenkillä puuskuttaen. Automatka ei onneksi kestänyt kun 15min. Sairaalalla löin neuvolakortin tiskiin ja sanoin että tultiin synnyttämään :D Kätilö oli ihana! Hän totesi minun olevan 6cm auki ja synnytyksen olevan hyvin käynnissä. Hän kysyi toiveitani synnytyksestä. Sanoin että haluan kaikki mahdolliset puudutteet.
Tästä lähdettiinkin suoraan saliin ottamaan epiduraali. Lääkäriä odottaessa sain ilokaasua ja se veikin suppareilta terävimmän kärjen. Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan en tuntenut mitään. Epiduraali heikensi suppareita ja eteneminen seisahtui muutamaksi tunniksi. Sain oksitosiinia tippaan ja epiduraalia lisäannoksen jossain vaiheessa. Lepäilin/nukuin salissa ja mieskin kävi syömässä välillä. Kätilö varmisteli kokoajan tuntemuksiani ja kertoi mitä tapahtuu seuraavaksi. Vauvalta otettiin jossain vaiheessa verikoe, koska sydän äänet heittelivät, mutta kaikki oli kuitenkin vauvalla hyvin. Tätä epiduraalin aikaista salihengailua kesti n. 4h kunnes tunsin ponnistamisen tarvetta. Kätilö laittoi pudendaalipuudutuksen ja lisäsi vielä pienen annoksen epiduraalia. Vauvan pää oli niin hyvässä tarjonnassa että kätilö ehdotti joskos alettais ponnistelemaan kunhan puudutukset alkaa vaikuttaa. Sain itse päättää milloin koin olevani valmis ponnistamaan ja sain tarkat neuvot miten se tapahtuisi. Hetken päästä koin olevani valmis.
Tunsin supistukset paineena ja ponnistamisentarpeena. Ponnistus sujui hallitusti ja minulle kerrottiin kokoajan missä mennään. Pään syntyessä tunsin hieman poltetta, seuraavalla supparilla syntyi poika 3155g 52cm päänympärys 35,5cm :) Ponnistusvaihe kesti 34min, kipua en tuntenut missään vaiheessa. Vauva pääsi heti iholle paidan sisään ja isä sai leikata napanuoran. Istukka irtosi n. vartin päästä, jonka jälkeen minut tikattiin. Edelleenkään en tuntenut mitään. Saimme jäädä saliin keskenämme ihailemaan tulokasta n. puoleksi tunniksi, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Suihkun aikana isä yhdessä kätilön kanssa kylvetti pojan. Tämän jälkeen saimme ruokaa ja lähdimme osastolle perhehuoneeseen.
Synnytyksen kokonaiskesto 14h 40min. Minulle tuli pieni repeämä ja välilihaa leikattiin vähän. En tiedä tarkkaa tikkien lukumäärää, mutta muutama niitä on. Synnytyksen jälkeen oli pientä heikotusta, mutta muutoin kaikki kunnossa. Minulle jäi oikein hyvä mielikuva synnytyksestä, asiat etenivät hallitusti ja minun tuntemuksia kuunnellen. Toipuminen on sujunut hyvin myös. :)
Viikkoja oli 40+5 kun puoliltaöin sohvalla telkkaria katsoessa tunsin että jotain hulahti housuun. Sanoin miehelle että saattoi olla lapsivettä ja jäin kuulostelemaan josko sitä tulisi lisää. Lisää nestettä tuli sen verran, että laitoin varmuudeksi siteen. Puolen tunnin kuluttua tästä soitin synnytyssairaalaan ja sain varmistuksen että lapsivettähän se. Supistuksia en ollut koko raskauden aikana tuntenut ainuttakaan, eikä niitä edelleenkään tuntunut. Sairaalalta kehoittivat mennä nukkumaan ja ottamaan panadolin jos alkaa supistamaan. Pyysivät että tulen aamulla sairaalalle antamaan streptonäytteen. Menin nukkumaan ja samantien kun kävin vaakatasoon aloin tuntemaan menkkajomotusta alavatsalla. En saanut unta, koska rupesi jännittämään että käynnistyiskö synnytys vai ei. Pikkuhiljaa yön aikana menkkajomotus muuttui aaltoilevaksi ja totesin että nyt taitaa supistaa. Otin Panadolin. Kivut voimistuivat kokoajan ja kuuden maissa aamulla herätin miehen että nyt sattuu jo aika paljon, vois alkaa valmistautumaan että lähetään synnyttämään. Supparit alkoivat olemaan sen verran kovia että otin toisen panadolin ja menin lämpimään suihkuun. Tässä vaiheessa suppareita tuli n. 7min välein. Suihkussa sain helpotusta suppareihin suihkuttelemalla kuumalla vedellä alavatsaa aina supparin aikana. Olin suihkussa suunnilleen tunnin kun totesin että vois syödä aamupalan ja lähteä kohti sairaalaa. Kun lopetin suihkun supparit voimistuivat radikaalisti. Ehdin kaataa aamiaismurot lautaselle kun totesin että en pysty syömään ja kellotin supparit tulevan 4min välein. Tässä vaiheessa tuli kiire. Sanoin miehelle että nyt sattuu ja lähdetään HETI. Automatka oli ehkä tuskallisin vaihe koko synnytyksessä. Supparit voimistuivat edelleen ja kärvistelin etupenkillä puuskuttaen. Automatka ei onneksi kestänyt kun 15min. Sairaalalla löin neuvolakortin tiskiin ja sanoin että tultiin synnyttämään :D Kätilö oli ihana! Hän totesi minun olevan 6cm auki ja synnytyksen olevan hyvin käynnissä. Hän kysyi toiveitani synnytyksestä. Sanoin että haluan kaikki mahdolliset puudutteet.
Tästä lähdettiinkin suoraan saliin ottamaan epiduraali. Lääkäriä odottaessa sain ilokaasua ja se veikin suppareilta terävimmän kärjen. Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan en tuntenut mitään. Epiduraali heikensi suppareita ja eteneminen seisahtui muutamaksi tunniksi. Sain oksitosiinia tippaan ja epiduraalia lisäannoksen jossain vaiheessa. Lepäilin/nukuin salissa ja mieskin kävi syömässä välillä. Kätilö varmisteli kokoajan tuntemuksiani ja kertoi mitä tapahtuu seuraavaksi. Vauvalta otettiin jossain vaiheessa verikoe, koska sydän äänet heittelivät, mutta kaikki oli kuitenkin vauvalla hyvin. Tätä epiduraalin aikaista salihengailua kesti n. 4h kunnes tunsin ponnistamisen tarvetta. Kätilö laittoi pudendaalipuudutuksen ja lisäsi vielä pienen annoksen epiduraalia. Vauvan pää oli niin hyvässä tarjonnassa että kätilö ehdotti joskos alettais ponnistelemaan kunhan puudutukset alkaa vaikuttaa. Sain itse päättää milloin koin olevani valmis ponnistamaan ja sain tarkat neuvot miten se tapahtuisi. Hetken päästä koin olevani valmis.
Tunsin supistukset paineena ja ponnistamisentarpeena. Ponnistus sujui hallitusti ja minulle kerrottiin kokoajan missä mennään. Pään syntyessä tunsin hieman poltetta, seuraavalla supparilla syntyi poika 3155g 52cm päänympärys 35,5cm :) Ponnistusvaihe kesti 34min, kipua en tuntenut missään vaiheessa. Vauva pääsi heti iholle paidan sisään ja isä sai leikata napanuoran. Istukka irtosi n. vartin päästä, jonka jälkeen minut tikattiin. Edelleenkään en tuntenut mitään. Saimme jäädä saliin keskenämme ihailemaan tulokasta n. puoleksi tunniksi, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Suihkun aikana isä yhdessä kätilön kanssa kylvetti pojan. Tämän jälkeen saimme ruokaa ja lähdimme osastolle perhehuoneeseen.
Synnytyksen kokonaiskesto 14h 40min. Minulle tuli pieni repeämä ja välilihaa leikattiin vähän. En tiedä tarkkaa tikkien lukumäärää, mutta muutama niitä on. Synnytyksen jälkeen oli pientä heikotusta, mutta muutoin kaikki kunnossa. Minulle jäi oikein hyvä mielikuva synnytyksestä, asiat etenivät hallitusti ja minun tuntemuksia kuunnellen. Toipuminen on sujunut hyvin myös. :)
Sapiisakki
Näppärä viestien naputtelija
Kuulostaa tosi hienolta I-P! Toivottavasti omakin synnytys onnistuisi noin hyvin.
SenjoraG
Vauhtiin päässyt keskustelija
I-P - Kiitos että jaoit. Tuosta jäi hyvä mieli itsellekin ja toivon tunnetta että synnytyksestä itsekin voi pärjätä. Mutta ainahan ne ovat yksilöllisiä kokemuksia. Kun sanot, että niitä suppareita alkoi sitten tulla aaltomaisesti, niin oliko se siis aaltomaista kovaa menkkakipua vai sellaista harjoitussupistusta jossa jonkinlainen kova kipu samalla?
I-P
Puuhakas puhuja
Mullahan oli siinämielesä helppo raskaus etten tuntenut mitään suppareita koko raskauden aikana. En edelleenkän tiedä miltä harjoitussupistuksen kuuluisi tuntua
Oikeat supparit alkoi tosiaan menkkajomotuksena jota tuli tasaisin väliajoin. Kuvaisin supistusta aaltomaiseksi erittäin kovaksi menkkakivuksi. Se lähti aaltona alaselästä ja tuntui koko alavatsalla sekä reisissä. Koko lantion alue oli ikäänkuin tulessa. Supparin aikana oikeen mikään asento ei tunnu hyvältä. Itse koin parhaaksi seisoa ja kallistua eteenpäin tukien esim seinään. Myös kontillaan olo oli hyvä asento. Pieni heijaava liike auttoin vähän. Paikallaan oleminen esim epiduraalin laiton aikana oli aika tuskallista, kun tuli suppareita.
SenjoraG
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos selityksestä. Toivon luomu synnytystä mutta suppareitten kivut pelottavat.
Siksi yritän saada mahdollisemman laajan kuvan siitä mitä se voisi olla. Tosin kun kaikilla ne ovat niin erilaisia ja kipu subjektiivista niin on tietenkin vaikea ennalta pystyä tietämään miltä se tulee minulla olemaan.
Siksi yritän saada mahdollisemman laajan kuvan siitä mitä se voisi olla. Tosin kun kaikilla ne ovat niin erilaisia ja kipu subjektiivista niin on tietenkin vaikea ennalta pystyä tietämään miltä se tulee minulla olemaan.
NinjaKirppu
Näppärä viestien naputtelija
Kirjotan kyllä vielä vähän tarkemmin synnytyksestä myöhemmin mutta mulla ei esimerkiks ainutkaan supistus tuntunut mahassa. Kaikki vaan selässä ja vahingossa pärjäsin 7cm ilman mitään kivunlievitystä ja epidurali laitettiin silleen että heti sen laiton jälkee käskettii selältee et ne puhkasee kalvot. Olinki jo 10cm auki. :D tossa välissä menin tosiaan siihen 7cm asti sillä että mies hiero alaselkää supistuksen aikana ja sitte viimeset 3cm ilokaasu ja mies apuna. En voi väittää että mukavaa oli mutta kyllä sen pärjää.
NinjaKirppu
Näppärä viestien naputtelija
Juu täälläpä täällä. :) yritän kirjottaa kokemuksista ennenku itte oot täällä kyläilemässä ja hankkimassa niitä. :D
I-P
Puuhakas puhuja
Mulla taas toi alaselän hierominen supparin aikana tuntui tosi ilkeeltä..
NinjaKirppu
Näppärä viestien naputtelija
Tässä sen huomaa miten erillaista on. Mulla kun koko supistus kohdistu vaan selkään (ja lonkkiin jossai kohtaa) niin semmonen periaatteessa erillainen kipu oli hyvä. Mies siis oikeesti runnoi mun alaselkää. :D mä ohjasin vaan että ylempää vai alempaa. :D
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Maanantaina aamulla aikaisin alkoi menkkakipumainen jomotus alavatsalla ja vähän verensekainen valkovuoto.
Lähdin sit sen vuoksi työpaikalle, koska olin luvannu mun oppilaille että käyn ennen joulua vielä. No koululla menikin klo9-14 ja kävin vielä Prismassa 14-15.
Puoliltapäivin oli jomotus muuttunut miedoiksi supisteluiksi.
Supistukset voimistui pikkuhiljaa, mutta ennen viittä potkin aviomieheni vielä töihin. Äiti tuli pitään mulle seuraa. Supparit tuli 11-3min välein ja oli kestoltaan 30-60sek koko illan ja alkuyön. Olin koko ajan jumppapallolla, liikkeessä jne. Hoidin tiskit, pyykit ja imuroin...
Puolenyön aikaan lähdettiin miehen kans sairaalaan kun tulivat kolmen minuutin välein ja olin kohdunsuulta auki 3-4cm.
Sairaalassa homma hidastui mutta kipeentyi. Kyllä oli ihan kestämistä...
Aukesin siitä 3-4sentistä varmempaan neljään senttiin isolla tuskalla ja noin kolmella tunnilla. Kyllä vitutti superhidas aukeaminen. Apuna oli miehen hieronta, jumppapallo ja lämpöpussit.
Siirryttiin polin puolelta synnytyssaliin ja pääsin ammeeseen ja hönkäileen ilokaasua. Kaasu oli oikein jees.
Ja vettä ilman en todellakaan olis pärjänny!
Siellä ammeessa reilussa tunnissa aukenin yhdeksään senttiin. Ja kivut oli helvetilliset sen jälkeen.
Aamulla ennen seitsemää syntyi likka 22min ponnistuksen päätteeksi. Ne supistukset ammeen ja ponnistamisen välissä oli järkyttäviä. Jos en olis ollu auki jo 9cm, olisin tarvinnu lääkkeitä. Kun kätilö ja aviomies tsemppasi niin selvisin. Mutta kyllä murisin, valitin, kiroilin ja ulvoin ilokaasumaskiin.
Kalvot puhkottiin ja ponnistaminen ei ollu kamalan kivuliasta.
Jälkeiset tuli todella nopsaan (8min) ja kohtu pieneni samointein. Ja yks tikki klitoriksen ja virtsaputken välissä ja voin ihan istua ja olla normaalisti kunhan on hissukseen.
Kotiuduttiin 28h synnytyksen jälkeen. Ja käytiin polilla tarkastuksessa tänään. Kaikki muuten ok mutta bilirubiiniarvot koholla joten pe aamuna taas labraan.
Vauva syö, kakkaa ja pissaa, joten kyllä tämä hienosti etenee. Ja mä en tarvii mitään kipulääkkeitä ja olen muutenki "normaali" vaikka just synnytin. Tää on ihanaa!
Sori jos teksti on sekava... Oon kirjoitellu vähän pätkissä tässä likka ihokontaktissa ja rinnalla vaihdellen.
Lähdin sit sen vuoksi työpaikalle, koska olin luvannu mun oppilaille että käyn ennen joulua vielä. No koululla menikin klo9-14 ja kävin vielä Prismassa 14-15.
Puoliltapäivin oli jomotus muuttunut miedoiksi supisteluiksi.
Supistukset voimistui pikkuhiljaa, mutta ennen viittä potkin aviomieheni vielä töihin. Äiti tuli pitään mulle seuraa. Supparit tuli 11-3min välein ja oli kestoltaan 30-60sek koko illan ja alkuyön. Olin koko ajan jumppapallolla, liikkeessä jne. Hoidin tiskit, pyykit ja imuroin...
Puolenyön aikaan lähdettiin miehen kans sairaalaan kun tulivat kolmen minuutin välein ja olin kohdunsuulta auki 3-4cm.
Sairaalassa homma hidastui mutta kipeentyi. Kyllä oli ihan kestämistä...
Aukesin siitä 3-4sentistä varmempaan neljään senttiin isolla tuskalla ja noin kolmella tunnilla. Kyllä vitutti superhidas aukeaminen. Apuna oli miehen hieronta, jumppapallo ja lämpöpussit.
Siirryttiin polin puolelta synnytyssaliin ja pääsin ammeeseen ja hönkäileen ilokaasua. Kaasu oli oikein jees.
Ja vettä ilman en todellakaan olis pärjänny!
Siellä ammeessa reilussa tunnissa aukenin yhdeksään senttiin. Ja kivut oli helvetilliset sen jälkeen.
Aamulla ennen seitsemää syntyi likka 22min ponnistuksen päätteeksi. Ne supistukset ammeen ja ponnistamisen välissä oli järkyttäviä. Jos en olis ollu auki jo 9cm, olisin tarvinnu lääkkeitä. Kun kätilö ja aviomies tsemppasi niin selvisin. Mutta kyllä murisin, valitin, kiroilin ja ulvoin ilokaasumaskiin.
Kalvot puhkottiin ja ponnistaminen ei ollu kamalan kivuliasta.
Jälkeiset tuli todella nopsaan (8min) ja kohtu pieneni samointein. Ja yks tikki klitoriksen ja virtsaputken välissä ja voin ihan istua ja olla normaalisti kunhan on hissukseen.
Kotiuduttiin 28h synnytyksen jälkeen. Ja käytiin polilla tarkastuksessa tänään. Kaikki muuten ok mutta bilirubiiniarvot koholla joten pe aamuna taas labraan.
Vauva syö, kakkaa ja pissaa, joten kyllä tämä hienosti etenee. Ja mä en tarvii mitään kipulääkkeitä ja olen muutenki "normaali" vaikka just synnytin. Tää on ihanaa!
Sori jos teksti on sekava... Oon kirjoitellu vähän pätkissä tässä likka ihokontaktissa ja rinnalla vaihdellen.
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lisäys vielä:
Oksensin monesti yön aikana joten pillimehujen imeminen oli parasta lisäenergiaa.
Mulla supistukset tuntui koko avautumisajan (14-15h) alavatsalla. Ei ollenkaan selässä, reisillä tai kunnolla ylävatsallakaan.
Olimme synnytyksen jälkeen muutaman tunnin osastolla ja sit vuorokauden potilashotellissa. Ei siis mitään käsitystä millaista olis normaalilla osastolla. Hotelli kun oli kuin kotona olis miehen kans rauhassa kaksin. Ja vieraita sai käydä vapaasti ja olla omis vaatteissa yms.
Oksensin monesti yön aikana joten pillimehujen imeminen oli parasta lisäenergiaa.
Mulla supistukset tuntui koko avautumisajan (14-15h) alavatsalla. Ei ollenkaan selässä, reisillä tai kunnolla ylävatsallakaan.
Olimme synnytyksen jälkeen muutaman tunnin osastolla ja sit vuorokauden potilashotellissa. Ei siis mitään käsitystä millaista olis normaalilla osastolla. Hotelli kun oli kuin kotona olis miehen kans rauhassa kaksin. Ja vieraita sai käydä vapaasti ja olla omis vaatteissa yms.
Muokattu viimeksi:
enmastina00
Näppärä viestien naputtelija
Tässäpä minun tarinointi synnytyksestä joka meni aivan just päin vastoin ko ite olin ajatellu.
Tiistaina 9.12
Aamulla 6.00 tulee limatulppa jonka jälkeen alkaa kipeät supistukset, ei säännöllisesti mutta tulee kuitenki. Käyn koiran kans lenkillä ja touhuilen kotona, alaselässä ja alamahassa menkkajomotusta, myöhemmin illalla myös lonkissa.
22.00 käyn sänkyyn nukkumaan, noin puolen tunnin päästä alkaa supistukset tulla säännöllisesti 25min välein.
00.00 soitan miehelle että lähtee tulemaan kotiin, supistukset tulee osittain jo 5min välein.
Keskiviikko 10.12
2.30 ollaan sairaalassa, tarkkailussa käyn pyörähtään sen verran että otetaan verikokeet ja sisätutkimus. Kohdunkaula hävinnyt, kohdunsuu auki kahdelle sormelle.
3.00 päästään saliin ja mulle laitetaan antibiootti tippumaan kun streptokkinäyte positiivinen. Saan kipulääkettä lihakseen ja ilokaasua, ne vie kivulta pahimman kärjen. Mies nukkuu säkkituolissa salin nurkassa kolmisen tuntia.
9.00 lääkäri tulee ja puhkasee kalvot, oksitosiinitippa alotetaan ja myöhemmin tulee erikoistuva lääkäri laittamaan epiduraalin. Tässä vaiheessa kivut alkaa olla niin pahat etten enää muista kellon ajoista mitään.
Epiduraali siis ei mennyt oikeaan paikkaan ja minulta puutui vain vasen jalka, oksitosiinitippa meni täysillä ja ainut kivunlievitys joka toimi oli ilokaasu. En voinu syödä ja jossain vaiheessa iltapäivää kaikki mitä joinkin tuli supistuksen aikana ulos. Koko päivä meni nuissa kivuissa, minut katetroitiin muistaakseni kolmesti. Auki olin koko ajan vain 3cm. Vauvalla sykkeet koko ajan hyvät joten mitään hätää hänellä ei ollut.
21.00 anestesialääkäri tulee laittamaan epiduraalin uudelleen. Hän laittaa ensin väärään paikkaan ja vasta kolmas epiduraali menee OIKEASTI epiduraalitilaan ja alkaa vaikuttaa. Yökätilön kanssa sovitaan että nyt kun kivut alkaa hellittää saan torkahtaa 1-2 tuntia että jaksan ponnistaa. Tässä vaiheessa olin siis valvonut 1,5 vuorokautta.
Mies lähti kotiin syömään. Oli päässyt mäkkärin eväspussin kans ovesta sisään kun soitin että olen 9,5 cm auki ja alan harjoitella ponnistamista.
23.00 aktiivinen ponnistaminen lasketaan alkaneeksi.
Kun olen ponnistanut 1h 15min soitetaan lääkäri paikalle ja hän ottaa vauvan imukupilla pois.
00.30 syntyy meille ihana pieni tyttö, 50cm ja 3975grammaa. Agpar-pisteet 5/9, koska vauva ei ensimmäiseen puoleen minuuttiin oikein hoksannut hengittää.
Makasin siis koko ajan salissa sängyssä, en saanut liikkua koska kalvot oli puhkastu ja vauvan pää ei ollut kiinnittynyt.
Olin suunnittelut suihkua, ammetta, oli rentouttavia asentoja yms. Eipä tullut niitä sitten käytettyä.
Kuitenki mulla oli aivan ihanat kätilöt koko ajan joten se helpotti suunnattomasti. Ei jääny traumoja ja aion synnyttää uudelleen. Tuli pieniä repeämiä ja väliliha leikattiin, kätilö kuitenki ommellessa lohutti että tuli melkein ko uus alapäästä :P
Tiistaina 9.12
Aamulla 6.00 tulee limatulppa jonka jälkeen alkaa kipeät supistukset, ei säännöllisesti mutta tulee kuitenki. Käyn koiran kans lenkillä ja touhuilen kotona, alaselässä ja alamahassa menkkajomotusta, myöhemmin illalla myös lonkissa.
22.00 käyn sänkyyn nukkumaan, noin puolen tunnin päästä alkaa supistukset tulla säännöllisesti 25min välein.
00.00 soitan miehelle että lähtee tulemaan kotiin, supistukset tulee osittain jo 5min välein.
Keskiviikko 10.12
2.30 ollaan sairaalassa, tarkkailussa käyn pyörähtään sen verran että otetaan verikokeet ja sisätutkimus. Kohdunkaula hävinnyt, kohdunsuu auki kahdelle sormelle.
3.00 päästään saliin ja mulle laitetaan antibiootti tippumaan kun streptokkinäyte positiivinen. Saan kipulääkettä lihakseen ja ilokaasua, ne vie kivulta pahimman kärjen. Mies nukkuu säkkituolissa salin nurkassa kolmisen tuntia.
9.00 lääkäri tulee ja puhkasee kalvot, oksitosiinitippa alotetaan ja myöhemmin tulee erikoistuva lääkäri laittamaan epiduraalin. Tässä vaiheessa kivut alkaa olla niin pahat etten enää muista kellon ajoista mitään.
Epiduraali siis ei mennyt oikeaan paikkaan ja minulta puutui vain vasen jalka, oksitosiinitippa meni täysillä ja ainut kivunlievitys joka toimi oli ilokaasu. En voinu syödä ja jossain vaiheessa iltapäivää kaikki mitä joinkin tuli supistuksen aikana ulos. Koko päivä meni nuissa kivuissa, minut katetroitiin muistaakseni kolmesti. Auki olin koko ajan vain 3cm. Vauvalla sykkeet koko ajan hyvät joten mitään hätää hänellä ei ollut.
21.00 anestesialääkäri tulee laittamaan epiduraalin uudelleen. Hän laittaa ensin väärään paikkaan ja vasta kolmas epiduraali menee OIKEASTI epiduraalitilaan ja alkaa vaikuttaa. Yökätilön kanssa sovitaan että nyt kun kivut alkaa hellittää saan torkahtaa 1-2 tuntia että jaksan ponnistaa. Tässä vaiheessa olin siis valvonut 1,5 vuorokautta.
Mies lähti kotiin syömään. Oli päässyt mäkkärin eväspussin kans ovesta sisään kun soitin että olen 9,5 cm auki ja alan harjoitella ponnistamista.
23.00 aktiivinen ponnistaminen lasketaan alkaneeksi.
Kun olen ponnistanut 1h 15min soitetaan lääkäri paikalle ja hän ottaa vauvan imukupilla pois.
00.30 syntyy meille ihana pieni tyttö, 50cm ja 3975grammaa. Agpar-pisteet 5/9, koska vauva ei ensimmäiseen puoleen minuuttiin oikein hoksannut hengittää.
Makasin siis koko ajan salissa sängyssä, en saanut liikkua koska kalvot oli puhkastu ja vauvan pää ei ollut kiinnittynyt.
Olin suunnittelut suihkua, ammetta, oli rentouttavia asentoja yms. Eipä tullut niitä sitten käytettyä.
Kuitenki mulla oli aivan ihanat kätilöt koko ajan joten se helpotti suunnattomasti. Ei jääny traumoja ja aion synnyttää uudelleen. Tuli pieniä repeämiä ja väliliha leikattiin, kätilö kuitenki ommellessa lohutti että tuli melkein ko uus alapäästä :P
