Synnytys

En nyt juuri muista merkkiä mutta luontaistuotekaupassa oon sitä vain nähnyt. Paketissa on kotilon kuva :D aijon kyllä ostaa sitä purkin valmiiksi jos käy niin että joudun taas sektioon.

Mullakin oli synnytyksen jälkeen pitkään ne itsesyytökset sektiosta. Varmaan melkein pari vuotta, vaikka sainkin kokea avautumisvaiheen kaikkine kipuineen niin silti tuntu että naisena jäin jostain paitsi kun en päässytkään ponnistamaan ja kokemaan sillain sitä synnytystä kunnolla.

imetys ei mullakaan lähtenyt käyntiin ollenkaan vaikka imetin joka syötöllä ja lapsi imi kunnolla...Kolmen kuukauden väkisin pumppaamisen jälkeen sain niin pahan rintatulehduksen että jouduin sairaalaan pariksi päivää ja rinnasta tyhjennettiin mätäpaiseita neulan ja jäädyttämisen avulla. Elämäni hirvein kokemus. Mikään kipu ei mee sen yli. Ei ees synnytyksessä :/ kaksi antibioottia lähti menee päällekkäin ja kipulääkekuuri. vaavi ei huolinu rintaa enää sitäkään vähää mitä aikaisemmin... tosin menikin viikko ennenkuin sain ees imettää sen sairaala reissun jälkeen ja kivut esti pumppaamisen....

mulla sektion jälkeen oli myös katetri sen seuraavan päivän ku virtsarakko oli saanut osumaa sektiossa ja tihuutti verta... äkäinen hoitaja vaati jo 5h sektion jälkeen mua kävelee ja suihkuun, veti katetripussista että alahan tulla. :D napakasti käski vaan liikkua vaikka itkua väänsin sen sektio päivän... mutta tosiaan seuraavana päivänä kaikki oli jo toisin. Oma rauha omassa huoneessa vauvan kanssa edesauttoi kyllä topumista. Saatiin touhuta ihan keskenämme.

Olihan se arpi pitkään sellainen outo. Kiinnikkeitä tuli jonkun verran, ne selvis myöhemmässä kohdun operoinnissa mutta en ollut kipeä kyllä yhtään ja jos vähän kivisteli sitä vaan ajtteli että kuuluu kuvaan... Varmaan tuo reissuun lähteminen sai muuta ajateltavaa.. silloin oli ne ihan hirveet helteet monta vikkoa ja oli pakko päästä mökille vilvoittelemaan. kotona oli tosi läkähdyttävää ja ahisti kun koko ajan oli oven takana joku tulossa kylään. Niimpä pakattiin tavarat ja suunnaattiin muutaman mutkan kautta mökille. Siellä sai olla ihan rauhassa. :D
 
^ On se sitten se Baba de Caracol, jos siinä on se kotilon kuva. Ei niitä etanavoiteita taida nyt ollakaan muita markkinoilla...? Mutta juu, eli tavaratalojen kosmetiikkaosastot ja luontaistuotekaupat siis myyvät, ehkä apteekitkin.
 
Anteeksi että tulen huutelemaan kesäkuisista, mutta kyllä epiduraalin saa muulloinkin kuin vaan ensimmäisessä synnytyksessä. Itse olen ottanut kaikissa kolmessa, ja todennäköisesti otan tässä seuraavassakin.
 
Juuri näin, tota mieltä mäkin oon et epiduraalin saa muutkin kuin vain ensisynnyttäjät. Mie tykkäsin epiduraalista enempi kun spinaalista. Mulla spinaali vei kokonaan ponnistustarpeen ja kiva siinä sit kun supistuksia olis mutta ei ponnistuta olleenkaan, mut tulihan toi pihalle vaikka ei ponnistustarvetta ollukaan, miehen ja kätilön avustuksella...
 
Muokattu viimeksi:
Itse olen onneksi vielä säästynyt synnytyspeloilta. Ehkä siihen on auttanut se, että tuttavilta olen kuullut vain hyviä kokemuksia synnytyksistä ja kannustavia juttuja :) Kauhutarinat oon saanu aika hyvin kierrettyä :grin Mulla ei henk.koht. oo mitään väliä miten lapsukainen syntyy - oli alatie tai sektio, pääasia, että tulisi terveenä ja ehjänä sieltä ulos. Enkä usko, että koen mitenkään itseäni vähemmän naiseksi tai pode huonoa omatuntoa siitä, etten pystyisi syystä tai toisesta synnyttämään alakautta. Lähinnä mietin, että miksi ihmeessä potisin moisesta huonoa omatuntoa, kun ei se lapsesta tahi minusta yhtään sen huonompaa ihmistä tee riippumatta siitä, miten synnytys hoidetaan. Mutta ehkä se kauhistus tulee, kun lähemmäksi heinäkuuta mennään. Tällä hetkellä olen onneksi hyvin tyynenä asian suhteen ja iloinen, kun en stressaa moisesta :)
 
Mulla on vähän samat fiilikset synnytyksestä kuin lunastarilla tuossa yläpuolella. Mua ei mitenkään kauhistuta ajatus synnytyksestä. Ajattelen niin, että kunhan mä vaan hoidan itteni oikeaan aikaan paikalle, niin sairaalassa sitten kerrotaan mulle, että mitä mun pitää milloinkin tehdä, ja miten mua voidaan auttaa jos käy tuhannen kipeää. Mitään luomusynnytystä en ala edes harkita, vaan kaikki tarvittavat kipulääkitykset käyttöön vaan, jos niille on tarvetta tai ne ehtii laittaa. Mulla on ainakin vielä luotto kohdillaan sairaalahenkilökuntaan. He tekevät sitä päivittäin ja osaavat kyllä asiansa. Ja sektiosta oon vähän samoilla linjoilla myös, koska mä haluan vaan vauvan terveenä ja ehjänä ulos, mulle on ihan sama mitä kautta se tulee :p
 
Heh, no joo eiköhän jokaiselle täällä ole tärkeintä se että vauva saadaan terveenä ja ehjänä ulos tuli sitten millä tyylillä tahansa.. :wink
Tokihan niitä omia ajatuksia ja toiveita saa ja kuuluukin olla eikä ne tee kenestäkään yhtään sen huonompaa, onhan synnytys mullistava kokemus, ja kaikkihan nyt on tietoisia siitä että harvemmin kuitenkaan se menee juuri niin kuin olis toivonu, mut nää on näitä juttuja minkä takia tääkin palsta on, että me samassa tilanteessa olevat voidaan jakaa niitä fiiliksiä.. :)
 
Siis eihän sektiosta pitäisikään tuntea huonoa omatuntoa. En minäkään aluksi potenut, mutta jos jo sairaalassa lääkäri syyllistää sektiosta niin huono on löhtökohta jatkolle. Nimittäin yhteiskunnalta tulevat viestit on aika selkeitä jos vähänkään lukee tälläsii palstoja nii vähempi sektiolla synnyttäneet saa arvostusta.. alatie on ainoo oikea synnytystapa, luomuna vielä repeemisten kera......Ja mielellään vielä niin että synnytys kestää 5h ja vauva maailmassa. :D itse kuulin varsinkin monelta ikäiseltäni ja vanhemmalta kun puhuttiin synnytyksistä että " ainii ethän sä oo kokenut sitä oikeeta synnytystä nii ethän sä voi tietää,....... oot päässyt sektiolla niin helpolla." No joudun aina korjaa että 12h suppareissa kärvisteltyäni tiedän jptain synnyyksestä, ainoastaan en tiedä mitä on ponnistaa lasta ulos, "no sehän se paras juttu synnytyksessä onkin!!!!! Tiedät ainakin tehneesi jotain synnytyksen eteen" .......... tälläiset pienet jutut saa masentumaan kyllä tuoreen äitin aika nopeesti... kyllähän varmaan suurinosa haluaa kokea altiesynnytyksen. Sehän kuuluu kuvaan kipuineen, sotkuineen ja onnistumisen tunteineen. Sektiossa se onnistumisen tunne jää kyllä kokematta, itseäni tosin onnittelin sektion jälkeen että onneksi vauva on hengissä ja terveenä, samoin minä. Neuvolassa asiasta puhuin, mutta sain vaan sellasia kommentteja että ethän sä voinut tilanteelle mitään, ja vaikka oisit päälläs seissyt se vauvan virhetarjonta ei ois muuttunut.. silti korvissa soi vaan lääkärin kommentti siitä kuinka liian nopeesti tehtiin sektio päätös ja kuinka mun ois pitänyt vielä odotella ja kuinka itse aiheutin sektion..... vaikkakin kätilö kävi jälkeenpäi asiasta puhumassa ja sanoi että jos oltais alettu väkisin ponnistelee vauva ois katkassu niskansa..... että ihan selvästi oli virhetarjonnassa ja ei laskeutunut koeponnistuksilla yhtään... ei ees imukupille.
Kyllä mulla se synnytys pyöri kauan päässä ja monet itkut itkin.. se on sellanen asia yhteiskunnan mielestä jossa äitin melkei kuuluu ja pitää onnistua.. sama ku imetyksessä. Ethän sä ole äiti eikä mikään jos et imetä vähintää 9kk.. :D mielellään 1.5vuotta.
 
Ikävää hani, jos sulle lähipiirissä on kuittailtu tosta sektiosta. Mua ei oo sektiosta ees mollattu, ni silti koin tosi vahvasti epäonnistuneeni. Tietysti vaikean synnytyksen (itse katson synnytykseen liittyvän kaiken käynnistyksestä supistuksiin ja lapsen ulostuloon) jälkeen, kun lapsi leikattiin ulos terveenä ja se parkas ja sain suukottaa sitä ennen, ku meni isän kans pesulle, ni olin onnellinen ja huojentunut. Mutta muutaman päivän viivellä asioita käsiteltyäni, tunsin hyvin vahvaa pettymystä ja koin, että kehoni oli pettänyt minut siinä ainossa asiassa, joka naisen tulisi luontaisesti osata. Tietysti, jos olisin synnyttänyt kuten 50 vuotta sitten, olisimme molemmat tod.näk. kuolleet synnytykseen.

Olen hyvin tyytyväinen itseeni, kun sain tosiaan nyt viimein neuvolassa suuni auki aiheesta (osin myös tämän foorumin kannustuksesta) ja kerroin myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ensi viikolla pääsenkin kätilön kanssa äitipolille keskustelemaan. Synnytystäni ei silloin osastolla kukaan käynyt kanssani läpi. Koin olevani jo siellä yksin ja tueton asiani kanssa. Lähtöpäivänä kätilö kyseli, että millaset fiilikset jäi synnytyksestä ja jäikö pelkoja synnytystä kohtaan. Ei kai sitä siinä osannu vielä ees käsittää, että mitä oli tapahtunu ja toiseksi sitä halus vaan äkkiä kotiin, ni en uskaltanu valittaa mistään turhasta.
 
Mä tykkäsin enempi tosiaankin epiduraalista, kun jollain tavalla säilyi "tunto" paremmin eli tuli selkeä ponnistustarve kun taas spinaalista mulla hävis tunto kokonaan, enkä siis osannu ponnistaa oikeeseen aikaan ja jotenkin mulla toi spinaali lievensi niitä supistuksiakin, silleen et mies joutu "häirihtee" mahaa ponnistusvaiheen aikana että tulis supistus,että saisin ponnistettuu...
Mut siis kai nääkin on sellaisia asioita mistä kukin tykkää js miten se aine vaikuttaa itteen, mie vaan tykkäsin enempi epiduraalista tuon takia ja epiduraalin jälkeen sain käydä vessassa ja liikkuakkin, kun kerta jalat pelas normisti, spinaalin jälkeen en saanu enää lähtee liikkelle, en tiedä minkä takia en?
Mut siis mulla ei ainakaan omasta mielestä mitään ihmeellisiä oireita kummastakaan noista tullu, ja ihan tyytyväinen olin, mut mieluummin tässä synnytyksessä haluun epiduraalin jos siis vain saan? Sehän riippuu ihan kerkeevätkö laittaa ja miten äkkiä tää haluu ulos tulla, ja vielä sekin et jos tää menee käynnistykseen taas niin sitähän ei tiiä et miten nopeesti se tulee ulos?
 
Ei kokemusta spinaalista, mutta epiduraali toimi omalla kohdallani hyvin ja aijon nytkin sen pyytää jos vaan mahdollista. Vei pahimmat kivut pois ja sain jopa nukahdettua sen jälkeen hetkeksi, jonka aika olinkin sit auennut 10cm :) eli kun kroppa rentoutui nukkuessa niin homma lähti skulaamaan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
No mulla se meni noin, esikon aikaan otin epin ja se oli hyvä, toisen aikaan spinaali vei multa kaiken tunnon, en tiiä et miks?
 
Ei mutta hyvä tietää! Tiiän ottaa puheeks tuollasen sit vielä synnytystapa -arviossa, kun meinasin noista kivunlievityksistä siellä puhua.

Miulla oli siis ihelläni epiduraali..noh sanomista on sekä hyvää että huonoa. Just se, että miulla toimi sen verran hyvin, et pystyin rentoutumaan täysin, mitään en tuntenu mut siinä se just huonokin puoli on, et ei ensin meinannu ponnistaminen onnistua ei ollenkaan just sen tunnottomuuden takia.
 
Niin siinä epiduraalissa on kai tosi tärkeää se sen antamisen ajoitus... siis ettei sitä anneta liian myöhään, jolloin juuri käy niin että se vaikuttaa vielä liikaa itse ponnistusvaiheessa. Ensisynnyttäjälle sitä kai enempi suositellaan siksi, että avautumisvaihe kestää kauemmin. Toista synnyttävällä avautumisvaihe on nopeampi, ja silloin ei välttämättä ehdi antamaan epiduraalia (kun sitä ei voi antaa liian aikaisin eikä liian myöhään).
Spinaali-puudutuksen teho kestää vähemmän aikaa, siksi sitä suositaan uudelleensynnyttäjillä, kun avautumisvaihe ja ponnistusvaihekin kestää yleensä vähemmän aikaa.
Näin mä olen ainakin käsittänyt... :)
 
Joo, näinhän se pääsääntöisesti meneekin, mutta mulla ei, mun eka synnytys kesti 5h 20min, josta ponnistusvaihe 9min ja toinen synnytys kesti 9h, josta ponnistusvaihe oli varmaan joku 20-30min. joten ei se aina mee niin...

Ja siis tosiaan ekassa sain epin kun olin jotain 4cm auki ja tosta meni vajaa 2 tuntia kun tuli ponnistustarve ja tyttö synty ja toisessa sain spinaalin kun olin 6cm auki ja tosta meni joku 3h ennen kuin tyttö synty ja ilman ponnistustarvetta, sitä ponnistustarvetta ooteltiin jonkun aikaa, mut sit ruettiin vaan työntelee, et jospa se tulee, mulla siis jotenkin häirihti toi spinaali noita supistuksia, kun tuntu et ne jotenkin laantu siinä vaiheessa kun olin kokonaan auki! Epissä oli se ponnistamisen tarve ihan selkee, ja supistukset tuntu semmosena paineen tunteena mahassa/selässä, joten sillä jotenkin mieluummin haluan epin. Mut enhän mie tiiä jos mulla on toi spinaali jotenkin väärin laitettu ja sillä sit meni noin?
 
Mä en oo viel hirveesti miettiny kivunlievitystä. Sen tiiän et mahdollisimman luomuna haluan synnyttää. Haluan ensin koittaa ilman mitään ja pitäiskin miettii sit et mitkä olis sit sellasii jotka sais sit halutessaan jos tuntuu siltä ettei kestä kipua. Pitää ottaa puheeks neuvolassa joku kerta. Epiduraalia enkä spinaalia siis ainakaan tuu ottamaan. Tai voihan sekin olla mahdollista jos kivut jo heti niin kovat etten niitä kestä :) Mutta suunnitelmissa kuitenkin ne luonnolliset kivunlievitys menetelmät..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top