Synnytys

näitä synnytys-stooreja on iha kiva lukea :)
ite ootan synnytykseltä,että kohdeltas ku ensisynnyttäjää..että kerrottas mitä kaikkee kannattas kokeilla ja tehdä jne...
edellisestä synnytyksestä tai oikeestaan kätilöstä jäi huono maku suuhun... :/
ja sitä tulee usein,vielä näin 3 vuoden jälkeenkin mietittyä,et olisko ne asiat menny eritavalla,jos se kätilö olis ohjannu tekemään erilaisia juttuja...hänen ohjeistus oli lähinnä sitä,että ota vaan sitä ilokaasua,ja tuloksena oli että yrjöilin siellä salissa ja lopputulos oliki sit sektio,kun vauvan sykkeen vaihtelu ei ollut tarpeeks suurta...
Plussat sai kyllä lääkäri,joka teki leikkauksen, tuli seuraavana päivänä kertomaan tapahtuman kulun ja miksi oltiin päädytty leikkaukseen. Ja sit tän sektion jälkeen tuli hieman komplikaatioita haavan suhteen,joten jouduin toiseen otteeseen leikkaussaliin, ensimmäisen vuorokauden tyttö vietti isänsä hoivissa <3
Eli mietityttää tosi paljon nyt jo,että miten tuleva synnytys tulee menemään! tai jos päädytään tekemään leikkaus,ni sit sitä miettii toipumista...ku viimeeks toipuminen kesti melkei 3kk!
Että tämmösiä tuntemuksia/kokemuksia täältä,lyhyesti :)
 
Taitaa olla kummassakin toipumisessa ihan hirmusti vaihteluita, niin alatie- kuin sektiosynnytyksessäkin. Mulla sektion jälkeen jälkivuotoa tuli varmaan kokonaisuudessaan noin kaksi viikkoa. Lähinnä sairaalan jälkeen käytin ihan tavallisia pikkuhousunsuojia, no joo yritin käyttää niitä isoja siteitäkin, mutta kun eihän sieltä loorasta mitään tullut :D Niitä isoja siteitä vaan oli tullut jos vaikka mistä, ihan ostamatta siis. Taitaa paketillinen odottaa tätä seuraavaa synnytystä vielä tuolla äitiyspakkauksen syövereissä.
Samoin muutenkin kotiin päästyä ei juuri ongelmia ollut, eikä arpi ole mitenkään massiivinen tai vaivaa mitenkään. Toisillahan on jos vaikka mitä probleemaa tuostakin.
 
Terve taas! En oo käynyt täällä piitkään aikaan, ja paljon näyttää tapahtuneen! Hienoja ja ei niin hienojakin juttuja.

Tää on nyt mun toinen raskaus ja ajattelin suhtautua tulevaan koitokseen samalla tavalla kuin ekaankin, eli että se tulee kun tulee ja kyllä ne sairaalaihmiset osaa hommansa :) En ajatellut stressata asialla sen kummemmin. Eka synnytys meni hyvin. Mitään ongelmia ei ollut missään vaiheessa (paitsi että esikoinen kakkas lapsiveteen ja se vesi oli vihreää siksi) ja lapsi oli terve 9 pisteen lapsi syntyessään :) Mulla tuli pari nirhaumaa ja sain neljä tikkiä. Pääsin melkein heti suihkuun ja syömään ja olo oli ihan ookoo. Ehkä vähän väsy 38h valvomisen jälkeen. Itse synnytys kesti vaan 11h 30min.

Toinen synnytys on varmaan rajumpi ja nopeampi jos kaikki menee hyvin, mutta en mä ekastakaan paljoa muista, ja ajantaju meni kun supistuksetkin alkoi olla rajumpia. Että ei tää mua huoleta. Ne kivut loppuu kun lapsi on ulkona :)

Epiduraali oli mun ainoa puudutus pundendaalin lisäksi ja ne oli aika turhia. Epiduraali vei vain selässä olleen poltteen... Mutta se nopeutti avautumista, kun sain aina välillä rentouduttua! Parissa tunnissa avauduin 5cm:stä 10cm:iin, kun siihen viiteen senttiin oli kestänyt reilu seitsemän tuntia... Jos se annetaan liian aikaisin, niin sitten kai se saattaa hidastaa.

Jälkivuotoa mulla tuli kai 5 viikkoa ja pari viikkoa meni, ennen kuin pystyi kävelemään pitkiä matkoja ilman, että alkoi tuntua alapäässä. Mutta pystyin siis kävelemään jo ihan heti. Istuminen ei ollut kauheen kivaa pariin päivään :)
 

Catriona, olen ollut tekemässä sairaalaremonttia ja siellä ollaan kyllä tosi tarkkoja ettei potilaiden turvallisuus ja viihtyvyys (tosin kuka nyt sairaalassa viihtyisi) kärsi. Myös henkilökunnan häiritsemistä vältetään viimeiseen asti, eli remontoijien osalta tuskin tarvitsee olla huolissaan. Toivottavasti ei sitten hoitajaksi osu ketään elämäntapavalittajaa! Ja henkilökunnan uskon riittävän vähintään yhtä hyvin kuin normaalistikin, jos yksi osasto on kiinni niin ne hoitajathan siirretään muille osastoille. :)


Teidän synnytyskertomuksia on mielenkiintoista lukea! :) Jotkut varoittelee, että netistä ei kannata lukea mitään kun sieltä löytyy ne kamalimmat pelottelutarinat, mutta eipä ole vielä sellaista tullut vastaan. Nyt oon muutamana yönä nähnyt synnytysunia eli kai sitä pikkuhiljaa alkaa alitajuisesti valmistautumaan. Ensi viikolla jo puolivälissä! Ei tämä aika niin pitkä ole kuin silloin plussattua ajattelin...

 
Samaa mieltä hömpylän kanssa, silloin kun plussasin, tuntui että vauvaa ei saa syliinsä ikuisuuteen, mut tää puoliväli ainakin on tullut vastaan yllättävän nopeasti! Tosin kesä voi tuntua meistä jokaisesta aika pitkältä, ainakin jos sattuu olee kuuma! :D mut synnytys keskusteluun viitaten, itse jännität kyllä synnytystä, lähinnä sen vuoksi että haluaisin kokea normaalin synnytyksen, mutta äitini on synnyttänyt kaikki lapsensa sektiolla liian ahtaiden kanavien vuoksi. Itse olen perinyt äitini ruumiinrakeenteen kaikinpuolin muuten, mutta toivon todella että tällainen ei olisi perinnöllistä, tiedä häntä sitten... :P
 
Voi Hatsii, tiedän tunteen. Mulla oli ja on sovittu sektio siitä syystä. Kuinka pitkä olet, oletko äitiäsi pitempi, olisiko kuitenkin toivoa?

Opin viimeksi kättärillä, että lantion leveys korreloi pituuden kanssa. Mulla senttejä on hädin tuskin 150, joten pääsin synnytystapa-arvioon. Olisin halunnut synnyttää alakautta, mutta onneksi älysin kinuta varalta arviota. Eräs tuttu kätilö väitti, että kaikki alle 160-senttiset pitäisi kuvata. Lääkäri ei ollut innoissaan, mutta röntgenissä kävi ilmi, että jokin mittani (sagittaali tai inter spina) oli aivan väärällä kymmenluvulla, 9 cm, ja kaikki muutkin mitat vähän sinnepäin. Alle kolmikiloinen vauvani ei mahtunut edes laskeutumaan, joten onneksi elämme nykyaikaa emmekä olleet saunan lauteilla...

Minä synnyin keskosena hätäsektiolla ja siskonikin leikattiin edeltäneen sektion vuoksi, mutta käsittääkseni olisimme mahtuneet äidistäni, joka on aivan erimallinen. Siskonikin on synnyttänyt kahdesti alakautta - joten ehkä ahtaus ei teidänkään suvussa periydy aivan niin kaavamaisesti? Toivotaan! Sektiosta ei kyllä jäänyt mitään pahaa sanottavaa, ymmärrän vain tuon halun synnyttää.  
 
Aa... En olekaan kuullut, että pituus ja lantion leveys on jotenkin suhteessa toisiinsa.. Olen onneksi äitiäni pidempi, äiti on n. 160 senttinen ja itse olen 173.. Eli toivotaan parasta! Tosin faktahan se on, että sitten kun on oma vauva käsivarsilla, niin se on aika sama mitä kautta sen on siihen saanut... :))
 
Mulla on vähän ristiriitaiset ajatuksen synnytykseen liittyen. Hirveän vähän mietin koko asiaa, mutta välillä iskee pieni epäusko, että voiko se mennä hvyin. Tää on ihan hassua, kun esikoisen kohdalla en jännittänyt yhtään ja kaikki meni just niin kuin olin toivonut. Supistukset vaan kesti kolme päivää ja neljä yötä, joten jos jotain nyt pitäisi muuttaa, niin vähempikin olisi tota touhua riittänyt. Onneksi mulla on hyvät unenlahjat, niin sain nukuttua supistusten välissä, olin kuulemma kuorsannut ihan vikojenkin supistusten välissä, vaikka tuli alle 5min välein. :D Toisaalta uskon, että juuri siksi, että avautuminen kesti noin kauan, niin ite synnytys meni nopeesti ja helposti. Olin kotona ihan viimeisille asti, tosin olisin kyllä mennyt sairaalaan 6h aikasemmin, jos Kättärillä ei olisi ollut sulkua ja en halunnut mennä Naikkarille, kun halusin Haikaranpesään. :)

Kun lopulta päätin, että nyt lähdetään, soitin Kättärille, että vieläkö on sulku, johon vastasivat, että on ja sanoin, että nyt meen sitten Naikkarille. Mutta kun soitin sinne, niin sanoivat, että Kättärin sulku oli juuri loppunut ja ohjasivat mut sinne ja pääsin kuin pääsinkin Haikaranpesään. Ei ollut monesta minuutista kiinni. :) Siellä meni sitten reilu tunti, että pääsin jo ponnistelemaan ja 15min ponnistamisen jälkeen oli tyttö sylissä ja olo muuttui hetkessä aivan loistavaksi. Kätilötkin varotteli, että kokeile nyt ensin, kantaako jalat, kun mä pomppasin suihkuun. :) Sen jälkeen ei ollut mitään kipuja, ei istuessa, kävellessä eikä muuten ja saatiin perhehuone, jossa saatiin kaikki kolme tutustua toisiimme ja olla koko ajan yhdessä. :)

Toivoisin, että tää uusi synnytys menisi samalla kaavalla, mahdollisimman pitkään kotona ja nopea alatiesynnytys. Mä olin ajatellut, että en ota kivunlievitystä ennen kuin on pakko, ja missään kohtaa ei tuntunut, että nyt sitä helpotusta tänne, joten luomuna mentiin ja samaa toivon tälläkin kertaa. Suihkussa lotrasin niin paljon, ettei pitkään aikaan tehnyt mieli mennä ja piti pakottaa ittensä pesulle. Saa sitten nähdä, jotenkin on vaikea uskoa, että menisi yhtään samalla kaavalla, mutta pääasia tietty on, että lopputulos on onnellinen. :) Perhehuoneesta en uskalla haaveilla ton remontin takia tällä kertaa, mutta ei se nyt tokan kohdalla tunnu yhtä tärkeältäkään enää, kun mies voisi mennä kotiin esikoisen kanssa ja tulla yhdessä sitten katsomaan. Sillon tietty vähän tylsempää, jos syntyy ihan illalla, että pitää suoraan synnytyksestä lähettää mies kotiin. Mutta tosiaan, turha sitäkään on etukäteen murehtia. :)
 
Me ollaan miehen kanssa paljon puhuttu tuosta perhehuone vai ei- ensisijaistoiveesta. Tultiin tulokseen, että on esikoisellekin varmaan mukavampi olla isin kanssa kotona ja sillä mielin synnytykseen menossa et ei siellä laitoksella 3 pvä pidempää olla :D Ja tosiaan täällä Helsingissähän on sopivasti tuo Naikkarin remppa, vaikkakin rakenneultrassa kätilö rauhoitteli, ettei siitä pitäs mitään suurempia ruuhkia tulla kun kuitenkin siellä vielä osa synnytyksistä hoidetaan ja Kättärillekin aukee uusi osasto. Ehkä me Inkivääri satutaankin samaan aikaan samaan paikkaan :)
 
Meillä meni kaikki viimeksi kyllä ihan hyvin, vaikka itsellä oli heti synnytyksen jälkeen sellainen olo, että kovin hyvin en suoriutunut. Siis kun perfektionisti on, eikä kaikki tuntunut koko ajan olevan hallinnassa edes omassa päässä. ;) Kätilöt olivat kyllä huippuja ja synnytyskertomuksessakin luki, että äiti pysyi rauhallisena koko synnytyksen ajan. Ei se kyllä itsestä siltä tuntunut. :D

Meillä siis touhu kesti kaikkinensa vajaat 8 tuntia. Ponnistusvaihe siitä 22 min. Kipeitä supistuksia ei ollut ollut aiemmin yhtään, niillä synnytys sitten alkoi ja tulivat heti max. vartin välein ja varsin nopeasti tihenivät niin, että väliä oli enää vain muutama minuutti. Sairaalassa sain viimeisiin supistuksiin kohdunkaulanpuudutteen, joten pikkuisen ehdin hengähtää ennen ponnistamista. Jalat kyllä tärisivät ihan holtittomasti, sillä yöunia oli takana alle kaksi tuntia. Mutta ei varmaan ollut mitenkään epätavallista siinä tilanteessa. Loppujen lopuksi kuitenkin jäi hyvät fiilikset, toivuin nopeasti ja heti synnytyksen jälkeen olin taas ylhäällä. Joten pitäisi kai toivoa, että tälläkin kertaa menisi edes yhtä hyvin.
 
Voi olla Peikko-12! :) Siinä tapauksessa toivon kyllä, että sulla menisi vähän yli, ettei mun syntyisi ihan rääpäleenä. Olisko treffit siinä meidän laskettujen aikojen puolivälissä? :D Mäkin mietin, että haluttaisiko edes perhehuonetta, jos sellanen ihme sattuisi, että saataisiin. Mutta ainakin tuolla Haikaranpesässä pystyi isompi lapsi yöpymään myös. Meillä oli sellanen esikoisen sänky meidän huoneessa, joka haettiin jossain kohtaa pois, kun joku tarvitsi sitä. Muistaakseni kätilö sanoi, että veisi sängyn yhdelle seitsemänvuotiaalle, kun me ei kerran tarvita sitä. :) En sitten tiiä, miten hyvin se käytännössä toimisi, mutta jos on hyväuninen lapsi, niin mikäs siinä. :) Riippuu tietty kaikesta muustakin: millon tää nyt sattuu syntymään, mihin viedään esikoinen siksi aikaa ja onko esim. viikonloppu vai ei, että onko isovanhemmat vapaalla. :)

Minkälaisia suunnitelmia teillä muuten on isompien lapsien suhteen, joilla niitä on? Meillä on ihan auki vielä. Molempien vanhemmat kyllä asuu lähellä, että hätätilassa voi viedä ihan millon vaan, mutta kaikki on työelämässä, että olisi se vähän hankalaa, jos työaamuna yhtäkkiä ilmoitettaisi, että nyt tää tulis. Mun sisko on yksi vaihtoehto myös, että jos tulisi vaikka meille yöksi, mutta sitten sen pitäisi saada oma koiransa johonkin, kun se ei ole ihan luotettava meidän lapsen seurassa. Sitten ihan hätävarana olisi vielä mun isovanhemat, jotka tietty eläkkeellä. Vaikka hyväkuntoisia ovatkin ikäisikseen, mutta on ne silti 80, joten en tiiä, miten ne jaksaisi yhtä taaperoa ja miten tyttö uskaltaisi jäädä, kun ei ne tietty yhtä tuttuja ole kuin sen isovanhemmat. Jos olisi kuukautta aikasemmin la, niin olisi helppoa, kun kaikki olisi kesälomilla, mutta uskon kyllä, että eiköhän tääkin asia jotenkin lutviudu parhain päin. :)
 
Nostelin tämän vanhan ketjun, jos joku haluaisi taas jännätä tai fiilistellä synnytystä.

Inkivääri: En ollut tiennytkään, että perhehuoneisiin saa tulla isommat sisarukset. Meillä kyllä esikoinen jää varmaankin kotiin, mutta pitää tuotakin mahdollisuutta harkita.
 
Nostan vielä kerran tämän ketjun, kun mieleen tuli sellainen synnytysmuisto, että me saimme nauhoittaa sektion ja meillä onkin sellainen tunnin parin ihana nauha, jossa isä höpisee tuntemuksiaan ja haastattelee minua edellisenä iltana, kuiskailee sitten Kätilöopiston käytävällä vakavan tuntuisena kuulumisia ja lopuksi tulee yhdeksän minuutin pätkä itse sektiosta, jossa kuuluu lopuksi tieysti ensiparkaisu ja sen jälkeen käilön tai jonkun kommentti "Onpas se kiukkuinen" :wink Sitten on lisää isän raporttia vastasyntyneestä ja sairaala-arjesta.

Oletteko muut ajatelleet taltioida synnytystä? Suosittelen ehdottomasti!

Lisäksi minua on alkanut vähän jännittää kaikkien puolesta. Lueskelin aiemmin keväällä olikohan se huhtikuisten ketjua, ja siellä oli ensimmäinen syntynyt joulun tienoilla, sitten yksi ennenaikainen tammi- ja kaksi helmikuussa, jos nyt oikein muistan. Toivon kovasti, että kaikilla sujuisi kaikki hyvin!
 
Joo oli tarkoitus taltioida esikoisen synnytystä, mutta kamerat jäi sitten siinä tohinassa synnytyssaliin kun mamia lähdettiin kärräämään leikkaussaliin. Onneksi itselle jäi aika hyvät muisikuvat tilanteesta, en siis ollut ihan tokkurassa.
 
Tätä tyttöä ahdistaa jo synnytys. Ensimmäinen tulossa ja pötkylällä on kaikki mennyt tähän asti hyvin (äiti ei ole ollut elämänsä kunnossa raskausaikana).

Mun pitäisi vaihtaa tässä piakkoin paikkakuntaa miehen kotipaikkakunnalle. Nykyisellä paikkakunnallani palveluun kuuluu NELJÄ, siis NELJÄ, lääkärin tekemää ultraa, viimeisimpänä sitten se synnytystapa-arvio. Muutoinkin neuvola on aivan täydellinen, siellä voi puhua asioista suoraa ja käynneillä ei ole mikään kiire. Nyt sitten pitäisi muuttaa Keski-Suomeen, jossa ilmeisesti jätetään "herran haltuun" suunnilleen kaikki (ilmeisesti lääkäriä en tule enää näkemään, ultrasta nyt puhumattakaan). Ja oikeasti pelottaa jos sitä synnytystapa-arviota ei tehdäkään..!!! Onko joku päässyt pyytämällä?!?

Olen tosiaan 153cm pitkä, siksi homma huolettaa! Olen mielestäni myös aika raskasluinen, että paikat voi ihan hyvin olla ahtaat... Sokerina pohjalla, itse olen syntynyt isopäisenä esikoisena (päänympärys 37cm tai 38cm), lisäksi perheeni suurimpana ( 3800g). Saihan toki äitikin minut puserrettua ulos, (on 10 cm minua pidempi), mutta siihen aikaan kaikkien lantiot kuvattiin rutiinina. Ja "luonto hoitaa" tai "pienikokoinen nainen synnyttää pienikokoisen lapsen" on tässä vähän huonoja lohdutuksia... Äidin isän äiti kuoli punnertaessaan pappaani, joten mietinkin tässä jo, että kyselen sitä synnytystapa-arviota ja jos en siihen pääse, uhkaan varata paikan kirkkomaalta... Saahan toki alatiesynnytyksenkin vaihdettua hätäsektioon, mutta tulevalla synnärilläni kuulemma oikein ylpeillään sillä, kuinka vähän sektioita tehdään... ei lohduta yhtään, sillä tällöin varmaan pahoja hapenpuutteita ja repeämiäkin tulee sitten enemmän?
 
pikkukoo: Varmasti pääset ja noilla lukemilla pitäisi päästä synnytystapa-arvioon, otat sen heti puheeksi ja olet oikein vaativa :) Onnea muuttoon!

Minä pääsin itse pyytämällä - vaikka kovasti olisin halunnut normisynnytyksen, mutta onneksi olin kuunnellu viisaampia ja osasin vaatia arvioita. Aika vaativakin sain olla, mutta hyvä niin, entisaikaan oltaisiin tosiaan kuoltu siihen molemmat. Lääkäri kovasti julisti, ettei sellaista diagnoosia olekaan Suomessa kuin ahdas lantio, mutta meni vähän hiljaiseksi, kun röntgenkuvat näyttivät 9 senttiä.
 
Täytyy piakkoin ottaa yhteyttä uuteen neuvolaan ja aion kyllä samalla kysellä jo tuosta arvioon pääsystä. Mikään miellyttävähän se ei ilmeisesti ole (kunnon ropelointia), mutta helpottaisi varmaan pelkoa. Kipua en pelkää, mutta lapsen puolesta pelkään. Aiemmin ajattelin että lantioni on sentään aika leveä, mutta ilmeisesti kapealanteisilla on usein tilaa siellä sisälläkin enemmän. Juu, on se jännä homma, että synnytyksen pitää olla niin helkkarin luonnollista. Ja totuus on, että lääketieteellä muutoin kyllä taistellaan luonnonvalintaa vastaan :D 9 cm mitalla synnyttää suunnilleen ympärysmitaltaan 29 cm pään, että Helli olisi ainakin karsiutunut jatkosta...

Joskus keskustelin naisen kanssa, joka sai vaatimalla vaatia itselleen sektion (olisi luultavasti kuollut synnytyksessä). Ihmeteltiin sitä, että mikä ihmeen ylpeilyn aihe se sektioiden vähyys joissain sairaahoitopiireissä ylipäänsä on... hapenpuutteiden seuraukset kun näkyy sitten vasta kun niitä ei voi enää liittää alatiesynnytykseen (esim. koulussa). Ärsyttää vaan, kun vihaan jo valmiiksi sitä uutta neuvolaa ja sairaalaa johon pitäisi mennä synnyttämään . :director
 
Eikö tuon synnytystapa-arvioinnin pitäisi olla mahdollinen jokaiselle synnyttäjälle ja myös jokaisessa raskaudessa? Jos pikkukoo näyttää että sitä ei julkisella puolella heru, niin onko uudella paikkakunnallasi jotain raskauksiin erikoistunutta yksityistä jolla voisit käydä, saisit ainakin mielenrauhan itsellesi! Mutta tosi omituiselta tuntuu että arviointia ei ensisynnyttäjälle kunnallisella puolella tehtäisi....
 
pikkukoo: olisin karsiutunut tosiaan! :)

Ainoa oikea synnytystapa-arvio on röntgen, ei niitä sisämittoja muuten näe. MInullakin se nokkava nuori mieslääkäri työnsi suunnilleen nyrkin sisään ja totesi, ettei täällä mitään ahtautta ole, mutta nieleskeli sitten nolona röngenkuvien jälkeen. Mulla ei ole siis lantiota ei ulkoa eikä sisältä päin :)

Kätiköiltä ja terkkareilta olen ymmärtänyt, että synnytystapa-arvio oli ennen vakiojuttu, mutta on nyt karsittu joko kustannussyistä tai jonkin vallalla olevan näkemyksen vuoksi.

Omalla kohdallani uusi synnytystapa-arvio onkin minusta silkkaa resurssien tuhlausta, sanoohan sen jo järkikin, ettei yhdeksällä sentillä voi mennä synnyttämään, eikö sen kohdunsuunkin pidä olla auki 10 cm?

Täältä nyt kuitenkin sellaista viestiä, ettei eilinen neuvolalääkäri pitänyt sektiota tästä huolimatta kohdallani mitenkään itsestäänselvyytenä, vaan se katsotaan aina tapauskohtaisesti. Jaa jaa... Esikoista odottaessa oli kova hinku synnyttää alakautta ja olin siihen yhdeksän kuukautta valmistautunut - nyt on eilisilta kulunut pohdiskellessa, pystyisinkö yhtäkkiä jotenkin mystisesti siihen ja millaistako se olisi, lähinnä hirvittää näin yllättäen koko ajatus.
 
pikkukoo: Onko uusi synnärisi K-S KS? Synnytin itse siellä esikoiseni, eikä minulla ole kyllä sairaalasta mitään valitettavaa. Repeämät synnytyksessä nyt ainakin ovat varsin yleisiä, ei kai niitä ehkäistäkseen kukaan sektiota ryhdy järjestämään. Minulla synnytys eteni hyvin, ponnistusvaihe kesti muistaakseni 22 minuuttia, eli ensisynnyttäjälle ihan hyvä aika, monilla voi mennä se tuntikin, ja silti ehtivät jo miettiä, pitäisikö tehdä eppari. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, mutta hyvissä käsissä tunsin kyllä olevani. Sairaalassa oli toki tuolloin ruuhkaa, ja synnyttäneiden osastolla jäin sitten vähemmälle huomiolle, mutta selvisin tuon vauvelin kanssa kyllä itsekseni. :) Neuvolassakin oli ihana täti, jonka kanssa sai jutella ihan rauhassa. Käynnit kestivät usein tunnin ja isältäkin kyseltiin aina kuulumisia ja tuntemuksia. Neuvolalääkärikäyntejä ei kyllä ollut kuin varmaan yksi eikä synnytystapa-arviota, mutta kai ne sitten katsoivat, että pitäisi mahtua, kun vauvakaan ei jättiläiseltä vaikuttanut. Itselläni pituutta 165 ja painoin ennen esikoisen odotusta 53 kg. Eli en mikään jätti minäkään, mutta nähtävästi sopivasti isompi. :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top