Synnytys lähestyy - tuntemuksia?

Voi Kyumin, kaikki sympatia sinne! Mä pääsin kotiin Tyksistä, kun supistukset loppuivat vihdoin lääkkeiden avulla. Nyt kotona saan käydä omin avuin vain vessassa ja muuten makaan kylkiasennossa ja voi luoja tätä turhautumisen määrää. Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, kun katselee ympärilleen kotona, jossa kaikki on kesken, mutta mitään ei saa tehdä. Kortisoonipiikki kankussa on vieläkin kipeä, joten sekin hiukan hankaloittaa tätä oloa. Sunnutaihin saakka syön supistusten estolääkettä (Adalat) ja jos supistuksia alkaa tulemaan tai vedet menee, kurvaamme pian takaisin sairaalaan.

Ihanaa, että sulle on osattu olla positiivisia tuon vauvan syntymän suhteen. Itse kysyin usealta hoitajalta ja lääkäriltä, että millaiset mahdollisuudet meidän vauvalla on, jos nyt syntyy ja kommentit vaihtelivat välillä "No eihän sillä olisi mitään hätää, todennäköisesti maksimissaan yhden päivän keskolassa, sen jälkeen pari päivää seurannassa ja sitten kotiin" kommentteihin "No kyllä sitä varmasti useampi viikko menisi keskolassa, nämä on ovat kehityksen kannalta tärkeimmät (miksi?) loppuraskauden viikot ja niitä jos ei vietä kohdussa tulee mitä todennäköisimmin ongelmia usealla osa-alueella" Yritä siinä sitten ymmärtää, äääärrrrgggggh :BangHead

Jotenkin äidinvaistoni sanoo, että tätä lapsukainen on yksinkertaisesti nyt halukas syntymään, kun seuraavan kerran merkit siihen viittaavat ja olenkin helpottunut, jos suppareita ei enää lähdetä estelemään. Raukka on tuolla jo pää kiinnitettynä ja tilaa selvästi melko vähän (olihan painoarvio todella suuri viikkoihin nähden) ja oma olo tuntuu siltä, ettei tässä kauaa mene. Liekö tämä yhtäkkinen tuskallisuus vaikuttanut asiaan.
 
Apuaaaa... eka marraskuinen syntynyt!!!

Mä oon alkanut miettimään enemmän ja enemmän synnytystä, ja varsinkin sen jälkeistä elämää.. Välillä sellainen olo et mitä täs on oikein tapahtunut :confused: Tänään ollut sellainen ei helv... olo, toisinaan taas kunnon vauvafiilistelyä.

Alapäässä selkeästi tapahtuu jotain. Vielä 11 päivää seuraavaan lääkäriin, mielenkiinnolla odotan miten paikat ovat muuttuneet.
 
Hui! Me ollaan ihan jäljessä! :D mutta sehän on vaan hyvä, ettei liian aikasi ruveta paukahtamaan. :) kyllä mä uskon, että kohta joku meistä saa vauvansa. <3

Meilläkin on aloitettu alapään runnominen ja ulos vissiin tietänsä kairaa. :D tosi inhottavat noi vihlasut ku tulee niin yhtäkkiä kun kävelee, pitää ihan pysähtyä ja hetki hengitellä. :D
 
Saria1, meillä selveää huomenna ku lääkäri tarkistelee. Saapa nähä käyttävätkö enää käyrillä vai mikä on homman nimi.. Eivät oo enempää nappejakaan antaneet mutta kyllähän nuo supparit on huomattavasti rauhottunu. Kumma ku sulle jätti kortisonit kankun kipiäksi, itsellä tuntunut ehkä 10 min piston jälkeen ja sitten ihan ok.. :eek:
Ompa kumma kun sulle ollaan oltu noin ympäripyöreitä, täällä ollaan vaan tosiaan todettu että onneksi oot kuitenkin jo noinki pitkällä niin ei ole hengenvaaraa vaikka tuliski.. Toki samaan hengenvetoon todettu että oishan se hyvä vielä olla tuolla :D Sullakaan tuskin mitään hätää :) Ja niinhän tuo äitipuoli ja emäntä ovat tolkuttaneet että ei ne pienet syyttä lähde tulemaan :)
Sophie82, täälläki ollu hyvin ristiriitaset fiilikset vieläki :D Välillä tulee sellanen "elä v*ttu älä oo tosissas, mihinhäs sontaan sitä nyt on näppinsä työntänyt.."-olo :p Toisaalta on kauhean innoissaan mutta toisaalta pelottaa ihan saakelisti, entä jos sitä ei ossaakkaan? Entä jos sitä tekkee kaiken väärin ja lapsesta tuleeki just sellanen ihminen mitä inhoaa yli kaiken? Aaargh! :D
Toivottavasti ei tuu kiire ennenku mihinkään lääkäriin kerkeätkään... ;)
Sanuliini, eiköhän joku meistä kohta päätä poksahtaa, ihme jos päästään kaikki muka lokakuulle :DD

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
36+0. Pari pv sitten vaikutti, että tuli limatulppaa, ehkei kuitenkaan kokonaan vielä.. Vatsa alkanut varmaankin laskeutua, tuntuu inhottavalta ja kiristävältä aina pystyasennossa. :/ Kipuja, mahd supistuksia silloin tällöin, lähinnä selässä tuntuu. Toivon niin paljon, että toukkanen päättäisi ulostautua kohtuu ajassa.. :S Alan oleen valmis, vaikkakin stressaan synnytystä ja hmm kaikkee, viimeisimpänä mahtuuko se ees syntyyn mun lantion läpi. Pfuff!
 
Tsempit Saria1 ja Kyumin! Varmaan ihan kamala tuo fiilis pakkolevossa, kun asiat tuntuvat olevan niin kesken; mulle tuppaa tulemaan samaa tunnetta jo siitä, että käskettiin ottamaan rauhallisemmin, vaikka vuodelepo on siitä vielä aika kaukana.

Mulla oli viimeinen työviikko (nyt kesäloma, parin viikon päästä mammaloma) tällä viikolla ja olo oli jo aika romuttunut, mutta luulin sen johtuvan ihan vaan siitä, että olen väsyttänyt itseäni liikaa. Perjantaina neuvolassa kuitenkin selvisi, että lapsi onkin jo laskeutunut aika paljon ja kasvukäyrä pudonnut yläkäyrältä lähemmäs keskikäyrää, joten nyt jännittää vähän täälläkin. Sain vielä luvan lähteä lomareissuun mökille, mutta käskettiin tosiaan ottamaan todella rauhallisesti ja laskemaan liikkeitä joka päivä, ja heti yhteys lähimpään sairaalaan jos alkaa tulla kivuliaita suppareita tms. Varattiin myös yksi ylimääräinen kontrollineuvola heti paluun jälkeen.

Vaikka ei varsinaisesti mitään ihan hälyttävää, niin kyllähän tuo nyt mietityttää ja totta kai tulee syyllistettyä itseään siitä, että omalla rehkimisellään on nyt aiheuttanut jotain... Plääh :sad001 Toivotaan nyt vielä, että se kuuluisa lepääminen parantaisi tilannetta!

Ja tänään siis rv 33+1.
 
Nyt pitää oikeesti kysyy "viisaammilta", ees vertaistukee, että onko muilla säännöllistä kipua tuossa alavatsalla, lantioluiden välissä? Mulla on nyt yhtäkestoisesti ollut varmaan pari pv siinä etualalla,kiristävää, vihlovaa, mitenkäs sitä oikein kuvailis.. tunninkin istuminen on kaameeta, kävely äärimmäisen hidasta ja kipeetä.. Te, joilla pää on laskeutunut, miten se tuntuu?
:'(
 
Onnea! Aloitussivun (lokakuiset) ylhäällä oikeessa reunassa on "luo uusi ketju". Klikkaahan sieltä!
 
Meillä ollaan EDELLEEN perätilassa, tosi korkea vatsa ja tuskastuttavaa kun eihän tuo noin pääse laskeutumaan.. Lääkäri keskiviikkona jossa arvioidan tilanne ja saadaan mahdollisesti lähete TAYSiin kääntöyritykseen. Huoh.. nyt siis viikkoja 34+4. 36 viikolla viimeistään pitäisi vauvan olla oikeassa asennossa, kun vielä mahtuu liikkumaan.. Olen jo varannut ens perjantaiksi myös vyöhyketerapian josko se saisi liikettä kinttuihin :) Näin meillä. Tsemppiä kovasti teille jotka joudutte makuuttamaan, lohdutuksen sanaksi että itse en juuri muuta jaksa tehdäkään, vaikka saisinkin, kun tuo maha on niin iso ja koholla että on vaikea mitään tehdä ja tukalaakin tukalampi. KÄÄNTYIS NY!
 
Paljon onnea inkkukinkku!!! :) jee, ensimmäinen lokakuinen on maailmassa. Kerroppa pian kuulumisia. :)
 
Ihanaa InkkuKinkku, tuhannesti onnea!!! Pojan saitte nimestä päätellen ;) Kuinka paljon viikkoja ehti kertyä, miten synnytys meni ja saitko pitää vauvaa rinnalla syntymän jälkeen?

Tässä aivan täpinöissäni odottelen minäkin, että lähdetään tositoimiin! Kyllä se lähtö nyt tulee seuraavina päivinä ja siksi hirveästi mietityttääkin tuo pienemmillä viikoilla synnytys, että olisi kiva kuulla kokemusta sieltä suunnalta :)
 
Lady Murmeliini sanoi:
Nyt pitää oikeesti kysyy "viisaammilta", ees vertaistukee, että onko muilla säännöllistä kipua tuossa alavatsalla, lantioluiden välissä? Mulla on nyt yhtäkestoisesti ollut varmaan pari pv siinä etualalla,kiristävää, vihlovaa, mitenkäs sitä oikein kuvailis.. tunninkin istuminen on kaameeta, kävely äärimmäisen hidasta ja kipeetä.. Te, joilla pää on laskeutunut, miten se tuntuu?
:'(
Click to expand...
Mä ainakin tunnistaisin tuon liitoskivuksi. Se voi olla kyllä ihan mojovaakin. Voi särkeä sillai tasaisesti ja sitten kun liikkuu tai lähtee liikkeelle, niin pistää niin että meinaa taju lähteä. Kuulostaako tutulle?
 
Fiiliksiä rv 36+3....

Pidin sitten "ihanan" flunssan tuossa viime viikolla. Perjantai aamuna, kun heräsin, niin ajattelin, että tänään ei kyllä jaksa synnyttää...jos pitäisi, niin vaadin sektion! Seuraavana aamuna heräsin ja olin elämäni kunnossa ja siivosin koko talon ja olisin varmaan hinkannut kaakeleiden saumatkin, mutta järki puuttui peliin, että onko mitään järkeä väsyttää itseään kokonaan, koska vasta flunssastakin alkanut toipua. Empä muista tuollaista energia piikkiä tämän raskauden aikana tulleen. Viikonlopun aikana vauveli on "hieronut" päätään tuolla kohdun suulla. Sukkapuikko vihlaisuja ja painetta ja venytystä tuntunut. Supistuksiin on tullut lisää potkua ja menkkamaista jomotusta on ollut alavatsalla sekä selässä. Viime yönä heräsin muutaman kerran supistuksiin ja jomotukseen. Näin jotain synnytyspainajaistakin. Uutuutena rikkonaisiin öihin olen saanut kylmän hien ts. sisältä kauhean kuuma ja iholta kylmän nihkeä. Nestettä on alkanut kertyä jalkoihin, silmillä havaittavaa turvotusta ei kyllä ole, mutta tunnetta kyllä. Yöt ovat tosi vaihtelevia, voin selvitä parilla vessareissulla tai sitten käyn tunnin välein aamuyöhön saakka. Päikkäreitä tulee nukuttua joka päivä. Ja se uni on ihanan sikeää ja levollista.
Huomenna on lääkärineuvola ja kiinnostaa tosiaan tuo kohdun suun tilanne, kun ollut paineen tunnetta yms. jo monta viikkoa.
 
Mulla ei oo mitään synnytys lähestyy tuntemuksia vaikka viikkoa jo melkein 34...ei mitään kipuja eikä supistuksia tai mitään en ainakaan tunne...
 
Jasmin7, en ole minäkään tuntenu mitään kummempia tuntemuksia. Kipuja ei minkäänlaisia, muutama supistus on joskus lenkkeillessä vissiin tullu tai en ole niistäkään ihan varma. Jos jotain menkkakipujen kaltaisia pitäis tuntea niin ne jäisi tunnistamatta, koska en ole eläissäni kärsiny minkäänlaisista menkkakivuista. Ylhäältä maha ahistaa sen verran, ettei pyöräily ole enää oikein kivaa ja toisaalta alakerrassa on melkoista painetta ollut havaittavissa viikkotolkulla, mutta luulen sen johtuvan noista ah niin ihanista suonikohjuista. Viikkoja tänään 36+0.
 
Kuukuna, kiitos, liitoskivut tuntuu sopivan kuvaan.. Tänään on ollut taas aikas karsee pv, illalla mies sai raahattua kävelylle, se oli kirjaimellisesti tuskien taival, mut yritetään ajatella positiivisesti, josko se auttais synnytystä..?! :)
 
Myös täällä mies raahaa jokapäiväiselle kävelylle, ja "vähän välittää" paljonko mä valitan että sattuu ja särkee, ja haluaisin vain maata sängyssä. Ja sitten kävellään ankkakävelyä toi puisto ympäri mateluvauhtia. Mutta joka kerta on tuntunut hyvälle kävelyn jälkeen, ja kiitos miehellä että pakottaa mut sinne :) Mäki psyykkaan itteeni sillä että mitä enemmän sattuu, särkee ja vihloo niin sitä enemmän paikat valmistautuu tulevaan, tiedä sitten onko totta :) (kun kirjoitan että sattuu niin meinaan sen kanssa pystyy vielä elämään ja olemaan, eikä varmaan oo mitään verrattuna siihen tulevaan ;) )
 
Varmaan jotain rv20:lta on ollut enempi ja vahempi jotain eli lonkka/pakara/ematin/alaselkakipuja ja rv30 jalkeen myos ylaselka/reisi/jalkakramppikipuja... Kivuttomia supistuksiakin tulee vahintaan kerran viikossa... En oikein edes osaa erottaa mitka olisivat olisi synnytystuntemuksia ja mitka normaaleja raskausvaivoja. Olen jo niin tottunut olemaan raihnainen.
Olen varmaankin vain niin hidas hoksaamaan.Todennakoisesti viela kuukauden kuluttuakin mietin samaa ja sitten yhtakkia Sen popsahtaminen ulos tuleekin suurena jarkytyksena, vaikka "selvat merkit" olisivat olleet ilmoilla jo kauan sita ennen...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top