Synnytys lähestyy...oireita? :)

Tsemppiä naiset! Se kipu ei välttämättä olekkaan laisinkaan niin paha kuin etukäteen odottaa/pelkää. :)

Täällä ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia että vauva olisi tulossa ennen kuin synnytystä edeltävänä aamuna ekat pienet supistukset, kertaakaan ei supistanut raskausaikana, limatulppa irtosi päivällä ja tyttö oli sitten yöllä sylissä.
 
Täällä toinen joka epäilee että huhtikuulle mennään.. La ois 27.3. mutta jotenkin on semmoinen kutina ettei tää tyyppi oo tulossa vielä sillon. Yhtään mitään ennakoivia oireita ei ole ollut, mitä nyt suonenvetoja jos magnesiumit jää illalla syömättä. Jos oikein rivakasti kävelee (eli aina jos on miehen kanssa jossain liikenteessä, pitää melkein juosta sen perässä :grin) tai imuroi niin ilmeisesti supistelee. Mää oon niin tonttu-uuno etten ees taija tunnistaa koko supistuksia. Yötkin saan nukkua ihan vaivatta, mitä nyt pissalla käyn pari kertaa.
 
Minua se kipu ei niin pelota/hirvitä mutta, ehkä enemmän se että kaikki ei menisikään hyvin vauvalla ei olisikaan kaikki kunnossa tai itse tekisin jotain "väärin" synnyttäessä. Tai en älyäisi tarpeeksi ajoissa lähteä sairaalalle. :confused: Kuitenkin uskoisin "luonnon" hoitavan asian ja kaikki menisi hyvin!
Melkein vuorokauden kestänyt närästys huojeni hetkeksi. *helpottavaa* :p
 
On se hulluu, enää viikko laskettuun. Ei pysty uskoo et oikeesti synnyttää kohta. Näin esikoista odottaessa. Jännittää melko paljon, mutta koittaa vaan keksii muuta ajateltavaa. Oon jo ihan kyllästyny puhumaan vaan tästä raskaudesta kaikkien kanssa.

Ite luulen et mul menee ens viikon loppuun synnytys. Nyt ei oo hirveemmi ollu mitään oireita. Viikonloppuna oli maha kovana kun oli niin hektistä. Käytiin juhlissa ja tehtiin kotona ruokaa ystäville. Myös eilinen kävelylenkki (1km!!) oli tuskaa. Mut ei mitään vilkkaampaa suoliston toimintaa tms. Siinä synnyttämisessä mua jännittää et kuin se vauva mahtuu mun lantiosta ulos / minkä kokoinen hän on. Myös se kivun sietäminen jännittää ja osaanko olla rohkea / luottaa itteensä. On se myös aikamoista kun ei voi tietää millon tää kaikki tapahtuu ja miten. Mutta innolla silti ootan ja haaveilen kovasti tulevasta vauvaelämästä, kesästä ja kaikesta vaaleenpunasesta
 
Avautuminen tuntuu kovemmalta kivulta, mut sitte kun oikeesti alkaa tuntuu painetta et pitää ponnistaa ni se ei kyl kovin paljoo satu. Kunhan muistaa hengittää.
 
Miksei tää voi jo tulla:arghh: viime yönä puoli neljästä melkee puoli seitsemään supisteli 5-12min välein ja taas loppui.Yhdeksän ja puoli kymmenen välillä tuli kaksi supistusta..nyt hiljaista..huoh.
No ei kai se auta,kun lähtee kattoon neuvolatätii,vaikka mie sille sanoin etten haluu nähdä sitä ennenkö vast meillä :grin
 
Mä oon jostain syystä koko ajan (elokuusta asti) sanonu synnyttäväni vasta 21.3 joten huomisesta neuvolakäynnistä arvaukset ollu toisinpäin: mies ja ntäti sanonu et nähdään vasta kotosalla kun ite ollu koko ajan menossa :D huomenna selviää sit. Nyt ei kyl minkäänlaisia tuntemuksia edes...
 
Vkonlopulla alkoi ilkeet alaselkä vihlonnat ja vihlonnat myös virtsaputkessa. :woot: Ei oikeen tiennyt miten istua autossa kun vihloi niin mukavasti. Tosin näitä ei oo kokoajan päällänsä, mutta silloin tällöin toki. Ma päivä meniki mukavasti ilman ihmeempää kipuilua, mutta illalla ollessani sängyssä niin johan vihlas mukavasti selästä ja virtsarakosta ja samanaikaisesti vaaveli touhus jotain. Oiskohan yrittänyt porautua jälleen alemmaksi. Saa ihan reippaasti tulla sieltä, kyll mä olisin jo valmis ottaa hänet tissille tuhisee. :happy:

En tiiä onko mullakin jo sitt alkanut irtoilee tuota limatulppaa vai onko sitten vaan runsaampaa valkovuotoa. Viikon ajan jo ollut runsaampaa tuo ja nyt eilen ja tänään vessalla käynnin yhteydessä jäänyt pönttöön valkoisia viiruja ja muutenkin se koostumus ollut ns. paksumpaa ehkä geelimäistä...
 
Varmaankin pelko ja jännitys on ne tekijät jotka pahentaa synnytyskipua. Koittakaa naiset olla avoimin mielin ja kun ne tositoimet alkaa niin menkää siihen supistukseen "mukaan" eli yks kerrallaan ja muistakaa tosiaan HENGITELLÄ syvään kun supistusaalto tulee. Keskitytte vaan siihen hetkeen ja hengittelyyn. Sitten supistusten välillä ette mieti ja pelkää turhia vaan LEPÄÄTTE ja RENTOUDUTTE, kunnes alkaa uusi "Aalto". Näin keräätte voimia ja homma etenee paremmin kun kroppa ja pääkoppa uppoutuu koko prosessiin. Itse esikon kanssa aika nopeesti menetin keskittymisen ja hallinnan koko hommaan ja turvauduin epiduraaliin. Ei sekään paha ole mutta usein hidastaa synnytystä ja esim.ponnistaminen voi hankaloitua kun ei puudutetuilla paikoilla löydä heti "oikeaa suuntaa" ponnistaa ym.

Jos jaksatte ja tsemppaatte loppusentteihin ilman kivunlievitystä niin siinä ihan ennen ponnistusta iskee raju "En pysty tähän" fiilis monille, siihen tilaan hyvä kätilö osaa psyykata ja tsempata. Sanokaa miehillennekin että muistaa tsempata vaan kun ootte epätoivon partaalla. Sit tuleekin ponnistamisen tarve ja olo alkaa helpottamaan!

Niin paljon tsemppiä teille kaikille tulevaan!!!
 
Minä kans haluun synnyttää!!
Tänää oli neuvola, kaikki hyvin. Verenpaineet jopa laskeneet. Eilen luulin et vauva ois kääntyn perätilaan mut ei onneksi neukkutädin mukaan. Se kyseli multa onko mitään oireita ilmaantunu; limatulppaa, suoliston toiminnan vilkastumista, supistuksia, selkäkipuja tai kuukautismaisia kipuja. No eipä kyllä! Että kyllä täällä varmaan menee jonkuu aikaa vielä. Ens tiistaille varattiin uus aika. Toivottavasti syntyy ennen sitä.

Eilen oli tosiaan melko tukala olo, vauva pönki itseään jotenkin mahassa ylöspäin. Ylämaha oli pinkeenä ja sattui. Ja liikehdintää oli paljon tuolla alhaalla, ilmeisesti nyrkkeili mun nivusiin. Huh huh. Tänään ollut aika rauhaisaa, tässä iltasella tainnut olla muutama supistus niin, että maha pinkeenä ja vähän selkäjumia. Välillä painetta takalistossa. Tämmöstä täällä. Ilmesesti muillakaan ei hirveemmin oireita ollu?
 
Ei mitään toivoa synnytyksestä, tänään 39+2. Kovotteluja ihan jatkuvasti ja liikkuminen on hankalaa. Vessassa pitää käydä kerran tai kahdesti yössä. Levottomat jalat vaivaa, pahimmillaan ei saa nukuttua yöllä eikä päivällä. Vauva on tosi alhaalla, välillä tuntuu että on jo puolimatkassa tulossa.. silti neuvolassa maanantaina sanottiin ettei pää ole kiinnittynyt. Toisin sanoen tuskinpa on aikeissa tulla lähipäivinä. Oikeita suppareita ei ole ollut ollenkaan, sukkapuikkoja kyllä siitäkin edestä.

Epäsäännöllisen kierron mukaan mullekin la laskettu, itse kuitenkin olen myöhemmän ajankohdan kannalla, koska uskon melko tarkkaan tietäväni milloin tulokas on alkunsa saanut. Sen mukaan ei olisi vielä hätäkään, mutta olotilan vuoksi kyllä toivon että syntyisi mahdollisimman pian :p
 
Mä täällä koitan kärvistellä mahani kanssa..niin kamalaa möyrimistä on nimittäin mahassa että huhhuh. Tuntuu aivan kuin pikkuinen tulisi ulos tuolta omin avuin..auts :( Itken paljon iltaisin kun mua v#tuttaa jo tämä olotila tämän mahan kanssa. En jaksa enää!! La laskettu aika mutta veikkaan että ei tämä synny ennen sitä :(
 
Mullakin on ollut taas normaali olo eli ei tämä pikkuinen ainakaan etuajassa tule. Jostain kumman syystä tämä sopii mulle erittäin hyvin, saan rauhassa puuhailla kaikkea. Eli jos vasta lasketun ajan paikoilla tulee niin hyvä on.
 
Ei oireita täälläkään. Kovasti oon yrittänyt touhuilla ja siivoilla kotona mutta ei ole auttanut. Eilen jotenkin tuli fiilis, että en halua stressata koska vauva tulee että nyt yritetään nauttia miehen kanssa näistä päivistä mitä saadaan olla vielä kahdestaan :)
 
Yöllä oli vähä tuskallisia hetkiä, mutta siihen ne sitten jäiki. Taas heräsin siihen että oon hikinen, tosi outo olo päällä ja vatsa pinkeenä... supistuksia en ainakaan muista tunteneeni, ei polttoja...pikkusella hirveet jumpat päällä... hetken pyörin ja sitte nukahin. Säikäyttää vähä tommoset, mutta kait olis kipua jos joku olis huonosti? Aamusta kaikki ollu ihan normaalisti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top