Synnytys lähestyy! Fiilikset, merkit, oireet, ajatukset..:)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aubrey
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eilen tuli itellekin niitä aaltomaisia menkkakipuja. En tiiä oliko sitten liikaa, kun kävin pari tunnin lenkkiä tuolla ylämäkimaastoissa. Sitten, kun kaverin kans tultiin pois ja pysähyttiin istumaan niin välillä tuli kovia aaltomaisia kouristuksia tuonne alavatsan/munasarjojen tuntumaan. Välillä tuli muutaman minuutin välein ja sitten piti pidemmän tauon ja jatkui vielä muutamasti. Kokonaisuudessaan 1,5h kesti (sisältäen siis tauon noin 40min.) Oon tässä pohtinut, että kaipa ne joku päivä kuuluukin alkaa, kun ei oo vielä oikeen mitään ollutkaan, nyt 32+5 menossa. Pitkästä aikaa sai nukuttua myös pissareissun jälkeen ja aamulla herätessä tuntu että oli lähestulkoon virkeä olo!

Ihan hurjaa lukea, että joillain alkaa jo viikot paukkua täyteen ja vauvat syntyä. Meillä on kylppäriremppa aloitettu tällä vkolla, kun miehelle iski vissiin kans pesänrakennusvietti.. Ja asustellaan evakossa nyt kuukauden päivät, niin yritän illalla aina vauvalle sanoa, että pysysitkö vielä jonkun hetken siellä sisätiloissa niin päästäs sitten rempattuun kotiin synnäriltä.
 
mulla sama tilanne kuin felicialla, monet puhuu et kohta syntyy kun on jo noin laskeutunu, itsellä ei kyllä ole noussut vielä ylöskään :S
 
Libero- sanoi:
mulla sama tilanne kuin felicialla, monet puhuu et kohta syntyy kun on jo noin laskeutunu, itsellä ei kyllä ole noussut vielä ylöskään :S
Click to expand...

Pitääks sen ensin nousta ylös ja sit alas? Mun omakohtainen näkemys on että vatsa kasvoi kasvamistaan ja lopulta oli vaikee hengittää, sit yhtäkkiä yhtenä päivänä huomasin että hitto vie ku on helppo olla, ei tarvitse haukkoa happea ku mikään ei paina :D hmmm...
 
No ei tarvii eka nousta :D hehe.. Todennäkösesti vauva on ruvennu laskeutumaan jos hengittäminen on helpompaa :) Mulla ei tainnu laskeutuu ku vasta sit ennen ponnistusvaihetta kunnolla :)
 
Mulle tais just äsken ekaa kertaa konkretisoitua päähän että mahassa kasvaa ihminen. Vauva liikkui taas niin että vatsa muuttaa muotoaan ja jäi sit paikalleen niin että peppu(vai pää) jäi navan viereen niin että mahassa näkyi kohouma.
Hymähdin VAUVALLE että mitäs siinä pyllistelet (toivon tosiaan et se ois peppu ni ois ees suunnilleen rt tuolla). Ennen hymähdykset on suuntautunu AJATUKSEEN että siellä joku alien sikiö pyörii, mutta koskaan ennen en oo suoraan ajatellut että se on mun tyttö mikä siellä lilluu ja pyörii :P
 
Viime yönä taas kivasti supisteli johonkin kahteen asti, en saanut nulahdettua ja ravasin vessassa ja heittelin tavarat kassiin. Lopulta sitten supistukset ilmeisesti loppui koska olin nukahtanut. Ei vauvaa vieläkään. Plaah.
 
Pelottavaa! Mulla ollu tosi huono päivä koko päivän ja nyt se sitte purkautu sillä, että itkin jonku tunnin-kaks. kun sain rauhotettua itteni nii rupes kamala myllääminen, jonka jälkeen kamala kipu ja "menkkasärky" mahassa ja selkä alhaalta ylös asti tulessa. No ajattelin ekaksi, että itkin vaan masun kipeeksi ja koitin saaha unta, ei auttanu. sitte aattelin että mulla on ehkä nälkä, söin banaanin, ei auttanu.. Tässä nyt sängyssä kontillaan heijaan ittiäni eestaas ja toivon että särky/jomotus/kuumotus lakkaa. Muilla tämmöstä?
 
Oletteko te aiemmin synnyttäneet (tai miksei ensimmäistä odottavatkin) kuinka käyneet miehen kanssa synnytystä läpi? Siis miehen roolia siinä synnytyksen aikana, toiveita tai ohjeita? Mietin että tuon oman kanssa olisi varmaan hyvä käydä läpi kaiken varalta worst case scenario- tyyppiset vaihtoehdot, mitä haluan jos jostain syystä en itse kykene tahtoani ilmaisemaan. Samoin nuo kivunlievitykseen ym liittyvät asiat olisi varmaan hyvä olla miehellä myös tiedossa, vai?
 
Eka tulossa ja oon sen verran infonnu että siellä ollaan äidin tukena ja turvana, hiljaa pidellään kädestä kiinni eikä pälätellä jos/kun äiti on tuskissaan. Ja toosaan ei kurkita ilman lupaa :D
Varmasti tulee keskusteltua vielä nuo worst case scenariot lähempänä ku alkaa ne synnytyssupparit ;) mulla on tapana jaella ohjeita että ollaan mahdollisimman tehokkaita ja tehdään eikä mietitä :D asiassa kuin asiassa x)
 
Miehellä on yksi jo ennestään ja sanoi ite että pysyy visusti pään puolella. Oli vissiin esikoisen kanssa vähän kurkistanut :)
 
Vähän ollaan siitä puhuttu, mutta on kyllä tarkotus ohjeistaa vielä ennen h-hetkeä mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä. :D Tai siis oon kyllä mietiskelly ääneen niitä asioita, mutta tiiän että tuo mies on vaan nyökytelly ja jutut varmaan menny ohi eli virallinen ohjeistuskeskustelu vielä tulossa. :D Lähinnä tietysti kiva yhdessä miettiä niitä tilanteita jos oon ite ihan pihalla niin miten toivosin että homma hoidetaan. Sen oon kyllä tehny jo selväks, että jos ite oon jotenkin huonossa kunnossa niin sitten miehen tehtävä on huolehtia vauvasta ja mielellään pitää sen sit koko ajan näköpiirissä.
 
Tähän mennessä oon sanonut miehelle vaan, että hänen pitää olla mun tukena synnytyksessä, mutta ponnistusvaihetta ei tartte kattoa ja sen ajaksi saa halutessaan vaikka poistua ulkopuolelle. ;) Tarkemmin varmaan jutellaan aiheesta sit lähempänä laskettua aikaa, just että tietää pääpiirteittäin miten suhtaudun kivunlievityksiin jne.
 
Luotan, et hoitaa hommansa itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikka läpänheitto on sallittua (esim. "Pitäskö mun synnyttää, kun ei tosta tuu mitään") niin ei sit ollut noita juttuja, et ite joutu kertoo noi. Lähinnä viimeks anto oksennuspussin ja piti kotiväet ajantasalla. Ja oli vaan siellä. Tietää kyllä mun lääkemyönteisyyden ym.
 
Meillä ei ole juteltu vielä, varmaan sit ku on käyty ensin tutustumas siihe synnärii
 
Huomenna on synnytysvalmennus, eiköhän sen jälkeen tule keskustelua enemmän. Tähän mennessä olen ohjeistanut vain sen, että muistuttaisi mua rentouttamaan leuat. Mulla on taipumusta purra takahampaita yhteen, kun stressaan, jännitän tai olen kivulias, enkä sitä aina itse tajua.
 
Meillä mies on tytön kanssa synnytyksen ajan. Tai jos sopivasti synnytän yöllä ja tyttö nukkuu, niin sitten on mukana kyllä. :) Luotan, että mies osaa tukea. Esikoisenkin kohdalla osasi. Ei meillä varmaan ole tarvetta sen kummemmin puhua siitä tukemisesta. Muusta ehkä.
 
Maiju, mulla oli ehkä samantyylistä kipua selässä pari kertaa, ja parhaiten auttoi lämpöpakkaus selässä tai mies selkää vasten lämmittämässä. Toivottavasti sullaki olo helpotti, hirveän ikävä tunne :/
 
Oliko yhtäjaksoista kipua vai supistuksia.. Onkohan kaikki kunnossa vai onko uus vauva syntynyt <3
 
Kätilö oli sanonut mun serkulle että kun 34 viikkoa on täynnä niin on erittäin harvinaista että vauva joutuu keskolaan.
Ja kun on 34 viikkoa täynnä niin vauva saa tulla jos on tullakseen. Eli puolitoista viikkoa vielä ja mä lakkaan varomasta supistuksia. Kun nyt en saa tehtyä oikeen mitään kun heti alkaa supistaa.. Nyt on siis 32+4.
Ainoot mistä en oo voinut luistaa on nuorimmaisen kakkapesut, mut nekin oon koittanut kipeinä päivinä hoitaa puhdistuspyyhkeillä, ja sit piiskaan itteeni niistä kemikaaleista :D
Jepjep... ehkä se ei oo ihan maailman vakavin juttu kuitenkaan...
Jännittää synnytys. Olen edelleen vakaasti päättänyt että kun menen synnärille vesien menon ja pienen supistelun jälkeen niin vauva tulee jalkaa nostamalla ulos ihan terveenä virkeenä ja hyvinvoivana ja alkaa syödä heti hyvin ja maitoa tulee tarpeeksi ja 2vk ikäisestä alkaen hän nukkuu yöt yhdellä syötöllä ja parin kuukauden ikäisestä vedetään 8 tunnin yöunia. Nii!
-oon kuulu että sellasia vauvoja on :D
 
Hauskasti kerrottu unelma vauvasta :D Womb ..Toivon myös itselleni samantyylistä synnytystä ja yhtä mutkatonta vauva aikaa :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top