Synnytys lähenee ja jännitys tiivistyy..
- Ketjun aloittaja Gemini
- Aloituspäivämäärä
Tsemppiä Odecca! 
Mahtavaa, että jollakin tapahtuu tänään jotain
Mutta täällä päin on olotilana suunnaton vitutus..
Oon vaan ihan pirun huonolla tuulella, että haluun synnyttämään NYT.
Niin vaivainen olo taas, että kyllästyttää jo tämä paksuna oleminen.
Vauvakin alkoi sitten oikein kunnolla liikkumaan eli kaikki hyvin
Mutta itselläni vatsaa kiristää ja tuntuu, että iho repeää eikä mikään asento ole hyvä.
On pahaolo ja väsyttää helvetisti.
Tahtoisin jo mennä nukkumaan, mutta makuulleen tuntuu, että meinaa ihan oksennus tulla...
Mahtavaa, että jollakin tapahtuu tänään jotain
Mutta täällä päin on olotilana suunnaton vitutus..
Oon vaan ihan pirun huonolla tuulella, että haluun synnyttämään NYT.
Niin vaivainen olo taas, että kyllästyttää jo tämä paksuna oleminen.
Vauvakin alkoi sitten oikein kunnolla liikkumaan eli kaikki hyvin
Mutta itselläni vatsaa kiristää ja tuntuu, että iho repeää eikä mikään asento ole hyvä.
On pahaolo ja väsyttää helvetisti.
Tahtoisin jo mennä nukkumaan, mutta makuulleen tuntuu, että meinaa ihan oksennus tulla...
Täällä on Gemini sama meiniki. Ottaa niin hitokseen aivoon ja väsyttää ja ahdistaa...no listaa vois jatkaa loputtomiin. Haluun kans niin kovin synnyttämään ettei mitään järkeä piste!!!!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Ha, sama täällä! Tänään ei ole sitten ollut supistuksia tai yhtikäs mitään muutakaan. Varmaan menee rv41+ tai käynnistykseen ennenkö mitään tapahtuu.
Juu, ja miehen vanhemmat miettii nyt ostaisiko uusia lentoja ja on selkeästi pettyneen oloisia kun pitää ilmeisesti muuttaa suunnitelmia että ehtisi nähdä vauvan. Vaikea olla tuntematta itseään jotenkin syypääksi. Ja nyt kun on muiden synnytyskertomuksia kuunnellut, tuntuu ettei kellään muulla tässä suvussa ole raskaudet edes menneet yhtään yli vaan rv40+0 syntynyt viimeistään.
Juu, ja miehen vanhemmat miettii nyt ostaisiko uusia lentoja ja on selkeästi pettyneen oloisia kun pitää ilmeisesti muuttaa suunnitelmia että ehtisi nähdä vauvan. Vaikea olla tuntematta itseään jotenkin syypääksi. Ja nyt kun on muiden synnytyskertomuksia kuunnellut, tuntuu ettei kellään muulla tässä suvussa ole raskaudet edes menneet yhtään yli vaan rv40+0 syntynyt viimeistään.
höh annisla! 
älä nyt turhaan itseäsi syyllistä! Mitäs tulivat liian suurin odotuksin...jos vauva ei ole vielä valmis syntymään niin eikös se ole parempi että kasvaa sitten masussa ja kohtaa ulkomaailman sitten kun on siihen valmis...
täällä on ollut kipuilua jos jonkinmoista..ei mitään synnytystä, mutta taitaa valmistautua. Ekaa kertaa tulee vihlaisut ja harkkasupparit unenkin läpi. Jos nyt vaikka pysyis maanantaihin ni saatais kiva syntymäpäivä
sit ois molemmat täsmällisiä kun olisivat molemmat syntyneet 40+0 ja 23. pvä :P
älä nyt turhaan itseäsi syyllistä! Mitäs tulivat liian suurin odotuksin...jos vauva ei ole vielä valmis syntymään niin eikös se ole parempi että kasvaa sitten masussa ja kohtaa ulkomaailman sitten kun on siihen valmis...täällä on ollut kipuilua jos jonkinmoista..ei mitään synnytystä, mutta taitaa valmistautua. Ekaa kertaa tulee vihlaisut ja harkkasupparit unenkin läpi. Jos nyt vaikka pysyis maanantaihin ni saatais kiva syntymäpäivä
sit ois molemmat täsmällisiä kun olisivat molemmat syntyneet 40+0 ja 23. pvä :P
Huh mitä hommaa tuo synnyttäminen. 
Ohi on onneksi, vaikka kyllähän tässä aika kultaa muistot melko nopeaan.
Ponnistaminen oli järkkyä, varsinkin kun olin asennoitunut jostain syystä sen olevan helpoin vaihe. Selvisin kuitenkin ilman tikkejä, ainoastaan pieni limakalvon nirhauma, joka ei tarvinut mitään paikkausta. Tyytyväinen olen, koska alapään vammat oli se juttu mitä eniten pelkäsin. Ilokaasu, kipupiikki lihakseen, kohdunkaulan puudute, epiduraali ja ponnistusvaiheen puudute oli kaikki käytössä, enkä kyllä varmaan ilman olisi pärjännyt. Ja miksi pärjätä, jos ei ole pakko. Ehkä ponnistusvaihe olisi ollut iisimpi, jos epi olisi vielä ollut iskussa siinä kohtaa. Sain kuitenkin sen avulla levättyä kunnolla ennen ponnistamista, ihan mahtavaa tavaraa.
Ohi on onneksi, vaikka kyllähän tässä aika kultaa muistot melko nopeaan.Ponnistaminen oli järkkyä, varsinkin kun olin asennoitunut jostain syystä sen olevan helpoin vaihe. Selvisin kuitenkin ilman tikkejä, ainoastaan pieni limakalvon nirhauma, joka ei tarvinut mitään paikkausta. Tyytyväinen olen, koska alapään vammat oli se juttu mitä eniten pelkäsin. Ilokaasu, kipupiikki lihakseen, kohdunkaulan puudute, epiduraali ja ponnistusvaiheen puudute oli kaikki käytössä, enkä kyllä varmaan ilman olisi pärjännyt. Ja miksi pärjätä, jos ei ole pakko. Ehkä ponnistusvaihe olisi ollut iisimpi, jos epi olisi vielä ollut iskussa siinä kohtaa. Sain kuitenkin sen avulla levättyä kunnolla ennen ponnistamista, ihan mahtavaa tavaraa.
Oot niin oikeessa pihla!
Se on järkyttävää, toi synnyttäminen, mutta eri tasoilla joka kerta,
tää oma jättiläisen synnytys oli tosi hieno kokemus, kun se kipuvaihe jäi siedettävän lyhyeksi ja homma meni kokoajan eteenpäin. Ja lääkkeet, erinomainen keksintö!
Se on järkyttävää, toi synnyttäminen, mutta eri tasoilla joka kerta,
tää oma jättiläisen synnytys oli tosi hieno kokemus, kun se kipuvaihe jäi siedettävän lyhyeksi ja homma meni kokoajan eteenpäin. Ja lääkkeet, erinomainen keksintö!
Huh, taidan kyllä koittaa sitten saada kaikki mahdolliset kivunlievitykset siihen ponnistusvaiheeseen. Mä edelleenkään en ole juuri ollenkaan miettinyt synnytystä etukäteen, en vaan jotenkin osaa asennoitua että se on oikeasti edessä, vaikka varmasti tulee olemaan aika hirvittävää.
Mutta joo, en kyllä silti malta odottaa kun miettii sitä lopputulemaa. :)
Mutta joo, en kyllä silti malta odottaa kun miettii sitä lopputulemaa. :)
sufi
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä olen suhtautunut synnytykseen koko ajan siten, että otan vastaan sellaisena kun tulee. Otan kivun lievitystä sen mukaan kuin tuntuu. Oma äitini ei ottanut puudutteita, anoppi taas sanoo, että ota kaikki mitä irti lähtee :D
Mutta aika sekaisin sitä on polla, jos ei malta odottaa että pääsee kohtaamaan elämänsä kivut :D
Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
Mutta aika sekaisin sitä on polla, jos ei malta odottaa että pääsee kohtaamaan elämänsä kivut :D
Sent from my IdeaTabA1000L-F using Vau Foorumi mobile app
Olisin jo eilen päivitelly tänne väliaikatietoja, mutta jostain syystä en onnistunut tällä kännykällä. Mutta asiaan. Saimme mekin vihdoin pojan masun toiselle puolen viime yönä :) Homma vaan eteni ihan hirveen hitaasti! Yhteenaä kesto vähän reilu 16h! Kolmesta synnytyksestäni pisin. Tosin kivut oli siedettäviä ihan loppurutistukseen asti. Mutta turhautti kamalasti, kun ei edistynyt! Lopulta puhkottiin kalvot, kun ei sekään saanut ihmeitä aikaan, niin oksitosiinillä annettiin vähän lisävauhtia supistuksiin. Tarkempaa kertomusta koitan kirjotella myöhemmin kotona.. :) Nyt se on onneksi ohi rv41+3! Vauva siis tahtoi odottaa, että sai syntymäpäiväkseen juhannusaaton. syntyi puolenyön jälkeen :)
Paljon tsemppiä teille, jotka vielä masujen kanssa tuskailette!
Paljon tsemppiä teille, jotka vielä masujen kanssa tuskailette!
Yök, itse muistan vielä 6 vuoden jälkeenkin sen ponnistusvaiheen 
On tullut valmistauduttua henkisesti jo etukäteen siihen..
Mäkin otan kivunlievitystä sitä mukaan kuin tunnen tarvitsevani. Varmaan koitan pärjätä samoilla, mitä esikoisenkin kohdalla eli ilokaasua ja epiduraali :)
On tullut valmistauduttua henkisesti jo etukäteen siihen..
Mäkin otan kivunlievitystä sitä mukaan kuin tunnen tarvitsevani. Varmaan koitan pärjätä samoilla, mitä esikoisenkin kohdalla eli ilokaasua ja epiduraali :)
Tuskainen yö takana. Vatsaa kiristeli ja sattui kovasti, että selässä tuntui eikä mikään asento ollut hyvä.
Väsytti paljon, mutta ei sitä pystynyt olla edes makuuasennossa
Niin sitä sitten kuitenkin jossain vaiheessa olin viimein nukahtanut ja aamulla herätessäni hetken mietin, että lähdinkö mä yöllä sairaalaan.
Silmät sitten avasin ja tajusin, että enpä ollut lähtenyt, perhana!
Tällä viikolla olo on kyllä tämän mahan kanssa muuttunut todella vaikeaksi, että meinaa hajota pää
Synnytys on niin lähellä, mutta silti tuntuu, että se on kovin kaukana, kun ei tiedä milloin se lähtö tulee..
Väsytti paljon, mutta ei sitä pystynyt olla edes makuuasennossa
Niin sitä sitten kuitenkin jossain vaiheessa olin viimein nukahtanut ja aamulla herätessäni hetken mietin, että lähdinkö mä yöllä sairaalaan.
Silmät sitten avasin ja tajusin, että enpä ollut lähtenyt, perhana!
Tällä viikolla olo on kyllä tämän mahan kanssa muuttunut todella vaikeaksi, että meinaa hajota pää
Synnytys on niin lähellä, mutta silti tuntuu, että se on kovin kaukana, kun ei tiedä milloin se lähtö tulee..
Muokattu viimeksi:
Tuosta ponnistuksesta, mulle kummassakaan synnytyksessa ponnistusvaihe ei ole ollut yhtään kipeä, kun otin ekassa epiduraalin ja tokassa spinaalin. Ihan yhtään en tuntenu kipua. Ainoastaan se on kova homma ponnistaa, että kaikki voimansa siinä on saanu käyttää. Nyt kyllä synty muutamalla ponnistuksella, kun löyty hyvä asento ja oli neiti niin tulollaan. Supistuskivut ne musta kamalampia on ollu. :P
Täällä ei kyl etene muu kuin tapin kasvaminen ottaan... välillä kipeitä ja pitkiä tulee hyvinkin tiheesti ja jopa useemman tunnin sit ne lopahtaa ja tulee tyyliin yks per tunti, tulppaa ei ihmisestä kai enempää voi ulos enää tulla sitä on tullu ihan hitosti, koko lantio on aivan turkasen kipee ja melkonen paine toosassa ihan koko ajan
Eniten hajottaa kun ei kykene edes nukkumaan kivulta ja supistuksilta, menis ees vedet tai jotain. Jos tää ei tänään tai huomenna tule niin maanantaina taas naikkarille ja keksitään jotain muuta, jännä nähä mitä kun tosiaan nuo käynnistyskeinot on mun kohdalla hyvin rajatut.
Nyt lettujen paistoon :P
Eniten hajottaa kun ei kykene edes nukkumaan kivulta ja supistuksilta, menis ees vedet tai jotain. Jos tää ei tänään tai huomenna tule niin maanantaina taas naikkarille ja keksitään jotain muuta, jännä nähä mitä kun tosiaan nuo käynnistyskeinot on mun kohdalla hyvin rajatut.
Nyt lettujen paistoon :P
Huh-huh, sulla on kyllä Odecca kestämistä siellä... Toivottavasti pian lähtisi kehittymään 
Täällä kun ei mitään kunnolla tapahdu niin oon jo henkisesti alkanut valmistautumaan, että maanantaina neuvolaan ja yli lasketun menee.
Muuten ei haittaisi, että menee yli, mutta kun olo niin helvetin vaikea ja se muuttokin on ensi viikolla.
Vähän huolettaa tuo vauvan koko, kun omat sokeriarvot menneet perseelleen ja oma paino vain nousee nousemistaan...
Vituttaa tämä tila, kun kunnolla ei voi makaa eikä voi istua.
Väkisin olen sitten siivoillut (mikä on ollut älyttömän hidasta ja vaivalloista) ja ajattelin mennä tuossa illalla kävelylenkille tuulettamaan hermojani.
Täällä kun ei mitään kunnolla tapahdu niin oon jo henkisesti alkanut valmistautumaan, että maanantaina neuvolaan ja yli lasketun menee.
Muuten ei haittaisi, että menee yli, mutta kun olo niin helvetin vaikea ja se muuttokin on ensi viikolla.
Vähän huolettaa tuo vauvan koko, kun omat sokeriarvot menneet perseelleen ja oma paino vain nousee nousemistaan...
Vituttaa tämä tila, kun kunnolla ei voi makaa eikä voi istua.
Väkisin olen sitten siivoillut (mikä on ollut älyttömän hidasta ja vaivalloista) ja ajattelin mennä tuossa illalla kävelylenkille tuulettamaan hermojani.
Muokattu viimeksi:
Odecca, kuulostaa siltä, että vauva on kyllä ihan tulollaan! Mullaki oli viimeset päivät toosa ihan hullun kipiä ja niinhän se neiti olikin ihan tulollaan ja, kun lähti tulemaan, niin ei menny kauaa. Toivottavasti sullakin tarkottaa samaa, että helposti tulee sitten ulos, kunhan supparit lähtee kunnolla käyntiin. :)
Oon samaa mieltä odecca, että kuulostaa kyllä ettei enää menis kauaa!
Mulla ei ole tapahtunut mitään, ei siis mitään merkkejä että syntyisi pian. Ainoastaan vauva on ehkä siirtynyt vähän alemmas, ja tuntuu ettei enää mahdu mun mahaan. Ihme kyllä raskausarpia ei ole viime aikoina tullut kauheasti lisää, kai mun iho sitten ratkes tarpeeksi pahasti silloin viikko-pari sitten ettei enää voi paljon pahemmaksi mennä. Vähän kyllä jännittää palautuminen tästä kaikesta, kun tuntuu että maha on ollut niin suuri ja ylivenyttynyt nyt niin kauan, ja vauva varmaan aika jätti. Mutta no, toivon että aika parantaa ja onneksi mies on ihana ja sanonut ettei hänelle ole mitään merkitystä millainen nahkareppu mun mahasta jää (no ei kyllä noilla sanoilla) kun olen näitä raskausarpia hälle surrut.
Me mentiin tänään pitkälle metsäkävelylle ja ajeltiin bussilla pitkin mukulakatuja. Ehkä se pistäis jotain vauhtia synnytykseen. :)
Mulla ei ole tapahtunut mitään, ei siis mitään merkkejä että syntyisi pian. Ainoastaan vauva on ehkä siirtynyt vähän alemmas, ja tuntuu ettei enää mahdu mun mahaan. Ihme kyllä raskausarpia ei ole viime aikoina tullut kauheasti lisää, kai mun iho sitten ratkes tarpeeksi pahasti silloin viikko-pari sitten ettei enää voi paljon pahemmaksi mennä. Vähän kyllä jännittää palautuminen tästä kaikesta, kun tuntuu että maha on ollut niin suuri ja ylivenyttynyt nyt niin kauan, ja vauva varmaan aika jätti. Mutta no, toivon että aika parantaa ja onneksi mies on ihana ja sanonut ettei hänelle ole mitään merkitystä millainen nahkareppu mun mahasta jää (no ei kyllä noilla sanoilla) kun olen näitä raskausarpia hälle surrut.
Me mentiin tänään pitkälle metsäkävelylle ja ajeltiin bussilla pitkin mukulakatuja. Ehkä se pistäis jotain vauhtia synnytykseen. :)