Synnytyksen jälkeen..
- Ketjun aloittaja Kyfi9012530
- Aloituspäivämäärä
Ja alusta asti selvää, että enempää ei tule. Mä nautin joka sekunnista ja pidän pientä lähellä joka hetki, otan siis ihan kaiken irti tästä
Meille tuli nyt eka lapsi ja selvää on, että kyllä ainakin toinen halutaan! Vaikken mitenkään erityisesti raskaana olosta nauttinut, mutta kyllä sen vielä voi läpi käydä. Samoin synnytyksenkin, rankka puristus, mutta paras mahdollinen palkinto
Mä, ikäihmisenä ja myöhään aloittaneena, yritän mahdollisimman pian saada uutta vielä alulle, en kuitenkaan esim. imetyksen kustannuksella. Tietty, jos synnytys on aivan karmiva kokemus, saatan tulla toisiin ajatuksiin. Mutta kun tämä on meidän eka Jan mulla tosiaan ikää 41, niin melkoisen pian pitäisi alkaa toista yrittää, jos sisaruksia meinataan...
Meillä oli keltainen poika ja hänen veriryhmänsä tutkittiin synnärillä. Hänellä on A+ ja minulla O+ ja mulle ainakin selittivät, että kun mulla O-ryhmää niin se on yksi varma riskitekijä. Antoivat vielä lappusenkin, missä lukee näin: "Hoitoa vaativan keltaisuuden riskiä lisäävät mm. ennenaikaisuus (syntyminen ennen raskausviikkoa 38), äidin veriryhmävasta-aineet tai o-veriryhmä, syntymäpahka ja mustelmat, vastasyntyneen kuivuma, infektio, aikaisempien sisarusten valohoito sekä aasialainen syntyperä." Meillä oli kolme riskitekijää...syntyi 37+0, äidillä O-veriryhmä ja vauvalla myös tuota kuivumaa. Hoitorajaksi 250. Keltaisuus on myös perinnöllistä.
ihania vaivoja! Onko muilla?
Ja synnytyksen jälkimainingeista; tunto koko alapäässä poissa; peräsuoli ei toimi itsekseen(eikä pysty supistamaan), alakertaa en tunne enkä pysty mitenkään sitä supistamaan. Ja nuo pukamat!!!!! Voi hitto miten kukkeaa on olla äitiyden alkumetreillä!!! Ihana tyttö, vaikkei suostu yhtään harkitsemaankaan nukkumista ilman, että on tissi suussa, mutta nämä muut vaivat (kuten totaalisen rikki oleva kipeät nännit) ovat kyllä kertakaikkisen kamalia!!!!
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ei ole ummetusta, mutta jostain syystä sattuu häntäluun tienoille jo ennen kuin hädän tunne tulee. Täällä alapää parani lähes heti. Lihakset toimii, jälkivuoto järkevää ei hullua, en tarvinnut synnytyspäivän jälkeen enää mitään särkylääkkeitä. Vatsan epämukavuuteen auttoi tukivyön pitäminen.
Mä en oo syöny ollenkaan särkylääkettä synnytyksen jälkeen. Ei oo ollu mitään särkyjä alapäässä. Supistuksia oli kyllä kun imetti mutta nekin loppui muutamassa päivässä. Tosin selvisin ilman tikkejä ja repeämiä yms. Suolikin alkoi toimia noin 3-4 päivää synnytyksestä.
Mulla parani alapää tosi nopeasti. Tai "parani", kun ei mitään ongelmia tullutkaan. Lantionpohjan lihakset tietty vielä olemattomat, mutta reeniä reeniä.
Jälkisupistukset puolestaan oli välillä jäätäviä. 4s vrk taisi olla pahin. Särkylääkettä ja kauratyynyä tarvi kyllä koko ajan... Tiesin, että jälkisupparit pahenee joka synnytyksellä, mutta nää oli kyllä todella kertaluokkaa tiukempia kuin eka kerta. Kolmatta ei onneksi ole tarkoitus yrittää
Jälkisupistukset puolestaan oli välillä jäätäviä. 4s vrk taisi olla pahin. Särkylääkettä ja kauratyynyä tarvi kyllä koko ajan... Tiesin, että jälkisupparit pahenee joka synnytyksellä, mutta nää oli kyllä todella kertaluokkaa tiukempia kuin eka kerta. Kolmatta ei onneksi ole tarkoitus yrittää
Mulla alapää parin tikin jäljiltä lähes normaali jo. Ja vatsaki toimii jo ihan normisti ja kivuttomasti :) Jälkisuppareita tuli kaks kertaa osastolla imettämisen yhteydessä. Ja nekin meni ohi särkylääkkeellä ja lämpöpussilla. Nyt synnytyksestä jäljellä vaan hyvä muisto, ihana lapsi ja kauheet hormooni itkut !
Kyllä tää paraneminen on karmeaa!
Alapää on niin kipeä että meinaa taju lähteä kun käyt vessassa ja kun pyyhkiä ei voi, niin pesu joka kerta. Kyllä kirveltää! Tikkejä on enemmän kun uskallan edes ajatella koska leikattiin sieltä lihat. Turvotus on alapäässä kaamea! Jälkivuotoa on jonkun verran aina kun pinnistää ja liikkeellä ollessa pyörryttää edelleen. Huoh
Olotilat joita edes raskaana ollessa ei ajattele että ei se hankala olotila välttämättä synnärille lopu
Alapää on niin kipeä että meinaa taju lähteä kun käyt vessassa ja kun pyyhkiä ei voi, niin pesu joka kerta. Kyllä kirveltää! Tikkejä on enemmän kun uskallan edes ajatella koska leikattiin sieltä lihat. Turvotus on alapäässä kaamea! Jälkivuotoa on jonkun verran aina kun pinnistää ja liikkeellä ollessa pyörryttää edelleen. Huoh
Olotilat joita edes raskaana ollessa ei ajattele että ei se hankala olotila välttämättä synnärille lopu
Pikaista paranemista siulle Charmant. Mulla tuli esikoisen kohdalla tuo synnytyksen jälkeinen alapään vuoto ja kipu yms. vähän yllärinä, vaikka takuulla olin siitä kuullut/lukenut. Oli hirveetä käydä kakkosella, kun toimitus sattui ja ei voinut pyyhkiä tikkien vuoksi...vesisuihkuttelu sattui tietty myös. Kirosin koko synnytyksen alimpaan helvettiin ja olin varma, etten ikinä enää tee lapsia, mutta onneksi aika kuultaa muistot.
No mulla tosin on synnytys vielä edessäpäin (ihan parin päivän sisällä arveli terkka eilen)... Toivotaan, ettei kestäis tällä kertaa avautuminen ja ponnistus kovin kauaa eikä tuu kauheesti repeämiä. Mutta täytyy ajatella vaan, että kyllä tuo alapää paranee ja nopeastikin vielä. Pari viikkoa tai kuukausikin eteenpäin alapäätä parannellen on vain lyhyt aika elämässä...sen jaksaa, kun on pikkuinen saatu turvallisesti maailmaan.
No mulla tosin on synnytys vielä edessäpäin (ihan parin päivän sisällä arveli terkka eilen)... Toivotaan, ettei kestäis tällä kertaa avautuminen ja ponnistus kovin kauaa eikä tuu kauheesti repeämiä. Mutta täytyy ajatella vaan, että kyllä tuo alapää paranee ja nopeastikin vielä. Pari viikkoa tai kuukausikin eteenpäin alapäätä parannellen on vain lyhyt aika elämässä...sen jaksaa, kun on pikkuinen saatu turvallisesti maailmaan.
Juu, eiköhän tästäkin selvitä mutta pakko pärrätä edes hiukan koska kyllä tosiaan on inha olotila onneksi käsittääkseni tosiaan limakalvo haavat paranee kyllä nopeasti mutta ei se tietysti tässä kohtaa ajatuksissa pyöri
Onko jollain muulla ollut pahat repeämät? Eilen vielä sellainen vanha inhottava naislääkäri meinasi että jos putsattaisiin verihyytymää tuolta tikkien väleistä tai alta, tietysti kun jälkivuoto valuu myös sinne, toistaiseksi kieltäydyin kys. Operaatiosta koska en vaan voisi kuvitella kenenkään tekevän siellä mitään kun pelkkä ajatus koskemisesta saa itkun silmään
onneksi käsittääkseni tosiaan limakalvo haavat paranee kyllä nopeasti mutta ei se tietysti tässä kohtaa ajatuksissa pyöri Onko jollain muulla ollut pahat repeämät? Eilen vielä sellainen vanha inhottava naislääkäri meinasi että jos putsattaisiin verihyytymää tuolta tikkien väleistä tai alta, tietysti kun jälkivuoto valuu myös sinne, toistaiseksi kieltäydyin kys. Operaatiosta koska en vaan voisi kuvitella kenenkään tekevän siellä mitään kun pelkkä ajatus koskemisesta saa itkun silmään
Olikos joku synnyttänyt TYKS:ssä?
Tarviikohan sinne äidin tai isän ottaa omia sisäkenkiä (lähinnä isää mietin synnärillä)? Tästä on ollu keskustelua tuolla toisaalla foorumissa, missä juttua eri synnytyssairaaloista, mutta eri ohmisten kokemukset vähän vaihteli...
Tarviikohan sinne äidin tai isän ottaa omia sisäkenkiä (lähinnä isää mietin synnärillä)? Tästä on ollu keskustelua tuolla toisaalla foorumissa, missä juttua eri synnytyssairaaloista, mutta eri ohmisten kokemukset vähän vaihteli...