Synnytyksen jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kviini
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oon kuullu että joillain tuo n. viikon vanhana on ok, joillain taas vähän riippuen vauvan painosta, ja sitten jotku tosiaan sanoo että varsinkin lämpiminä päivinä (kesäisin) vaikka heti jos siltä tuntuu! Ite olisin kovin halukas huomenna menemään ulos tämän mytyn kanssa, mutta täytyy vähän kuulostella..
 
Meille annettiin samat ohjeet synnäriltä kuin neuvolasta, n. kahden viikon iässä. Mutta koska vkl on luvattu lämpösiä kelejä niin saadaan alotella ulkoilut jo loppuviikosta :)
 
Kesällä voi aloittaa ulkoilun heti. Nollakeleillä viikon ikäisestä, pakkasella kahden viikon ikäisestä. Alle -10 asteen pientä vauvaa ei ulos ollenkaan. Vuodenikäisen pakkasraja -15. Tällasta linjaa oon itse noudattanut, ja noissa lukemissa on otettava huomioon tuulen tmv vaikutus ilman kylmyyteen.
 
Röpön antamat ohjeet tulivat myös perhevalmennuksesta. Kuulostavat järkeviltä.
 
Minulla toipuminen synnytyksestä on ollut paljon nopeampaa kuin esikoisen kanssa. Synnytyksessä ei tullut repeämiä eikä epparia tarviinut tehdä, joten alapää tuntui jo sairaalassa "omalta". Olen tehnyt vaunulenkkejä vauvelin kanssa jo toisena päivänä siitä kun tultiin kotiin. Ihmettelivät tuossa lähipuistossakin, että minä olen jo jalkeilla vaikka synnytyksestä on vasta viikko! Jälkisupistuksia minulla oli kyllä esikoisen aikanakin ja panadolilla kivut helpotti. Nyt tämän toisen kanssa tiesin pyytää panadolia kolmesti päivässä ja söin kotiuduttuanikin niitä pari päivää.

Mieliala heitti alussa vähän kärrynpyörää ja räjähtelinkin esikoiselle vähän väliä. Nyt on mielikin tasoittumaan päin, jos vaan muistaa (saa) nukkua tarpeeksi! Ja muistaa syödä ja juoda hyvin!
 
Nyt on kulunut muutaman tunnin vajaa 2 viikkoa synnytyksestä. Olo on muutoin normaali, mutta

- öisin hikoilen aivan tuhottomasti
- olen väsynyt, AINA
- alavatsa on vieläkin kipeä; kipu ei ole jatkuvaa, mutta, jos seison kauan/ touhuan kovasti, tulee alapäähän paine ja alavatsaa alkaa vihlomaan ja särkemään. En oo ottanu särkylääkettä moneen päivään, eli kipu ei ole niin kovaa, mutta on se aika raivostuttavaa. Jälkivuoto ei ole muuttunut/haise, eikä muutenkaan ole tulehduksen merkkejä. Otin asian esille neuvolassa ja terkka tarjosi lääkäriaikaa. Totesin, että ilmotan tarpeesta myöhemmin, jos tilanne pahenee.
- lihaskunto on TODELLA heikko

Mulla paino on alkanut tippua aika hyvään tahtiin. Kahdessa viikossa on paino tippunut sen verran, että 3kilon päästä painan saman verran, kuin ennen synnytystä. Ihan kivaa, mutta ei mulla omat farkut enää mene, lantio sen verran leveni, että saa nähdä meneekö loppujen lopuksi KAIKKI housut vaihtoon.

Mielialatkin alkanu tasottua. Kyllä ne vieläkin vähän heittelee, tai no, ajoittain paljonkin, mutta oon perusluonteeltanikin aika tuuliviiri ;-) (mies parka :-D)
 
Miulla tasan viikko nyt synnytyksestä, ja tässä omia oloja:
- Kviini sama juttu, hikoilen ihan järjettömästi öisin
- tisseistä valuu niiiin paljon maitoa että välillä huomaa olevansa paitaa myöten maidossa
- peräpukamatkin ilmesty muutamaks päiväks, mutta onneks poistuivat nopeesti
- edelleen menkkatyylistä vuotoa, mutta eiköhän sitä ole viel vaikka kuinka pitkään :confused:

Muuten olo todella hyvä, painoin ennen raskautta 48kg, ja tällä hetkellä 52kg, joten oon tosi tyytyväinen! Pari lisäkiloa aiheuttaa varmastikin nää järjettömän kokoset tissit täynnä maitoa! Maha lähtenyt kokonaan, tosin iho ei mitenkään kiinteä, joten odottelen innolla sen kiinteyttämiseen pääsyä :)
Tyttö nukkuu todella hyvin öisin, joten en edes (vielä) ole mitenkään normaalia väsyneempi. Päivisin jaksaa vielä touhutakin jotain :rolleyes:
 
Musta on tosi kiva lukea näitä toipumisjuttuja kun itteäni niin paljon pelottaa se olotila synnytyksen jälkeen. Kiitos kun jaksatte jakaa näitä, tulee vähän toiveikkaampi olo omankin toipumisen suhteen :)
 
Mulla siis sektion jälkeen viidessä päivässä paino tippunut 9kg (jäljellä n. 4), maha näyttää ns.alkuraskausmahalta lölleröltä. Arvet on tietty paikoillaan.

Sektiohaava on niin alhaalla, ettei näy edes "matalavyötäröisistä" pikkareista. Haavaan sattuu aina välillä ja on vaikea muistaa nousta ylös käyttämättä vatsalihaksia.

Vuotoa tulee välillä vähän, välillä enemmän. Sellaista niukkaa kuukautisvuodontapaista, mutta eri hajuista.

Maidontulo on vähän tasoittunut. Maito nousi jo keskiviikkona ja sitä tuli PALJON, nyt lähinnä kolmen tunnin päästä imetyksestä tissit tuntuu vähän kipeiltä.

Liikuntana seuraavaan kuuteen viikkoon: kävelyä vähän. Muuta en saa tehdä, en ees imuroida...tämä tulee olemaan vaikeaa...

+++ LIITOSKIVUT jäi laitokselle!! :) Parasta! Saan kengät jalkaan!!
 
Moon81 ihan kun olisin itse tuon kirjoittanut. Mä myös olen ollut ehkä turhan kärttyisä esikoiselle joka haluaa olla täysillä mukana vauvan hoidossa. Mä myös toivuin synnytyksestä todella nopeasti ja kivuttomasti. Painokin putoaa yli 1kg/pv. Noh tuliha sitä 30kg, joten on syytäkin lähteä.

Vettä juon ihan törkeesti, mikä on hyvä.

Mulla turpos jalat pohkeesta alaspäin ihan muodottomiksi. Ihan sattuu. Olen pitänyt niissä kylmää ja vaan yrittänyt pitää itteni liikkeellä.

Maitoa noussut hyvin ja sitä tihkuu kokoajan, mutta vauva ei saa oikein hyvää otetta millään eikä hän ime tissiä tyhjäksi. Nukahtaa edelleen lähes heti, kun saa tippoja suuhun. :eek: Olen tyhjentänyt tissimaidot talteen ja juottanut pullosta, ettei tarvitsis korviketta aina antaa perään. Me pidetään juomapäiväkirjaa sekä pissi ja kakka päiväkirjaa:happy119.

Mies osallistuu aivan ihanasti hoitoon ja kaikki menee lähes puoliksi. Koska meillä annetaan myös pulloa niin mies haluaa juottaa ne :Heartred. Hän myös haluaa vaihtaa vaipat ja tehdä pesut yhdessä esikoisen kanssa. Nyt 2yötä takana ja olo on kyllä ihana levollinen, rauhallinen ja onnellinen. Ajateltiin myös mennä hetkeksi pihalle tänään. Onhan siellä tulossa taas lämmin päivä.:love7

Liikunta: olen nyt venyttelyt molempina kotipäivänä n. 5-10 min ja tehnyt tasapainoharjoitteita sekä herätellyt syviä vatsalihaksia pallonpäällä sekä lattialla.
 
Meillä on ollut aika raskas pääsiäinen. Jostain syystä meidän hieno rytmi on kadonnut ja vauva on muutamaan kertaan oksentanut kaiken maidon ulos, täytyy asiasta ylihuomenna kysyä neuvolassa. Viime yö ja tämä aamu mennyt taas hyvin, toivotaan, että tää jatkuis! Ulos ei oo päästy juurikin tuosta syystä, että tyttö on valvonut niin tolkuttoman pitkiä aikoja, etten oo jaksanut lähteä ulkoilemaan kun tuo on nukahtanut.

Aloin nyt keräämään pulloon maitoa maidonkerääjällä ja eilen kokeilinkin syöttää pullosta eka kertaa ja pitkän kokeilun päätteeksi onnistuttiinkin kertaalleen :)

Mulla on nyt lähtenyt kymmenisen kiloa kahden viikon aikana ja puolet on vielä jäljellä, ne onkin sitten varmaan tiukemmassa.
 
Oliko noissa tutti- ja tuttipullohommissa joku suositusviikkomäärä? Koska tota maitoa tulee välillä valuen, ni sitä vois pullosta syöttää kanssa, jos oon vaikka poissa kotoa...

Me ollaan nyt jo kolmatta päivää ulkona, kuitenkin ollut yli +15 astetta joka päivä. Ekana päivänä puolisen tuntia, nyt sitten eilen 1,5h ja tänään saa olla nyt niin pitkään kun nukkuu. Pukeminen tuntuu kyllä olevan haastavaa, et mikä olis sopivaa...
 
Meil on nyt ollut sisävaatteet + fleesehaalari + äp makuupussi ja tietty se vaunun oma koppa. Niin ja sit sisäpipo ja ton haalarin huppu.
 
Nyt on kyllä pakko avautua! En tiedä mikä väsy itku- päivä, mutta nyt jos koskaan on tosi paha mieli ja paska olla! Aamupäivä meni vielä niiin hyvin, kun käytiin porukalla ulkona, jäätelöllä ja leikkarilla. Aurinko paisto ja oli oikeesti mukava olla. Sitten jätin päikkärit väliin ja menin suihkuun. Ja siitä se lähti -> menin vaatehuoneeseen ja yritin sovitella jotain päälle, jotain missä kehtaisin lähteä ihmisten ilmoille. Mikään ei ollut hyvä. Kaikki vaatteet on pieniä, kuumia (villapaitaa ym.) tai rikkinäisiä tai väärän värisiä tai tai tai!!! Itkin yli tunnin kunnes löysin päälleni mammafarkut, topin ja hupparin, eli näytin jälleen aivan kamalalle!!! Mutta ei ollut vaihtoehtoja :'( silmät turvoksissa ja mieli maassa lähdin vaatekutsuille ystävän luo, enkä edes tilannut mitään, kun oli niin kalliita. Kotiin kun pääsin itku jatku ja paha mieli tuplaantui :'(
 
Mulla oli Kviini eilen samanlainen päivä... se on varmasti jotain hormooni juttuja koska on niin voimakkaasti paha mieli että oikein ahdistaa - ainakin mulla on näin. Täytyy vaan muistaa että se menee ohi ja kaikki on oikeesti hyvin:rolleyes: Mulla on sellasina hetkinä ihan ylitsepääsemätön tupakan himo (lopetin silloin kun plussasin) ja siihen pahan mielen päälle vielä se itsensä kanssa taistelu o_O Hetkittäin rankkaa mutta onneks suurin osa ajasta on hemmetin hyvä fiilis :p
 
///e\\\: tuleeko sulle usein noita päiviä? Mulla tais jäädä vähän eilinen surkupaskafiilis päälle. Väsynythän mä olen, pitäis vaan malttaa nukkua! Oikeesti!!! Mistä mä sen maltin saan nukkumiseen "KUN ON NIIN PALJON MITÄ PITÄIS TEHDÄ muka" ...
 
Siis mulla on melkein parin-kolmen päivän välein ollu näitä.. jotkut on pahempia kun toiset :confused: mutta kyllä se pikkuhiljaa on alkanut helpottamaan. Ei tuo olotila kestä enää koko päivää niinkuin ennen. Väsymyshän ei kyllä tuota asiaa auta ja mulla ainakin se vaan pahentaa. Mä onneks opin jo masu aikana ottaan monetkin päikkärit päivässä ni mulla ei olis ongelmaa nukkua päivällä - jos vaan yhtään nukuttais. Mutta ei, energiaa on vaikka muille jakaa ja tiedän että tää on nyt kellahtanu yliväsymyksen puolelle ja olis pakko nukkua enemmän. Viime yönä mies oli ihana ja syötti pojan pullolla eikä mun tarvinu herätä kun kerran :love7. Mulla menee melkein kaikki päivät ton pojan syöttämisessä, tulee nyt niin vähän maitoa ilmeisesti kun puoli tuntia on vaan syönnin välissä ja taas on nälkä. Välillä oon ihan hyvällä omalla tunnolla antanut korviketta ni saa edes poika nukkua pidempään, ei ainakaan nälkään herää :oops: Mun elämäni on siis aika tissi-painotteista nykyään ja vähän harmittaa nyt tuo mieskin kun ei ehdi muuta tekemään kun pumppaamaan ja syöttämään poikaa. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, kyllä meillä on miehen kanssa aikaa sitten taas kun saan tän homman toimimaan. Tai sitten pitää vaan myöntää itselleen että se maito ei vaan riitä.. Kuten ehkä tekstistä huomaa tänään on taas vähän tällänen päivä :sad001 Lueskelin tossa raskausajan päiväkirjaa ja tuli tosi haikea olo, en vaan ymmärrä miksi. Mulla on se palkinto tuolla tuhisemassa ja se oli aivan karmeaa sen masun kanssa... Hassuja noi hormoonit...o_O Ainii, koskahan oon viimeks kavereitakin nähny.. täytyypä suunnata vaikka kahville jonkun kanssa ja jättää poika kotiin isin kanssa. Ottaa vähän omaa aikaa jos se taas vähän auttais tähän mielialaan :) Pari tuntia ilman että täytyy ajatella noita tissejä :grin
 
Kävin tänään taas vaihteeksi flunssan takia lääkärissä. Jos nyt sais apuja, kun ei ole enää raskaana. Toki olo helpottui, kun maha lähti tieltä, mutta flunssa muutti vähän muotoaan. Edelleenkään ei kuumetta, mutta kolotusta joka paikassa ja niska jäykkyyttä sekä keuhkoihin sattuu sekä selkä että etupuolelta.

NO löytyihän sieltä vihdoin muukin kuin virus. Poskiontelot ultralla puhtaat, mutta röntgenissä selkeä tulehdus molemmin puolin. Päälle vielä keuhkoputkentulehdus :)

Lääkäri kysyi minulta pokkana, ETTÄ OLETTEKO RASKAANA? Menin hiukan hämilleni, koska olihan minulla vauva kaukalossa vieressä. Buhahhaaaa:smiley-angry017:laughing002
 
Tää nyt ei ihan kuulu aiheeseen, mutta bongasin tämän kun etsin raskausajan ifolor-kirjaani tekstejä, pidin siis päiväkirjaa joka viikko ja otin masu kuvia ja teen niist sellasen pysyvän muiston itelleni:) (oli muuten yhtä valittamista :grin) .... on pakko laittaa tää tänne kun mun mielestä oli niin ihana :love7


Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top