Synnytykseen liittyvät pelot ja ajatukset

Ensisynnyttäjä minäkin, enkä pelkää synnytystä. Jännitän toki. En aio luoda minkäänlaisia toiveajatteluja synnytykseen liittyen, koska ei todellakaan voi tietää minkälainen synnytys on tulossa. Äitini ja siskoni ovat synnyttäneet kaikki tenavat sektiolla ahtaan lantion vuoksi + isot tenavat. Tuosta syystä haistan samaa meininkiä itellenikin, mutta en pidä sitä itsestäänselvyytenä. Valmistaudun pikemminkin henkisesti kyseiseen koitokseen niin, että pysyn tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena enkä ala panikoimaan mistään. Itekkin inhoan piikkejä yli kaiken, mutta veikkaanpa että siinä hässäkässä nekään ei paljo paina. Ja kaikki kärsimys ja tuska on niin pieni hetki elämästä, että kyllähän sitä nyt kestää mitä vaan että saa pikkuihmeen kunnialla ulos :) :)
En pelkää kipua, enemmän ehkä mietityttää repeämät mutta luulenpa että nekin ovat mielikuvissani paljon kauheampia mitä ne oikeasti edes on..
Avoimin mielin lähden synnytykseen, enkä luo ennakkoon mitään ehdottomia ei -juttuja, koska niinkuin sanoin -ei voi tietää mitä tuleman pitää. Minä siellä tilanteessa olen eka kertaa, kätilöt ja muut kyllä tietää mitä tehdä.
Kunhan saan ukkokullan pitää vierellä niin paljon kuin mahdollista, niin nou hätä :)
 
Mä olen melko positiivisella mielellä, vaikka kaksi edellistä olivatkin sektioita. Teen parhaani ja valmistaudun fyysisesti ja henkisesti niin hyvin kuin pystyn ja etsin hirveästi tietoa asioista... Mutta silti aika moni asia stressaa ja pelottaa.

Ensinnäkin tietysti se, että mulle voi tulla kohdun repeämä. Se ei ole oikeastaan erityisen todennäköistä kahdenkaan leikkauksen jälkeen, mutta ihan mahdollista. Lähinnä pelottaa jos en olekaan sairaalassa sellaisen sattuessa. :eek:
Hoitohenkilökunnan asennekin ahdistaa jo etukäteen. Mä haluaisin semmosen kivan ja positiivisen ilmapiirin, enkä taas semmosta "no eteneekö tää nyt vai ei?" kyttäystä ja niskaan hönkimistä. Ja en halua sairaalaan mentäessä kuulla mitään siitä, että kannattaisi mennä leikkuriin vaan heti tai että tulevat ehdottelemaan sitä koko ajan. :shifty:

Koska haluan tuntea jos tulee tuntemuksia mahdollisesta repeämästä, en halua ainakaan epiduraalia. (Myös siksi, että sen laitto leikkauksiakin varten on ollut aika haastavaa...) Joten joo, mua vähän pelottaa se kivunsieto, koska se on mulla aika surkea. Olisi kiva saada enemmän tietoa kaikista vaihtoehdoista. Piikitkin tosiaan kammottavat... :eek:

Ja joo, sitten pelottaa että joudun kuitenkin siihen leikkaukseen ja masennun siitä. Oikeastaan mua pelottaa kuitenkin aika moni asia, vaikka oon ajatellut tän kaiken aika positiivisesti. :woot: Ja pelkopoli ei kuulemma ole mun paikka, koska en ole no... tyypillinen asiakas. :shifty: Niin että olisi kiva tietää missä mun on tarkoitus purkaa pelkojani ja saada tukea?

Mutta kuitenkin, mulla on fiilis että kaikki menee hyvin ja saan ainakin miehestä tukea. :happy:
 
Mun neuvo repeämiä pelkääville; tuli repeämä tai viilto niin aina kun alapään hitusen muuttuu, se vie aikansa tottua ajatukseen. Synnytys ku synnytys, alapää löystyy sen verran että vie aikansa ennen kuin se tuntuu taas omalta MUTTA mun mielestä yllättävän nopeaa kun on muuta ajateltavaa kuten vauva.

kivuista, jotka seuraa kotiin synnytyksestä jos ei ole kohtuun mitään jäänyt tms; itse olen syönyt aina säännöllisesti 3-10 vrk särkylääkettä, samoja mitä laitoksella tarjonneet. Se auttanut jaksamaan vauvan kanssa kun ei ole ite koko ajan kipeä. Toisilla ei kotona ehkä kipuja olekaan niin paljon että tarvitsisi.

jälkivuoto; ite en esikoisen syntymän aikaan ollut mistään kuullut sitä todellisuutta, ne voi kestää jopa 2kk ja kannattaa varata yösiteitä myös aluksi päivällä käytettäväksi. MUTTA tuokin aika menee oikeesti nopeaa vauvahuuruissa!

Oma pelko on sitä etten fyysisesti jaksa synnytystä vaikka esim tilava lantio. Raskauden lähtökunto jo heikko enkä nyt pysty liikkuu juuri lainkaan kovien liitoksen vuoksi. joten jo loppuraskaus mietityttää.

Ja kaikille täällä kanssaeläjille: iski yhtäkkiä kauhea tarve antaa neuvoja ensisynnyttäjille, pikkusisko juuri toipuu synnytyksestä ja vähän jäänyt päälle tää :D ja toivon todella! Etten ketää järkytä tai luo ylimääräistä stressiä tällä tekstillä.
 
Sitruunahappo, eikö ne sitten ole ehdottaneet mitään paikkaa esim psykologia tms jos pelkopoli ei oo sun paikka? :eek: itse olen käynyt tuolla pelkopolilla purkamassa synnytykseen liittyviä pelkoja. Ekassa synnytyksessä ei epi toiminu kuin toispuoleisesti ja kipu oli aivan sietämätöntä ja pelkään eniten, että menetän kontrollin kaikkeen sen kivun takia enkä saa ponnistettua lasta ulos tai vauvalle sattuu jotain minun oman toiminnan takia. Toki siinä on ammattitaitoinen henkilökunta läsnä ja osaavat hommansa, mutta kaikesta huolimatta olen miettinyt sitä sektiota todella paljon.
 
Ei neuvolasta oikein ole ohjattu minnekään. On vaan mutissut miten hän ei oikein tiedä mitä palveluita on olemassa. Pitänee koittaa saada vaikka lääkärin kautta aikaa jonnekin. Alkaa vähän ärsyttää. o_O Vaikka en kyllä tajua miksei voisi edes kysyä olisiko pelkopolilla tarjota jotain apua mullekin. Tai kai sitten pitäisi osata itse etsiä yhteystiedot ja soittoajat... :shifty: No, tää on tätä. :smiley-angelic003
 
Oletko, Sitruunahappo, ajatellut soittaa vaikka perheneuvolaan tai vastaavaan? Taitaa perheneuvola tosin olla enemmän perheille... Mutta sieltä ehkä osaisivat neuvoa oikeaan paikkaan.
 
EkM89, noi neuvot on sellaisia, mitkä sopii mulle oikein hyvin. Eli asiat, mitä kannattaa ottaa huomioon ja mihin voi "varustautua", vaikkapa hommaamalla noita yösiteitä. Mulla kun on normaalisti kuukuppi, niin saattais unohtua tuommoiset jutut. :D

Sitruunahappo, aika ikävää, jos nimenomaan neuvolasta ei niitä neuvoja ja tarvittaessa eteenpäin ohjausta saa... Toivottavasti nyt johonkin pääset juttelemaan & etenkin saisit sairaalassa toivomaasi kohtelua.
 
Mä en oo viel ees ajatellu mitään synnytyksen jälkeisiä "vaivoja" ja toi tuli kyl aika shokkina et jälkivuodot voi kestää 2 kuukautta tai enemmänki. Siinähän joutuu opettelemaan uuden elämän kun alkaa käyttämään siteitä kun ei niitä oo tullu käytettyä sitten yläasteen. :D
 
Itselleni esikoisen syntymän jälkeen paras ohje tuli osastolla kokeneemmalta huonekaverilta, joka sanoi, että kannattaa suihkuttaa lämmintä vettä alapäähän samalla, kun pissaa. Voi, että se pelasti kirvelevät ja kipeät vessakäynnit!

Muista lapsista en olekaan käsisuihkuja tarvinnut, mutta siis varmuudeksi tiedoksi tämäkin. :)
 
Myös se kannattaa ottaa huomioon, että jälkivuoto voi kestää jopa vain 1,5vko niinkuin itseni kohdalla kävi. Kyllä tuli pohdittua onkohan se normaalia, mutta oli se.

Ja myös se, että kakkoshädällä käyminen ei välttämättä olekaan niin helppoa synnytyksen jälkeen, kuin mitä voisi kuvitella. Voi olla että on tullut suolenlaskeuma, jolloin varsinkin ummetuksessa kakkaa saattaa joutua avittamaan ulos välilihan tai jopa emättimen kautta.
 
Sekin kannattaa huomioida, et synnytyksen jälkeen ei välttämättä tee mieli muutamaan päivään istua. Ainakin minä jouduin hetken aikaa valitsemaan istuinpaikat hyvin tarkkaan, kun alapäässä oli useita tikkejä.

Tällä kertaa pakkaan synnyttämään lähtiessä omat panadolit laukkuun synnytyksen jälkeisiä lonkkakipuja varten. Olen todella vähän tarvinut elämäni aikana edes särkylääkettä ja olen siis "aika heikko" niille. Pyysin sairaalassa särkylääkettä sen enempää ajattelematta ja sieltähän annettiinkin sen verran vahvat aineet, et taju meinasi mennä. :D Mulle siis hyvin riittää yleensä panadol, buranakin "nousee nuppiin". :D
 
Omat särkylääkkeet on minullakin aina mukana! :) Tässä on useampi viesti kirjoitettu niistä epämiellyttävistä jälkiseurauksista, mutta niinkun varmasti jo muut ovat maininneet...ei synnytyksen jälkeen todellakaan ole aina kipeänä!

Esikoinen jouduttiin kääntämään imukupilla, joten ruhjeita ja pissaamis kipuja oli sen takia. Jälkivuotokin kesti runsaana 1,5kk. Muista lapsista ei ole tullut mitään oloja synnytyksen jälkeen. Kokokaan ei aina ratkaise, koska seuraavat ovat olleet kiloa suurempia (4500g/55cm) kuin esikoinen. Kakalle oon juossut heti synnytyksen jälkeen ja jälkivuoto on kestänyt niukkana vaan sen 2vkoa. Kaikki voi siis mennä niinkuin elokuvissakin! :)

Ps. Muissa ketjuissa oon kirjoittanut epin vuotamisesta ja kalvojen jäämisestä kohtuun, mutta mielestäni ne ei kuulu suoranaisesti itse synnytykseen tai oloon sen jälkeen.

Ja vielä ihan niinkun EkM89 jo kirjoitti: kaikki pikku kivut ja säryt menee nopeasti vauvahuuruissa. Eikä ne todellakaan tunnut näin ikäviltä, miltä luettuna vois ymmärtää. Vauvan synnyttäminen voi olla ihanaa ja koukuttavaa!!! :) Minä koen sen ainakin niin. :)
 
Mulla ei meinannut viime leikkauksen jälkeen alkaa vatsa toimia ja kun lopulta alkoi istuin pöntöllä viisi tuntia... :hilarious: Ylösnouseminen ja peseytyminen oli myös aika mielenkiintoista, mutta henkilökunnalta kannattaa vaatia röyhkeästi kaikkea apua ja mömmöjä. Mä oon vuodeosastolla saanut kyllä aina tosi hyvää "hoitoa". Mutta on tietty tosi paljon kiinni siitä kuka on vuorossa. Oli mullakin pari vähän välinpitämättömämpää tapausta... :rolleyes:
Mutta siis oikeasti, henkilökunta on siellä ihan syystä ja kannattaa pyytää apua jos mikä tahansa tuntuu vaikealta! Oikein muuta hyvää neuvoa mä en osaa antaa. :grin
 
Mua kans ummetti viime synnytyksen jälkeen ihan hirveästi.. Ja muistan ekan kerran kotona kun punnersin pöntöllä, päättäväisesti totesin itselleni, et herranjumala, mä olen synnyttänyt, kyllä mä nyt yhen kakan saan pihalle! :D muuten toivuin tosi nopeasti ja kaikki säryt ja kolotukset hävis sinne ihanaan vauvan huuruiseen elämään! Mun mielestä synnytys oli ihanaa!!

Eka kerta petipuuhissa synnytyksen jälkeen tosin oli tosiaan ihan ku eka kerta.. Koko homma piti melkein opetella uusiksi! :D
 
Joo, eka kerta synnytyksen jälkeen oli vähän niin ku pettymys, et tältäkö tää tuntuu tästä lähtien aina. :D Mut kyllä ne paikat siitä ajan kans kiristyy. ;)
 
Mäkin viimeks säikähdin sitä kun sanottiin että jälkivuodot kestää 6-8viikkoa, mut ei mullakaan kyllä kestänyt kun just vajaa 2vkoa, mikä ei sinänsä tuntunut niin pitkältä kun normisti menkatkin itsellä on hyvin runsaat ja kestää joka kerta 4-6 päivää.
Ja tuon vinkin mikä jo sanottiinkin, niin suosittelen kans sitä että joka kerta kun käyt vessassa niin käsisuihkulla lämmintä vettä alapäähän samaan aikaan! Auttaa huomattavasti ja voi ehkäistä tulehduksia synnytyksen jälkeen, (etenkin jos on tikit jouduttu laittaan) kun saa pidettyä puhtaana paikat!
Ja kannattaa tosiaan pyytää apua ihan missä tahansa, imetyksestä lähtien jos tuntuu ettei meinaa onnistua.
Ja tähän loppuun viellä sanoisin et kätilöt ja hoitajat on kyl nähneet ihan varmasti kaiken näköstä synnyttäjää ettei kannata stressata turhaan jos jotain noloa tapahtuu. Itse esim pelkäsin että jos ponnistaessa tuleekin kakka samaan aikaan, kun olin lukenut että niinkin voi käydä. Ja tietysti se sitten tapahtui ja tuli pieni kikkare siinä synnytyksen ohessa väännettyä :yuck: Nolottihan se vaikka hoitajat pyyhkivät kuin huomaamatta senkin pois ja olivat kuin ei mitään olis tapahtunut. Sanoivat viellä että ei oo ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kuin niin jollekkin tapahtuu.:wacky:
 
Ja jälkisupistukset, etenkin toisen lapsen kohdalla ne yllätti. Sattu ihan pirusti.

Ekan kohdalla edes moisista tiennyt, aina kun vauva oli rinnalla alkoi supistella kipeesti.

Kannattaa oikeesti pyytää lääkettä niihin. Samoten ummetukseen mulla ainakin tarjottiin mahanpehmennysainetta, suosittelen!
 
Hoitohenkilökunta todellakin AUTTAA jos vaan siltä tuntuu :D
Kädelleni sattuneen onnettomuuden jälkeen pääsin vasta vajaan vuorokauden päästä leikkaukseen ja sen jälkeen kun tulikin muutaman tunnin päästä tarve päästä vessaan, niin minua ihan AHDISTI kun eräs hoitaja veti minulta pöksyt kinttuun ja tokaisi 'huikkaa kun tuun pyyhkimään' :hilarious:
Minä paniikissa pissasin nopeasti pönttöön ja äkkiä pyyhin itse ettei tuo täti ehtisi vaan vesaan ennen sitä :scared007
Kerkesin onneksi ja täti vaan ihmetteli kun pesin käsiä 'ai... sä ehit jo pyyhkiä....' :schoked025

Niin ja seksi tosiaan oli ensimmäisellä kerralla noh... Ensimmäinen kerta :laughing021
Kuvaileeko sanonta 'kuin heiluttaisi patonkia messuhallissa' laisinkaan? :laughing002
Noh, odotettiin viikko lisää (eli synnytyksestä 2,5vko), niin johan alkoi sujumaan! :D
Nyt itseasiassa synnytyksen jälkeen parempaakin ja lantionpohjan lihakset paremmassa kunnossa kuin koskaan.
 
Baby2, muaki toi synnytyksen aikana kakkaaminen jännittää. :D eihän sitä kukaan itselleen haluaisi. Eniten ehkä pelottaa jos vääntää siinä vahingossa hirveet kurakakat lavetille. Ai kamala ku hävettää jo etukäteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top