Synnyttäneet --40+++

[Yölento]

Kiusaajat voi aikuisena olla myös ihan mukavia ja empaattisia ihmisiä, joilla on ollut lapsuudessa hankala kausi.

En ole itse ollut kiusattu enkä kiusaaja lapsena. Aikuisena joskus ehkä hankala työkaveri, mutta kyllä minunkin kanssani toimeen tulee, kun vain tekee työnsä ja puhuu suoraan.

 

[Kimaira]

Kiusaajat voi aikuisena olla myös ihan mukavia ja empaattisia ihmisiä, joilla on ollut lapsuudessa hankala kausi.

En ole itse ollut kiusattu enkä kiusaaja lapsena. Aikuisena joskus ehkä hankala työkaveri, mutta kyllä minunkin kanssani toimeen tulee, kun vain tekee työnsä ja puhuu suoraan.

Joo. Me ihmiset ollaan myöskin niin erilaisia - yhdelle suoraan puhuminen on OK, toiselle pitää asiat esittää aina "siloitellen" tai ainakin muistaa antaa vähänkin rakentava palaute lempeämmin. Esimerkiksi mun äiti on sellainen, joka kuuntelee aina kaikkia sävyjä rivien välistä ja saattaa suuttua sydänjuuriaan myöten vuosiksi jostain suoraan sanotusta asiasta, joka on sattunut tulemaan hänelle vähän väärään hetkeen... vaikkei toinen olisi tarkoittanut sanoa nimenomaan pahasti, korkeintaan "tehokkaasti".

Omille muksuille yritän parhaani mukaan opettaa empatiaa, että pitäis olla reilu ja eläytyä myös toisen osaan. Liian kilttejä en heistä kuitenkaan toivo, vaan toivottavasti oppivat pitämään puolensa ja uskovat itseensä. Samaa mieltä siitä, että puolustautua saa, jos toinen käy päälle: joskus takaisin lyöminen on ok... Mut mustavalkoistahan tämä(kään) ei ole. Kaikki riippuu tilanteesta

 

[Tähti ★]

Niin mäkin olen sanonut, että alistua ei tarvitse. Jos joku käy päälle, niin puolustautua saa. Ja näin jälkeenpäin ärsyttää omassa itsessä se, että käänsin aina toista poskea vaan, koska en uskaltanut käydä näitä kiusaajia vastaan. Hassua on nykyaikana se, että esim. yksi kiusaaja tässä taannoin juuri laittoi mulle faceen kaveripyynnön! Oli siis samalla luokalla oleva poika ja paljon yhteisiä facekavereita. EN ikinä hyväksy sellasia kavereiksi, jotka on mun lapsuuden pilannu.

Mun vanhin tytär on kyllä todellakin vahvempi kuin itse uskookaan. Ja juuri tuo kiusaaminen on varmaaan tehnytkin sen, ettei usko itseensä niin paljoa kuin pitäis. Oon sanonut hänelle monta kertaa että hän on vahva ja viisas ja tehnyt asiat just oikeen. Ehkä hän nyt aikuisena pystyy myöntämään, että äiti oli oikeassa :)

Satru :) Ihan oikein, miten voisit hyväksyä kiusaajan kaveriksi. En mäkään pahimmalle kiusaajalle anna anteeksi ikinä, sen sijaan voisin vaatia korvausta rikotuista tavaroista Hän rikkoi paljon...ja esimerkiksi synttärilahjanikin tahallee palasiksi, tuli vaan meille kotiin, kun mulla oli juhlat meneillään ja nappasi lahjan ja hakkasi sen rikki. Isäni ei ollut kotona, joten en pystynyt häntä uloskaan heittämään kutsumattomana vieraana, argh!

Sun tyttö on tosi vahva ja nuoruus on kuitenkin sellaista haavoittuvaa aikaa vielä, että kun hänelle tulee ikää, niin hän ymmärtää asiat vielä paremmin ja varmasti saat äitinä kiitosta kaikesta tuesta, miten olet auttanut häntä

Mua myös ärsyttää sama, että olin liian kiltti ja käänsin poskea, olisinhan voinut vetää turpaan ja mennä sitten verissäpäin suoraan rehtorille kertomaan, että näin kävi. Jospa sillon asia olisi otettu tosissaan Oli vaan tapana juosta karkuun.

 

[Kimaira]

Me palattiin eilen vähän yli parin viikon hiihtolomalta pohjoisesta. Pikkutirpunen (tällä viikolla 5 kk) lensi elämänsä ensimmäisen kerran lentokoneella paluumatkan: hienosti meni. Nousun ja laskun paineenvaihtelutkaan ei aiheuttanut mitään ihmeellistä reaktiota, vaikka alastulo olikin varsin "pomppuinen" (tuulinen sää).

Me maistettiin hiihtolomalla muutaman kerran kiinteitä ihan lusikankärjellisen verran: äidinmaidolla löysytettyä perunasosetta, kurkkua, avokadoa. Likka on älyttömän kiinnostunut lusikasta ja avaa sille mielellään suunsa - seuraa muutenkin kiinnostuneena muiden syömispuuhia ja yrittää tavoitella astioita / ruokaa jos on sylissä ruokapöydän ääressä. Kiinteämpi ruoka suussa tuntuu kuitenkin selvästi omituiselta ja pääasiassa mussuttaa sen ulos suusta, eikä osaa kakomatta niellä. Eipä tässä vielä kiire ole soseisiin siirtyä, kun painokin on kehittynyt tosi hyvin (edelleen täysimetys).

 

[Tähti ★]

Muakin ala-asteella kiusasi yksi poika, jonka kanssa olin välituntivalvoja. Mun käsityksen mukaan pojat kiusaa tyttöjä sen takia, kun ovat niihin ihastuneita. Mä en tiedä oliko tämä kyseinen poika muhun ihastunut, mutta hän oli kuitenkin aika inhottava. Tietty ikävää Tähti, jos sut on tönitty ojaan. Ei kuulosta kivalta hommalta tuollainen.

Maria75 :) Minusta se oli tuon ajan ajattelua, että pojat oli ihastuneita ja sen vuoksi kiusasivat...ja näin koulussa uskoteltiin. Oon vakaasti eri mieltä!:banghead:

Maria, meidän koulusta oli vain yksi tie, jota pitkin oli pakko kulkea, että pääsi kylälle. Tien reunassa syvä oja. Tuon tien kun oli ohittanut, niin pääsi paria eri reittiä ja loppumatkan metsää pitkin. Usein kuljin metsässä, niin vältin kivitykset. Tien juoksin nopeasti ja lähdin ennen poikalaumaa. Aina ei onnistunut ja silloin joutui ojaan! Sanoivat vaan, että noin heiveröinen on helppo heittää ojaan

 

[Tähti ★]

Kiusaajat voi aikuisena olla myös ihan mukavia ja empaattisia ihmisiä, joilla on ollut lapsuudessa hankala kausi.

En ole itse ollut kiusattu enkä kiusaaja lapsena. Aikuisena joskus ehkä hankala työkaveri, mutta kyllä minunkin kanssani toimeen tulee, kun vain tekee työnsä ja puhuu suoraan.

Tietysti olisi toivottavaa, että nämä ihmiset ymmärtäisivät asiat, kun aikuistuvat. Monilla voi olla tunnontuskia tekemisistään ja käytöksestään. Monet kiusaajat ei ole niitä päätekijöitä, vaan muuten vaan jengissä mukana.

Kyllä multakin muutamat pyysivät anteeksi taannoisina vuosina, kun tapasimme luokkakokouksessa. Nämä eivät olleet päätekijöitä ja näille pystyin jopa antamaan anteeksi. Pahin kiusaaja ei korvaansa lotkauttanut sielläkään, mutta eipä se mua haitannut, koska hänelle en voisi antaa anteeksi vuosien tuskaa, sitä ei voi vaan muuttaa tekemättömäksi:android:

Lisään tähän vielä, että näistä kiusaajista yksi toki myönsi olleensa ihastunut ja sanoi, että jossen olisi nyt varattu, niin olisi edelleen kiinnostunut minusta. Hän oli pojista se, joka kiusasi vähiten ja kiusa oli vähän erilaista, sellaista nipistelyä ja kutittelua, ei mitään tönimistä, potkimista ja tavaroiden rikkomista. Muut kiusaajat, jotka pyysivät anteeksi, sanoivat, että pitivät vaan hauskaa -ajanvietettä ja halusivat olla pahimman kiusaajan kavereita ja siksi tekivät sitä. Eivät tienneet, että olin kärsinyt asiasta. Nämä olivat tosi pahoillaan, eivätkä tienneet esim., että tavaroitani oli rikottu jne..

Luokkakokous aikuisena oli hyvä asia, koska silloin sai näkemyksen asioihin ja pystyin alkaa ajattelemaan monia tapahtumia eri tavalla :) Sen jälkeen olen päässyt asioiden yli :)

 

[Tähti ★]

Joo. Me ihmiset ollaan myöskin niin erilaisia - yhdelle suoraan puhuminen on OK, toiselle pitää asiat esittää aina "siloitellen" tai ainakin muistaa antaa vähänkin rakentava palaute lempeämmin. Esimerkiksi mun äiti on sellainen, joka kuuntelee aina kaikkia sävyjä rivien välistä ja saattaa suuttua sydänjuuriaan myöten vuosiksi jostain suoraan sanotusta asiasta, joka on sattunut tulemaan hänelle vähän väärään hetkeen... vaikkei toinen olisi tarkoittanut sanoa nimenomaan pahasti, korkeintaan "tehokkaasti".

Omille muksuille yritän parhaani mukaan opettaa empatiaa, että pitäis olla reilu ja eläytyä myös toisen osaan. Liian kilttejä en heistä kuitenkaan toivo, vaan toivottavasti oppivat pitämään puolensa ja uskovat itseensä. Samaa mieltä siitä, että puolustautua saa, jos toinen käy päälle: joskus takaisin lyöminen on ok... Mut mustavalkoistahan tämä(kään) ei ole. Kaikki riippuu tilanteesta

Kimaira :) Oon sun kanssa samoilla linjoilla, että jokaiselle ihmiselle pitää puhua vähän eri tyylillä, että kommunikaatio onnistuu :) Toiset kestää suoraa puhetta ja jotkut sulkee korvansa tai jopa säikähtää.. .

 

[Eclipse]

Kyllä tää aika vaan menee nopeesti. Tyttö täyttää tänään jo 10kk. Johan täs pitää alkaa kohta suunnittelemaan 1v juhlia. Ainakin jos aikoo tilata sinne jotain. Juhlat nyt on lähinnä vielä isovanhemmille ja muille tutuille. Synttärisankari on varmaan tyytyväinen kun saa maissinaksuja ja leikitetään
Pitääkin alkaa testailemaan uusia reseptejä. Tän vuoden alusta alotti uus gluteeniton leivonta lehti ja kaikki mitä oon tähän mennessä ehtiny kokeilla niin ovat olleet todella hyviä. Täs pitäs kyllä olla painon pudotus projekti menossa, mutta tippuu sit hitaammin.

Mites teidän muiden kirppisshoppailu? Lähteekö koskaan ns lapasesta?
Kävin just tytön vaatteet läpi ja totesin et mul on esim 20kpl 74cm bodyja oottamassa tai 14kpl pitkähihasia paitoja 80cm koossa jne jne jne. Eli tytöllä on vaatteita vaikka kahdelle ipanalle jakaa noin 3 vuotiaaksi asti. Tosin nyky ruokailulla vaatteita saa vaihtaa usein ja se asia tuskin paranee vaan pahenee lähivuosina kun opettelee syömään itse. Mulla on itellä nyt kirppispöytä vielä 2 viikkoa, mut sit pitää kyl pistää itteni kirppiskieltoon vähäksi aikaa. Tai käydä muilla kuin lapsikirppiksillä. Harvoin mä mitään ittelleni löydän. Viimeks ostin höyrykattilan.

 

[Tähti ★]

Kyllä tää aika vaan menee nopeesti. Tyttö täyttää tänään jo 10kk. Johan täs pitää alkaa kohta suunnittelemaan 1v juhlia. Ainakin jos aikoo tilata sinne jotain. Juhlat nyt on lähinnä vielä isovanhemmille ja muille tutuille. Synttärisankari on varmaan tyytyväinen kun saa maissinaksuja ja leikitetään
Pitääkin alkaa testailemaan uusia reseptejä. Tän vuoden alusta alotti uus gluteeniton leivonta lehti ja kaikki mitä oon tähän mennessä ehtiny kokeilla niin ovat olleet todella hyviä. Täs pitäs kyllä olla painon pudotus projekti menossa, mutta tippuu sit hitaammin.

Mites teidän muiden kirppisshoppailu? Lähteekö koskaan ns lapasesta?
Kävin just tytön vaatteet läpi ja totesin et mul on esim 20kpl 74cm bodyja oottamassa tai 14kpl pitkähihasia paitoja 80cm koossa jne jne jne. Eli tytöllä on vaatteita vaikka kahdelle ipanalle jakaa noin 3 vuotiaaksi asti. Tosin nyky ruokailulla vaatteita saa vaihtaa usein ja se asia tuskin paranee vaan pahenee lähivuosina kun opettelee syömään itse. Mulla on itellä nyt kirppispöytä vielä 2 viikkoa, mut sit pitää kyl pistää itteni kirppiskieltoon vähäksi aikaa. Tai käydä muilla kuin lapsikirppiksillä. Harvoin mä mitään ittelleni löydän. Viimeks ostin höyrykattilan.

Eclipse :) Höyrykattila on hyvä hankinta! Sitä tulee käytettyä joka päivä.

Kirppiksiin, en ole käynyt, mutta mies kävi viikko sitten ekan kerran etsimässä leluja sieltä ja löysikin rakennuspalikoita ja älypelin, joista poika on pitänyt. Hänellä kun on noita leluja niin paljon, kun on 7 serkkua, jotka antaneet lelujaan meille :) Kaikkein paras on Fisher Pricen mopo, siellä on paljon musaa ja lauluja, käännettävä ratti ja sillä pääsee lujaa, mutta poika ei osaa sitä vielä käyttää...on paremmin vasta noin 1v. iästä lähtien... :)

 

[Yölento]

Joo. Me ihmiset ollaan myöskin niin erilaisia - yhdelle suoraan puhuminen on OK, toiselle pitää asiat esittää aina "siloitellen" tai ainakin muistaa antaa vähänkin rakentava palaute lempeämmin. Esimerkiksi mun äiti on sellainen, joka kuuntelee aina kaikkia sävyjä rivien välistä ja saattaa suuttua sydänjuuriaan myöten vuosiksi jostain suoraan sanotusta asiasta, joka on sattunut tulemaan hänelle vähän väärään hetkeen... vaikkei toinen olisi tarkoittanut sanoa nimenomaan pahasti, korkeintaan "tehokkaasti".

Omille muksuille yritän parhaani mukaan opettaa empatiaa, että pitäis olla reilu ja eläytyä myös toisen osaan. Liian kilttejä en heistä kuitenkaan toivo, vaan toivottavasti oppivat pitämään puolensa ja uskovat itseensä. Samaa mieltä siitä, että puolustautua saa, jos toinen käy päälle: joskus takaisin lyöminen on ok... Mut mustavalkoistahan tämä(kään) ei ole. Kaikki riippuu tilanteesta

Ihmiset todella on erilaisia! Minun rivieni välissä ei ole mitään enkä suostu tulkitsemaan, jos joku yrittää kautta rantain vihjailla jotain

 

[Tähti ★]

Ihmiset todella on erilaisia! Minun rivieni välissä ei ole mitään enkä suostu tulkitsemaan, jos joku yrittää kautta rantain vihjailla jotain

Yölento :) Siitä samaa mieltä, näin aikuisiällä, että turha kenenkään vihjailla mitään. Lapsena jos joku vihjailee, on eri juttu. Ja lapsia pitää suojella kaikelta :)

 

[Catlin]

Erilaisuus ja yksilöllisyys pätee myös omiin lapsiin. kun oma lapsi on vauva, sitä voi tehdä vaikka minkälaisia lupauksia, et "mun lapsi ei tu koskaan käyttäytymään noin..." jne. Tosiasiassa lapset on yksilöitä ja käyttäytyy usein ihan kummallisesti ja joskus ikäänkuin vastoin mitä on niille yrittänyt opettaa. Se vaatii väsymätöntä kasvatustyötä ja toistoa ja tietysti se oma esimerkki vaikuttaa. Mutta ne omatkin lapset on yksilöitä ja saavat vaikutteita muualtakin. Esim. toi empatiakyvyn kehittyminen on yksilöllistä ja voi joillakin kehittyä hitaasti, vaikka kodin malli olisi hyväkin. Myös yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa. Tällä hetkellä on vallalla mielestäni aika empatiakyvytön ilmapiiri. Se näkyy monessa asiassa. Heikompiosasta tai erilaisuutta kohtaan ei yhteiskunnassa koeta ymmärrystä, sääliä ja empatiaa. Se tulee näkymään lapsissa ja nuorissa.

 

[Tähti ★]

Erilaisuus ja yksilöllisyys pätee myös omiin lapsiin. kun oma lapsi on vauva, sitä voi tehdä vaikka minkälaisia lupauksia, et "mun lapsi ei tu koskaan käyttäytymään noin..." jne. Tosiasiassa lapset on yksilöitä ja käyttäytyy usein ihan kummallisesti ja joskus ikäänkuin vastoin mitä on niille yrittänyt opettaa. Se vaatii väsymätöntä kasvatustyötä ja toistoa ja tietysti se oma esimerkki vaikuttaa. Mutta ne omatkin lapset on yksilöitä ja saavat vaikutteita muualtakin. Esim. toi empatiakyvyn kehittyminen on yksilöllistä ja voi joillakin kehittyä hitaasti, vaikka kodin malli olisi hyväkin. Myös yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa. Tällä hetkellä on vallalla mielestäni aika empatiakyvytön ilmapiiri. Se näkyy monessa asiassa. Heikompiosasta tai erilaisuutta kohtaan ei yhteiskunnassa koeta ymmärrystä, sääliä ja empatiaa. Se tulee näkymään lapsissa ja nuorissa.

Catlin :) Totta, nykyään eletään tosi pinnallista elämää. Kaikki tapahtuu nopeasti ja yleensä jossain netissä.

Netissähän tämä meidänkin palsta on, mutta tämä on ainoa, mitä esim. ite netissä teen. Monella on facet, twitterit, chatit ja jopa jotain pahempaa...

Usein on valitettava tosi asia, että mitä erilaisempi oot, niin sitä helpommin tuut esim. kiusatuksi.

Massasta harvemmin kukaan erottuu :) Tässä rohkaisevat sanat ihan kaikille kiusatuille! :)

 

[Tähti ★]

Tähtipölyä :) Ostin joku vuosi sitten työmatkalla Pariisista tiukan muoti kokohameen ja silloinkaan se ei täysin sopinut, vaan ajttelin vähän laihtuvani. No, nyt kaivoin hameen esiin ja pistin päälle, niin hittovie: se SOPII!

Wau...ihQa Pariisin muotia

 

[Tähti ★]

Erilaisuus ja yksilöllisyys pätee myös omiin lapsiin. kun oma lapsi on vauva, sitä voi tehdä vaikka minkälaisia lupauksia, et "mun lapsi ei tu koskaan käyttäytymään noin..." jne. Tosiasiassa lapset on yksilöitä ja käyttäytyy usein ihan kummallisesti ja joskus ikäänkuin vastoin mitä on niille yrittänyt opettaa. Se vaatii väsymätöntä kasvatustyötä ja toistoa ja tietysti se oma esimerkki vaikuttaa. Mutta ne omatkin lapset on yksilöitä ja saavat vaikutteita muualtakin. Esim. toi empatiakyvyn kehittyminen on yksilöllistä ja voi joillakin kehittyä hitaasti, vaikka kodin malli olisi hyväkin. Myös yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa. Tällä hetkellä on vallalla mielestäni aika empatiakyvytön ilmapiiri. Se näkyy monessa asiassa. Heikompiosasta tai erilaisuutta kohtaan ei yhteiskunnassa koeta ymmärrystä, sääliä ja empatiaa. Se tulee näkymään lapsissa ja nuorissa.

Catlin :) Jotenkin sitä ajattelee, että jos vauva ei tunne perusturvaa ihan lapsena...niin ihmisestä ei kehity normaali.

Siis pitää tuntea turvallisuutta, kun on ihan vauva ja siitä vielä jokunen vuosi. Onko niin, että ihmisaivot kehittyy eniten 0-3v. iässä ja ellei kotona ole turvallista ja äidin läheisyyttä, niin empatiakyky ei kehity, vaan voi tulla näitä häiriöitä, kuten muiden kiusaaminen, narsismi jne...

 

[Yölento]

Kiusaamisen siemen voi itää myös niin, että päiväkodeissa tai kouluissa aikuisilla on huono asenne jotakin lasta/ ihmisryhmää / erilaisuutta kohtaan. Tai toivottavasti mieluiten niin, että kouluissa ja päiväkodeissa on niin hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri, että ketään ei kiusata. Olen aina ollut erilainen ja erottunut joukosta eikä minua koskaan kiusattu. Suurimman kiitoksen ansaitsee opettaja. Olen nähnyt myös aivan vastaavia hyviä esimerkkejä aikuisenakin.

 

[Tähti ★]

Kiusaamisen siemen voi itää myös niin, että päiväkodeissa tai kouluissa aikuisilla on huono asenne jotakin lasta/ ihmisryhmää / erilaisuutta kohtaan. Tai toivottavasti mieluiten niin, että kouluissa ja päiväkodeissa on niin hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri, että ketään ei kiusata. Olen aina ollut erilainen ja erottunut joukosta eikä minua koskaan kiusattu. Suurimman kiitoksen ansaitsee opettaja. Olen nähnyt myös aivan vastaavia hyviä esimerkkejä aikuisenakin.

Yölento :) Hyvin sanottu :) Myös mulla on ollut hyviä opettajia, kummatkin kielten opettajia, jotka tukivat ja sain stipendit. Oon saanut kielistä kouluaikana kolme stipendiä. Näillä opettajilla on ollut hyvin positiivinen ja rohkaiseva vaikutus :)
Tosin en ihan huono oppilas koskaan ollut missään muissakaan aineissa...

 

[Tähti ★]

Olen aina ollut erilainen ja erottunut joukosta eikä minua koskaan kiusattu. Suurimman kiitoksen ansaitsee opettaja. Olen nähnyt myös aivan vastaavia hyviä esimerkkejä aikuisenakin.

Yölento :) Millä tavoin Sinä olet erilainen? Näkeekö sen päällepäin? Vai elämäntapa?
Kiinnostavaa kuulla :)

Kaikki erilaiset ihmiset aina kiinnostaa... Mieheni on myös tosi erilainen ja ehkä sitä oon itsekin. Meidän perhe ei ainakaan ole valtavirtaa :)

 

[Catlin]

Catlin :) Jotenkin sitä ajattelee, että jos vauva ei tunne perusturvaa ihan lapsena...niin ihmisestä ei kehity normaali.

Siis pitää tuntea turvallisuutta, kun on ihan vauva ja siitä vielä jokunen vuosi. Onko niin, että ihmisaivot kehittyy eniten 0-3v. iässä ja ellei kotona ole turvallista ja äidin läheisyyttä, niin empatiakyky ei kehity, vaan voi tulla näitä häiriöitä, kuten muiden kiusaaminen, narsismi jne...

Koko lapsuuden lapsi tarvitsee turvallisen läheisen aikuisen kiintymyssuhteen. Kyllä sen puuttuminen jollain tavalla varmasti vaikuttaa. Mutta koska ihminen on niin monimutkainen ja yksilöllinen selviytymisessään, ei sellaisesta turvattomuuden tunteesta tai hoidon laiminlyönnistä lapsuudessa aiheudu jotain samaa ennakoitavissa olevaa asiaa. Jotkut selviytyvät hyvin ja joillekin tulee koko elämäksi ongelmia.
Ja tarkoitin myös sitä, että lapset tai nuoret saattavat kiusata tai käyttäytyä huonosti tms., vaikka kodissa olisi kaikki hyvin ja heitä kasvatettaisiin ja rakastettaisiin. Sitä juuri tarkoitin sillä, että vaikka kuinka lujasti päättäisi, ettei oma lapsi joudu vaikkapa hankaluuksiin tai esim.kiusaa toista, voi hän silti niin tehdä. Toista ihmistä ei voi kontrolloida. Lapsillakin on oma tahto. Jotenkin nöyrästi siihenkin on vaan suhtauduttava. Parhaansa vaan yritettävä.

 

[Yölento]

Yölento :) Millä tavoin Sinä olet erilainen? Näkeekö sen päällepäin? Vai elämäntapa?
Kiinnostavaa kuulla :)

Kaikki erilaiset ihmiset aina kiinnostaa... Mieheni on myös tosi erilainen ja ehkä sitä oon itsekin. Meidän perhe ei ainakaan ole valtavirtaa :)

Ei näy päällepäin. Vuorovaikutukseni on erilaista, mielipiteet, asenne, elämäntapa jne. Lapsena se ilmeni eri tavalla. Oma opettaja suhtautui siihen niin luontevasti, että luokkakaverit eivät koskaan pitäneet omituisuuttani pahana. Tosin muiden mielipiteet minusta eivät koskaan ole olleet minulle tärkeitä. Olisin luultavasti ollut vaikea kiusattava, kun en provosoidu mistään. Turpiin kyllä olisin lyönyt, jos joku olisi satuttanut. Olin luokan pienin, mutta voimaa kuin pienessä kylässä.

Aikuisena ollaan muisteltu kavereiden kanssa, miten he neuvoivat sijaisia, miten minun kanssani tulee toimia.