Voi olla et mä kommentoin "eri keskusteluun", mut mä ajattelen tän niin että miksei yhtä hyvin mies voisi elää siivellä jos parisuhteessa halutaan elämäntilanteesta riippuen olla yhdessä ja säilyttää tietty elintaso, vaikka toisella ei olisi tuloja... tai ainakaan yhtä paljon tuloja. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan sen, millaista elintasoa halutaan säilyttää... voihan sitä halua rakkaudellakin toki perustella.
Mun mies (tai siis tämä mies jonka kanssa mulla on lapset ja yhteinen koti tällä hetkellä :D ) oli ennen mua parisuhteessa naisen kanssa (itse asiassa niillä oli riitaisa omaisuudenjako kesken kun tavattiin), jota se oli elättänyt 8 vuotta. Se oli maksanut asunnot, ruoat, ulkomaanmatkat jne. ja mimmi oli opiskellut, sairastanut, ja varmaan siinä ohessa miettinyt sitäkin mitä haluaa tehdä elämällään. Homma toimi varmaan ihan hyvin ja vapaaehtoisestihan mies mimmin kuluja maksoi, mutta sitten kun tuli ero niin mimmi olis halunnut selvitä yhteisvastuullisista asuntolainoista ja yhteisen talon kuluista kuivin jaloin - ts. maksattaa nekin äijällä - mikä ei ainakaan helpottanut sitä eroa. No olihan se tietty sille daamillekin uusi tilanne, että olis pitänyt jostain repiä yhtäkkiä rahaa korkoihin ja ison talon ylläpitokuluihin. Onneks se yhteinen talo saatiin lopulta myytyä ja suhde pääteltyä taloudellisestikin, mutta paljon kaunaa ja pahaa mieltä siitä jäi kaikille.
Mun faija oli sellainen huithapeli et mun mutsi on käytännössä elättänyt ja kasvattanut mut ja mun siskon yksin. Voi olla, että siitä kumpuaa tää mun asenne, että mun / äidin pitää ensisijaisesti huolehtia et homma toimii ja mä pidän tarkkaan huolen, että jos äijä lähtis kalppimaan niin mä en olis kusessa tän sirkuksen kanssa myöskään taloudellisesti. Onneks mullakin on jonkun verran varallisuutta ja hyvä koulutus ja työpaikka (koulutus ja työkokemuskin sellainen, et duunia luulis löytyvän vaikka nykyiselle työpaikalle "kävis jotain"), niin mä oon sen suhteen levollisin mielin ainakin toistaiseksi. En mä odota et äijä mihinkään olis lähdössä ja haluan sen kanssa olla ainakin tällä haavaa, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu.
Toisaalta tosta mun faijasuhteesta on sekin seuraus, että arvostan tosi paljon et mies haluaa olla perheenisä, osallistuu perheen arkeen ja kodinhoitoon ja kasvatukseen. Ei se ehkä täydellinen ole, mutta sata kertaa parempi isä kuin mun faija ikinä oli. Mä haluan et mun tytöillä on hyvä isäsuhde, mitä mä en ikinä itse saanut, enkä oikein osaa siihen eläytyäkään millaista se on jos faijaan voi luottaa ja se on sun elämässä turvallisena aikuisena.
Ei ole kovin tavallista, mutta nyt taisi aistia, että tarvittiin vähän piristystä ja huomioimista
Sokerihiirenä olen toki iloinen, kun välillä pyytämättä tuodaan suklaapatukka tai jäätelö.
Raha on vaan rahaa.
