Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me maksetaan puoliksi juoksevat kulut mut mä oon maksanut asuntolainan lyhennystä, koska asunto on mun ja tienaan enemmän. Mies pistää rahaa säästöön yksiön vuokran verran kuukausittain, että voi sit maksaa seuraavan kämpän käsirahaa. Se oli ihan persaukinen kun tavattiin. Sinänsä näillä ei oo enää niin väliä kun ollaan naimisissa ja kaikki on käytännössä yhteistä. Ja kun mies jää hoitovapaalle niin mun pitää kyllä maksaa melkein kaikki, kotihoidontuella ei paljoo juhlita. Jos me erottais niin mä jäisin kyllä aika rankasti miinukselle, jos mies siis vaatis sen lainmukaisen osituksen puoliksi. En tosin usko että sen ylpeys antais periks sellaseen vaikka oltais miten riidoissa. Ja meillä on kyllä aika stabiili suhde, ei oo tää vauvavuosikaan toistaseks horjuttanut, eikä toisessa ärsytä melkein mikään. :)

Meillä kanssa nyt kaikki tasan, kun naimisissa kerta ollaan. Tosin mikään ei ole muuttunut aiemmasta, sillä ei ole tarvetta siihen :)

Catlin, siis kuka nykyään elää miehen kanssa ilman, ettei pärjäisi ilman miestä ( taloudellisesti) ?
 
Meillä myös omat tilit, eikä tällä hetkellä mitään yhteistä taloustiliä, mutta vois olla hyvä idea. Meillä kämppä on kans mun, joten mä maksan asuntolainan. Mies maksaa yhtiövastikkeen rahoitusvastikkeineen vähän niin kuin vuokrana ja laskuja ja kauppahommia pyritään maksamaan suunnilleen puoliksi (hoitovapaa sit tietty eri asia) mut ei kyllä lasketa tai kirjata mihinkään. Joskus tulee vääntöä, mutta periaatteessa toimii. Seuraava kämppä ois tarkoitus ostaa yhteisellä lainalla.

Eilen tuli rasti seinään, mies toi kukkia! :gen014 Ei ole kovin tavallista, mutta nyt taisi aistia, että tarvittiin vähän piristystä ja huomioimista:wink Sokerihiirenä olen toki iloinen, kun välillä pyytämättä tuodaan suklaapatukka tai jäätelö.
 
Sirpa:) Siis jos mies OIKEASTI rakastaa sua niin, kyllä hän maksaa! :grinRaha on vaan rahaa.

Voi olla et mä kommentoin "eri keskusteluun", mut mä ajattelen tän niin että miksei yhtä hyvin mies voisi elää siivellä jos parisuhteessa halutaan elämäntilanteesta riippuen olla yhdessä ja säilyttää tietty elintaso, vaikka toisella ei olisi tuloja... tai ainakaan yhtä paljon tuloja. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan sen, millaista elintasoa halutaan säilyttää... voihan sitä halua rakkaudellakin toki perustella.

Mun mies (tai siis tämä mies jonka kanssa mulla on lapset ja yhteinen koti tällä hetkellä :D ) oli ennen mua parisuhteessa naisen kanssa (itse asiassa niillä oli riitaisa omaisuudenjako kesken kun tavattiin), jota se oli elättänyt 8 vuotta. Se oli maksanut asunnot, ruoat, ulkomaanmatkat jne. ja mimmi oli opiskellut, sairastanut, ja varmaan siinä ohessa miettinyt sitäkin mitä haluaa tehdä elämällään. Homma toimi varmaan ihan hyvin ja vapaaehtoisestihan mies mimmin kuluja maksoi, mutta sitten kun tuli ero niin mimmi olis halunnut selvitä yhteisvastuullisista asuntolainoista ja yhteisen talon kuluista kuivin jaloin - ts. maksattaa nekin äijällä - mikä ei ainakaan helpottanut sitä eroa. No olihan se tietty sille daamillekin uusi tilanne, että olis pitänyt jostain repiä yhtäkkiä rahaa korkoihin ja ison talon ylläpitokuluihin. Onneks se yhteinen talo saatiin lopulta myytyä ja suhde pääteltyä taloudellisestikin, mutta paljon kaunaa ja pahaa mieltä siitä jäi kaikille.

Mun faija oli sellainen huithapeli et mun mutsi on käytännössä elättänyt ja kasvattanut mut ja mun siskon yksin. Voi olla, että siitä kumpuaa tää mun asenne, että mun / äidin pitää ensisijaisesti huolehtia et homma toimii ja mä pidän tarkkaan huolen, että jos äijä lähtis kalppimaan niin mä en olis kusessa tän sirkuksen kanssa myöskään taloudellisesti. Onneks mullakin on jonkun verran varallisuutta ja hyvä koulutus ja työpaikka (koulutus ja työkokemuskin sellainen, et duunia luulis löytyvän vaikka nykyiselle työpaikalle "kävis jotain"), niin mä oon sen suhteen levollisin mielin ainakin toistaiseksi. En mä odota et äijä mihinkään olis lähdössä ja haluan sen kanssa olla ainakin tällä haavaa, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu.

Toisaalta tosta mun faijasuhteesta on sekin seuraus, että arvostan tosi paljon et mies haluaa olla perheenisä, osallistuu perheen arkeen ja kodinhoitoon ja kasvatukseen. Ei se ehkä täydellinen ole, mutta sata kertaa parempi isä kuin mun faija ikinä oli. Mä haluan et mun tytöillä on hyvä isäsuhde, mitä mä en ikinä itse saanut, enkä oikein osaa siihen eläytyäkään millaista se on jos faijaan voi luottaa ja se on sun elämässä turvallisena aikuisena.
 
Meillä myös omat tilit, eikä tällä hetkellä mitään yhteistä taloustiliä, mutta vois olla hyvä idea. Meillä kämppä on kans mun, joten mä maksan asuntolainan. Mies maksaa yhtiövastikkeen rahoitusvastikkeineen vähän niin kuin vuokrana ja laskuja ja kauppahommia pyritään maksamaan suunnilleen puoliksi (hoitovapaa sit tietty eri asia) mut ei kyllä lasketa tai kirjata mihinkään. Joskus tulee vääntöä, mutta periaatteessa toimii. Seuraava kämppä ois tarkoitus ostaa yhteisellä lainalla.

Eilen tuli rasti seinään, mies toi kukkia! :gen014 Ei ole kovin tavallista, mutta nyt taisi aistia, että tarvittiin vähän piristystä ja huomioimista:wink Sokerihiirenä olen toki iloinen, kun välillä pyytämättä tuodaan suklaapatukka tai jäätelö.
Toi on just kiva, et teillä on yhteinen suunnitelma. Et seuraava kämppä yhteisesti. Mä haluisin ostaa kesämökin, mut äijällä ei oo mtn tsäänssejä osallistuu ostoon.

Kukat on jees! Mä saan joskus, yleensä sillon on ollu tilipvä. Mä tietty kysyn, et mitä pahaa se on nyt teheny...:rolleyes:
 
Voi olla et mä kommentoin "eri keskusteluun", mut mä ajattelen tän niin että miksei yhtä hyvin mies voisi elää siivellä jos parisuhteessa halutaan elämäntilanteesta riippuen olla yhdessä ja säilyttää tietty elintaso, vaikka toisella ei olisi tuloja... tai ainakaan yhtä paljon tuloja. Ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan sen, millaista elintasoa halutaan säilyttää... voihan sitä halua rakkaudellakin toki perustella.

Mun mies (tai siis tämä mies jonka kanssa mulla on lapset ja yhteinen koti tällä hetkellä :D ) oli ennen mua parisuhteessa naisen kanssa (itse asiassa niillä oli riitaisa omaisuudenjako kesken kun tavattiin), jota se oli elättänyt 8 vuotta. Se oli maksanut asunnot, ruoat, ulkomaanmatkat jne. ja mimmi oli opiskellut, sairastanut, ja varmaan siinä ohessa miettinyt sitäkin mitä haluaa tehdä elämällään. Homma toimi varmaan ihan hyvin ja vapaaehtoisestihan mies mimmin kuluja maksoi, mutta sitten kun tuli ero niin mimmi olis halunnut selvitä yhteisvastuullisista asuntolainoista ja yhteisen talon kuluista kuivin jaloin - ts. maksattaa nekin äijällä - mikä ei ainakaan helpottanut sitä eroa. No olihan se tietty sille daamillekin uusi tilanne, että olis pitänyt jostain repiä yhtäkkiä rahaa korkoihin ja ison talon ylläpitokuluihin. Onneks se yhteinen talo saatiin lopulta myytyä ja suhde pääteltyä taloudellisestikin, mutta paljon kaunaa ja pahaa mieltä siitä jäi kaikille.

Mun faija oli sellainen huithapeli et mun mutsi on käytännössä elättänyt ja kasvattanut mut ja mun siskon yksin. Voi olla, että siitä kumpuaa tää mun asenne, että mun / äidin pitää ensisijaisesti huolehtia et homma toimii ja mä pidän tarkkaan huolen, että jos äijä lähtis kalppimaan niin mä en olis kusessa tän sirkuksen kanssa myöskään taloudellisesti. Onneks mullakin on jonkun verran varallisuutta ja hyvä koulutus ja työpaikka (koulutus ja työkokemuskin sellainen, et duunia luulis löytyvän vaikka nykyiselle työpaikalle "kävis jotain"), niin mä oon sen suhteen levollisin mielin ainakin toistaiseksi. En mä odota et äijä mihinkään olis lähdössä ja haluan sen kanssa olla ainakin tällä haavaa, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu.

Toisaalta tosta mun faijasuhteesta on sekin seuraus, että arvostan tosi paljon et mies haluaa olla perheenisä, osallistuu perheen arkeen ja kodinhoitoon ja kasvatukseen. Ei se ehkä täydellinen ole, mutta sata kertaa parempi isä kuin mun faija ikinä oli. Mä haluan et mun tytöillä on hyvä isäsuhde, mitä mä en ikinä itse saanut, enkä oikein osaa siihen eläytyäkään millaista se on jos faijaan voi luottaa ja se on sun elämässä turvallisena aikuisena.
Onks teillä Kimaira muuten uusperhe? Teillä on yhteinen asuntolaina?

Munkin faija on huono rahankäyttäjä. Kun se kuoli, sillä oli tilillä just sen verran et saatiin hautajaiset pystyyn. Nekin fyrkat mutsi oli säästäny faijan eläkkeestä. Kaikki meidän perheen autot on aina ollu mutsin nimissä, kun se on saanu säästettyy niihin rahat.
 
Meillä kanssa nyt kaikki tasan, kun naimisissa kerta ollaan. Tosin mikään ei ole muuttunut aiemmasta, sillä ei ole tarvetta siihen :)

Catlin, siis kuka nykyään elää miehen kanssa ilman, ettei pärjäisi ilman miestä ( taloudellisesti) ?

Tähti, joissakin elämäntilanteissa ei välttämättä pärjäisi taloudellisesti ilman puolisoa. Tulee mieleen vaikkapa kotiäitiys tai koti-isyys, kokonaan tai osittain, työttömyys, opiskelu, sairaus ym. Myös joihinkin yhteiskunnan tukiin vaikuttaa puolison tulot, esim.asumistukeen. Ennen myös työttömyystukeen (saattanut muuttua).
 
Toi vauva on yhä vaan räkäinen. Kohta kaks vkoa ollut! Miten helvetti sen saa paranemaan? Annatteko jonkun panadol-kuurin? Mä en oo panadolia antanu kun ei vaikuta kuumeiselta ja silleen kipeältä. Mut yskii ja siellä on limaa keuhkoissa. Vittu ku ei uskalla lähtee mihinkään, ettei vaan pahene.
 
Tähti, joissakin elämäntilanteissa ei välttämättä pärjäisi taloudellisesti ilman puolisoa. Tulee mieleen vaikkapa kotiäitiys tai koti-isyys, kokonaan tai osittain, työttömyys, opiskelu, sairaus ym. Myös joihinkin yhteiskunnan tukiin vaikuttaa puolison tulot, esim.asumistukeen. Ennen myös työttömyystukeen (saattanut muuttua).

Catlin :) Joo, tuo on luonnollista, tottakai parisuhteessa toinen auttaa! Mutta nuokin on tilapäisiä tilanteita, esim. työttömyys. Olen puhunut arvoista, että niiden pitää olla samansuuntaiset, jottei tule kiistoja.
 
Mun eräs entinen työkaveri sanoi eläneensä miehen siivellä vuosia ja oli ylpeä siitä:wink He muuttivat Lontooseen ja hankkivat kaksi lasta, asuivat ylellisesti siellä, mies oli isokenkäisessä pestissä eräässä Pankissa. Muuttivat takaisin Suomeen ja pykkäsivät hehtokämpän pystyyn.

Muija meni vasta takaisin töihin, kun lapset menivät kouluun. Mutta rahan vuoksi hän ei töissä käykään..:p
 
Onks teillä Kimaira muuten uusperhe? Teillä on yhteinen asuntolaina?

Munkin faija on huono rahankäyttäjä. Kun se kuoli, sillä oli tilillä just sen verran et saatiin hautajaiset pystyyn. Nekin fyrkat mutsi oli säästäny faijan eläkkeestä. Kaikki meidän perheen autot on aina ollu mutsin nimissä, kun se on saanu säästettyy niihin rahat.

Ei ole uusperhe. Kummallekin ekat ja ainoat muksut nää meidän tytöt. Yhden pitkän parisuhteen äijä kolmekymppisenä oli lopettanutkin siks kun mimmille tuli vauvakuume :D
Mäkin ajattelin vielä 30...35-vuotiaana etten lapsia saa välttämättä ikinä.

Kun tavattiin nyksän kanssa ja tuli puhe lapsihaaveista, mies sanoi ettei pistäis pahakseen jos isäksi vielä tulisi. Oltiin kumpikin 37.
Siitä se munkin ajatus sitten muuttui, vaikka esikoinen olikin sellainen "semi-vahinko" tai "iloinen yllätys".
Niin se mieli muuttuu...

Muoks... On yhteinen asunto, mut mun 50% on velaton. Äijällä on asuntolainaa sitten senkin edestä niin meidän nykyisestä kämpästä kuin kotitilastaan.
 
Mun eräs entinen työkaveri sanoi eläneensä miehen siivellä vuosia ja oli ylpeä siitä:wink He muuttivat Lontooseen ja hankkivat kaksi lasta, asuivat ylellisesti siellä, mies oli isokenkäisessä pestissä eräässä Pankissa. Muuttivat takaisin Suomeen ja pykkäsivät hehtokämpän pystyyn.

Muija meni vasta takaisin töihin, kun lapset menivät kouluun. Mutta rahan vuoksi hän ei töissä käykään..:p

Musta kotiäitiys tai -isyys on arvokasta työtä ja sitä voisi yhteiskunnassakin arvostaa enemmän. En oikein ymmärrä ajatusta siitä, että se olis mitenkään toisen siivellä elämistä, kun yhteisellä päätöksellä toinen hoitaa yhteisiä lapsia. Se on perheen valinta työnjaosta. Toinen käy töissä ja ansaitsee rahat perheen elantoon ja toinen hoitaa lapsia.

Mutta tää on just aihe, joka jakaa mielipiteet ni ei tästä sen enempää.
Mutta on monenlaisia perheitä ja tapoja hoitaa asioita ja olis ideaalia, et perheet voisi tehdä vapaasti niitä valintoja, mitkä kokevat hyviksi heille. Käytännössä se ei kuitenkaan ole aina mahdollista.
 
Musta kotiäitiys tai -isyys on arvokasta työtä ja sitä voisi yhteiskunnassakin arvostaa enemmän. En oikein ymmärrä ajatusta siitä, että se olis mitenkään toisen siivellä elämistä, kun yhteisellä päätöksellä toinen hoitaa yhteisiä lapsia. Se on perheen valinta työnjaosta. Toinen käy töissä ja ansaitsee rahat perheen elantoon ja toinen hoitaa lapsia.

Mutta tää on just aihe, joka jakaa mielipiteet ni ei tästä sen enempää.
Mutta on monenlaisia perheitä ja tapoja hoitaa asioita ja olis ideaalia, et perheet voisi tehdä vapaasti niitä valintoja, mitkä kokevat hyviksi heille. Käytännössä se ei kuitenkaan ole aina mahdollista.

Samaa mieltä! Kotiäitiys on arvokasta työtä, eikä kaikkea pysty mittaamaan pelkässä rahassa! :) Tämä ystäväni oli ääneen ylpeä siitä, että mies kustansi kaiken monta vuotta ja välillä tuppasi ääneen hehkuttaakin hohdokasta elämäänsä....Sitä puhetta kaikki eivät aina töissä tahtoneet kestää...

Se nyt vaan sattui hänen kohdalleen, että rakastui ja meni naimisiin rikkaan miehen kanssa :)
 
Mitä mieltä olette sellaisista pariskunnista, joilla on monta lasta ja molemmat vanhemmat käyvät sossunluukulla, koska työnteko ei kiinnosta ?:rolleyes:

Nyt en halua loukata ketään, vaan ihan näkökulmia asiaan. Näitäkin ihmisiä on olemassa. Lapsilla harvoin on mitään esim. harrastuksia, kun vanhemmat elävät kädestä - suuhun.
 
Toi vauva on yhä vaan räkäinen. Kohta kaks vkoa ollut! Miten helvetti sen saa paranemaan? Annatteko jonkun panadol-kuurin? Mä en oo panadolia antanu kun ei vaikuta kuumeiselta ja silleen kipeältä. Mut yskii ja siellä on limaa keuhkoissa. Vittu ku ei uskalla lähtee mihinkään, ettei vaan pahene.

Onko varmasti flunssaa ettei refluksia? Meillä oireet kun on pahana ni kuulostaa flunssaselta...yskii, aivastelee enempi, limanen, krohisee nielussa...
 
Toi vauva on yhä vaan räkäinen. Kohta kaks vkoa ollut! Miten helvetti sen saa paranemaan? Annatteko jonkun panadol-kuurin? Mä en oo panadolia antanu kun ei vaikuta kuumeiselta ja silleen kipeältä. Mut yskii ja siellä on limaa keuhkoissa. Vittu ku ei uskalla lähtee mihinkään, ettei vaan pahene.
MS74 ehdottikin jo yhtenä syynä refluksia. Toisaaltaan jos yskäkin on jo kestänyt noin pitkään niin lääkärissä käynti voi olla paikallaan. Joskus röhä voi muuttua keuhkoputken tulehdukseksi. Sitä en muista miten pienten kurkunkannen tulehdus tarttuu tms mut siihen liittyy aina se haukkuva yskä. Joskus pienet otetaan silloin sairaalaan tarkkailuun.
 
Joskus röhä voi muuttua keuhkoputken tulehdukseksi. Sitä en muista miten pienten kurkunkannen tulehdus tarttuu tms mut siihen liittyy ain0a se haukkuva yskä. Joskus pienet otetaan silloin sairaalaan tarkkailuun.

Eclipsellä on paljon tietoa :) Ootko sä joskus lukenut lääketiedettä?:rolleyes:
 
Eclipsellä on paljon tietoa :) Ootko sä joskus lukenut lääketiedettä?:rolleyes:
En oo lukenu, mut oon perinteinen vesimies joka lukee paljon asioista ja tykkään olla selvillä asioista. Raskaana ollessa jo luin useemman kirjan ja sivuston lasten sairauksista. Lääketiede kyllä kiinnostaa yleisestikin ja luen paljon aiheeseen liittyvää. Kaverit aina v***leekin et multa voi kysyä ni ei tarvi mennä lääkäriin. Osaan kuulemma olla sen takia ärsyttäväkin. :rolleyes:
 
Tänään oli 6kk neuvola. Sintin mitat 63cm ja 6935g. Aika hyvin näköjään pitää paikkansa se et puol vuotiaaks mennessä on syntymäpaino tuplattu (3486g). Saatiin myös eka hammasharja ja esite mukaan. Hampaita ei vielä oo, mutta ikeniä vois harjoitus mielessä alkaa harjaamaan. Ja pitää käydä ostamassa sopivaa hammastahnaa valmiiksi. Sitten saatiin kumpikin influenssa piikit ja tyttö ei ees itkeny eli oltiin reippaita kummatkin :smug:
Käytiin läpi mitä syödään ja onko tullu oireita. Liikkumisesta ei oikeestaan puhuttu sen kummemmin kun kerroin et oppi kääntymään. Matolla kokeiltiin miten tarttuu esineisiin ja varaa jo jalkojen päälle. Eli kaikki niin kuin pitääkin. Istumisrefleksejä ei vielä ole eli syöttötuoliin ei vielä päästä. Toive olis et jouluna, mut katotaa kuin meidän käy.
 
En oo lukenu, mut oon perinteinen vesimies joka lukee paljon asioista ja tykkään olla selvillä asioista. Raskaana ollessa jo luin useemman kirjan ja sivuston lasten sairauksista. Lääketiede kyllä kiinnostaa yleisestikin ja luen paljon aiheeseen liittyvää. Kaverit aina v***leekin et multa voi kysyä ni ei tarvi mennä lääkäriin. Osaan kuulemma olla sen takia ärsyttäväkin. :rolleyes:

Hihh, toi on hyvä piirre! Älä pidä kynttilääsi vakan alla :)
 
Mitä mieltä olette sellaisista pariskunnista, joilla on monta lasta ja molemmat vanhemmat käyvät sossunluukulla, koska työnteko ei kiinnosta ?:rolleyes:

Nyt en halua loukata ketään, vaan ihan näkökulmia asiaan. Näitäkin ihmisiä on olemassa. Lapsilla harvoin on mitään esim. harrastuksia, kun vanhemmat elävät kädestä - suuhun.

Kaikilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Toki on noitakin joita ei työnteko kiinnosta mutta enemmän varmasti on sellaisia perheitä joissa esim toinen ei vain löydä töitä ja toinen esim sairas ettei voi tehdä töitä. Siinä on pakko turvautua sitten sossuun. Tuskin kovin moni ihan vapaaehtoisesti haluaa elää sossun pienellä rahalla ja elää kädestä suuhun jos mahdollisuuksia töihin olisi? Ei sellainen elämä mitään herkkua varmasti ole.
 
Takaisin
Top