Tsempiä Lettuhei!
Toivotaan,että tie vähän tasoittuu ja haava paranee nyt kunnolla.
Toivotaan,että tie vähän tasoittuu ja haava paranee nyt kunnolla.Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Toivotaan,että tie vähän tasoittuu ja haava paranee nyt kunnolla.Mä välillä lisään ja välillä en. Taapero muuten pitää erityisesti vähän maukkaammasta oliiviöljystä :) oikein pyytää erikseen sitä tomaattiensa ja kurkkujensa päälle kastikkeeksi, kun äitikin laittaa. Ja ollaan me vähän tällaisia pastanpurijoitakin :)Mua on kehoitettu esikoisen kohadalla käytännössä joka kerta lisäämään öljyä ruokiin ja nyt viimeksi tytölle ehdotettiin sitä myös. Lapset kasvavat kyllä hienosti omalla käyrällään mutta ovat kevyehköjä molemmat. Mä en kyllä aina muista ruokia öljytä..
Höh, vähän liian rankka alkuHei siskot! En ole aikoihin ehtinyt kirjoittaa enkä oikein lukeakaan kuin satunnaisesti. Kävi sellainen paska juttu, että mun sektiohaava tulehtui. Jouduin takaisin osastolle alle vuorokauden sisällä kotiutumisesta. Hassu juttu kun mun papereissa lukee joka paikassa että sektiohaava siisti. Ja se olikin tosi siisti, ei mitään punotusta ees mut jossain sisemmällä bakteerit jylläs. Kipee olin aina liikkeelle lähtiessä mut luulin että kuuluu asiaan. EIkä kukaan muukaan siitä mitään sanonut, sanottiin vaan että joo haava sattuu ja ei sille oikein mitään voi ja vouhotettiin vaan imetyksestä. Sit ekana yönä kotona sain delirium-kohtauksen ja sit kun viimeinkin sain nukuttua niin heräsin aamuyöllä kauheesta lammikosta järkyn hajuista nestettä. En tiedä miten kauan se oli siellä muhinut. Kuumetta mulla ei ollut missään vaiheessa mut tulehdusarvot ihan katossa. Tota on nyt sit hoidettu, eka osastolla tipassa ja sit kun tulehdusarvot laski normaaleiks niin oon käynyt tk:ssa haavahoidoissa joka toinen päivä. Tosi hitaasti tollanen paranee vaikka mitään tulehdusta siinä ei enää ole, mut onneks ei muuten pahemmin haittaa elämää eikä oo kipee, tuolla ramppaamiseen vaan menee aikaa ja vaivaa.
Jälkikäteen en yhtään ihmettele tota tulehdusta koska vaikka hoidin haavaa ohjeiden mukaan, suihkuttelin ja annoin ilmakylpyjä niin lähes koko muun ajan istuin nojatuolissa hautomassa sitä ja yrittämässä imettää. Jäi muutenkin melko paska fiilis osaston imetysohjauksesta vaikka yrityksen puutteesta niitä ei voi ainakaan syyttää. Koko ajan uusia ihmisiä tarttumassa nänniin ja tunkemassa sitä karjuvan vauvan suuhun. Sen sijaan imetyspolin täti oli ihana ja pikkuhiljaa rauhassa kotona opettelemalla me ollaan päästy käytännössä täysimetykselle. Mut täytyy sanoa et oli aika rankka alku tossa ja pitkään tuntui että imetys pilaa koko elämän. Olin jo jossain vaiheessa lopettamassa koska ei vaan ollu sen arvoista mut sit se jotenkin alkoikin sujua. Nyt en tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä että vauva lakkaa huolimasta tissiä vai sitä että se lakkaa huolimasta pulloa. Oon lukenut liikaa kauhutarinoita.Toivottavasti huolii jatkossakin molemmat.
Onneks vauvalla ei oo ollut mitään terveyshuolia koska näissä mun on ihan riittävästi. Tytsy on nyt 7 viikkoa ja kasvanut hienosti eikä paljoa itke. Nukkuu myös ihan kohtuu hyvin, herättää vain 2-3 kertaa yössä. Ainoo että välillä se on tosi vaikee saada nukahtamaan. Se menee helposti yliväsyneeksi ja sit se vaan sätkii ja huitoo eikåä nukahtamisesta tuu mitään. Oon päätellyt että sillä ei oo itsesäätelykykyä ja se ei osaa rauhoittua silloin kun pitäis. Ollaan nyt yritetty laittaa se väkisin nukkumaan kun se on ollut hereillä 1,5h, mutta usein siitä seuraa huutoa vaikka väsyy ja sit sitä pitää rauhoitella ikuisuus ennen kuin huitominen loppuu. Aluksi kapalointi auttoi mutta nyt se raivostuu siitä niin pahasti ettei enää raaskita yrittää. Tyttö on muutenkin hurjan jäntevä ja paljon liikkuva. Se ei koskaan ollut sellainen veltto vaan venkoili vastasyntyneenäkin tosi kovaa. Nosti päätä jo synnärillä ja nykyään sen niskaa ei varmaan enää pahemmin tarvis tukea kun pää pysyy niin vakaasti pystyssä. Yrittää myös vimmatusti ryömiä eteenpäin mut toistaiseksi sen eteneminen on sellasta todella hidasta könyämistä. Rinnalla on usein vaikeeta saada se oikeeseen asentoon kun tyttö yrittää ite auttaa kaikin voimin käsillä ja jaloilla. Pari viime viikkoa ollaan jo saatu myös hymyjä ja juttelua. Tosin eniten se juttelee ja hymyilee neuvolasta saadulle hymynaamataululle joka ollaan ripustettu hoitopöydän viereen. Että tosi henkilökohtaisia nää sen hymyt.
Mies on ollut ihan mahtava. Se pidensi isyysloman kolmeen viikkoon kun päädyttiin sektioon enkä tiedä miten olisin selvinnyt tossa vaiheessa yksin kun oli toi tulehduskin. Nyt se on ollut töissä jo melkein kuukauden, mutta töitten jälkeen ja viikonloppuna hoitaa vauvaa tosi paljon ja auttaa öisinkin minkä jaksaa. Ja se on luonnostaan loistava tässä vanhemmuudessa, juttelee ja leikkii tytön kanssa koko ajan ja laittaa automaattisesti vauvan etusijalle kaikessa. Mulla on tässä paljon enemmän sulattelemista ja opettelemista ja äidinrakkaus on kehittynyt vasta tässä hiljalleen vauvaa hoitaessa, kun miehellä se tais tapahtua ensisilmäyksellä. Eikä mulla vieläkään oo sellasta etten esim pystyis ihan hyvin jättämään vauvaa pariksi tunniksi miehen hoivaan kun mulla on asioita. Oon alkanut käydä kuoroharkoissakin jo. Mä pystyn paremmin olemaan vauvalle läsnä kun saan välillä hengähdystaukoja.
Mut sellasta. Anteeksi tää omanapaisuus, pitää ajan kanssa lukea ketju läpi että oon vähän paremmin kartalla siitä mitä kaikille kuuluu. Nyt tytsy taitaa heräillä tuolla.
Onneksi ilmeisesti haavahoito on jo edistynyt hyvin. En ees uskalla aatella minkälainen rumba tossa on ollu, kun itselläni aikoinaan tulehtui sappikivileikkauksen tähystyshaava ja hoitamista oli siinäkin. Mähän sain sektiohaavan päälle Picon eli alipainehaavasiteen 7 päiväksi just ton edellisen tulehduksen takia, kun päättelivät et mulla on taipumusta saada streptokokki tulehdus leikkaushaavoihin. Ja haava paranikin suht mallikkaasti sen takia.
Mun tisseistä varmaan jääkin pelkät mummoroikot jälelle kun ne joskus maidosta tyhjenee
Tai ku manasin kaverille et toivottavasti vanhat rintsikat mahtuu päälle niin tuumas et kierittää ne jälelle jäävät lätkät sit vaan rullalle vanhoihin 
Tähti: Mulla oli vähän sama tilanne. Mutta kyse serkusta. Oli raskaana samaan aikaan kun odotin Eliasta. Jo ultrassa selvisi että hänen pojalla on niin vakava sydänsairaus että tuskin syntymän jälkeen kauan on elossa.Elias syntyi ensin ja hänen poika vähän sen jälkeen. Poika eli neljä päivää kunnes kuoli.
Voin niin pahoin varsinkin koska oma poikakin oli sairas syntymän jälkeen ja jotenkin samastuin niin serkun suruun.. On ollut nyt vähän vaikea pitää yhteyttä molemmin puolin.. Mun täti eli serkun äiti ei ole Eliasta nähnyt vieläkään.. Ymmärsin et on vaikeaa nähdä koska oma samanikäinen lapsenlapsi kuoli.
Joten tavallaan ymmärrän ystävääsi. Hänellä on surua ja on vaikea ehkä nähdä nyt vauvoja. Anna hänelle nyt aikaa. Tai laita vaikka se kortti. Ehdota tapaamista vaikka ilman sun vauvaa ensin. Kysy vaikka ihan suoraan jos se ahdistaa häntä. Yritä ymmärtää että vika ei ole sussa vaan siinä että hän menetti lapsensa ja on nyt vaikea nähdä muiden lapsia.

Mua on kehoitettu esikoisen kohadalla käytännössä joka kerta lisäämään öljyä ruokiin ja nyt viimeksi tytölle ehdotettiin sitä myös. Lapset kasvavat kyllä hienosti omalla käyrällään mutta ovat kevyehköjä molemmat. Mä en kyllä aina muista ruokia öljytä..
Meillä siinä mielessä eri tilanne, että ei olla koskaan oltu kahdestaan vaan lapset kummallakin oli, kun tavattiin. Eli ei ole aikaa ennen lapsia. Vanhempia ollaan siis oltu jo useita vuosia. Mun esikoinen täyttää huomenna 12. Mutta toki nyt tää meidän eka yhteinen vauva vaikuttaa väistämättä ja on joitain muutoksia tuonut mukanaan. Niitä pieniä hetkiä keskenään yritetään kuitenkin jatkossakin järjestää. Meillä tärkeää on läheisyys, hellyys toisen asioista kiinnostuminen ja toisen kuunteleminen.
Ollaan oikeastaan oltu enemmänkin nyt yhdessä, kun vauva, jonka kanssa esim.käydä kävelyllä tms.puuhaa.
Tekeekö kukaan täällä välillä tiliä itsensä kanssa, että mitkä asiat on hyvin ja mitä vois muuttaa?Mistä iästä lähtien?![]()
Molempien kanssa 4kk alkaen,kiinteiden aloituksen yhteydessä neuvottu lorauttamaan esim.puuron/vellin joukkoon.
Tosin yksi terkka sanoi,että saahan se vauva lusikasta suoraankin öljyn ottaa,jos haluaa.Sitä en kyllä ole kuitenkaan kokeillut.:)

Lettuhei, kiva kuulla susta! Pikaista paranemista haavan kanssa! Mulla on asiaa tosta vauvan nukuttamisesta. Mäkin ekaks nukutin väkisin, kunnes luin netistä mitä vauvan päässä liikkuu. Siis ihan tollasen vastasyntyneen, eli alle... jotain 4kuisen. Elikkäs, se miksi vaavi ei nuku sänkyyn, johtuu ehkä vain turvattomuuden tunteesta. Mä aloin sylittelee ja alettiin antaa nukahtaa syliin, sit heräs sängystä, jolloin sänky tuli tutuksi. Tarpeeksi syliä ja löheisyyttä ja ku itkee, niin heti paikalle ja hyssyttelee. Tämä luo vauvalle uskoa elämään. Tällaista luin ja käy ihan järkeen. Maailma on sille ihan uusi paikka. Kun se viikkojen kuluessa alkaa luottaa, et sen perustarpeet tyydytetään, eli se alkaa luottaa elämään, niin turhat itkut jää pois.Kiitti tsempeistä! Ihan hyvältä näyttää nyt ja haava on jo pienentynyt tosi paljon. Sitä siis pidetään tarkoituksella auki ja se paranee sisältä ulospäin. Tulee varmaan komea arpi mutta tässä vaiheessa se ei voisi vähempää kiinnostaa!


Meet vauvan kanssa vauvakinoon? Niitä on aina toisinaan arkipäivinä. http://m.finnkino.fi/news/vauvakino/Sirpa :) Oisko sulla ehdotusta kulttuuriseteleiden käyttöön??Minne tunkea ne, kun sukulaisille on jo jaettu??
Mitä vois vauvan kanssa niillä tehdä..
Meet vauvan kanssa vauvakinoon? Niitä on aina toisinaan arkipäivinä. http://m.finnkino.fi/news/vauvakino/