Suurperheellisten pulinapalsta <3

[Freya88]

Puoliväli häämöttää ja olen jo aivan loppu! En viihdy muuttuneen ulkomuotoni kanssa sitten yhtään. En halua näyttää raskaana olevalta. Kaikki kiukuttaa ja itkettää

 

[Suurperheenmama]

Tsemppiä Freya88 Itellä onneks takanapäin raskaana olo. Saatiin tyttö maailmaan elokuun puolessa välissä. Meni 41 viikolle ja käynnistykseen, mutta onneks ei ollu kovin iso 4,2 kg ja synnytys meni täydellisesti.

Miten muilla käynnistynyt koulujen aloitus? Mie oon ihan hätää kärsimässä näiden Wilmojen ja Daisyjen ja edlevon kanssa!! Tuntuu et puhelin laulaa kokoajan ja pitäs muistaa joka päivä vaikka mitä. Puhelimen kalenteriin yritän kaikki laittaa, mutta silti unohtanut jotain ko aamulla piippaa joku viis hälytystä. Meillä vanhin 4 luokalla ja ei sekään vielä osaa oikein huolehtia kerhoista, retkistä ja liikuntatunneista... milloinkohan sitä vois olettaa että osaa jo huolehtia itse asioista.

Tietenki se että oon nyt kotona vaikuttaa, liikaa varmasti huolehin niiden puolesta. Tänään just aamulla sanoin että huomena saatta ite lähteä kouluun ja huolehtia syömiset ja pukemisen. Mulla on kumminkin kaks päiväkotilaisräta ja vauva jotka pitää aamulla syöttää ja pukea. Jospa nuo kolme koululaista jo ossais lähteä ilman minun patistamista.

 

[Freya88]

Tsemppiä Freya88 Itellä onneks takanapäin raskaana olo. Saatiin tyttö maailmaan elokuun puolessa välissä. Meni 41 viikolle ja käynnistykseen, mutta onneks ei ollu kovin iso 4,2 kg ja synnytys meni täydellisesti.

Miten muilla käynnistynyt koulujen aloitus? Mie oon ihan hätää kärsimässä näiden Wilmojen ja Daisyjen ja edlevon kanssa!! Tuntuu et puhelin laulaa kokoajan ja pitäs muistaa joka päivä vaikka mitä. Puhelimen kalenteriin yritän kaikki laittaa, mutta silti unohtanut jotain ko aamulla piippaa joku viis hälytystä. Meillä vanhin 4 luokalla ja ei sekään vielä osaa oikein huolehtia kerhoista, retkistä ja liikuntatunneista... milloinkohan sitä vois olettaa että osaa jo huolehtia itse asioista.

Tietenki se että oon nyt kotona vaikuttaa, liikaa varmasti huolehin niiden puolesta. Tänään just aamulla sanoin että huomena saatta ite lähteä kouluun ja huolehtia syömiset ja pukemisen. Mulla on kumminkin kaks päiväkotilaisräta ja vauva jotka pitää aamulla syöttää ja pukea. Jospa nuo kolme koululaista jo ossais lähteä ilman minun patistamista.

Onnea tytön pallerosta!

Täällä saatiin ensimmäinen flunssa tälle syksylle just viikkoa ENNEN kuin kukaan edes meni kouluun tai päiväkotiin. Siitä selviydyttiin ja nyt on parhaillaan toinen kierros käynnissä. Kaikki muut perheestä räkii paitsi minä…

Meilläkin wilma piippaa yhtenään ja laitoin jo asetukset niin ettei puhelin ilmoita uusista viesteistä vaan käyn ne illalla päivän päätteeksi sovelluksesta katsomassa jos jotain on tullut.
Tuosta itsenäisestä selviytymisestä… riippuu ihan lapsesta. Viimeksi viikonloppuna esikoinen (15v) kyseli lippiksensä perään minulta, näin häntä vasta sunnuntaina ensimmäisen kerran koko viikkona ja minun pitäisi tietää missä lippis on ehdotin tarkistamaan reppunsa, siellähän se

Mutta siis kyllä lapset oppii suoriutumaan kouluun lähtemisestä itsenäisesti, toiset vain tarvitsevat alkuun hieman enemmän patistelua. Omilleni olen sanonut etten ala jokaisen koulukirjan ja retken perään kyselemään. Saavat huolehtia omista tavaroistaan. Laittavat itse keittiön seinäkalenteriin ylös jos on jotakin tärkeää mikä ei saa jäädä huomaamatta. Kyllä nämä ovat tähän mennessä osanneet huolehtia kulkemisestaan, samaa matkaa lähtevät kuin isommatkin.

 

[pilvikirsikka]

Tsemppiä Freya88 Itellä onneks takanapäin raskaana olo. Saatiin tyttö maailmaan elokuun puolessa välissä. Meni 41 viikolle ja käynnistykseen, mutta onneks ei ollu kovin iso 4,2 kg ja synnytys meni täydellisesti.

Miten muilla käynnistynyt koulujen aloitus? Mie oon ihan hätää kärsimässä näiden Wilmojen ja Daisyjen ja edlevon kanssa!! Tuntuu et puhelin laulaa kokoajan ja pitäs muistaa joka päivä vaikka mitä. Puhelimen kalenteriin yritän kaikki laittaa, mutta silti unohtanut jotain ko aamulla piippaa joku viis hälytystä. Meillä vanhin 4 luokalla ja ei sekään vielä osaa oikein huolehtia kerhoista, retkistä ja liikuntatunneista... milloinkohan sitä vois olettaa että osaa jo huolehtia itse asioista.

Tietenki se että oon nyt kotona vaikuttaa, liikaa varmasti huolehin niiden puolesta. Tänään just aamulla sanoin että huomena saatta ite lähteä kouluun ja huolehtia syömiset ja pukemisen. Mulla on kumminkin kaks päiväkotilaisräta ja vauva jotka pitää aamulla syöttää ja pukea. Jospa nuo kolme koululaista jo ossais lähteä ilman minun patistamista.

Paljon onnea vauvasta!

Mulla on ihan sama fiilis! Ihanaa etten ole yksin. Ei vaan kykene muistamaan kaikkea. Meillä 1lk ja 3lk ja kyllä niitä saa joka aamu patistaa kouluun, ei mitään toivoa että vielä tajuaisivat itse ajankulua. Onneksi saan olla kotona lähettämässä ja vastaanottamassa koulusta

 

[pilvikirsikka]

Tänään yks mummeli mulle oli ihan haltioissaan, et hänelle syntyy ihan kohta 28. lapsenlapsenlapsi sillä on 5 lasta ja 14 lastenlasta. Olisko siinä oma tulevaisuus, toivottavasti

 

[äitiliini_neljälle]

Täällä melko varmat fiilikset että viides aarre on aluillaan. En ole vielä uskaltanut tehdä raskaustestiä mutta oon testannut kaapista pois ovulaatiotestit ja niissä on tullut positiivinen tulos vahvistamaan mun omia tuntemuksia. Oon niillä myöskin aiemmissa kierrossa testannut ja ennen ei ole tullut ennen menkkoja toista viivaa ollenkaan niin uskon ainakin 85% varmuudella olevani raskaana. Minä en nuita ovistestejä ole ennen testaillutkaan mutta kolmessa kierrossa niitä nyt testailin kun alkoi painamaan mieltä tuleeko tässä iässä enää raskaaksikaan. Meidän nuorin on pian 26kk ja joka vuodon alettua ajattelin että en varmaankaan tule enää raskaaksi. Ikää minulla on 36. Jotenkin se tuo ikä mielessä vaan kaihertaa että ei tässä enää kovin kauaa ole varmaankaan kovin hedelmällinen. Mutta olen kiitollinen jos nyt olen raskaana niin saadaan meidän pieneen suurperheeseen viides ihana.

 

[pilvikirsikka]

Täällä melko varmat fiilikset että viides aarre on aluillaan. En ole vielä uskaltanut tehdä raskaustestiä mutta oon testannut kaapista pois ovulaatiotestit ja niissä on tullut positiivinen tulos vahvistamaan mun omia tuntemuksia. Oon niillä myöskin aiemmissa kierrossa testannut ja ennen ei ole tullut ennen menkkoja toista viivaa ollenkaan niin uskon ainakin 85% varmuudella olevani raskaana. Minä en nuita ovistestejä ole ennen testaillutkaan mutta kolmessa kierrossa niitä nyt testailin kun alkoi painamaan mieltä tuleeko tässä iässä enää raskaaksikaan. Meidän nuorin on pian 26kk ja joka vuodon alettua ajattelin että en varmaankaan tule enää raskaaksi. Ikää minulla on 36. Jotenkin se tuo ikä mielessä vaan kaihertaa että ei tässä enää kovin kauaa ole varmaankaan kovin hedelmällinen. Mutta olen kiitollinen jos nyt olen raskaana niin saadaan meidän pieneen suurperheeseen viides ihana.

Ethän sinä oo edes vanha vielä! Toiset vasta aloittaa tuossa iässä tai myöhemmin toivottavasti on tärpännyt

 

[Nepeta Cataria]

Niin, minähän sain ekan 27v, toka 35v ja siitä joka toinen vuosi eteenpäin. Mutta pidän itseäni todella onnekkaana tämän asian suhteen. Varmimmin saa suurperheen kun aloittaa ajoissa.

 

[Selah]

Hei, saanko tulla huutelemaan pikkuperheellisenä ja kyselemään täältä, että miten teistä tuli suurperheitä? Oon aina sanonut, että haluan 10 lasta, mutta vuodet on vierineet ja nyt vasta päästiin alkuun. Tuo mun "10 lasta" vaatii jo aikalaista suunnittelua, varsinkin kun oltaisiin niin kovasti haluttu adoptoida ja se polku on pitkä ja raskas.

Ootteko käytännössä ajatellut aina vaan että "yks vielä" vai onko teillä ollut joku numero jo mielessä tai "niin paljon kun tulee niin tulee" vai mitä mielessä on liikkunut kun nykyiseen tilanteeseen ootte päätyneet?

 

[Oreo]

Hei, saanko tulla huutelemaan pikkuperheellisenä ja kyselemään täältä, että miten teistä tuli suurperheitä? Oon aina sanonut, että haluan 10 lasta, mutta vuodet on vierineet ja nyt vasta päästiin alkuun. Tuo mun "10 lasta" vaatii jo aikalaista suunnittelua, varsinkin kun oltaisiin niin kovasti haluttu adoptoida ja se polku on pitkä ja raskas.

Ootteko käytännössä ajatellut aina vaan että "yks vielä" vai onko teillä ollut joku numero jo mielessä tai "niin paljon kun tulee niin tulee" vai mitä mielessä on liikkunut kun nykyiseen tilanteeseen ootte päätyneet?

Meillä on neljä lasta, eli kai mekin suurperhe ollaan

Kaksi ekaa tuli niin, että molemmat jo suhteen alkuaikoina osattiin kertoa, että kaksi lasta. Ehkä kolme, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta. Voi kun oltiin nuoria ja luultiin että tuollaisella on merkitystä
Tuli poika ja tyttö, ja oltiin hyvin varmoja että tämä riittää. Mutta tulikin kolmas sitten isommalla ikäerolla. Yksi vahinkoraskaus ja keskenmeno oli välissä, mikä se sitten saikin ajattelemaan, että kyllä me se kolmas halutaan. Kolmatta tehtiinkin sitten ajan kanssa, mikä venytti ikäroa enemmän kuin olisi haluttu.
Neljäs tuli ajatellen, että ei enää. Mutta eeeeei se nyt maailmanloppu olisi jos tulisi... Pienellä ikäerolla.
Ja sitten vaan mentiin hetki keskeytetyllä, kunnes keskeytetty ei ollutkaan enää niin keskeytetty
Sellainen sanaton sopimus, että tulkoon jos tulee.

Nyt ollaan sitten molemmat sitä mieltä, että ei enää yhtään. Tämä riittää
Eli kahdesta tuli neljä. Kasvettiin suurperheeksi lapsi kerrallaan.

Muok. En usko, että oltaisi neljän lapsen vanhempia, jos kolmas olisi tullut pienellä ikäerolla. Nyt ehkä tehtiin vähän kaveri ajatuksella

 

[Freya88]

Hei, saanko tulla huutelemaan pikkuperheellisenä ja kyselemään täältä, että miten teistä tuli suurperheitä? Oon aina sanonut, että haluan 10 lasta, mutta vuodet on vierineet ja nyt vasta päästiin alkuun. Tuo mun "10 lasta" vaatii jo aikalaista suunnittelua, varsinkin kun oltaisiin niin kovasti haluttu adoptoida ja se polku on pitkä ja raskas.

Ootteko käytännössä ajatellut aina vaan että "yks vielä" vai onko teillä ollut joku numero jo mielessä tai "niin paljon kun tulee niin tulee" vai mitä mielessä on liikkunut kun nykyiseen tilanteeseen ootte päätyneet?

En koskaan suunnitellut haluavani isoa perhettä. Virta on vuosien saatossa vienyt mukanaan ja kyllä se vauvakuume on sieltä aina päätään nostanut ”Kyllähän meille vielä yksi mahtuu.”
Tosin tämä viimeisin tuloillaan oleva oli ihan täysi yllätys, ei mitenkään suunniteltu mutta pienen (kesän mittaisen) sulattelun jälkeen yhtä tervetullut lisä pesueeseen kuin aiemmatkin
Päivääkään en pois vaihtaisi enkä osaisi enää ilmankaan näitä murusia olla. Paljon vaativat työtä mutta kyllä lapset antavat loputtomasti rakkautta ja ovat suuri rikkaus

Edit:
Lopulta ihan hyvä että saadaan kuopukselle pikkuveli jotta on pojista leikkiseuraa toisilleen kun meidän tytöt ei noista autojutuista niin välitä

 

[pilvikirsikka]

Mulla on ollut aina sillai suurperhe, että mulla on ollut aina paljon lemmikkejä se alkoi marsuista ja on ollut melkein ihan kaikkea akvaariosta hevoseen asti, kunnes tuli lapset kuvioihin. Hoivavietti on ollut siis suuri ja kun eka lapsi tuli, oli vauvakuume loputon ja nyt lapsia on viisi ja koiria neljä (yksi koirista todnäk vaan väliaikaisesti meillä) haaveilen kyllä vielä ainakin yhdestä vauvasta ja vähän nyt olen sekaisin sen vuoksi itsekin, kun haluaisin sen neljännen koiran pitää, mutta haluaisin myös ihmisvauvan

Onhan se ihanaa kun on perhettä ympärillä minusta se on rikkaus

 

[Oreo]

Mulla on ollut aina sillai suurperhe, että mulla on ollut aina paljon lemmikkejä se alkoi marsuista ja on ollut melkein ihan kaikkea akvaariosta hevoseen asti, kunnes tuli lapset kuvioihin. Hoivavietti on ollut siis suuri ja kun eka lapsi tuli, oli vauvakuume loputon ja nyt lapsia on viisi ja koiria neljä (yksi koirista todnäk vaan väliaikaisesti meillä) haaveilen kyllä vielä ainakin yhdestä vauvasta ja vähän nyt olen sekaisin sen vuoksi itsekin, kun haluaisin sen neljännen koiran pitää, mutta haluaisin myös ihmisvauvan

Onhan se ihanaa kun on perhettä ympärillä minusta se on rikkaus

Molempi parempi!

 

[Nepeta Cataria]

Minulla on kans ollut paljon lemmikkejä, pikkutyttönä ja vähän myöhemminkin. Ehkä joskus herkutteli ajatuksella et miltä tuntuis olla suurperheen äiti, mutta haave hautautui nopsaan kun ei sopivaa miestä löytynyt.

Esikoinen lähti liikkeelle vahingossa. Pidin hänestä kynsin ja hampain kiinni, halusin hänet ehdottomasti vaikka opinnot olivat kesken ja parisuhdekaan ei vakaalla pohjalla. Myöhemmin löytyi Elämäni Mies jonka kans asiat sopivat yhteen kuin käsi hansikkaaseen. Tokaa tehtiinkin sitten pitkään ja hartaasti, liki kaksi vuotta, ja tästä oppineena annettiin kolmannelle tilaisuus tulla milloin vain. Heille tuli 2v ikäero. Neljättä mietittiin jonkin aikaa, kolme lastahan on näppärä luku kun kaikki mahdutaan näppärästi samaan henkilöautoon. Hän syntyi 2v 1kk ikäerolla sisaruksiinsa. Hän oli pullolapsi, joten hedelmällisyys palautui nopsempaan. Seuraava syntyi 1,5v päästä. Pienen ikäeron veljesten jälkeen oli pidempään olo et isompi ikäero olis jees... Mutta niin vaan tuttuun tapaan alkoi vauvakuume nostamaan päätään ja hiljalleen annettiin vauvalle lupa tulla. Nyt 2v 3kk ikäero on vähän helpompi viidennen ja kuudennen välissä.

Nyt on 6 lasta ja minulla ikää kohta 44v ja mies 46v. Aikaisemmin mentiin "vielä yksi" ajatuksella, fiilis perhekoosta venyi lapsi kerrallaan. Nyt kun tilanne on mikä on, niin me annetaan vain olla ja otetaan mitä saadaan, ja eletään normaalisti ja mukavasti. Luonnollisten rytmien mukaan. Jos vielä 44v:nä luomusti raskaudun niin anti tulla vaan! Vauvakuume on jäänyt päälle, mutta ikä alkaa tulla jo vastaan.

 

[Nepeta Cataria]

Mut joo. Jos pääsis ajassa takaisinpäin niin etsisin nykyisen mieheni jo parikymppisenä, ja kun perustaisimme perheen niin aloittaisimme ajoissa ja pidemmillä ikäeroilla. On rikkaus et isommat sisarukset ehtivät isommiksi niin he ovat omatoimisia ja heistä on apua nuorempien kanssa. Perhe on paremmassa tasapainossa kun löytyy monen ikäistä lasta. Tämä rutistus on aika rankka et tehdään putkeen isompi sisarussarja, toki kaikkeen tottuu ja minua auttaa kovasti se että mies haluaa vastata taloudellisesta puolesta niin että minulle jää lasten ja kodin hoitaminen. Se vapauttaa paljon energiaa.

 

[pilvikirsikka]

Joo, isommat ikäerot olis kyllä hyvä. Meilläkin parin vuoden ikäerot kaikilla ja onhan tämä vähän sekoilua välillä, ei sitä voi kieltää! Mutta minkä sillekään voi että se vauvakuume tulee aina vaan uudestaan siinä yhden vuoden jälkeen pitäisi keksiä jotain muuta juttua siihen väliin, mihin keskittyä. Minulla ei tunnu nuo koiratkaan auttavan siihen riittävästi

On tää hölmöä että kun nuorin ihmisvauva on puolivuotias, niin sitä haaveilee uudesta vauvasta jo! Toisaalta haaveilen paljon muustakin, esim että ensi kesänä pääsisin ulos kuokkimaan kasvimaalle paremmin kuin tänä kesänä pienen vauvan kanssa. Tai että pääsisin lenkkeilemään kunnolla ilman häntä.

Toisaalta, saa aina sitä samaa kelan rahaa kuin edellisestä, jos ikäero on alle 3v... Ja jos ei käy töissä lasten välissä, niin en halua pudota minimille. En minä nytkään suuria summia saa, mutta sen verran että pärjää ihan ok.

Nyt voisi olla hyvä väli keskittyä välillä johonkin muuhun ja tehdä sitten vähän isommalla ikäerolla seuraavan, kun iänkään puolesta ei pitäisi olla väliä vielä aikoihin. Mutta milläs sitä malttaisi..

 

[Nepeta Cataria]

Minä kriiseilen kans vähän samojen juttujen kanssa. Nuorimmainen on 5kk ja raskauskilot enimmäkseen tiputeltu, housut tippuvat päältä, toki erkauman kanssa on vielä työsarkaa. Imetystä on ajatus jatkaa vielä vuosi. Mutta lähestytään nollapistettä, jossa taas "kaikki olisi mahdollista" tai ainakin tuntuu siltä. Kuten aikaisemmin totesin niin hedelmällisyys on vähän niin ja näin näillä kilometreillä. Mutta jospa se on hyvä näin. Ollaan suunniteltu isoa muuttoa, niin pitäisi alkaa hävittämään tavaraa ja tämä on minulle rankka juttu, voimaeläimeni kun hamsteri! Selvästi! Ainakin kun katson varastojani... No siinäpä olisi tekemistä minulla hetkeksi, fiilis et elämässä mennään johonkin suuntaan. Raskaus on aina tehnyt minulle samaa et tuntuu et on päivämääriä mitä odotella; plussa, nt-ultra, rakenneultra, syntymä ja pikkuvauvanhoito. Pitävät katseen tulevaisuudessa. Sellaisia lähitulevaisuuden maaleja joista huomaan motivoituvani helposti. Elämä ei saa olla liian helppoa minulle, näköjään.

 

[pilvikirsikka]

Mulla on raskauskilot vielä tiukasti kiinni, johtuu siitä että nukun liian vähän vauva nukkuu hyvin, minä valvon liikaa ja herään kuitenkin aikaisin aamusta.

Meilläkin olisi kaikenlaista raivattavaa, tänään itseasiassa aloitin vaatekaapin perkaamisen. Olen vaan tunkenut sinne vaatteita odottamaan parempaa hetkeä ja se oli aikamoisessa kaaoksessa. Nyt ne lähtee että tällaiseen kaikkeen voisi yrittää käyttää aikaansa sen sijaan että haaveilee uudesta vauvasta.

Ennen viidennen syntymää myös ajattelin että tässä vaiheessa alan opiskella jotain ja ajatuksena kyllä ihan hyvä, mutta en tiedä missä välissä muka ehdin oikeasti. Yöunet lyhentyisi entisestään me haaveillaan että saataisiin tämä talo joskus ostettua omaksi jollain rahasummalla (nyt asutaan ns vuokralla), jotta voitais enemmän tehdä pihaankin remonttia, mutta milläs ostat jos vain mies on töissä. Mutta kyllä mua myös kauhistuttaa lähteä töihin, jos on itsellä monta pientä lasta. Vähän tämmönen kinkkinen tilanne.

Eilen luulin että menkat alkaa ja tänäänkin tullut pientä tiputtelua, mutta ei sellaista kun yleensä menkkojen alussa. Ei myöskään mitään kipuja tai oloja. Ehkä ne käynnistyy hiljalleen tässä kierrossa..

 

[äitiliini_neljälle]

Ethän sinä oo edes vanha vielä! Toiset vasta aloittaa tuossa iässä tai myöhemmin toivottavasti on tärpännyt

Kiitos pilvikirsikka! Mulla tämä ikäkriiseily tulee ystäväpiiristä. Tässä vasta yksi ystävistä synnytti esikoisen ja oli kovasti huolissaan raskaaksi tulosta kun on jo niin vanha. Samoin yksi vähän vanhempi ystävä päätynyt keskeytykseen kun oli mielestään liian vanha äidiksi ja samaa ikää toinen ystävä sai keskenmenon. Niin on tässä miettinyt että joko, tai milloin tässä on itse liian vanha sitten tähän hommaan enää.

 

[pilvikirsikka]

Kiitos pilvikirsikka! Mulla tämä ikäkriiseily tulee ystäväpiiristä. Tässä vasta yksi ystävistä synnytti esikoisen ja oli kovasti huolissaan raskaaksi tulosta kun on jo niin vanha. Samoin yksi vähän vanhempi ystävä päätynyt keskeytykseen kun oli mielestään liian vanha äidiksi ja samaa ikää toinen ystävä sai keskenmenon. Niin on tässä miettinyt että joko, tai milloin tässä on itse liian vanha sitten tähän hommaan enää.

Onpa monenlaista osunut lähipiiriin! Kyllähän se ihmiskeho on vähän erilainen 25-vuotiaana kuin 35-vuotiaana, mutta ei se liian myöhäistä ole vanhempanakaan voihan sitä kaikkea sattua niille nuoremmillekin! Minäkin tiedän lähipiiristä kaikenlaisia.