Minäkin haaveilen et kävis mökillä edes hetken kesässä, mutta voi olla et jos kesälomareissun yhteydessä käydään miehen suvun mökillä niin 2h on ihan tarpeeksi tällä porukalla. Paljon hyttysiä ja vilkkaita leikki-ikäisiä ja taapero, saa olla koko ajan laskemassa et kaikki on tallessa eikä kukaan hukkumassa. Minulla nämä ovat vielä niin pieniä ja hyvin ehtiviä.
Minähän hoidan kotona 24/7 koko poppoota, nyt kun esikoinen läks mummoloimaan niin tässä on 1v, ja 2v, 4v ja 6v. Isommat ovat kesän lapsia, eli kohta taas vuoden vanhempia, lapset kasvavat ja välillä se järkikin kasvaa.
Onneksi isommat ovat jo aika omatoimisia ja ohjaan heitä koko ajan tekemään enemmän itse. Tässä minun asetelmassa suurin haaste on että lapset ovat koko ajan tässä, ei voi tehdä samoin kuin vaikkapa töiden kanssa et paahtaa sata lasissa 8h ja sitten saisi koomata omissa oloissaan. Oma palauttava aika on otettava pitkin päivää, ja päivä on suunniteltava niin kevyeksi ettei tarvitse kovin kummoista palautumisaikaa. Se tarkoittaa paljon et oikaistaan aina kun pystytään ja paukut laitetaan tärkeimpiin ja eteenpäin vieviin juttuihin, kuten kuivaksi oppimiseen, ja isompien kohdalla vaikka sitä omenan kuorimista ja leivän voitelua. Joskus kun jää luppoaikaa niin luetaan ja lasketaan yhdessä. Piirustus- ja maalausvälineet pidetään näkösällä ja käden ulottuvilla, jotta luovuudenpuuskan iskiessä inspiraatio saadaan hyödynnettyä. Ympäristö pitää muokata siten että ei tarvitse olla maalivahtina vahtimassa jotain kodin kulmaa, laitan mahdollisimman paljon herkästä tavarasta lukkojen taakse päiväksi. Ajattelen että tämä on ensisijaisesti lasten koti, ja vähän järjestämällä täällä on kaikki mitä he voivat tarvita kehittyäkseen ja kasvaakseen. Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus ainakin pääsevät oikeuksiinsa meillä, vähän erilainen ympäristö kuin vaikkapa päiväkoti jossa on paljon ennalta suunniteltua ohjelmaa ja lapsien kanssa on koko ajan joku.
Rytmi on tärkeää, kaikki sujuu helpommin kun mennään rutiineilla ja pidetään aikataulusta kiinni; herätään suunnilleen samaan aikaan, aamupala, isommille ulkoilua omaan tahtiin, lounas, nuorin päikkäreille ja muille ulkoilua, sitten ainakin minä tulen sisälle ja kokkaan päivällisen, siivoan, pyykkään,... kaiken sen mitä ei voi tehdä kun äitiriippuvainen vauva itkee kiinni jalassa. Sitten kun nuorimmainen herää niin mennään taas hänen ehdoillaan.
Mies sitten välillä katsoo lasten perään jos käyn jossakin pikaisesti, usein miten jonkun lapsen kanssa vaikkapa neuvolassa. Teinistä on myös apua tähän puuhaan, ja kyllähän silloin kun olen ollut synnyttämässä tai toipumassa synnytyksestä, niin miesväki on saanut pyörittää perheen ihan itse. Eihän silloin kaikki mene ihan minun standardien mukaan, mutta olkoon jos perusjutut täyttyvät. Se on kuitenkin vain muutama päivä yleensä, ja se kyllä näkyy miehen silmänalusissa heti. Meillä muuten on tämä klassinen perusjako et mies käy päivätöissä ja minä olen kotiäitinä.
Mutta joo, pitäis tuota miettiä et hyödyntäis välillä perhekahviloita, perhekerhoa tai edes lapsiparkkia kun tulee jotain menoja jotka on helpompi hoitaa pienemmällä porukalla. On se hyväksi lapsille välillä olla ohjatussa ryhmässä, sillä sitä herkkua on luvassa koko oppivelvollisuuden ajan, se on aika pitkä aika se.