Suurperheellisten pulinapalsta <3

lambi sanoi:
Pakko tulla vähän hehkuttamaan, unikoulu toimi just niin nopeasti kun kuuluukin!
Ensimmäisen yön oli toisiksipienimmät mummolassa ja annoin sitten vauvan itkeä itsensä nukuksiin, olin siinä vieressään kokoajan. Välillä heilutteli mun kättä ja lopulta nukahti. ekat tunnit säpsähteli itkemään, mutta lopulta joskus kolmen aikaan nukahti aamuun asti. viime yön nukkui tissittä 22-06!! oi halleluja, olen kuin uusi ihminen!
Kyllähän kannatti, nyt jaksaa päivisinkin tarjota enemmän tissiä, kun on yön saanut levätä. aamupuurokin on kummasti maistunut kun ei ole ihan ähkyssä yön jälkeen.
Saa alkaa odottaa yötä ilolla, eikä kauhulla niinkun pari päivää sitten..:wacky:
Click to expand...
Tätä odotellessa :D
 
Onnea vauvasta Rosaliina:love017

Hehe, meillä kolmen viikon päästä kuopus täyttää jo 2 :eek: ja yöimetyksiä on vielä jonkin verran. Ite oon niin tottunu siihen kun nukkuu vieressä ettei haittaa :grin keskimmäisen vieroitin 2v:nä yötissistä kun odotin kuopusta ja nännit oli niin saakutin kipiät ja arat.

Tänään olis ovis + mutta meillä ei mee vieläkään mee miehen kanssa kovin hyvin. Mä oon monesti miettiny eroa ihan tosissani, mutta en haluis vielä luovuttaa kun lapset on kuitenkin niin pieniä. Mitä te tekisitte jos ero tulisi? Lähtisittekö itse pois lasten kanssa vai lähtisikö mies vai kesties koti myyntiin ja molemmat etsimään omaa uutta kotia? Kun on monta lasta niin ei oo helppoa tämäkään asia. Itse olen vielä kotona ja sitten kun töihin täytyy palata takaisin niin sitten pystyy taas paremmin miettimään rahankin kannalta eri ratkaisuja.
 
Metsätähti88 sanoi:
Hehe, meillä kolmen viikon päästä kuopus täyttää jo 2 :eek: ja yöimetyksiä on vielä jonkin verran. Ite oon niin tottunu siihen kun nukkuu vieressä ettei haittaa :grin keskimmäisen vieroitin 2v:nä yötissistä kun odotin kuopusta ja nännit oli niin saakutin kipiät ja arat.
.
Click to expand...
Näin mullakin ollut aina aiemmin, mutta niin vaan voi taas uusi persoona yllättää:p!

Toi erohommeli onkin sitten oma lukunsa. Meillä oli sen suuntainen tilanne elämässä joitakin vuosia sitten-ja tuli tosiaan mietittyä eri vaihtoehtoja. sillä ajatuksella halusin myös pitää kiinni omasta hyvästä työpaikastani, että olisi millä elättää lapset itse. Sittemmin tilanne muuttunut ja eroaikeet puitu läpi - tullut myös keskusteltua miten asuminen järjestettäisiin. Kun lapsia on paljon, niin lähtö kahteen pieneen kämppään ei ole kovin järkevää. Jotta lapsilla pysyisi arki niin koti olisi pidettävä- aikuiset saisi seilata. eli kaksi asuntovaunua pihaan aikuisille:grin! Tää alkanut kiehtoa ajatuksena kovin muutenkin:hilarious:, siis ei se hullumpaa olis päästä välillä ihan omaan "taloon" hetkeksi..
Ei kyllä herkkua olisi nyt erota. kuvitella sitä häsäämisen määrää :facepalm:. uusia puolisoita ja ehkä niidenkin lapsia :bored:, huhhuh, lienee helpompaa vaan pitää kiinni niistä annetuista korteista.
 
Ei ole eroaikeet ollut ajankohtaisia, mutta jos niin kävisi, niin todennäköisesti jomoi kumpi jäisi tähän taloon, jossa lapsille tilaa. Jos ei millään päästäisi sopuun kumpi, niin sitten olisi pakko myydä ja molempien katsella omilla tahoillaan sellaiset asunnot kuin haluaa/pystyy.
Taloudellisesti pärjäisin ihan yhtä hyvin ilman miestäkin, mutta vaikka lapset rakkaita ovatkin, niin en mä niitä itselleni 24/7 haluaisi :) varmaan joku viikko/viikko systeemi olisi pakko sopia ja molemmille asunnot samalta paikkakunnalta melko lähekkäin.
 
Me oltiin eroamassa kans 1,5v sitten. Ja jos niin olis käynyt, niin minä olisin lähtenyt vanhempien poikien kanssa koska he ovat minun lapsia. Nuorin poika olisi jäänyt miehelle ja olisin ollut hänen etävanhempi. Heillä on isän kanssa läheisempi suhde ja olemme miehen kanssa tehneet diilin että se joka eroa haluaa ja "rikkoo perheen" niin jättää lapset ja on sitten se etävanhempi. En tiedä kuinka paljon lapsi olisi minulla ollut, siis meidän silloinen ainoa yhteinen lapsi mitta luulen että olisi painottunut esim to-la tjsp. Viikottain kuitenkin.

No, olen onnellinen että jäin. Kun tein päätöksen jäädä ja kerroin miehelle niin olin alkuun epävarma. Koko kesä meni haikaillessa eron perään, mutta ajan kanssa sitten tajusin että ero olisi ollut virhe.

Olen kerran eronnut vanhempien lasten isästä, mutta silloin ero oli oikea ratkaisu kun hän on narsisti /alkoholisti. Nyt meillä ei ollut oikeastaan mitään oikeaa ongelmaa mutta minun oma identiteettikriisini oli se miksi eroa mietin. Nyt olen sinut itseni kanssa, mies on sinut bi-seksuaalisuuteni kanssa, kumpikin työstettiin asiaa ja nyt meillä on kaksi yhteistä kaunista lasta ja yhteensä iso 4 lapsen perhe :Heartred
 
Metsätähti, mitä ikinä päätätkin niin mieti voiko se tilanne mennä sillä ratkaisulla paremmaksi. Mä ajattelin et mitä elämä on esim vuoden tai kahden päästä sen ratkaisun kanssa. Millaista esim elämä olisi yksin. Mulla ois isot koululaiset ja omaa aikaa ois paljon mutta pääasiassa rakastan mun miestä että jäisinkö kaipaamaan. Entä pystyisinkö hänet kohtaamaan jos hällä olisi uusi nainen. Saisinko itse koskaan ketään. Ajatus omasta miehestä toisen kanssa puristi rintaa niin tajusin etten voi päästää irti :Heartred
 
Eniten mua tässä surettaa se ydinperheen hajoamisen mahdollisuus. Itse olen rikkinäisestä ydinperheestä, jossa vanhemmilla on vieläkin kulissiliitto, molemmat olisivat onnellisempia tahoillaan, mutta kun papin aamen on sanottu niin siitähän ei sitten lähdetä :sorry:

Itse olen kerran aiemmin eronnut, mutta silloin ei ollut vielä lapsia. Nyt ollaan miehen kanssa vain lasten vanhempia ja olo on todella yksinäinen. Minäkin haluaisin olla onnellinen ja haluttu. Mutta aika näyttää. Nyt tässä juuri työpaikkailmoja selailen jos vaikka kokeilisi siipiään muissa hommissa :)
 
Metsätähti, tiedän tunteen... täälläkin ollaan mietitty (siis minä olen miettinyt) eroa. Mulla kanssa todella yksinäinen olo, parisuhdetta ei juurikaan ole. Hyvin vähän läheisyyttä ja hellyyttä. Ollaan ennemminkin vaan kämppiksiä. En ymmärrä miten tähän ollaan päädytty... mies sanoi että on onnellinen ja että haluaa olla yhdessä, mutta ei koe että mitään pitäis muuttaa vaikka sille sanonut tunteistani. En sitten tiedä että onko tämä vaan joku vaihe tms. Haluaisin kovin tuntea taas edes jotain paloa. Olis vaan niin ihanaa kun se kaappais syliin ja näyttäis että välittäis. Syy miksi en lähde on noi lapset.
 
Ollaan puhuttu juurikin näistä läheisyys/ sänkyhommien vähentymisestä. Mies ei haluis erota niin kuin äipällä, hän vaan pistää kaiken tän pikkulapsiarjen piikkiin ja ajattelee ettei mitään tarvii tehdä kunhan aika kuluu. Mutta tässä välissä kyllä kuihtuu ne omat tunteetkin. Ei kaikkea voi panna arjen piikkiin ja haluisin että lapset näkis sen parisuhteen mallin, mitä en ite koskaan nähnyt. Muistan lapsena kattelleeni hoomoilasena oman perhepäivähoitajan ja hänen miehensä läheisiä välejä, haleja ja pusuja kun toinen tuli töistä kotiin tai lähti töihin.

Oon nyt kuullut kuinka mies on yrittänyt saada asiaa eteenpäin, laittanut viestiä työterveyteen että sais lähetteen labraan ja lääkärille. Mutta työterveys ei niitä kuulemma hoida, joten sitten joko oma tk tai yksityinen. Noh, ei se saa mitään varattua ja mua niin vituttaa kun tuntuu että ei se tätä pelkästään ittensä vuoksi tee. Oon sanonu miehelle jo monta kertaa aiemmin, että en pysty olemaan parisuhteessa, josta puuttuvat läheisyys ja seksi. Hänen vastaus oli että ei hänkään, mutta niin vain tässä porskutetaan vuosia eteenpäin ja jos ite en tee aloitetta mihinkään niin selibaatissa sitä sais olla vuodesta toiseen.
 
Ihan niinku meilläkin metsätähti... kuvasit just täydellisesti tän meidänkin tilanteen! Kai sitä vaan odottaa ja odottaa että jokin muuttuis, ei oo kauaakaan kun meillä oli vielä tosi intiimit ja rakastavat välit ton miehen kanssa. Mut sit jotain tapahtu... mä luulen että tässä on miehen puolelta työstressiä, ikää tullut, samoin painoa... sillä on uniapnea todettu tässä hiljattain ja mä vahvasti luulen että sillä on testosteroneissa jotain häikkää mutta koska ei suostu menemään mihinkään tutkimuksiin niin ei voi tietää. Mut ei kyllä munkaan kanssa suostu terapiaan menemään. Sitä vaan haluais tuntea että toinenkin haluaa ja rakastaa. Sanat ei oikein riitä, tarvii tekoja. Jaksuja metsätähti, on tää vaan niin pirukseen vaikeeta...
 
Voisitko kysyä mieheltäsi että alkaisi syömään lisäravinteena jotain testosteronibuustia?

Itse olen huomannut että läheisyys lisääntyy läheisyydellä. Toki aina se ei ole niin ja jos se ei lisää nyt niin ei sitä aina viitsi itse kiehnätä jos toinen ei siihen vastaa. Seksuaaliterapeutti voisi auttaa myös. Niillä voisi olla myös etäkäyntejä jos vaikka yksi tai kaksi kertaa kävisi jutteleen. Mulla oli aikoinaan tuttu pariskunta jossa mies ei halunnut ollenkaan. Sitten selvisi että hänen salilla käyminen söi testot niin ei riittänyt sitten sänkyyn puhti.

Pikkulapsiarki. Se kyllä kuluttaa. Ja raastaa. Mun on sen verran pakko sanoo että ekan kerran synnytyksen jälkeen, nyt kun on tyttö, en tiiä vaikuttaako mutta ei tee mieli. Raskaana ollessa teki mieli, ennen raskautta teki mieli. Ja pojan jälkeen teki mieli. Nyt ei. Joskus aamulla / päivällä tekee mieli mutta harvoin aikaa. Iltaisin lähinnä ärsyttää ajatus et pitäis uhrata omaa aikaa seksiin, vaikka se kivaa voiskin olla. Monesti seksiin jälkeen on olo että "miks ei tätä oo useammin" kun se olikin kivaa ja nautinnollista, mutta ei vaan jaksais. Sit raahaudut taas uudelleen suihkuun jne :D mies on sanonut myös että jos seksin vois jotenkin tiivistää ajallisesti niin sitä olis enemmän :D sillekin on monesti kynnys se että aikaa tuhraantuu ja kauhee "vaiva" :D


No, se meistä. Kauheesti Tsemppiä, sekä Äipälle, että Metsätähdelle. Mäkin jäisin myös lasten takia, varsinkin nyt kun on hyvä pikku paikkakunta, koulu lähellä, pieni kyläkoulu ja ihanat kaverit. Koti on kiva ja turvallinen. Jäisin myös käytännön ja talouden syistä pelkästään vanhemmiksi, jos ero tulisi. :S kunnes lapset olisi tarpeeksi isoja..
 
Jotain lisäravinnetta vois syödä, mutta jos on oikeesti vajetta testotasoissa ja tarvitaan itse hormonia niin sivuvaikutuksena on pysyvä lapsettomuus sen myötä. Että kaikkea pitää punnita. Eilen just illalla nukkumaan mennessä saatiin puhuttua taas ja mies ei jotenkaan edes tajua kuinka eri tavalla koetaan asiat. Kysyin että millä arvosanalla kuvais meidän suhdetta tällä hetkellä. Vastasi 7,5 tai 8. Arvasin, sitten itse sanoin että kyllä tää lähempänä 6 on ja se jotenkin avasi hetkellisesti miehen silmiä kun reaktio oli että, mitä me voitais tehdä. Kerroin myös että tässä odotellessa lapsien kasvua niin omat tunteet voi kuolla ja sitä hän ei halua että käy. Ei kuulemma ole mun kanssa vain lasten takia.

Äippä, tuo uniapnea on sellainen juttu, että se kannattaa ottaa vakavasti ja tosissaan saada mies vaikka hänen työterveyden kautta keuhkopolille. Se cpap laite on tullu esim mun äidille, vaikka se oli sille tosi kova paikka ottaa käyttöön. Sanoi että vaikutukset omaan jaksamiseen ovat välittömät ja ei haluis nukkua enää ilman sitä. Jonkun muunkin mies tässä ryhmässä täällä kärsi uniapneasta. Jos sitä läheisyyttä on ollut jokin aika sitten, niin eihän sitä mahdotonta ole saada takaisin, mutta se vain vaatii sen että mies ajattelee, että jos ei ittensä vuoksi niin edes vaimon :)

Mä en kyllä saa mun miestä helposti lääkäriin, en tosiaan, mutta nyt sanoin rakentavasti että sen pitää alkaa huolehtia myös itsestään, myös niiden lasten takia.
 
Täällä joo lapsen neuvolääkäri (jolla itsellä uniapnea) laittoi lähetteen miehelle uniapnea testiin ja keskivaikeana sitten todettiin yön yli mittauksessa. Harmi vaan ettei pystynyt kotona maskin kanssa nukkumaan useista yrityksistä huolimatta ja nyt joutui koronan takia cpap laitteen palauttamaan kun ei ollut aktiivisessa käytössä.
Oireet siis edelleen (päänsäryt ja väsymys) vaivaa kun ei laite käytössä, painonpudotuksella aina vähän lievittynut katkosten määrä, mutta ei poistunut, vaikka norm painoon pääsisikin.
 
Mun miehellä on todettu paha uniapnea johon lääkäri vain totes että liiku enemmän ei mitään puhetta mistään laitteesta vaikka sitä ois tarvinut
Onhan se niin että haluaa kaikella tavalla pitää liitosta kii mutta kun se tulee tiesä päähän niin ei siihen riitä edes net lapset eikä tai en ite pystyis millään oleen vain lasten takia suhteessa jossa ei ole muuta tai mitään tunteita... Ei se vaan toimi ja hetken päästä huomaa kuinka monta vuotta on mennyt hukkaan
 
Tervetuloa elämän ihmeitä:happy: meillä on samanikäiset lapset, esikoinen täyttää reilu viikon päästä 6v ja siitä muutama pv kuopus 2v.

Lapset on ihan innoissaan joulua odottamassa, laitetaan kuusi varmasti vkl. Kohta alkaa kaikki lahjatkin olla hankittuna. Aattoaamu ollaan kotona ja iltapäivällä käydään mun vanhemmilla ja sinne tulee sisko vauvansa kanssa:happy: pieni lumipeite piristää kummasti!
 
Innolla odotan joulua :) Lahjat on hankittu, postissa vielä parit tuloillaan. Tänään laitettiin kaikki koristeet kuusta lukuunottamatta. Kuusi laitetaan kun ne tulee torille myyntiin :)

Tervetuloa elämän ihmeitä. Toivotaan pikaista tärppiä :Heartred

Meillä vauva kohta 6kk. Lähti pari viikkoa sitten ryömimään ja vauhti on jo aika kovaa :D uskomatonta miten nopeasti nuo kehittyy. Tyttö on tuittupää välillä, selvästi äitiinsä tullut :D
 
elämän ihmeitä sanoi:
Moikka,

Liityn seuraan kuumeilemaan nelosta. Meillä vanhin täyttää kohta 6 ja sitten menossa mukana 4v ja 2v minit. Lueskelen noita aiempia juttuja kunhan ehdin. Millä mielin odottelette joulua?
Click to expand...
Tervetuloa:)
Joulua odotetaan innolla, lahjat hommattu joista muutama vielä postin kyydissä. Lapset oli ihan täpinöissään kun saivat tänään avata ekan luukun joulukalenterista ja kun eilen sato lunta (siitä ei ole enää mitään jäljellä) ja olivat 100 varmoja että näkivät tontun:hilarious:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top