Liityn nyt tänne keskusten puolelle mukaan kun jo tovi sitten on tullut esittäydyttyä. Kaksoset synty 9pv sitten, sunnuntaina kotiuduttiin j elämä kotona on ollu yhtä härdelliä siitä asti. Meillä on siis 6v ja 1v 9kk pojat ennestään ja nyt syntyi tyttö ja poika. Taapero uhmaa ja testaa meijen molemoien kärsivällisyyttä ihan kokoajan mitä on kotona, onneks ollu ti-pe tarhassa niin ed sen 6h on saanu vauvat olla rauhassa ja ite es hetken huokasta. Isompi on taas tosi huomaavainen ja auttaa vauvojen hoidossa ja mielellään ottaisi vauvat aina syliin ja pusuttelee niitä. Vauvat itessään on ika helppoja, mut oi luoja jos he on nälkäsiä samaan aikaan. Molemmat on lyhyt pinnaisia niin 0-100 kilahdus tulee alta minuutin. Ja sit viel mies, eilisen jälkeen alko tuntua siltä et miul on 5 lasta kun valitti et kokoajan pitää jotain tehdä ja vaaditaan sitä tätä ja tuota. Miten hitossa työ muut selviätte arjesta?
Tuplasti onnea vauvoista
Aika auttaa kaikkeen
.. Muistat vaan että sun hormonitoiminta on nyt suuressa myllyssä ja kaikki kyllä tasoittuu pikkuhiljaa.
Meillä on aina se toisiksipienin ollut kriisissä vauvan tullessa kotiin(2-3v), mikä on kovin ymmärrettävää. Suosittelen pumpulia korviin joka käänteessä
! Hermo jaksaa paljon paremmin kun ei kuule niin kovalla kaikkea.. Mä oon inhonnut omaa oloani aina siinä pikkuvauvan kanssa, se armoton muutos omassa kehossa ja mielessä on kovin raskasta. Mutta kaikki se unohtuu tehokkaasti-eipä sitä muuten olisi suurperheeksi kyennyt
.
Tuo ukon tuntuminen "turhalle" on kovin tuttua tuossa tilanteessa, onneksi sitäkin oppii ennakoimaan ja voi jo nauraa yhdessä niillekin aiheille.
Meillä lastenhoito (erityisesti vauvan) on nykyään täysin mun kontolla, on jaettu näin koska yhdessä siitä ei tule meillä mitään. Hermo vaan palaa molemmilla. Pysyy ukko vakaana ja rauhallisena ja voi olla mulle tukena jos mua tuskastuttaa. Kaikkien hommien jakaminen sulle tai mulle on ollut meillä ratkaisevaa mielenterveyden ja yhdessäelon kannalta.
En tiedä miten selviäisin tuplista "yksin", varmaan huonosti
.. lienee onni ettei niitä meille koskaan suotu, vaikka aina haaveillutkin kaksosista
. Toivottavasti löydätte pikkuhiljaa rytmiä ja sujuvuutta arkeen, hetki kerrallaan vaan silloin kun päivä tuntuu liian pitkältä käsitteeltä.
tää iso vauva ollut kipeenä ja vaatinut siis kanniskelua normia enempi. siihen päälle vähän extra heinäpaalisiirtoja ja kirveshommia niin avot, käsi on valmis 
. Että levossa pitää oikea käsi - olisko vinkkejä että miten 
realismi ohoi?)
