Suurperheellisten pulinapalsta <3

[Rosaliina88]

Niitä potkuja tulee kyllä ikävä

Nyt pitää nauttia kun tämän onnen saa vielä kokea..
Iltajumppa täällä pienellä menossa

 

[twisted]

Pikkuvarpaat, onhan tuo tottakin, mutta mä koen olevani kaikista eniten äiti. Mun identiteetti on niin äiti etten osaa nähdä itseäni individuaalisena yksilönä enää :D voi olla aikamoinen kriisi kun viimeinen lentää pesästä. Mä rakastan lapsia ja vaikka ne kuinka keittää hermoja niin on ihanaa saada olla tärkeä noille pienille Oon tavallaan ehkä elänyt jo sen "oman ajan" ja sille tulee vielä joskus paikkansa. :)

 

[Pikkuvarpaat]

Toki äitinä olo on tärkeää ja lapset ihania joita rakastan mutta jut tuota meinasin kun lentävät pois niin mitä sitten osaanko olla vain itelleni kun sitä omaa aikaa ei nyt juurikaan ole.. Eihän sitä kaikki kaipaakkaan eikä sillä ei tarttekkaan mutta käykö niin että et löydä ittees

 

[twisted]

Toki äitinä olo on tärkeää ja lapset ihania joita rakastan mutta jut tuota meinasin kun lentävät pois niin mitä sitten osaanko olla vain itelleni kun sitä omaa aikaa ei nyt juurikaan ole.. Eihän sitä kaikki kaipaakkaan eikä sillä ei tarttekkaan mutta käykö niin että et löydä ittees

Kyllä varmasti löytää. Sit rakennetaan se itsenäisyys uudelleen ja opetellaan miehen kans oleen kaksin :) Ei sekään huono vaihtoehto ole, mutta oon tosi onnellinen et siihen menee vielä ainakin 18v :)

 

[Äippä x6]

Vauvakuumeesta pääsee lääkärin pöydällä (eli steri) mut sinnehän ei kannata mennä jos ei oo 100 varma että enempää halua
Mä taidan olla nykyään aika itsekäs sitten kun kaipaan omaa aikaa ja sitä tarvitsen... joka päivä pyrin ottamaan itselleni 1,5-2h et pääsee lenkille/salille... mutta toisaalta sekin on perheen etu että saan kropan taas vahvaksi ja oma-aika auttaa jaksemaan arjen pyörityksessä

 

[marsupilami]

Mä oon kovasti miettinyt että milloin palaisin opiskelemaan, ollut aikalailla vuosi jo semmoista että olisin jo valmis tekemään jotain muutakin kuin olemaan kotona, mutta en kyllä alle 2veetä hoitoon halua laittaa, mieluiten en edes alle 3veetä.
Ja nytkin kun ollaan mietitty yritettäiskö vielä neljättä, niin ollaan tultu siihen tulokseen että nyt pian olisi yritettävä, tai sitten tod näköisesti ei ollenkaan... kun haluaisin tosiaan joskus takaisin opiskelemaan ja tekemään jotain muuta. Ja mielestäni pieni ikä ero on helpompi kuin 3v...
En tiedä... vaikeaa on parasta olisi jos opintoja pystyisi jotenkin tässä samalla suorittamaan mulla siis merkonomi opinnot kesken...

 

[Huli]

Huli ja marsupilami, kyllä voisitte vielä kumpikin vauvoja tehdä! Ei niitä taida koskaan olla liikaa :) Kyllä mä tiiän et jossain vaiheessa sitä viidettä kuumeilen, varsinkin kun auto onkin mahtuu, mut mies on järjen äänenä nyt :D

Uskon ettei mies ollu ihan tosissaan( ja kyllä, salaa toivon että mies sanoiskin että hän haluu vauvan, kuvittelen et osaisin kieltäytyä(juu niin varmasti) mut en siis aio miestä houkutella vauvan tekoon, ehkä?)

 

[Nuppunen]

Jotenkin ajattelen, että se järjettömyyden tunne saattaa tulla usein ulkopuolelta, koska on paljon enemmän perheitä jossa on vain pari lasta. Jos tietää että lapsista pystyy pitämään huolta, niin ei se suurperhe silloin ihan järjenvastainen ole.
Tää on mulle ns unelma ammatti, vaikka sellasena sitä tuskin muut pitää. Kaikille ei kaikki asiat sovi, mutta mulle tää on normi, enkä välitä mitä muut ihmiset tästä ajattelee.

 

[Zeni]

Me just eilen illalla puhuttiin miehen kanssa, että vaikka me ei nyt just yritetä eikä toivota (paitsi salaa ) vauvaa, niin molemmat on ihan varmoja että meille vielä seiska tulee

Musta tuli aikaisin tänä aamuna täti Pikkuveli puolisoineen sai esikoisensa

 

[niemja]

Mä oon kovasti miettinyt että milloin palaisin opiskelemaan, ollut aikalailla vuosi jo semmoista että olisin jo valmis tekemään jotain muutakin kuin olemaan kotona, mutta en kyllä alle 2veetä hoitoon halua laittaa, mieluiten en edes alle 3veetä.
Ja nytkin kun ollaan mietitty yritettäiskö vielä neljättä, niin ollaan tultu siihen tulokseen että nyt pian olisi yritettävä, tai sitten tod näköisesti ei ollenkaan... kun haluaisin tosiaan joskus takaisin opiskelemaan ja tekemään jotain muuta. Ja mielestäni pieni ikä ero on helpompi kuin 3v...
En tiedä... vaikeaa on parasta olisi jos opintoja pystyisi jotenkin tässä samalla suorittamaan mulla siis merkonomi opinnot kesken...

Mä kans oon selaillu opintoja mitä vois kotona tehdä nyt tulevaksi kaudeksi, mut saa nähdä teenkö mitää. Onneks on vakipaikka niin ei tarvi ressata sen puolesta mutta vaikka työstä tykkään, niin tälle alalle en loppuelämäksi jää.

 

[marsupilami]

Heh, miehellä selvästi kova kuume, tuli taas neljäs lapsi puheeksi. Ja torjuin ajatuksen taas sillä että mulle on tosi tärkeää että päästään koko perhe liikkumaan yhdessä,.ja meillä on 5paikkainen auto, eikä tosiaankaan matkusteta niin että joku on jonkun sylissä niin kuin mies ensin ehdotti...
No mies sitten tuumas että voidaan me toinen auto hommata mutta nykyisestä ei luovu. Raukka nyt kaikkensa yrittää
En kyllä ymmärrä miksi, kun hänelle tää arki tuntuu olevan kovin raskasta.. vaikkei osallistukkaan oikeastaan mitenkään kotihommiin, lastenhoitoon tm... hänellä menee kaikki voimat töihin ja vaikka lomalla niin silti stressaa töitä. Meillä tämä jaksamis taso hiukan eriä, ja stressin sieto kyky mies kyllä kovasti arvostaa kun jaksan niin hyvin, eikä hänestä kuulemmma olisi tähän samaan. Silti haluaa mun kuormaa kasvattaa vielä yhdellä lapsella?

 

[Metsätähti88]

Mun siskon esikoinen on 3kk ja eilen pisti kuvaa plussatestistä olen iloinen hänen puolestaan, mutta edelleen tosi katkera siitä että hän sai meidän vanhemmilta onnittelut ja muuta positiivista sanottavaa. Mä en saanu mitää näistä kolmesta jotenkin vituttaa.

Mä oon edelleen vähän kahden vaiheilla tässä vauvakuumeessa. Toisaalta pieni raskauskuume nostaa päätään, oli ihanaa olla raskaana, tuntea potkut ja katsoa kasvavaa vatsaa. Toisaalta se vauva-arki oli niin pienen kanssa tosi rankkaa ja itse on niin kiinni vauvassa. Nyt kun kuopus on 1v7kk niin elämä on aika helppoa, varsinkin kun esikoinen menee kuukauden päästä eskariin että pitäisikö sitä palata hetkeksi töihin ja katsoa sitten vähän myöhemmin. Toisaalta mies täyttää kolmen vuoden päästä 50 ja hän ei haluaisi olla liian vanha että jaksaa olla lasten kanssa. Mitähän tässä tekisi?

 

[Huli]

Yhyy miehen veli ja sen uus puoliso saavat vauvanei ollenkaan helpota kuumetta

 

[Rosaliina88]

Metsätähti: mun äiti ollu tosi nuiva tästä tulevasta vauvasta.. näkee ettei se ole yhtään innoissaan. Väkinäinen pakollinen " onnittelu" kun asiasta rakenne ultran jälkeen kerroin.. sen jälkeen ei oo kysynyt mitään vauvasta.
Eikä ole tarvinnut hoitaa meidän lapsia. Sillon jos itse halunnu. Tyyliin kerran vuoteen jos silloinkaan.

Miehen perhe taas arvostaa suuria perheitä ja anoppi on innoissaan että meille tulee vielä vauva

 

[danonina]

Kiva kuulla teidän ajatuksia kuumeilusta. Menee aika samassa omieni kanssa. Mä tunnustan kyllä et mun miehellä on tullut se heikko hetki järkensä kanssa. Se meinaan kuumeili eka. Mies joka aika tunteensa piilottava jörmy, liikuttui kun näki telkkarissa juuri syntyneen vauva jne. Mielessäni hihittelin miehelle, et miten se tolleen on sulanut .

Meidän tilanne nyt ratkesi silleen, että tein keskiviikkona positiivisen testin. Tänään sunnuntaina siis 4+0 . Neljäs napero on siis matkalla elämässämme, ainakin jollain tasolla jo .

Ekat päivät meni kyllä aika sumussa. Vähän saatiin miehen kanssa pureskeltua asiaa. Viikonlopuksi mentiin kaverin mökille aikuisporukalla. Onneks tuola mökillä sai myös aikaa ajatustensa kanssa :) . Oon super onnellinen ja samaan aikaan jännittää valtavasti miten ite jaksan pari ekaa vuotta vauvan kanssa. Samat sävelet miehellä. Tossa kyllä kun puhuttiin raskaudeta ja siitä et meniskö jompi kumpi sterilisaatioon tän jälkeen... no kumpikaan ei halua ja pohdittiin ehkäsyä. Niin mies sanoi et viis olis kyl raja . Luulin että se raja olis jo tää neljä . No toivotaan ettei tuu vahinkoja ja saadaan joku hyvä ehkäsy mietittyä :)

Mulle äitiys ja oma perhe on ollut haave. Muita henkilökohtasia haaveita sit ei olekkaan. Nythän kaikki on hyvin kun pystyn toteuttamaan sitä saa nähdä mitä sitten vuosien päästä tapahtuu.

 

[twisted]

Onnea danonina!

Kuulostaa todella hienolta :) Mulle kans perhe on ollut aina haave :) miehelle haave on tehdä sen verran rahaa et saadaan 50v mökki Sveitsistä.

Mä tiedän et vedän oman rahani neljään. Tiedän että tuun kuumeilen vielä, mutta oma henkinen jaksaminen on ollut tässä pari viikkoa nollissa. Odotan vain et tyty kasvaa. Illat on itkuisia välillä ja kun vauva viihtyy vain sylissä niin on ollut raskasta. Eilen ei iltapäivällä meinannut edes reppuun nukahtaa, että oisin voinut ruuan laittaa niin lähin ovet paukkuen tyttö sylissä pururadan ympäri. Itkin sitten pahimmat ahdistukset siellä kun tyty vihdoin nukahti. Ja vaikka vauva kasvaa ja helpottuu niin en halua tätä enää aloittaa alusta. Jos sieltä tulisi taas haastava vauva niin en vaan enää pystyisi. Onneksi niitä onnen hetkiä on tässä enemmän entä epätoivon. Ja tyttö kasva koko ajan. Eilen puoli kympiltä illalla jutteli mulle sängyssä ja hymyili niin leveästi katsoen silmiin että tuli itku jo siitä morkkiksesta kun metsässä itkin.

 

[marsupilami]

Onnea danonina!

Mulle tulee haastavina hetkinä tunne ettei todellakaan neljättä, kun ei meinaa jaksaa, eilen oli ihan kauhia päivä kun sai 7kakka vaippaa vaihtaa ja viidet bodyt kun puklailee, enkä meinannut saada vauvaa päikkäreille ollenkaan... silloin kyllä tuntui ettei päivä ole ikinä ohi, eikä meinannut voimat riittää. Mutta illasta ja nyt tänään ollut taas helpompaa ja mietin että kyllähän täs neljäskin menisi
Jos neljäs meinataan niin haluisin sen pienellä ikäerolla, eli ensi vuoden puolella kun syntyis niin olisi hyvä. Joten mietintämyssy on jatkuvasti päässä! Onneksi nyt on vielä menkat niin voi rauhassa miettiä, miten ehkäisyn kanssa jatkossa toimitaan

 

[lambi]

Se raja on helppo vetää niinä rankkoina hetkinä. Mutta paukkuu heti kun elämä helpottaa ?

Mä just miehelle sanoin että se hyvä puoli mun sairastumisessa on että vauvakuume loistaa poissaolollaan. Mulla ollut joku mystinen ripulitauti joka alkoi kovalla kuumeella, kun kolme päivää menee kaikki läpi systeemin kun hanasta niin ei kyllä yhtään enempää jaksais. Aamukuudelta päätä särkien nousta vauvan kanssa ylös puoli kuolleena on ihan hanurista. Ei enää ikinä näitä surkeita unia kiitos. Osaisko sitä 17 vuoden jälkeen jo arvostaa nukkumista yli vauvan tuoksun?

 

[danonina]

Kiitos onnitteluista :) . Toi on kyllä niin totta että kun elämä taas helpottuu, ni heti saa alkaa hätistelemään sitä vauvakuumetta . Toivon todella että sitten vuoden päästä kun tuskailen elämääni, niin muistan tän ajan ja et se helpottaa kyllä ja paljon ajan kanssa

 

[twisted]

Tänään on taas ollu niin paska päivä ja eilen kans että nyt vois ne lapset myydä siellä roskalavalla.. Tuntuu kaikki taas kaatuvan omaan niskaan. Teen kaiken ja välissä hyssytän vaan vauvaa. Tai sit yhtäaikaa. Ihan perseestä. Porukoille harkitsin lähteväni mut sit ikävöin vanhempia lapsia ja sekään ei oo kivaa et siellä kärvistelen. Kun tiedän et täällä on kaikki retuperällä... Tälle vauvalle ei taas kelpaa muu kuin syli ja hyssytys. Ja ei nukahtanut tänään ja eilen edes kantoreppuun nyt iltapäivällä. Kaikki marjat on poimimatta ja sekin ärsyttää.