Twisted, mä sanon näin jälkeläisen näkökulmasta, että ei tollanen tee susta huonoo äitiä :) se on ihan ymmärrettävää älähtää välillä lapsilleen, mäkin oon sitä saanu kuulla omilta vanhemmiltani (ihan kyllä aiheestakin) nuorempana, ja hyvä musta tuli! Samoin oon vanhempieni kanssa todella hyvissä väleissä ja käyn mielelläni niiden kanssa kaupungilla ja teen muita asioita. Käytiin yhessä joskus jopa baareissa ennen mun raskautumista. Älä siis liikaa moiti ittees, vanhemmilla on oikeus välillä purkaa sitä turhautumista, ja varsinkin kun juttelitte pojan kanssa asian ja hän antoi anteeks :)
Omaa napaa: Eilen oli vähän huonompi päivä, en saanu yöllä nukuttua kunnolla ja vaikka väsytti, en osannu nukkua edes päikkäreitä. Olin ihan rättiväsyny, hyvä jos tiesin mikä maa mikä valuutta. Sit kun mulla on se adhd, niin keskittyminen ilman lääkkeitä muutenkin välillä haasteellista, väsyneenä lähes mahdotonta. Oli pakko ottaa illalla sit melatoniini (tiedän ettei niitä suositella raskausaikana), kun pelkäsin etten sais yölläkään unta. No, nyt on 12h unta pallossa ja maailma näyttää kovin erilaiselta tänään
Pahoinvointia mulla ei oo ollu, tuskin enää ees tulee (*kop kop*). Tissit on kipeet, välillä paleltaa ja välillä hikoilen. Nälkää ja väsymystä on, tosin tuntuu että pahin väsymys alkaa ehkä helpottaa (niinä päivinä kun oon saanu nukuttua yöllä) ja turvotuskin alkaa olla laskenu hyvin! :) Jos ei tissit ois kipeet ja äsken ei ois aivastaessa tullu lyhyt mutta terävä repäisykipu, ihmettelisin varmaan että onko tuolla sitä vaavia ollenkaan
Odotan innolla kun pääsee näkemään pikkusen näytöltä 9.4. nt-ultrassa
Deb rv 8+5