Suurperhe kuumeilijat

Ihan pikaisesti tulin kuulumiset kirjoittamaan. Tänään löytyi ultrassa syke ja pienen koko vastasi lähelle mun omaa arviota. Tänään siis 6+2. Kyllä siinä itku pääsi, kun lääkäri sanoi onneksi olkoon ja käänsi monitorin, niin että mäkin näin pienen sykkeen jumpsutuksen. :love017
 
Onnea, Nuppunen :smiley-bounce016

Mun siskolla tänään rv39+2. Kuulemma raskas olo, mut muuten hyvin jakselee. Kolmas tulossa :)

Vielä pari viikkoa lomaa, miehellä yks viikko.

Kp15, ovis mahdollisesti ollut tänään, kun en eilisen jälkeen ole saanut testiin vahvempaa viivaa. Sofit ei kyllä anna vahvaa viivaa, joten testailen jatkossa OneStepillä. Siihen tuli viime kierrossa kunnon viiva :joyful:
 
Kiitos Helena :happy: mun siskon ei pitäny koskaan lapsia tehdä, mutta alkoi sitten kyllästyä elämän sisällyttömyyteen, oli biletys ja baareilu niin nähty. Tuli raskaaksi viime vuoden marraskuussa, mutta sai keskenmenon tammikuun alussa :/ mutta toivon että tällä kertaa raskaus kestää loppuun asti :smiley-angelic001
 
Kp 7 ja hienosti ainakin alkanu peiton heilutukset kun eilen illalla ja heti perään aamulla :D

Meillä on tänään tiedossa pieni kesäretki Sastamalaan Herra Hakkaraisen talolle :) Sit illallaksi ja huomiseksi tiedossa pihahommia, ajattelin omenapuut istuttaa :)
 
Twisted imetän kyllä ja ei ole kiertoa vielä, mielenkiinnolla odotan koska käynnistyy.

Oli puhetta perheistä ja tuloista, mä oon saanu lapsena kaiken mitä haluan ja oltiin joka vuosi ulkomailla, kunnes alkoi mennä huonosti porukoilla kun isi joi, jolloin teininä hoidin pikkusisarukset 13v, 5v ja 1v sekä juovan isän, kotityöt ja vaarin. Äiti teki töitä 24/7 koska oli ajautunu rahaongelmiin mummin hautajaisten ja takia ja sen, kun ei (vieläkään, 50 vuotiaana) osaa käyttää rahaa kohtuudella. Itte oon maksanu kaiken siitä lähtien kun menin 16v töihin, mutta koska kotona ei koska oo opetettu säästämään, niin en laittanut tyhmänä rahaa säästöön. Nyt meillä menee pitkälti rahat elämiseen, keskituloisia ollaan, mut kotia ei oo rahaa jäädä äitiysloman loputtua. Saadaan säästöön rahaa, mut meillä menee kuukaudes paljon siihen ylimääräistä kun halutaan käydä vanhemmilla, kun asuvat kaukana ja bensa on kallista. Sitten meille parisuhde on tärkeä myös pikkulapsiaikana, joten pidetään huoli, että kahdenkeskeisiä reissuja tulee pari vuodes, ja ollaan valmiita niistä maksamaan. Harrastukset on meillä kalliit, pojat saa paljon uutena, tai teen itte sisävaatteet mutta ulkovaatteet on uusia. Mut oon tyytyväinen meidän elämään :)

Eilen oli ristiäiset ja kiirettä on pitäny, mutta nyt taas jos kerkiäisi jutella :)
 
Lähestyvä ovulaatio aina herättää pienet pelot ja ahdistukset että onko musta enää sittenkään vauvaan. Ja ovulaation jälkeen alkaa se toive kuitenkin herään. Pyydettiin ens kesäksi tonne samaan paikkaan töihin. Jos tärppi käy, oon jo äitiyslomalla. Aloin miettii et pitäiskö sittenkin vielä lykätä.. Ärsyttävää kun aina saa arpoa. Toisaalta haluaisin olla kotona ja vauva ois ihana ja kaipaan sitä neljättä, viimeistä vauvaa. Mutta entä kun pitää taas valvoa ja kaikkee huolia aina pienen vauvan kans. Painiiko kukaan muu näiden kans? Vauvankaipuu on kova mutta inhorealismi iskee :F

Meillä oli kriisiä ja pahaa tässä keväällä ja alkukesästä niin sekin varmaan osittain ahdistaa et entä jos kaikki kriisit tulee takas. No, toisaalta etukäteen ei pitäis murehtia, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella. Ehkä menis vaan sellaiselle tjot-meiningillä :)

Niemja, onko vauva täysimetyksellä? Mikä tuli vauvan etunimeksi? Pojille oli vaikea keksiä nimiä :D
 
Mulle kans tuli niitä epäröinti hetkiä, varsinkin ennen ovista. Mutta tässä tätä nyt ollaan rv5+1 jatkuva närästys seuranani :Heartred :hilarious:
Uskon siihen että kaikki menee lopulta hyvin ja ei elämää voi liikaa itse suunnitella. Raskautta yrittäessä oli kyllä välillä semmonen tunne kuin olisi menossa johki hurjaan huvipuisto laitteeseen ja miettii että uskaltaako mennä, ja sit kun ovis hyödynnetty niin ihan kuin olisi sitten siellä laitteen kyytissä odottamassa lähteekö se liikkeelle :nailbiting: :rolleyes:

Tästä raskaudesta paremmat fiilikset, kuin alkuvuoden, nyt sentäs on ajoittain pahoinvointia ja närästää, alavatsaa ja selkää juilii välillä. Kaipaisin tässäkin kyllä sitä kunnon painon tunnetta vatsalle. Se nyt vähän taas huolettaa. Mutta enimäkseen oon kyllä luottavaisin mieli, tai ainakin yritän :angelic:
 
Onkohan tää joku suurperheen itsesuojeluvaisto joka herää aina oviksen kynnyksellä että "ooks sä nainen ihan hullu". Asiat ois nyt just hyvin näin. Mut ihan samanlain ajattelin kun kuopus vaan ilmoitti tulostaan. Olin kauhusta kankee ja sit kaikki meni hyvin.
No tulee jos on tullakseen ja jos ei tuu niin se on tarkoitettu niin :)
 
Mulla on tälläkin hetkellä tommonen kaksijakoinen fiilis. Toisaalta haluaisin vielä ainakin kerran olla raskaana (synnyttäminen nyt ei oo niin kivaa), mutta sitten taas se vauva-aika raskasta ja pitää taas miettiä miten asiat hoitaa neljän kanssa :D mulla on aina ollu niin, että kaikki säästöön vaatteista lähtien, nyt on halu päästä vauvakamoista eroon ja pinniksenkin haluaisin laittaa jo säilöön. En tiiä miksi. Tuntuu että nyt kun on kokenu kolme hyvin erilaista synnytystä, pitäisikö päättää vain tähän? :confused005
 
Mulla on metsätähti ihan samat fiilikset. Oon heittänyt aika raa'alla kädellä pois vauvakamoja ja nyt kuopuksen pieniä vaatteita, eikä sinäänsä oo ees haikea olo.

Kyllähän se ihanaa ois ja se ois taas parhautta kun vauva tulis, onhan se ihanaa, mutta mutta. Nimenomaan, pitäiskö vaan päättää tähän? :O
 
Metsätähti88 sanoi:
Mulla on tälläkin hetkellä tommonen kaksijakoinen fiilis. Toisaalta haluaisin vielä ainakin kerran olla raskaana (synnyttäminen nyt ei oo niin kivaa), mutta sitten taas se vauva-aika raskasta ja pitää taas miettiä miten asiat hoitaa neljän kanssa :D mulla on aina ollu niin, että kaikki säästöön vaatteista lähtien, nyt on halu päästä vauvakamoista eroon ja pinniksenkin haluaisin laittaa jo säilöön. En tiiä miksi. Tuntuu että nyt kun on kokenu kolme hyvin erilaista synnytystä, pitäisikö päättää vain tähän? :confused005
Click to expand...
Erittäin tuttuja ajatuksia! Kuuluu varmaan useimman ison perheen äidin mietteisiin.
Mä oon jo useamman kerran hävittänyt kaikki vauvakamat:p, tavaraa se vain on:wink. Ja yhä vähemmällä sitä nykyään pärjää vauvankin kanssa.

Mulla se kauhunkankeus on iskenyt yleensä siinä odotuksen alkaessa, oliko tämä sittenkään hyvä ajatus!? Nyt alkaa pikkuhiljaa mieli (ja miehenmielikin) sopeutua vauva-ajatukseen - mutta pikkusen hirvittää silti. En osaa oikein sanoa mikä hirvittää, ehkä eniten se parisuhteelle aiheutuva paine vauva-ajasta (varsinkin jos taas siunaantuu koliikkivauva). Toisaalta optimisti itsessä kuittaa sen "kun se aiemminkin on onnistunut niin miksei nyttenkin?". Meillä mies on kokenut vauva-ajat erittäin raskaina, vaikkei aktiivisesti osallistua ole tarvinnutkaan. Onneksi mikään ei nyt ole uutta tässä kenellekään osapuolelle, ei ole ruusuisia kuvitelmia mihinkään suuntaan:grin..

rv15, maha alkaa kasvaa..
 
Ton viikon 15-20 jälkeen on vasta mullakin alkanut helpottaa tuo ahdistus ja tajunnut et kyllä tästä selvitään. Nyt kun kuopus on yks persläpi välillä niin mietin vaan et jos vauva syntyis ens vuonna, niin kuopus ois jo 3,5 ja oikeesti järkee vähän päässä. Kyllä mä sen vauvan ehkä silti haluan. Yksi elämä vaan, 4 on just hyvä luku ja jos sieltä vielä se tyttö tulis :Heartred
 
twisted sanoi:
Yksi elämä vaan
Click to expand...
Nimenomaan!
Tähän se kiteytyy, enkä ole kyllä vieläkään keksinyt mitään lapsia mahtavempaa "elämäntehtävää", vaikka elämä onkin täynnä kaikkia mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Se tekemätön lapsi saattaisi kyllä harmittaa myöhemmin - toisin kuin yksikään saaduista(hetkittäin kyllä teiniperseily tuo tämän ajatuksen mieleen, mutta uskon sen olevan ohimenevää:p).
Mä näen jo sen mummoudenkin ihanuuden mielessäni, tällä lapsimäärällä saattaa hyvässä lykyssä saada hurjasti mummoiltavaa/välittäviä sukulaisia jos elinpäiviä itselle suodaan?.. rakkaus senkun kasvaa:happy:?
 
Takaisin
Top