Sukupuolistereotypiat kasvatuksessa

Otatko huomioon sukupuolistereotypiat kasvatuksessa?

  • Kyllä, pojista pitää kasvattaa poikia ja tytöistä tyttöjä.

    Äänet: 4 7.5%

  • Yritän olla vahvistamatta stereotypioita, mutta en stressaa asiasta.

    Äänet: 34 64.2%

  • Kasvatan mahdollisimman sukupuolineutaalisti.

    Äänet: 6 11.3%

  • En edes ajattele asiaa.

    Äänet: 9 17.0%
  • Kaikki äänestäjät
    53
Ääks, tässä tuli tämä mitä pelkäsin. En siis todellakaan tahdo lastani mihinkään pakottaa, otetaan nyt esimerkiksi vaikka autoilla leikkiminen. Tahdon vaan että lapsellani on järki päässä, hommat hanskassa ja ymmärrystä kaikentyylisiä ihmisiä kohtaan. Jos hän itse tykkää esimerkiksi vaikka mekoista ja röyhelöistä, voi samaa sukupuolta oleva kaveri tykätä autoista.

Silti, jos lapseni on sitä mieltä että joku on "tyttöjen juttu" tai "poikien juttu", aion kertoa hänelle että tytötkin voi tykätä poikien jutuista ja päinvastoin.
 
bööbi sanoi:
... Älkää aliarvioiko niitä lapsianne, ja niiden huomiokykyä. Voit tuputtaa tai olla tuputtamatta jotain tiettyä juttua, mutta lapset huomaa kaiken ja tekee niistä omat päätelmänsä. ...
Click to expand...

Öh, kukaan ei kai (ainakaan tässä ketjussa) ole osoittanut aliarvioivansa lastensa huomiokykyä?.. Vai ymmärränkö nyt kommentin ihan väärin.

Omasta puolestani voin vain todeta, että teen parhaani, jotta lapsella olisi itse mahdollisuus päättää tykkäämisitään ja tykkämättä jättämisistä. Eli siinä mielessä koitan itse käyttäytyä neutraalisti. Mutta se on toki totta, että ympäristö vaikuttaa - ja kuten totesin, 90% kasvatuksesta tapahtuu enemmän ja vähemmän vahingossa, elämän sivutuotteena. Tärkeintä kai onkin, että on itselleen rehellinen ja elää omien arvojensa mukaisesti. Lapsi sitten poimii niistä persoonalleen sopivimmat ja jättää osan poimimatta.
 
Mä kyllä tuun pukemaan sukupuolen mukaan niin kaun, kunnes lapsi itse alkaa ilmaisemaan omia mielipiteitä ja toiveita pukeutumisesta. Itse en pitänyt siinä konttausiässä mekoista ollenkaan. Sitten kun rupesin tykkäämään, ni sain käyttää tummansinisiä ja jotain rumia ruudullisia. Hävetti pitää niitä. Äidillä ei kovin hyvä maku mun mielestä oo ollu koskaan :confused: Suosii maanläheisiä värejä ja hieman poikamaisia. Olisin halunnut pukeutua vaaleanpunaiseen ja käyttää prinsessamekkoja, mutta en koskaan saanut :sad001

Jos saan tytön, kuten luulen, niin kyllä sen puen tyttömäisesti ja hukutan aika pitklti pinkkiin. Tietysti myös muita värejä käytän, kuten sinistä, mintunvihreää, valkoista, harmaata jne. Mutta pakko sanoa tosta äitiyspakkauksesta, että siellä lähinnä ulkopuku ja joku valkonen body noista vaatteista oli ainoot, jotka oli siedettävät. Siellä oli paljon oranssia, ruskeaa jne. En pukisi niitä tytölle enkä pojalle. Tietty ei pitäis valittaa tommosista, kaikesta pitäis olla kiitollinen, mutta kun ei. Kaikki mun kaverit on sitä mieltä, että on ihan kivoja vaatteita, mutta voin sitten lahjottaa ne vaatteet niitten tuleville lapsille, niin saavat tuplana ne kivat vaatteet ilmaseks :)
Mutta vaikka sieltä pakkauksesta muutama juttu lähtee kiertoon suoraan, niin kyllä sen paketin sisältö jää arvokkaammaks, ku se raha, kun siellä on kaikkea muutakin, ku vaatteita.

Pojalle sitten samoja värejä, ku tytölle, mutta tuskin pinkkiä, ellei sitten löydy joku söpö vaaleenpunanen kauluspaita vaikka :) Miehelläni on vaaleeanpunainen kauluspaita tai oikeestaan se on vaalenpuna-valkoinen, mutta ruudut on niin pikkiriikkisiä, että ei valkoista erota. Se on ihan mun lemppari hänen kaikista paidoista! Että ei se pinkki VAAN tytöille ole, mutta enenemissä määrin kyllä. Pikkupojat on tosin kaikkein söpöimmillään, kun niillä on puku päällä! Mutta en nyt rupeis pojan kanssa hienostelemaan, että ei mitää pukua joka päivä :grinBodyt ja potkuhousut nyt on ihan alussa aika pop. Taaperolla alkaa sit erottuu todennäkösesti enemmän. Mulla kun vauva syntyy talvea vasten, ni tuskin tyttökään alussa missään mekoissa oo.
 
ReginaVeritas sanoi:
Vaateliikkeiden värijaot on todella ärsyttäviä! Ja olin melkein raivostunut, kun näin niitä uusia (Toven juhlavuoden kunniaksi tehtyjä?) Muumi-bodyja, joissa vaaleansininen on semmoinen ihan normi-body, mutta vaaleanpunaisessa on röyhelöitä rinnuksessa! Tykkään Muumeista paljon, mutta en suostu jääräpäisyyksissäni suostu ostamaan noita tuotteita!
Click to expand...

Mun on ihan pakko kysyä, kun en tajunnut mikä tossa ärsyttää. Eli siis pitäisikö sinisissä ollu röyhelöitä, vai pinkistä ottaa ne pois?
 
Birdy123 No siis se ärsyttää, että kyseiset bodyt on jaoteltu tytöille ja pojille, eikä ole riittänyt ne värijaot vaan on pitänyt vielä tytöille saada röyhelöt. Mutta sinänsä olis ihan sama ottaisko ne röyhelöt pois vaaleanpunaisesta vai lisäiskö ne siniseen, en vaan tykkää että noin erotellaan.
 
Niin, täytyy nyt vielä varmaan selventää, etten mitenkään ole sitä mieltä, etteikö tyttöä saisi pukea vaaleanpunaiseen pitsimekkoon jos haluaa. Enemmän on kyse siitä, että en tykkää, kun vauvasta asti jo vaatteilla yhteiskunta tuntuu tuputtavan tiettyjä rooleja tytöille ja pojille. Pojille on tietty värimaailma ja kuvasto ja tytöille oma. Jos tyttö haluaa pukea päälleen Mikki Hiiri-paidan tai Puuha-Peteä niin se pitää hakea poikien puolelta, koska oletuksena on, ettei tyttö niitä halua. Haluaisin kovasti, että olisi vain yksi kategoria: vauvojen/lasten vaatteet, koska ennen murrosikää kukaan tuskin oikeasti voi perustella, muulla kun stereotypioilla miksi pitäisi sukupuolet erotella (murrosikä tässä nyt siksi, että se tuo tietyt fyysiset erot, jotka vaikuttaa esim. siihen miten vaate leikataan).

Ja jos nyt minä vedän päälleni siniset paidan jossa on Aku Ankka tai jotain muuta poika/mies kuvastoa, niin muutunko vähemmän naiseksi kuin muuten? Tuskin kukaan menee mun sukuopuolesta harhaa, jos pukeudun kokosiniseen tai tulee mulle sanomaan, että pukeudun 'miesten väreihin'. Miksi sitten lapsena on näin?
 
ReginaVeritas osasi kertoa asian juurikin niin kuin minäkin sen ajattelen :) en ole mikään röyhelövihaaja, vaan sukupuolijaon vihaaja :D jos tyttöni pitää röyhelöistä niin pitäköön, tai jos poikani pitää autoista niin pitäköön, mutta on ymmärrettävä että myös toisin voi olla eikä siinä ole mitään vikaa tai hävettävää.
 
Ymmärrän, ite tykkään meijän pojalle pukee aika neutraaleja vaatteita esim. valkoista. Niitä on sit helppo myydä ja antaa eteenpäin:) Emmäkään kyllä tykkää siitä et on täysin eri maailmasta tyttöjen ja poikien vaatteet, mut enemmän mua kauhistuttaa joidenkin vanhempien tarve korostaa sukupuolineutraaliutta, joillain se tuntuu menevän vähän yli.
 
Kyl mä aika poikamaisesti puen poikaani, mutta olen hankkinut hänelle paljon neutraaleissa väreissä vaatteita, kun hän oli aivan pieni. Haluan, että samoja vaatteita voi sitten käyttää tyttökin, jos sellainen meille siunaantuisi :smiley-angelic001. Tyttö saisi sitten tyttömäisiä vaatteita. Mut ei tää stressaa.. harmittaa vaan tosiaan, kun joissakin kivan värisissä bodeissa on sit röyhelöt, nii en mä sellaisia pojalle pue.. o_O
 
Itselleni tässä "sukupuolineutraaliudessa" on värien tai röyhelöiden käyttöä enemmän kyse siitä vanhasta peruskysymyksestä: 'mikä oikeastaan on mies ja mikä nainen?' :) Mistä mieheys ja naiseus tulevat ja mihin ne perustuvat.

Miksi poika pitää merkitä sinisellä? Siksi, että tietäisimme kyseessä olevan poika. Miksi meidän pitää tietää, että kyseinen pieni lapsi on poika? Jotta osaamme kohdella häntä kuin poikaa. Miksi häntä pitää kohdella kuin poikaa? Siksi että... Niin, miksi?

Lakkaanko olemasta nainen, kun puen sinistä päälleni, tai onko poikani vähemmän mies, jos hänellä on vaaleanpunaista? Ehkäpä naiseus ei ole kiinni väreistä - ja ehkä sillä ei lopulta niin ole väliäkään, olenko nainen vai mies.

Monet pelkäävät yhteiskunnan murenevan pieniksi palasiksi, jos miehet eivät enää käyttäydy 'kuten miesten kuuluu' ja naiset kuten heidän kuuluu. Eikö kuitenkin ole todennäköisempää, että jos hoivaviettiset ja empaattiset miehet hakeutuvat sairaanhoitajiksi ja karskit, rouheaakin elämää sietävät kädentaitoiset naiset rekkakuskeiksi ja rakennusnaisiksi, olemme kaikki onnellisempia ja yhteiskunta rullaa varsin hyvin.

Näin itse uskoisin tapahtuvan, jos biologinen sukupuoli ei olisi se määräävä tekijä siinä, miten saa ja pitää käyttäytyä, miten leikkinsä, koulunsa ja ammattinsa valita, tai ylipäätään elämässä olla :)
 
Muistan josksu nähneeni siinä Lainvalvojat-sarjassa, kuinka joku vielä koulutuksessa oleva järjestyksen valvoja oli kysynyt 'Puututaanko me siihenkin, jos joku nainen hakkaa miestä?' kouluttaja vastasi 'Tottakai, onhan sekin pahoinpitelyä!' ja se koulutettava vaan naureskeli siihen jotain, että vähän noloa, jos mies saa naiselta turpaansa... Niin kamala tapa ajatella. :(
 
Tuo video paljastaa pitkälti totuuden siitä, miten stereotypiat on kasvaneet ihmisiin kiinni. Eihän mies VOI saada naiselta turpaan, kun sehän olis vaan hemmetin noloa? :smiley-angry026

Toivottavasti tämä ja monet muut käsitykset alkavat muuttua tulevien sukupolvien saatossa, niihin me itsekin voimme vaikuttaa omalta osaltamme :)
 
Luin tänään (olisikohan ollut Iltalehden) uutisen siitä, kun nuoret joutuvat/pääsevät hoitamaan itsensä kuntoon pienessä "lastenkodissa", ja kuinka kasvatuksella vaan on merkitystä. Tämä ei liity asiaan oikeastaan yhtään, mutta haluaisin vaan tuoda asian esille, siinä on tärkeää sanomaa lapsen hyvinvoinnista. :)
 
Oletteko sattuneen bongaamaan,minusta on netissäkin nähtävillä,ystäväni teki tosi hyvän Pro Gradun nimeltään " Poikakin voi olla prinsessa" Häntä haastateltiin ylen toimesta ja jossain ylen jullkaisussa referoitiin gradua.Kannattaa lukea.
Se on juuri tuo åken mainitsema juttu.

Omasta lapsuudesta sen verran että minua puettiin ja kohdeltiin tyttömäisesti mutta leikin poikien kanssa ja poikein leikkejä eli kiipeilin puissa ja luttasin joella itseni,tykkäsin pyssyistä ja autoista ja niitä mun vanhemmat miulle ostelikin toiveestani.Leikin myös tyttöjen leluilla,ja pikku hiljaa kasvoin enemmän tyttömäiseksi.
Miesten mielestä olen aina ollut "hyvä jätkä" eli kai minussa on sitten joku sellainen poikamainen juttukin vielä.

Noh,itse olen aika löydästi reagoinut lasteni sukupuoliin.Toisiksi nuorin poika tykkäsi koruista mekoista ja pinkistä väristä joten hänellä oli pinkkiä tuttia pikkuisena ja kaupassa myyjällä loksahti leuat kun ostin voimakkaan pinkit veluurit jäppiselle.Vasta päiväkotiin mentyään hän alkoi olemaan kallellaan poikamaisiin juttuihin,harmittaa että hänen avoimuutensa sitten karisi.

Kierrätetyissä vaatteissa kun kuljetaan,siskolta voidaan periä punaista vaatetta ja kenkää,joskus käysään keskustelua ja joudun lohduttelemaan poikia kun kaverit kiusaa.Minusta lila ei todellakaan ole tyttöjen väri! Lilat kengät ja lila(marjapuuronpunaisella vuorilla varustettu) takki kierrättyivät isosiskolta pikkuveljille.Eli haluan avartaa sitä kapeaa näkemystä millaisiin vaatteisiin kuuluu pojan/tytön pukeutua,ja viesti mennyt lasten kautta kavereillekkin.

Muuten tuen sitten lasta sen mukaan,mihin hän itse on taipuvainen,olkoon sitten harrastus taikka muu näprääminen kotona.

Sama pätee myös tuohon ylempänä mainittuun "varjeluun"- lapsen omien taitojen mukaan ohjataan varomaan tai rohkaistaan,ei sen mukaan kumpaa sukupuolta on.

Kotitöitä opetan tasaveroisesti kummallekkin sukupuolelle,teinipoikani esim mielellään ottaa kotityöksi pyykkien viikkaamisen.
 
ja sama kokemus kun Regina Veritaksellakin mm,että kolmannella vetäsin yhtä poikaa nekkuun,niin johan herkes kiusaamasta.Tosin mie pyytelin siltä pojalta anteeksi viel varmaan seiskallakin :p
 
Meillä tyttöjen kohdalla ollaan neutraaleja! Vaatteissa löytyy kaikkia värejä ja on housuja ja mekkoja. Meillä myös esikko on todella innoissaan autoista ja kaikesta mitä isin kanssa värkkää pihalla enkä todellakaan aio puuttua toisen mielenkiinnon kohteisiin vain siksi että joku luokittelee ne "poikien jutuiksi". Meillä tytöt saa olla juurikin sitä mitä mieli halajaa, eikä tyttöjen todellakaan aina tarvi esim hoitaa sitä vauvanukkea vaan voivat vaikka sitten rassata niitä autoja :)
 
Mulla tällainen esimerkki kun oltiin kaupassa esikoisen kanssa hänen ollessa n.9kk ja hänellä oli päällään tumman violetti lakki ja vaalean vihreä välikausihaalari. No omasta mielestäni värit eivät huuda kumpaankaan suuntaan mutta silti kaksi ihmistä kauppareissulla luuli häntä pojaksi.
Nyt jälkeenpäin sitä on miettinytkin että oliko ihmisten mielestä meidän tytöllä nyt sitten poikien väriä päällä kun oli sitä vihreää? Itse kun ei asiaa näe niin että olisi "poikien väri maailmasta" nämä kamppeet ollut.
Ja monella täällä hyviä pointteja asiaan liittyen. Tähän sukupuoli neutrauliiteenkin pitää löytää se kultainen keskitie eikä mennä ääripäästä toiseen
 
Itse olen nyt ostellut jonkin verran käytettyjä lastenvaatteita ja tyttö kun on, niin eihän mulle meinata tarjota, kun vaaleanpunaista! :O Olenkin muutamalle todennut, että ei meidän tyttö kyllä sukupuoltaan varmaan vaihda, vaikka oliskin vihreetä ja sinistä päällä . Tuola se nytkin on tyytyväisenä päikkäreillä vihreissä housuissa!
 
Kyllä mä pojalle ostan poikamaisia vaatteita ja tytölle tyttömäisiä. Tosin tyttö jo itse haluaa itselleen rimpsumekkoja yms.. Mutta kyllä meillä saa leikkiä niillä leluilla millä haluaa.
Mies totesi tytön synnyttyä ettei tytöllä ole mitään asiaa hänen työkaluihin ja porakoneisii yms ettei tytön tarvitse oppia mitää työkalujuttuja. Noh, iskä on joutunut nielemään sanansa ja onkin tytöstä saanut apulaisen joka on heti valmiina kun puhutaan vaan "pitäs tehä hommia", kyllä ruuvimeisseli pysyy tytön kädessä :grin mutta kyllä tyttö sitten tykkäät ehdä myös ruokaa, iskän kanssa varsinkin.
Itse haluaisin kasvattaa niin, että tietyissä asioissa on oikeus lapsen valita itse ja hänen mieltymyksiään kunnioitetaan :)
 
Takaisin
Top